Purnauskiksessa

  Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Tässä tapauksessa matkalle. Itse olen kotikonnuilla viihtyvää hobitti-tyyppiä ja harvoin saan aikaiseksi reissata mihinkään lähikuntia pidemmälle. Lähelläkin riittää niin paljon tekemistä ja mielenkiintoisia juttuja, että hyvä jos pääsee omasta kotiportista ulos.

 Ilmastonmuutosta ajatellen, on tämä kotimaan matkailu myös asia jonka soisi saavan enemmän innostuneisuutta aikaan. Meidän perheessä ei olla koskaan lennetty yhdessä lomamatkalle ja nyt kun viimeinenkin lapsi on jo teini-ikäinen huomaa helpottuneena, että yksikään ei koe jääneensä paitsi mistään.

 Nyt teimme hiihtolomalla päiväreissun junalla Tampereelle. Paikat, joissa haluttiin käydä olivat Muumimuseo ja Kissakahvila. Lisäksi kirpputorit yllättivät ja oli pakko käydä kirppiskierroksella. Muumimuseossa oli uskomattomia pienoismalleja Tuulikin ja Toven tekemänä. Harmitti kun ei saanut kuvata. Noissa pienoismalleissa aisti saman tunnelman kuin Muumi-kirjoissa. Kissakahvila Purnauskiksessa onneksi sai kuvata ja siellä vierähti pari tuntia kissoja ihastellessa.

 Pari päivää ollaan vielä osittain lomalla ja ajattelin käyttää sen päiväunien nukkumiseen ja keräten energiaa tulevaa kevätkautta varten. Pian sitä taas saa myllätä mullassa ja roiskia punamultamaalia. Nyt vielä tänne Turkuun on luvattu pakkasia ja myrskutuulia mikä on loistava tekosyy oleilla sisällä.

Metsä puutarhaan

  Täällä ollaan vielä talvisissa tunnelmissa, vaikka päivisin aurinko saa kaiken jo tuntumaan keväiselle. Tämä ylinkin kuva on taidettu ottaa joulukuussa jolloin lunta oli vielä noin vaatimattomasti. Kun kevät on jo nurkan takana alkavat ajatukset siirtyä puutarhan puolelle. Itse olen ajatellut ottaa asiakseni keskittyä pihamme yhteen nurkkaan, joka on ihan metsän vieressä.

 Paikka on tällä hetkellä pelkkää soraa ja nurmikkoa (tai siis nyt tällä hetkellä on tietysti lumen peitossa). Haluaisin metsän jatkuvan kauniisti jatkumona myös tähän kohtaan. Alla olevat kuvat inspiraationa kotimetsästä. Erilaiset saniaiset ja sammaleet ovat niin kauniita. Olisiko kirjaehdotuksia asiaan perehtyneiltä? Nyt ehtisi vielä hyvin lukea ennen kuin käsillä on lapio ja kottikärry vaihe.

  Tuntuu, että tästä vuodesta on tulossa mahtava, vaikka olenkin pariin kertaan harmitellut lumen määrää, olen tosi onnellinen kun ollaan saatu nauttia kunnollisesta talvesta, me ihmiset ja ympäröivä luonto. Viime vuosi oli haastava, varsinkin loppuvuosi oli täynnä ikäviä juttuja.

 Myös rakas kissaystävämme Mau-Mau jouduttiin lopettamaan noin 20-vuoden iässä. Hän tuli meille noin 5-vuotiaana ja oli mahtava ja viisas kissa. Onneksi meillä on kaksi lohduttavaa silkkitassua kotona, Pulla ja Sylvi.

Sylviltä kaikille lukijoille kevättä odottelevia terveisiä!

Jostain keväinen myllerrys pitää aloittaa

  Ensimmäiseksi varoitus heikkohermoisille: Kuvissa saattaa esiintyä sotkua, koska olin niin väsynyt päivän päätteeksi, että en jaksanut pahemmin lavastaa ;)




   Koska en pääse ulos puutarhaan hommiin on ollut pakko puuhata sisällä. Ensiksi päätin tehdä meille paremman Wallankumouksen työpisteen. Pöydän jalat hain eräästä ruotsalaisesta huonekalukaupasta, ovi löytyi seinän takaa Wallankumouksesta. Vaatimuksena oli kaunis pinta ja se, että peilit eivät olisi koholla tai kamalan syvät, koska muuten olisi tarvinnut tilata päälle lasi. Tämä ovi on 1800-luvulta ja pinta on oikein nätti. Kokonaisuus toimii ja on tukeva.

Sitten kun tämä Feng shui projekti oli suoritettu päätin keskittyä erääseen ongelmakohtaan kodissamme. Meiltä on puuttunut koko ajan siivouskaappi ja nyt päätin sen toteuttaa hyllyn runkoon.

 Ovi ja listat ovat satavuotiaita ja jo valmiiksi ihanilla väreillä maalattu. Koko projektiin meni tunti, vaikka sahailinkin oven ja listat pienemmäksi käsisahalla, muuten tarvittiin vain vähän ruuvailua. Kaapin runko oli vanha kirjahylly ja täyttä puuta. Siihen ei tarvinnut tehdä muita muutoksia kuin irrottaa pari hyllyä ja kiinnitin sen vielä seinään. Ihanaa kun voi tehdä projektin missä kaikki muu oli vanhaa paitsi ruuvit. Mahtavaa kun imurilla on nyt oma koti!

Voi näitä värejä, tällaiseen kaappiin ihan sopii, että sahailija on sahannut vähän vinoon.

Matoille lumipesut ja Bokashi

  Normaaliaamu alkaa nyt täällä etelässäkin puuhellan,kaakeliuunin ja kahden pönttöuunin lämmityksellä. Sitten siinä välissä ehtii tehdä pari tuntia töitä, syödä, hakea lisää polttopuita ja lämmittää taas uunit uudestaan.


  Pakkanen ei ole kuitenkaan vielä masentanut suuremmin kun päivisin aurinko on paistanut ja täytyy myöntää, että julmetun kaunista on ollut vaikka ajatukset jo poukkoilee kevääseen. Tänään laitoin matot lumipesuun ja värit tuntuivat ihan kirkastuneen pesussa. Lisäksi olen Kolmas luonto-blogin Stellan esimerkin innoittamana hankkinut Bokashi-kompostin ja täytyy myöntää, että pari kertaa olen miettinyt miksi tätä ei hankittu jo monta vuotta aikaisemmin...

Salia valmiimmaksi ja kevätkin jo kolkuttelee

Nyt tarvitsisi vielä nuo pariovien takana olevat seinät pinkopahvia ja tapettia.

  Salin remontoiminen alkaa olla loppusuoralla, parhaillaan kun kirjoittelen kuuluu salista viimeiset sirkkelin äänet kun Tommi rakentaa meille vielä säilytyskaappia. Sähkömies kävi kytkemässä pari välttämätöntä sähköpistoketta ja vaihtamassa loisteputkivalojen tilalle tavalliset kattovalot. Kyllä on erilaista  harmoniaa näissä vanhanajan sähköissä vai mitä?


 Ei lähdetty tässäkään remontissa pilkkua viilaamaan vaan tehtiin rennolla otteella ja hengittäviä materiaaleja käyttäen. En ole ammattilainen maalaamisessa ja tapetoinnissa ja mielestäni käden jälki saa näkyä. Kun yksin killuin tuolla neljässä metrissä kiinnittelemässä pinkopahveja niin olin vain tyytyväinen kun sain pahvit seinään ja pienet rypyt oikeni oikein mainiosti kun laitoin tapetit päälle tai ainakaan niitä ei erota niin selvästi :) Pinkopahvi on kyllä oma lempimateriaalini.


 Laitan vielä tarkempia kuvia kun saadaan kaikki ihan vimpan päälle valmiiksi. Jännää on aina se miten remontti laajenee kun sitä lähtee tekemään. Nyt pitäisi kanssa meidän ikuisuusprojekti eli portaikon seinät saada laitettua kuntoon ja koti on kaaoksessa töiden ja remontin takia. Kukaan ei oikein ehdi siivoamaan...

Kyllä alkaa olla kevättä ilmassa kun Pelargonitkin näin jo rehottavat. Niin ja Wiljokin on heränyt horroksestaan.

Vielä pari viikkoa talvea...

 Outoja asioita tapahtuu tulevassa työhuoneessa tai ehkä harrastehuone olisi parempi nimike. Lisääntyvä valo saa remppainnon ilmestymään ja saliin rakentuu lasinen koppero. Kaikki varmaan luulee meitä hulluiksi ja ajattelee, että nyt ne rakentaa kasvihuoneen sisällekin, mutta tämä on vain osa totuutta. Tähän orengeriehin tulee asumaan Wiljo,  kreikkalainen maakilpikonnamme ja lisäksi ehkä pari viherkasvia.Tällä hetkellä Wiljo on 260 g painava ja nukkuu talviunta omassa jääkaapissaan jo toista kuukautta.

  Olen saanut pinkopahvitettua nyt kaksi seinää. Lisäksi olen päättänyt lattian värin, tapeteista ja panelien väreistä ei vielä tietoa. Katolle en aio tehdä mitään.


 Ulkona on myrsky ja tänään annoin itselleni luvan, että ensimmäinen päivä helmikuuta saan alkaa hössöttämään keväästä. Pari viikkoa vietän vielä talvea.

99 vuoden talo ja matka jatkuu...

Meidän talo-mamma puuterilumen peitossa.

  Olen aina pitänyt uuden vuoden vaihteesta. Uusi alku,vanhasta irti päästäminen ja mietiskely sopii tähän pimeään vuodenaikaan ja kynttilänvalossa istuskeluun. Olen miettinyt taloamme ja meidän yhteisiä vuosiamme, nyt alkoi jo seitsemäs. Ajatuksia herätti myös YleAreenasta katsottu 100 vuoden talo.


 Meidän yhteinen tarinamme kotimme kanssa alkoi vähän kivikkoisesti, koska koko talo oli ollut hylättynä yli viisi vuotta. Ennen autiotalokautta oli täällä asunut myös kaupungin vuokralaisia, jotka eivät olleet kohdelleet taloa ja sen ympäristöä ihan sen ansaitsemalla tavalla. Vanhoihin koulusaleihin oli rakennettu sisäsauna, ovia korvattu esim. 80-luvun kylmiön ovilla ja puutarhaan oli kaivettu vanhaa rakennusjätettä. Mitään ei oltu huollettu pariin vuosikymmeneen ja pihassa oli toiminut  autokorjaamo eli autonraatoja ja öljystä puhdistettavaa maata oli mukavasti.


 Me pääsimme aloittamaan yhteisen taipaleemme siivoamalla 350 rikotun ikkunaruudun sirpaleet pihasta ja sisätiloista. Sen jälkeen keskityttiin hirsikunnostukseen eli vaihdettiin noin 300 m hirttä. Talojen päätyjen rännit olivat valuttaneet yli 20 vuotta vettä alimpiin hirsikerroksiin. Lisäksi vesi oli päässyt valumaan katon jiiripelleistä. Talon ovet ja seinät oli sotkettu graffiteilla. Sisätiloista masentaa vieläkin puhua, niin paljon oli alkuperäistä tuhottu.

  Kaikki oli kuitenkin kuntoon laitettavissa. Talo seisoi suorassa kallion päällä, hirsikehikko oli hienokuntoinen lukuun ottamatta noita huollon puutteesta aiheutuneisiin vaurioihin, kaikki alkuperäiset ikkunat ja ovet kaipasivat vain kittiä ja maalia. Vain yksi ikkuna jouduttiin korvaamaan ja sekin vain väärin tehdyn korjauksen vuoksi (silikooni osaa tehdä mukavaa jälkeä ulkoikkunaan laitettuna).
 

  Uskon, että mitkään moderneja tapoja käyttämällä rakennetut nykypäivän talot (kuten vaikka tämä kuuluisa 100 vuoden talo) eivät selviäisi samalla tavalla rankasta menneisyydestään kuin tämä meidän 99-vuotias talo-mamma. Jos meidän taloa olisi huollettu asianmukaisesti ja siinä olisi asunut taloa arvostanut ihminen emme olisi varmastikaan tehneet muuta kuin kantaneet tavarat sisään ja alkaneet asua. Sen sijaan olemme oikeastaan vasta nyt pääsemässä siihen kivaan vaiheeseen jolloin jokaista päivää ei täytä se, etä mietitään mistä päästä lähdetään kunnostamaan tänään. Vielä on ulkovaraston remonttia ym. jäljellä ja joitain ikkunaruutuja pitäisi maalailla, mutta ensi kesänä ei ensimmäisenä ole mielessä se, että milloin vuokrataan nostolifti jotain korjausta varten.

 Tällä hetkellä kun näpyttelen saliin tulevan työhuoneen pinkopahvinauloja on lähes meditatiivisen rauhallinen olo kun ei ole pakko juosta seuraavaan remppatehtävään vaan voi keskittyä ihan vaan siihen mikä on silmien edessä sillä hetkellä. Voi olla, että minut löytää ensi kesänä riippumatosta ja maalitahraisten farkkujen tilalla on hellemekko.

Vanhaa ja uutta

 Tuntuu kuin olisin palannut kotiin kun tulin monen kuukauden jälkeen bloggeriin ja luin kaikkien kuulumiset läpi. Monta kertaa on pitänyt tulla kirjoittamaan, mutta aina on ollut jotain ja sitten tuli rimakauhu kun kului liikaa aikaa ;)

  Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana on tapahtunut kaikkea uutta ja jännittävää Wallankumouksen suhteen. Tarkkasilmäisimmät näkevät ensimmäisessä kuvassa uudistuotannon mikä meillä on tullut myyntiin Fontinin ja THPG sähkötarvikkeiden muodossa ja myös Englannissa valmistettuja kylpyhuonekalusteita meiltä voi tilata. Eipä siitä sen enempää, wanha rakennustavara on kuitenkin meillä ykkössijalla firmassa niin kuin jo kymmenen vuoden ajan on ollut.

 Itsekin olen innostunut uudestaan kaikesta ja innostuttiin remppailemaan Wallankumouksen tiloja ja nyt myös tehdään meille yhteen saliin työhuone. Viime viikolla tuli valmiiksi meidän tulevan työhuoneen pönttöuuni, jonka muurasivat taitavat kurssilaiset ja Timo Nylander ( muurariguru ;)





 

Tuleva työhuone pilkottaa takana. Ihanat juuri tulleet jugend-kaiteet etualalla.

Tällä möhkäleellä reipas noin 3,5 m koko.

Iisakin kirkko on valmis!

Tässä se nyt sitten on sisältä. Aikaa meni vähän enemmän kuin ajateltiin, mutta saatiin valmiiksi onneksi ennen kesäkuuta mikä olikin ehdoton deadline. Tuntikausia ollaan rakennettu ja maalattu niska kipeänä tuota ylikulkusiltaa joka johtaa lukunurkkaukseen. Älkää kysykö miksi meillä on kasvihuoneessa ylikulkusilta, mutta Tommi on kuulemma aina halunnut tehdä sellaisen. On siihen kyllä hyvä kiinnitellä vaikka mansikka-amppeleita, jotka ovat vielä kiinnittämättä.


 Takaseinällä on suihkulähde ja taustalla vanhan talon kellarista löydetty hieno vanha taidokkaasti maalattu puulevy. Suihkulähde toimii aurinkokennolla ja hiljaa lorisevan veden ääni on meditatiivinen.

 Tomaatintaimet odottelevat vielä multiin pääsyä ja muutenkin tuo sisustus on vielä vähän vaiheessa, mutta edessä onkin kivoin vaihe.

Loppuun terveiset Serafiinalta ja kumppaneilta Raparperi-penkistä.

Kevättä, lautasella ja vähän pihallakin

 Olen piristänyt itseäni kahteen otteeseen viimeisen kuukauden aikana ja käynyt syömässä kevättä vai mitä sanoisitte tästä ihanasta Ravintola Kuoren annoksesta. Ihania Mummon kurkkuja ja syötäviä kukkia!

 Kasvihuoneen rakentelu on kestänyt odotettua kauemmin, myös tuo kylmä sää on vaikuttanut positiiviseen remppafiilikseen. Näissä alemmissa kuvissa vain auringonpaisteisia hetkiä!

Vain miniatyyri sisustaminen on innostanut :)

Kasvihuonetta ja harmistunut kana

Tuleva kasvihuone alkaa hahmottua ja lahonneet laudat ovat poistuneet ulkovaraston päädystä. Kuvassa oikealla näkyvä liukuovi vaihtuu lähipäivinä ihanaan lasiseen parioveen. En tiedä kuinka hyvin tämä "kasvihuone" tulee toimimaaan kasvihuoneena, mutta periaatteena meillä olikin korjata vanhaa ja saada sille jonkinlainen uusiokäyttö. Jos kasvit eivät viihdy niin sitten ihmiset voivat vallata sen huvimajakseen. Eniten toivoisin tietysti meidän ihmisten ja kasvien keskinäistä rauhaiseloa, näen jo itseni istumassa korituolissa ihanien eksoottisten kasvien kukoistaessa tuolla ympärilläni...

Serafiina on hieman harmistunut kun ei pääse ihmisten kanssa vielä puutarhahommiin vaan jotuu vielä tyytymään ulkotarhassa tepasteluun.

Vähän jäi viime kesänä seinänmaalaukset kesken.

Keskeneräisiä, päätökseen saatettuja ja vielä lähtökuopissa olevia projekteja

Sylvi esittelee yhtä keskeneräistä projektia....

 Kevätaurinko on ehtinyt saada minut piristymään,villiintymään kaikesta ihanasta mikä on vielä edessä ja ehkä hiukan väsähtämään. Normaali kevään alku siis...

 Kun oli vielä vähän viileämpiä päiviä aloimme pinkopahvittaa ja tapetoida portaikkoa, joka on tähän saakka ollut hirsipaljaana.  Tapettina on kakkoslaatuinen Tapettitalon "Juhannusruusu". Ehdimme pinkopahvittaa ja tapetoida yhden seinän kun auringon ja työn kutsu kuului. Työn alla olivat varastossa jo pitkään odottaneet kaakeliuunit.

Tämä kaunotar myytiin jo.

Ihanan keväistä!

     Kaikki mahdollinen vapaa-aika on kulunut pihalla harava seuralaisena ja myös kasvihuoneprojektia suunnitellessa. Nuo alemmassa kuvassa olevat puulaatikot odottavat mäntysuopapesua ja pääsyä istutuslaatikoiksi. Kanojen ulkotarhakin saatiin siivottua tämän kuvan ottamisen jälken. Paljon on vielä hommaa, mutta sehän onkin keväässä ihaninta ja mahtavinta on, että kaikki on vielä vasta aluillaan.

Krookukset viikonloppua piristämään, muovi kiertoon

Ihan hävettää kun katsoo tuota muovi satsia. Yksi muumikassillinen sitä tuli vuorokaudessa kaiken maailman leipäpussia, salaattikääröä ym. Toisaalta ei kyllä hävetä kun vien sen kiertoon. Meillä olikin ihan lähellä muovinkierrätyspiste. On muuten aika tehokasta, muovit lähtevät Riihimäelle missä muovit pestään, sulatetaan ja jalostetaan muovirakeeksi ,mistä saadaan tehtyä uusia muovituotteita. Energiaa tähän menee 15 % eli 85 % vähemmän kuin öljystä jalostamalla.


 

ja maailma pelastuu, eikös vaan?

No niin, siinä oli kierrätysvalistus tällä kertaa. On vaan niin mukavaa huomata, että hei, tämänkin voisi tehdä eri tavalla ja ei se nyt paljoa vaadi ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttaa arkipäivän asioita. Jotenkin vain tämä vuoden alku tammikuu ja helmikuu, vievät viimeisetkin mehut. Sohva ja suklaalevy kutsuvat lähes joka päivä. Olenkin antanut itselleni luvan lököillä, mutta työt ja elävät olennot ekaksi. Tänään kissat saivat kaupasta kissanruohoa ja minä krookuksia. Niin ja lapset sipsejä.

Pohdintoja kierrätyksestä, lihasta ja muovipusseista

 Vaikka blogini on Wanhan wallankumouksen alla olen sallinut itseni kertoa tänne omia juttujani, koska vaikka pääasiallinen tarkoitus onkin postailla remonttijuttuja koen, että voin välillä laittaa juttuja muustakin elämänmenosta. Tulevaisuudessa ehkä vähän enemmänkin. remonttijututkin

 Vaikka Wanhan wallankumous on "vain " rakennusantiikin myymälä (eikö ollutkin hienosti sanottu) on se iso osaa omaa elämäämme ja elämäntapaamme. Itselleni on ihan älyttömän tärkeää, että puuhailen nyt kymmenettä vuotta vanhan käytetyn tavaran parissa. Tiedän, että kaikki myymämme tavarat on jo kerran tehty tarpeeseen ja meidän kauttamme ne löytävät vielä uuden käytön ja voin lisäksi samalla säilyttää kulttuurihistoriaa. Laatu on myöskin erinomaista, voin myös kehaista, kun en itse ole tuotteita tehnyt vaan puusepät ja kirvesmiehet vuosikymmenten takaa.

  Vuosien varrella tietämys on kasvanut ja asiakkaita kohdatessa on tullut pohdittua enenevässä väärin sitä mikä on ekologista. Jos ikkunat on jo vaihdettu vanhaan taloon olisiko järkevämpää vaihtaa täysin käyttökelpoiset alumiiniset tyylillisesti rumahkot ikkunat pois ja ostaa puusepän tekemät uudet ikkunat tai meidän kautta aidot vanhat ikkunat. Jos kysymys loppuisi tähän sanoisin, että totta kai kannattaa vaihtaa puiset tyyliltään sopivat ikkunat. Mutta mitä tapahtuu uusille edelleen käyttökelpoisille ikkunoille? Perinnekorjaaja  saa sulan hattuunsa kun palauttaa talon "silmät" takaisin vanhanmallisiksi ja vanhat täysin käyttökelpoiset ikkunat kärrätään surutta kaatopaikalle. Näissä tilanteissä antaisin neuvon: jos et pysty elämään ikkunoiden kanssa, koita löytää niille järkevä käyttö eli irroita ehjänä ja anna tai myy eteenpäin. Jos taas pystyt katselemaan uusittuja ikkunoita, anna niiden elää elinkaarensa loppuun ja sitten ostamaan ne laadukkaat puusepän tekemät tai kierrrätetyt vanhat aidot ikkunat. Tästä myös kukkaro tykkää kun kaikkea ei remonttia ei tarvitse tehdä samana vuonna tai edes samalla vuosikymmenellä. Sama pätee tietysti myös uusittuihin oviin.

 Työelämässä tulee mietittyä näitä asioita ja remonttia tehdessä ahdistun kun purkaessa jätevuori kasvaa. Tänä keväänä meillä on tarkoitus remppailla ulkovaraston yksi huoneista ja tiedän seinissä olevan hyvät kerrokset mineraalivillaa, joka on pakko poistaa kun kastunut. Sille en oikein keksi enää uudelleen käyttöä ;)
 
  Tuomas Kyrö sanoi hauskasti "Pitäisikö olla huolissaan"-ohjelmassa, että jos meitä olisi sata kertaa vähemmän voisimme syödä vaikka joka päivä Pandaa Joutsenpedillä, mutta nyt se ei vain onnistu. Ei onnistu, ei ja hyvä näin. Otan itse mielelläni vastaan kasvissyönti-buumin vaikka se monia tuntuu jopa ärsyttävän. Minua ei  haittaa, että ihminen alkaa syödä kasvisruokaa vain siksi koska se on trendikästä. Hienoa olisi jos ajateltaisiin  muutakin, mutta vaikka aate alkaakin trendistä voi se johtaa syvällisempiinkin ajatuksiin.
 

 Itse olen ollut kasvissyöjä 25 vuotta ja olen innoissani siitä, että kaupat ovat kerrankin täynnä kasvisvaihtoehtoja. Silti ymmärrän lihansyöntiä ja muistuttaisin vain kohtuudesta kaikessa. Itse en ole lapsiani pakottanut kasvissyöntiin, mutta koska en osaa oikein liharuokia tehdä ovat he joutuneet pakosti joutuneet elämään enemmän tai vähemmän kasvisravinnolla. Nykyään meidän perheestä neljä on kasvissyöjiä, yhdelle ostetaan välillä Dr.Oetkerin salamipizzaa. Lisäksi perheessä on kolme kissaa jotka syövät pihan hiirien lisäksi kaupan liharaksuja. Kanat ja kilpikonna pärjäävät onneksi kasvisravinnolla. Varsinkin kilpikonna, joka on tietysti täysvegaani. Ostan myös usein muovipussin kaupasta enkä ole edelleenkän organisoinut muovin kierrätystä. En koe kuitenkaan huonoa omaatuntoa siitä, että en ollut tänäkään vuonna kärräämässä lunta Saimaan rannoilla kuuteille. Koitan  tasapainoilla omassa arjessa omien mahdollisuuksien mukaan luontoa säästäen. Riittää, että tekee niin paljon, että itse on sinut itsensä kanssa.

  Näin nämä ajatukset karkasivat, mutta mitäpä siitä...



  Kun nuorimmaisemme, Lyydia 11vuotta oli vuoden vanha perustimme Wanhan wallankumouksen. Tänä vuonna on siis juhlavuosi! Toivon kaikille tälle vuodelle aurinkoa, suvaitsevuutta ja omien ajatustensa haastamista :) Koitan muistaa tänä vuonna ottaa kestokassin mukaan kauppaan...

Mau, meidän perheen barbaari

Aurinkoa, elossa olevia ja puutarhatonttu

 Katselin omia blogi - postauksiani muutamalta edelliseltä keväältä ja huomasin,että toistan itseäni. Lavatarhurikin on ennestään luettu , mutta lainasin silti uudelleen kun on niin inspiroiva. Keittiöpuutarha on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Herneenversoja kasvatin, mutta ne menivät jo parempiin suihin. Herneenversoista oli muuten myös parilta keväältä kuvia. Mikäpä siinä kun ovat niin kuvauksellisia. Joulupukki-sokeripurkki muuttui meillä vakiokoristeeksi, päätin, että se saa olla vähän niin kuin puutarhatonttuni.

Pelargoneista oli myös parilta keväältä postaus tai oikeastaan niiden kuolemasta, mutta tänä keväänä ei. Voin riemukkaasti todeta kuvassa olevien kahden pelargonian ja kolmen muun olevan hengissä!

 Ensimmäisiä kevään auringon säteitä kuvataan tietysti joka kevät. Pessimisti minussa muistuttaa, että helmikuu on vielä talvikuukausi, mutta jätetään pessimisti omaan arvoonsa ja nautitaan auringon lämmittävistä säteistä. Kesäisiä suunnitelmia on pää jo täynnä. Niistä seuraavalla kerralla.

Wanhan wallankumous nyt myös Instagramissa

Blogissa on ollut hiljaista, mutta se johtuu siitä, että Wallankumouksessa on ollut normaalia kiireisempää. Kuulumisia tulossa, sitä odotellessa käykää kurkkaamassa meitä Instagramissa :)

Hygge

 En ole oppinut nuoriso slangia vaan hygge on  tanskaa ja kuulemma  tarkoittaa "tanskalaista konseptia jonka avulla tanskalaiset selviävät pitkästä ja kylmästä talvesta positiivisina". Ensinnäkin: Miksi tällaista sanaa ei löydy suomen kielestä? Lähipiirissäni ensimmäiset mielikuvat talvesta tuntuvat olevan pimeys, kylmyys, masentuneisuus, itsemurhatilastojen nousu ja yksinäisyys.

 Vertailukohteena huomasin tanskalaisilla talven tarkoittavan lämpimiä takkatulia,villasukkia, lumen ihailua, kynttilän loistetta, perheen ja ystävien kanssa olemista eli siis hyggeä. Tämän viikonlopun olen leiponut, hoidellut eläimiä, pelannut lautapelejä, polttanut kynttilöitä aamusta lähtien, lenkkeillyt pakkasessa, kutonut villasukkaa, maannut sohvalla ja tuijotellut olohuoneen seiniä (joiden  tilkkutäkki tapetti on edelleen kesken). Puuhellakin on ollut tänään kolmeen otteeseen päällä. Meillä ollut koko viikonlopun kymmentä astetta yöllä, mutta mikä ihaninta lisäksi kaunis auringonpaiste. Olen siis hyggeillyt.

  Haluan uskoa, että tanskalaisilla on oikeasti niin hyggeä kuin netti kertoo. Koska jos näin on, niin mahdollisesti hygge rantautuu myös joskus meille Suomeenkin. Hyggen sijaan pitäisi kyllä keksiä joku Suomeen paremmin sopiva introvertimpi sana. En näe, ainakaan itseäni rusettiluistelemassa naapurin kanssa. Ehkä voitaisiin aluksi vaikka hymyillä vastaantulijoille räntäsateessa.  Siinähän sitä jo olisikin tarpeeksi hyggeilyä.