 |
| Ihanat maaliroiskeet pöydän pinnassa, laudat ovat vanhoja lattialankkuja. |
Viime päivinä olen miettinyt Idylli sanaa. Johtuen varmaan iltaisista seikkailuista Pinterestin ihmemaailmassa. Löydän itseni tietokoneelta huokailemassa, että juuri tuollaisen idyllin haluan kevääksi tai kesäksi. Nuotiopaikan, kesähuoneen, kasvihuoneen, kasvimaan, linnanraunion tai mitä nyt milloinkin.
Piti oikein googlettaa että mitä se oikeastaan tarkoittaa: Turmeltumatonta maalaiselämää ihannoiden kuvaava maalaus, runo tms. Tykkään meidän kodista ja firmasta, mutta asunko idyllissä? Olisihan se ihan hauskaa aikansa vaeltaa olkihattu päässä pitkin niittyjä, kukka korvan takana. Sen sijaan tuntuu nyt on vaellettu kottikärryt kädessä korjaten kuoppaista hiekkatietä. Välillä voi tietysti nojata lapioon ja kuulla läheisestä metsästä ensimmäisen kevättipun äänen. Ehkä asunkin tietämättäni idyllisesti!
Voiko kukaan asua idyllisesti ja haluaisiko kukaan edes? Tulin pohdinnassani siihen tulokseen, että kyllä voi, mutta vain hetkittäin. Idylliä on varmaankin tarkoitus kestää vain noin puoli tuntia per päivä, siis ihan maksimissaan. Se on se hetki kun aurinko paistaa keväällä ekan kerran niin, että voi istua puutarhapenkille kuuntelemaan kun viimeiset lumirippeet sulavat katolta loristen ränneihin tai kun kerran kesässä on niin rauhallista aamulla, että ehtii juoda aamukahvit ulkona. Näitä hetkiä varten se sana on keksitty. Tänään koin myös ihanan idyllisen hetken kun sain Tommin itse tekemän keittiön pöydän!
 |
| Mau päiväkahvilla, outo olento etulalalla on Sylvi. |
