Jostain keväinen myllerrys pitää aloittaa

  Ensimmäiseksi varoitus heikkohermoisille: Kuvissa saattaa esiintyä sotkua, koska olin niin väsynyt päivän päätteeksi, että en jaksanut pahemmin lavastaa ;)




   Koska en pääse ulos puutarhaan hommiin on ollut pakko puuhata sisällä. Ensiksi päätin tehdä meille paremman Wallankumouksen työpisteen. Pöydän jalat hain eräästä ruotsalaisesta huonekalukaupasta, ovi löytyi seinän takaa Wallankumouksesta. Vaatimuksena oli kaunis pinta ja se, että peilit eivät olisi koholla tai kamalan syvät, koska muuten olisi tarvinnut tilata päälle lasi. Tämä ovi on 1800-luvulta ja pinta on oikein nätti. Kokonaisuus toimii ja on tukeva.

Sitten kun tämä Feng shui projekti oli suoritettu päätin keskittyä erääseen ongelmakohtaan kodissamme. Meiltä on puuttunut koko ajan siivouskaappi ja nyt päätin sen toteuttaa hyllyn runkoon.

 Ovi ja listat ovat satavuotiaita ja jo valmiiksi ihanilla väreillä maalattu. Koko projektiin meni tunti, vaikka sahailinkin oven ja listat pienemmäksi käsisahalla, muuten tarvittiin vain vähän ruuvailua. Kaapin runko oli vanha kirjahylly ja täyttä puuta. Siihen ei tarvinnut tehdä muita muutoksia kuin irrottaa pari hyllyä ja kiinnitin sen vielä seinään. Ihanaa kun voi tehdä projektin missä kaikki muu oli vanhaa paitsi ruuvit. Mahtavaa kun imurilla on nyt oma koti!

Voi näitä värejä, tällaiseen kaappiin ihan sopii, että sahailija on sahannut vähän vinoon.

Matoille lumipesut ja Bokashi

  Normaaliaamu alkaa nyt täällä etelässäkin puuhellan,kaakeliuunin ja kahden pönttöuunin lämmityksellä. Sitten siinä välissä ehtii tehdä pari tuntia töitä, syödä, hakea lisää polttopuita ja lämmittää taas uunit uudestaan.


  Pakkanen ei ole kuitenkaan vielä masentanut suuremmin kun päivisin aurinko on paistanut ja täytyy myöntää, että julmetun kaunista on ollut vaikka ajatukset jo poukkoilee kevääseen. Tänään laitoin matot lumipesuun ja värit tuntuivat ihan kirkastuneen pesussa. Lisäksi olen Kolmas luonto-blogin Stellan esimerkin innoittamana hankkinut Bokashi-kompostin ja täytyy myöntää, että pari kertaa olen miettinyt miksi tätä ei hankittu jo monta vuotta aikaisemmin...

Salia valmiimmaksi ja kevätkin jo kolkuttelee

Nyt tarvitsisi vielä nuo pariovien takana olevat seinät pinkopahvia ja tapettia.

  Salin remontoiminen alkaa olla loppusuoralla, parhaillaan kun kirjoittelen kuuluu salista viimeiset sirkkelin äänet kun Tommi rakentaa meille vielä säilytyskaappia. Sähkömies kävi kytkemässä pari välttämätöntä sähköpistoketta ja vaihtamassa loisteputkivalojen tilalle tavalliset kattovalot. Kyllä on erilaista  harmoniaa näissä vanhanajan sähköissä vai mitä?


 Ei lähdetty tässäkään remontissa pilkkua viilaamaan vaan tehtiin rennolla otteella ja hengittäviä materiaaleja käyttäen. En ole ammattilainen maalaamisessa ja tapetoinnissa ja mielestäni käden jälki saa näkyä. Kun yksin killuin tuolla neljässä metrissä kiinnittelemässä pinkopahveja niin olin vain tyytyväinen kun sain pahvit seinään ja pienet rypyt oikeni oikein mainiosti kun laitoin tapetit päälle tai ainakaan niitä ei erota niin selvästi :) Pinkopahvi on kyllä oma lempimateriaalini.


 Laitan vielä tarkempia kuvia kun saadaan kaikki ihan vimpan päälle valmiiksi. Jännää on aina se miten remontti laajenee kun sitä lähtee tekemään. Nyt pitäisi kanssa meidän ikuisuusprojekti eli portaikon seinät saada laitettua kuntoon ja koti on kaaoksessa töiden ja remontin takia. Kukaan ei oikein ehdi siivoamaan...

Kyllä alkaa olla kevättä ilmassa kun Pelargonitkin näin jo rehottavat. Niin ja Wiljokin on heränyt horroksestaan.

Vielä pari viikkoa talvea...

 Outoja asioita tapahtuu tulevassa työhuoneessa tai ehkä harrastehuone olisi parempi nimike. Lisääntyvä valo saa remppainnon ilmestymään ja saliin rakentuu lasinen koppero. Kaikki varmaan luulee meitä hulluiksi ja ajattelee, että nyt ne rakentaa kasvihuoneen sisällekin, mutta tämä on vain osa totuutta. Tähän orengeriehin tulee asumaan Wiljo,  kreikkalainen maakilpikonnamme ja lisäksi ehkä pari viherkasvia.Tällä hetkellä Wiljo on 260 g painava ja nukkuu talviunta omassa jääkaapissaan jo toista kuukautta.

  Olen saanut pinkopahvitettua nyt kaksi seinää. Lisäksi olen päättänyt lattian värin, tapeteista ja panelien väreistä ei vielä tietoa. Katolle en aio tehdä mitään.


 Ulkona on myrsky ja tänään annoin itselleni luvan, että ensimmäinen päivä helmikuuta saan alkaa hössöttämään keväästä. Pari viikkoa vietän vielä talvea.

99 vuoden talo ja matka jatkuu...

Meidän talo-mamma puuterilumen peitossa.

  Olen aina pitänyt uuden vuoden vaihteesta. Uusi alku,vanhasta irti päästäminen ja mietiskely sopii tähän pimeään vuodenaikaan ja kynttilänvalossa istuskeluun. Olen miettinyt taloamme ja meidän yhteisiä vuosiamme, nyt alkoi jo seitsemäs. Ajatuksia herätti myös YleAreenasta katsottu 100 vuoden talo.


 Meidän yhteinen tarinamme kotimme kanssa alkoi vähän kivikkoisesti, koska koko talo oli ollut hylättynä yli viisi vuotta. Ennen autiotalokautta oli täällä asunut myös kaupungin vuokralaisia, jotka eivät olleet kohdelleet taloa ja sen ympäristöä ihan sen ansaitsemalla tavalla. Vanhoihin koulusaleihin oli rakennettu sisäsauna, ovia korvattu esim. 80-luvun kylmiön ovilla ja puutarhaan oli kaivettu vanhaa rakennusjätettä. Mitään ei oltu huollettu pariin vuosikymmeneen ja pihassa oli toiminut  autokorjaamo eli autonraatoja ja öljystä puhdistettavaa maata oli mukavasti.


 Me pääsimme aloittamaan yhteisen taipaleemme siivoamalla 350 rikotun ikkunaruudun sirpaleet pihasta ja sisätiloista. Sen jälkeen keskityttiin hirsikunnostukseen eli vaihdettiin noin 300 m hirttä. Talojen päätyjen rännit olivat valuttaneet yli 20 vuotta vettä alimpiin hirsikerroksiin. Lisäksi vesi oli päässyt valumaan katon jiiripelleistä. Talon ovet ja seinät oli sotkettu graffiteilla. Sisätiloista masentaa vieläkin puhua, niin paljon oli alkuperäistä tuhottu.

  Kaikki oli kuitenkin kuntoon laitettavissa. Talo seisoi suorassa kallion päällä, hirsikehikko oli hienokuntoinen lukuun ottamatta noita huollon puutteesta aiheutuneisiin vaurioihin, kaikki alkuperäiset ikkunat ja ovet kaipasivat vain kittiä ja maalia. Vain yksi ikkuna jouduttiin korvaamaan ja sekin vain väärin tehdyn korjauksen vuoksi (silikooni osaa tehdä mukavaa jälkeä ulkoikkunaan laitettuna).
 

  Uskon, että mitkään moderneja tapoja käyttämällä rakennetut nykypäivän talot (kuten vaikka tämä kuuluisa 100 vuoden talo) eivät selviäisi samalla tavalla rankasta menneisyydestään kuin tämä meidän 99-vuotias talo-mamma. Jos meidän taloa olisi huollettu asianmukaisesti ja siinä olisi asunut taloa arvostanut ihminen emme olisi varmastikaan tehneet muuta kuin kantaneet tavarat sisään ja alkaneet asua. Sen sijaan olemme oikeastaan vasta nyt pääsemässä siihen kivaan vaiheeseen jolloin jokaista päivää ei täytä se, etä mietitään mistä päästä lähdetään kunnostamaan tänään. Vielä on ulkovaraston remonttia ym. jäljellä ja joitain ikkunaruutuja pitäisi maalailla, mutta ensi kesänä ei ensimmäisenä ole mielessä se, että milloin vuokrataan nostolifti jotain korjausta varten.

 Tällä hetkellä kun näpyttelen saliin tulevan työhuoneen pinkopahvinauloja on lähes meditatiivisen rauhallinen olo kun ei ole pakko juosta seuraavaan remppatehtävään vaan voi keskittyä ihan vaan siihen mikä on silmien edessä sillä hetkellä. Voi olla, että minut löytää ensi kesänä riippumatosta ja maalitahraisten farkkujen tilalla on hellemekko.