Krookukset viikonloppua piristämään, muovi kiertoon

Ihan hävettää kun katsoo tuota muovi satsia. Yksi muumikassillinen sitä tuli vuorokaudessa kaiken maailman leipäpussia, salaattikääröä ym. Toisaalta ei kyllä hävetä kun vien sen kiertoon. Meillä olikin ihan lähellä muovinkierrätyspiste. On muuten aika tehokasta, muovit lähtevät Riihimäelle missä muovit pestään, sulatetaan ja jalostetaan muovirakeeksi ,mistä saadaan tehtyä uusia muovituotteita. Energiaa tähän menee 15 % eli 85 % vähemmän kuin öljystä jalostamalla.


 

ja maailma pelastuu, eikös vaan?

No niin, siinä oli kierrätysvalistus tällä kertaa. On vaan niin mukavaa huomata, että hei, tämänkin voisi tehdä eri tavalla ja ei se nyt paljoa vaadi ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttaa arkipäivän asioita. Jotenkin vain tämä vuoden alku tammikuu ja helmikuu, vievät viimeisetkin mehut. Sohva ja suklaalevy kutsuvat lähes joka päivä. Olenkin antanut itselleni luvan lököillä, mutta työt ja elävät olennot ekaksi. Tänään kissat saivat kaupasta kissanruohoa ja minä krookuksia. Niin ja lapset sipsejä.

Pohdintoja kierrätyksestä, lihasta ja muovipusseista

 Vaikka blogini on Wanhan wallankumouksen alla olen sallinut itseni kertoa tänne omia juttujani, koska vaikka pääasiallinen tarkoitus onkin postailla remonttijuttuja koen, että voin välillä laittaa juttuja muustakin elämänmenosta. Tulevaisuudessa ehkä vähän enemmänkin. remonttijututkin

 Vaikka Wanhan wallankumous on "vain " rakennusantiikin myymälä (eikö ollutkin hienosti sanottu) on se iso osaa omaa elämäämme ja elämäntapaamme. Itselleni on ihan älyttömän tärkeää, että puuhailen nyt kymmenettä vuotta vanhan käytetyn tavaran parissa. Tiedän, että kaikki myymämme tavarat on jo kerran tehty tarpeeseen ja meidän kauttamme ne löytävät vielä uuden käytön ja voin lisäksi samalla säilyttää kulttuurihistoriaa. Laatu on myöskin erinomaista, voin myös kehaista, kun en itse ole tuotteita tehnyt vaan puusepät ja kirvesmiehet vuosikymmenten takaa.

  Vuosien varrella tietämys on kasvanut ja asiakkaita kohdatessa on tullut pohdittua enenevässä väärin sitä mikä on ekologista. Jos ikkunat on jo vaihdettu vanhaan taloon olisiko järkevämpää vaihtaa täysin käyttökelpoiset alumiiniset tyylillisesti rumahkot ikkunat pois ja ostaa puusepän tekemät uudet ikkunat tai meidän kautta aidot vanhat ikkunat. Jos kysymys loppuisi tähän sanoisin, että totta kai kannattaa vaihtaa puiset tyyliltään sopivat ikkunat. Mutta mitä tapahtuu uusille edelleen käyttökelpoisille ikkunoille? Perinnekorjaaja  saa sulan hattuunsa kun palauttaa talon "silmät" takaisin vanhanmallisiksi ja vanhat täysin käyttökelpoiset ikkunat kärrätään surutta kaatopaikalle. Näissä tilanteissä antaisin neuvon: jos et pysty elämään ikkunoiden kanssa, koita löytää niille järkevä käyttö eli irroita ehjänä ja anna tai myy eteenpäin. Jos taas pystyt katselemaan uusittuja ikkunoita, anna niiden elää elinkaarensa loppuun ja sitten ostamaan ne laadukkaat puusepän tekemät tai kierrrätetyt vanhat aidot ikkunat. Tästä myös kukkaro tykkää kun kaikkea ei remonttia ei tarvitse tehdä samana vuonna tai edes samalla vuosikymmenellä. Sama pätee tietysti myös uusittuihin oviin.

 Työelämässä tulee mietittyä näitä asioita ja remonttia tehdessä ahdistun kun purkaessa jätevuori kasvaa. Tänä keväänä meillä on tarkoitus remppailla ulkovaraston yksi huoneista ja tiedän seinissä olevan hyvät kerrokset mineraalivillaa, joka on pakko poistaa kun kastunut. Sille en oikein keksi enää uudelleen käyttöä ;)
 
  Tuomas Kyrö sanoi hauskasti "Pitäisikö olla huolissaan"-ohjelmassa, että jos meitä olisi sata kertaa vähemmän voisimme syödä vaikka joka päivä Pandaa Joutsenpedillä, mutta nyt se ei vain onnistu. Ei onnistu, ei ja hyvä näin. Otan itse mielelläni vastaan kasvissyönti-buumin vaikka se monia tuntuu jopa ärsyttävän. Minua ei  haittaa, että ihminen alkaa syödä kasvisruokaa vain siksi koska se on trendikästä. Hienoa olisi jos ajateltaisiin  muutakin, mutta vaikka aate alkaakin trendistä voi se johtaa syvällisempiinkin ajatuksiin.
 

 Itse olen ollut kasvissyöjä 25 vuotta ja olen innoissani siitä, että kaupat ovat kerrankin täynnä kasvisvaihtoehtoja. Silti ymmärrän lihansyöntiä ja muistuttaisin vain kohtuudesta kaikessa. Itse en ole lapsiani pakottanut kasvissyöntiin, mutta koska en osaa oikein liharuokia tehdä ovat he joutuneet pakosti joutuneet elämään enemmän tai vähemmän kasvisravinnolla. Nykyään meidän perheestä neljä on kasvissyöjiä, yhdelle ostetaan välillä Dr.Oetkerin salamipizzaa. Lisäksi perheessä on kolme kissaa jotka syövät pihan hiirien lisäksi kaupan liharaksuja. Kanat ja kilpikonna pärjäävät onneksi kasvisravinnolla. Varsinkin kilpikonna, joka on tietysti täysvegaani. Ostan myös usein muovipussin kaupasta enkä ole edelleenkän organisoinut muovin kierrätystä. En koe kuitenkaan huonoa omaatuntoa siitä, että en ollut tänäkään vuonna kärräämässä lunta Saimaan rannoilla kuuteille. Koitan  tasapainoilla omassa arjessa omien mahdollisuuksien mukaan luontoa säästäen. Riittää, että tekee niin paljon, että itse on sinut itsensä kanssa.

  Näin nämä ajatukset karkasivat, mutta mitäpä siitä...



  Kun nuorimmaisemme, Lyydia 11vuotta oli vuoden vanha perustimme Wanhan wallankumouksen. Tänä vuonna on siis juhlavuosi! Toivon kaikille tälle vuodelle aurinkoa, suvaitsevuutta ja omien ajatustensa haastamista :) Koitan muistaa tänä vuonna ottaa kestokassin mukaan kauppaan...

Mau, meidän perheen barbaari

Aurinkoa, elossa olevia ja puutarhatonttu

 Katselin omia blogi - postauksiani muutamalta edelliseltä keväältä ja huomasin,että toistan itseäni. Lavatarhurikin on ennestään luettu , mutta lainasin silti uudelleen kun on niin inspiroiva. Keittiöpuutarha on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Herneenversoja kasvatin, mutta ne menivät jo parempiin suihin. Herneenversoista oli muuten myös parilta keväältä kuvia. Mikäpä siinä kun ovat niin kuvauksellisia. Joulupukki-sokeripurkki muuttui meillä vakiokoristeeksi, päätin, että se saa olla vähän niin kuin puutarhatonttuni.

Pelargoneista oli myös parilta keväältä postaus tai oikeastaan niiden kuolemasta, mutta tänä keväänä ei. Voin riemukkaasti todeta kuvassa olevien kahden pelargonian ja kolmen muun olevan hengissä!

 Ensimmäisiä kevään auringon säteitä kuvataan tietysti joka kevät. Pessimisti minussa muistuttaa, että helmikuu on vielä talvikuukausi, mutta jätetään pessimisti omaan arvoonsa ja nautitaan auringon lämmittävistä säteistä. Kesäisiä suunnitelmia on pää jo täynnä. Niistä seuraavalla kerralla.

Wanhan wallankumous nyt myös Instagramissa

Blogissa on ollut hiljaista, mutta se johtuu siitä, että Wallankumouksessa on ollut normaalia kiireisempää. Kuulumisia tulossa, sitä odotellessa käykää kurkkaamassa meitä Instagramissa :)