Hygge

 En ole oppinut nuoriso slangia vaan hygge on  tanskaa ja kuulemma  tarkoittaa "tanskalaista konseptia jonka avulla tanskalaiset selviävät pitkästä ja kylmästä talvesta positiivisina". Ensinnäkin: Miksi tällaista sanaa ei löydy suomen kielestä? Lähipiirissäni ensimmäiset mielikuvat talvesta tuntuvat olevan pimeys, kylmyys, masentuneisuus, itsemurhatilastojen nousu ja yksinäisyys.

 Vertailukohteena huomasin tanskalaisilla talven tarkoittavan lämpimiä takkatulia,villasukkia, lumen ihailua, kynttilän loistetta, perheen ja ystävien kanssa olemista eli siis hyggeä. Tämän viikonlopun olen leiponut, hoidellut eläimiä, pelannut lautapelejä, polttanut kynttilöitä aamusta lähtien, lenkkeillyt pakkasessa, kutonut villasukkaa, maannut sohvalla ja tuijotellut olohuoneen seiniä (joiden  tilkkutäkki tapetti on edelleen kesken). Puuhellakin on ollut tänään kolmeen otteeseen päällä. Meillä ollut koko viikonlopun kymmentä astetta yöllä, mutta mikä ihaninta lisäksi kaunis auringonpaiste. Olen siis hyggeillyt.

  Haluan uskoa, että tanskalaisilla on oikeasti niin hyggeä kuin netti kertoo. Koska jos näin on, niin mahdollisesti hygge rantautuu myös joskus meille Suomeenkin. Hyggen sijaan pitäisi kyllä keksiä joku Suomeen paremmin sopiva introvertimpi sana. En näe, ainakaan itseäni rusettiluistelemassa naapurin kanssa. Ehkä voitaisiin aluksi vaikka hymyillä vastaantulijoille räntäsateessa.  Siinähän sitä jo olisikin tarpeeksi hyggeilyä.

 

 

Ovesta sängyn pääty

  Meillä ei ole mitään kunnollista  makuuhuonetta vaan oikeastaan pieni koppero. Täytyy myöntää, että en ole oikein viihtynyt siellä kun pieneen tilaan on ahdettu kahden ihmisen vaatteet ja parisänky. Nyt iltojen pimetessä olisi kuitenkin mukavaa saada kiva lukusoppi ja energiatasoltaan mukavampi nukkumispaikka.

  Olen jo pari vuotta suunnitellut oven laittamista sängyn päädyksi ja tänään jynssätessäni Wallankumouksen myyntiovia ihastuin tämän oven mahtavaan värisävyyn. Tiedän kyllä, että se on jouluisen värinen, mutta saa kyllä jäädä meille ympärivuotiseksi. Ovi otettiin vauhdikkaasti käyttöön, tarvittiin vain:

Ruuvari, muutama ruuvi, muutama kulmarauta, pari pattingin pätkää (sahattuna sändyn rungon mittaisiksi) ja reikärautaa back upiksi.

Ovelle en tehnyt muuta kuin pesin mäntysuovalla.

Patinaa

Ja sitten vielä tunnelmavalot!

Paperointia ja kirjoja

 Viime viikonloppu meni taas näissä hommissa. Yleensä on vain pari ikkunaa paperoitavana, mutta päätin kesällä irrottaa kaikki alakerran tuplat ja ajatuksena oli kunnostaa ne. Tämä kunnianhimoinen aatos ei koskaan toteutunut. Nyt sitten paperoitiin urakalla. Onneksi ei vielä ole luvattu pakkasöitä tänne etelään.

 Kävin ystävän kanssa kirjakaupassa ja laitoin varaukseen vähän aikaa sitten pari hyvää kirja uutuutta. Varaan yleensä aina kirjat kirjastosta, muuten tällä lukuvauhdilla menisi vararikkoon. Astridin Sotapäiväkirjat sain tosi nopeasti kirjastosta on nyt jo luettu ja hienoksi todettu. Astridin vanhat päiväkirjat löydettiin pärekorista unohdettuina. Sotapäiväkirjoissa on paljon kuvausta myös sota Suomesta, mikä oli mielenkiintoista. Itsellä on sotahistoria aina ollut hämärän peitossa, mutta tämä kirja selkeytti monta asiaa. Oli pakko unohtaa arkipäivän askareet ja vain lukea pari iltaa ja yötä. Seuraavaksi vuorossa Puiden salattu elämä. Sen lukemista odotan innolla ja kauhulla. En luultavasti voi lukemisen jälkeen kaataa enää yhtään puuta. Nehän kommunikoi keskenään. Toivottavasti seuraavaksi joku biologi ei julkaise kirjaa Juureksien salatusta elämästä, sitten ollaan pulassa. Jos joku kaipaa lisää kirjavinkkejä niin lukekaa Kate Mortonia, hänen kirjoissaan unohtaa kaikki oman elämän murheet, koska ne vetävät huikealla tavalla omaan maailmaansa.

Kanat nauttivat auringosta edelleen, mutta muniminen on lopetettu, missäköhän vika?

Ei viikonloppusiivousta, mutta...

 
Viikonlopun kunniaksi ei jaksa siivota, mutta energiaa riittää Halltex-levyjen repimiseen katosta ja outoon palapeleillä tapiseeraamiseen.

Syksy saapuu,käänteispsykologiaa tarvitaan

Tarkkasilmäinen näkee kanat nauttimassa viimeistä lämpimistä päivistä.

 Näin kaunista meillä oli vielä eilen. Olin huijannut itseni kuvittelemaan, että asun Italiassa Suomen sijaan. Ajattelin, että lämpö jatkuisi ja tulisi ihan vain pikkuinen talvi, lumisadetta kaksi päivää joulun tienoilla ja sitten se olisi siinä. Tänään aamulla oli kuitenkin ilmasto eri mieltä. Tuuli tuhatta ja sataa , lehdet lenteli puista ja nyt alkoi sataa. Huomasin, että rännitkin on tukossa, kuka niitä olisi muistanut puhdistaa.
  Tämä kesä meni  niin vauhdilla ja työn teossa, että tuntuu kuin patterit olisi jäänyt lataamatta. Olen aina ollut syksyihminen, mutta talvesta en oikein tykkää. Yritänkin nyt itseeni käänteispsykologiaa. Valmistaudun talven pimeyteen ja kylmyyteen positiivisesti, perustin Pinterestiin oman kansion talvelle. Löysin oikeasti jo monta juttua mistä tykkään talvessa. Ainakin Narniamainen taikatalvi tunnelma puree hyvin. Ehkä tästä pimeydestä ja kylmästä selvitään taas tänäkin vuonna. Lupaan levittää ärsyttävää positiivisuutta myös blogin puolelle :)

Vähän jäi listoitukset ja maalauksetkin ulkovarastolla kesken.

Maunkin tarvitsee alkaa siirtymään auringon lämmitämiltä portailta kaakeliuunin viereen.

Kaksi juttua mistä tykkään talvessa on puilla lämmitys ja halkojen hakkaaminen. Tässä hyvä alku talvi positiivisuudelle.

Kesä

Välillä on hyvä pysähtyä ja antaa jonkun muun näyttää omaa elämääsi. Voi yllättyä siitä kuinka kaunista kaikki onkaan. Niin helposti sitä unohtaa kiireen keskellä. Kaikista kuvista kiitos arjen suloisuuden näyttäneelle ystävälle :)

 Myös seuraavassa postauksessa vieraileva valokuvaaja ihan perhepiiristä. Silloin enemmän kesäprojektista eli ylimmästä kuvasta...



 

Vanhasta uutta, auringosta energiaa..

   Ylinnä fiilikset säästä, tuo kortin kuva peilaa fiiliksiä niin hyvin. Töitä ollaan tehty, mutta myös nautittu samalla säästä. Toiseksi ylinnä masentava kuva tasan kahden vuoden takaa meidän ulkovaraston takapihalta. Pihalta, jossa ollaan nyt tänä keväänä vietetty jokainen liikenevä hetki.

Maalaukset on vielä vähän kesken. Kivimuurit ulkoverhoilun alapuolella tuovat saaristolaisfiilistä. Keskelle pihaa on ilmestynyt Pergola, tehty nollabudjetilla, pystypuut purkuhirttä. Se unelmien puutarhapöytä oli liian pieni, tehtiin uusi vanhoista lattialankuista pergolan keskelle.

 Pergolan pystypuihin istutettiin humalaa, sen menestys nähdään myöhemmin. Toivoisin humalan kasvavan pergolan kattoon saakka. Kohopenkeissä on salaattia ja muutama mansikan taimi jotka pelastuivat viime kesänä peurojen kynsistä. Salaatti iti muuten huippunopeasti! Kohopenkit purkulaudasta.

 Sadevesitynnyreitä roudattu takapihalle, huomiseksi luvattiin onneksi välillä vettä. Toivottavasti saadaan tynnyrit täyteen. Etualalla purkutalon pihasta roudattu karviaispensas.

Pergolan katossa on tietysti kristallikruunu! Sekin on muuten purkutalosta...

Mitä tehdä kun räntäsade masentaa?

Ei oikein huvita tuohon helletuoliin mennä loikoilemaan...

Ankea näkymä keittiöstä olohuoneeseen ja television johtohärdelliin.

 Mitä tehdä kun aamulla katsoo ulos ja näkee valkoisen lumipeitteen juuri sinä päivänä kun olisi ollut aamupäivä aikaa puuhata  puutarhassa? Ensin vähän masennuin ja sitten päätin käyttää ajan hyödyllisesti siivoamiseen, mitä meidän perheessä ei keväisin oikein ehditä tekemään. Kaikki sujui mallikkaasti kunnes epäkohta kodissamme kiinnitti huomioni.

  Siivous jäi kun aloin suunnittelemaan ja ehdottelemaan varovaisesti sisäikkunan tekemistä meidän keittiöön, vaikka tiedän, että ollaan päätetty laittaa liikenevä remonttienergia pihatöihin. 

 Kuin kohtalon kaupalla löysin juuri passelin ikkunan oviaukkoon. Puolen sentin heitolla sopivan eli tämä oli tähtiin kirjoitettu juttu. Päätettiin, että homma on illaksi valmis ja niin se olikin. Alaosaan tuli minikoinen peiliovi ja listat.


Syy siihen, että tämä oviaukko suljettiin on osaksi television, joka on monesti ollut putoamisvaarassa kun sen ohi juostaan ja se, että keittiöön johtaa isompi oviaukko ratkaisi tilanteen. Nyt saadaan valo kulkemaan huoneissa, mutta silti tuo televisio johtoineen häivytettyä pois. Lisäksi tuntui, että tila rauhoittui kummasti muutoksen myötä. Kyllä piristi!

Tässä tilanne olohuoneen puolelta, miksi televisiot muuten on niin rumia? Pahoittelut epäesteettisestä kissan vessasta reunassa. Tästä näkee, että on varmasti lavastamaton kuva ja amatööri kuvaaja.

  Jännittävää muuten, että piristyin minirempasta niin paljon, että jaksoin siivotakin. Jotenkin se oli mielekkäämpää kun tuli tuota remonttiroskaakin siivottua siinä sivussa. Huomennakaan ei ole luvassa helletuolissa loikoilua. Meille luvattu sadetta ja kalenterissa jono hoidettavia Wallankumouksen hommia, mutta ehkä viikon lopulla pääsee taas pihahommiin kiinni.

Melkein valmis...

Ta-daa!

Luontaisetuja

Punamultamaalauskin edistyy.

Ihanat auringossa paistattelijat!

 Koska meidän työ on myydä vanhaa tavaraa olen aika tarkka sen kanssa, että en hamstraa herkkuja meidän omaan käyttöön. Muuten ei voisi sitten ostaa Oltermannia voikkarin päälle jos ihan kamalaksi hamsteriksi ryhtyisi. Nyt kuitenkin palkitsin itseni kun olen puuhannut Wallankumouksen hommien parissa kymmenisen tuntia päivässä ja usein vielä lauantainakin. No se herkku minkä otin itselle on tuo ihana pöytä jota aloittelin jo rapsuttelemaan, mutta kyllästyin kesken kaiken kun halusin sen jo käyttöön. Siitä tulee ulos kahvittelupöytä tuonne ulkovaraston taakse. Eikös ole ihana! Laitoin jalkojen alle ohuet tiilet niin ei pääse huonoon kuntoon pöytäkaunokaisen jalat. Suunnittelen pöydän ympärille myös rakennelmaa, mutta siitä sitten kun saa jotain näkyvää aikaan...

  Meille tulee varsinkin keväisin aika tiuhaan tahtiin tavaraa Wallankumouseen ja välillä kiusaus on suuri ottaa itselle ne hienoimmat, ovet tai vaikka kasvihuoneen ikkunat. Tällä viikolla saatiin luontaisetuna hyötyjuttuja. Siirsin nimittäin kasan perennoja ja lisäksi raparperia ja ruohosipulia erään remontoitavan talon piharempan tieltä. Olen näistä ihan onnessani. Kuvassa näkyy jo rehottava ruohosipuli ja raparperi. Osaa siirtämistämme kukista en edes tunnista, mikä tekee hommasta jännittävää!

Keväinen loppuunpalaminen saavutettu

Lisää kuvateksti

  Meidän koko porukkaan on iskenyt keväthepuli kuten joka kevät. Kaikki vapaahetket olen punamultamaalaillut, haravoinut, kärränyt kiviä ja kaikkea muuta kivaa. Loppuunpalaminen on siis saavutettu tältä keväältä. Ei muuten kannata lähteä Prismaan kesken punamultamaalauksen, ainakaan fillarilla eikä ainakaan niin ettei katso ensin peiliin. Näyttää erehdyttävästi verelle tuo punamultamaali. Pitäähän tietysti Turun Lausteellakin olla oma outo kylähullu...


  Meidän ulkovarasto on jotain miljoona kilometriä pitkä joten siinä riittää maalaamista ja puukorjauksien tekoa.Vanerilevyjen ja lasivillojen tilalle tuli takaisin ikkunat. Mahtava tunne!
 

Leskenlehtiä,Tiikeri ja lasivillaa hiirenpapanoilla kuorrutettuna.

Risuaitaa ja naapuri eli putkiliike Onninen.

Vanha hyvä aikani

  Meidän pääsiäislomamme alkoi aika harmaissa ja viileissäkin tunnelmissa, emme kuitenkaan anna sen häiritä. Nyt on pönttöuuni ja puuhella lämmitetty ja on aikaa lököillä peiton alla kirjan kanssa. Nappasin kirjastosta jo toista kertaa parin vuoden sisällä Agatha Christien itse kirjoittaman elämänkerran.

  Jos en ole aiemmin hehkuttanut kirjaa niin tässä on ihana, pespektiiviä ja toivoa omaan elämään antava kirja. Sen lisäksi, että Christie on yksi lempikirjailijoistani, on kirjassa historiasta ja vanhoista taloista pitävälle koukuttavia juttuja. Kirjaa lukiessa tulee sellainen olo kuin kuuntelisi hyvän ystävän kertomuksia.


  Jos pääsen irtautumaan kirjasta niin taidan lähteä risuaidan tekoon, huomiseksi luvattiin jo leppeämpää keliä...

Turmeltumatonta maalaiselämää

Ihanat  maaliroiskeet pöydän pinnassa, laudat ovat vanhoja lattialankkuja.

 Viime päivinä olen miettinyt  Idylli sanaa. Johtuen varmaan iltaisista seikkailuista Pinterestin ihmemaailmassa. Löydän itseni tietokoneelta huokailemassa, että juuri tuollaisen idyllin haluan kevääksi tai kesäksi. Nuotiopaikan, kesähuoneen, kasvihuoneen, kasvimaan, linnanraunion tai mitä nyt milloinkin.



  Piti oikein googlettaa että mitä se oikeastaan tarkoittaa: Turmeltumatonta maalaiselämää ihannoiden kuvaava maalaus, runo tms. Tykkään meidän kodista ja firmasta, mutta asunko idyllissä? Olisihan se ihan hauskaa aikansa vaeltaa olkihattu päässä pitkin niittyjä, kukka korvan takana. Sen sijaan tuntuu nyt on vaellettu kottikärryt kädessä korjaten kuoppaista hiekkatietä. Välillä voi tietysti nojata lapioon ja kuulla läheisestä metsästä ensimmäisen kevättipun äänen. Ehkä asunkin tietämättäni idyllisesti!
 

  Voiko kukaan asua idyllisesti ja haluaisiko kukaan edes? Tulin pohdinnassani siihen tulokseen, että kyllä voi, mutta vain hetkittäin. Idylliä on varmaankin tarkoitus kestää vain noin puoli tuntia per päivä, siis ihan maksimissaan. Se on se hetki kun aurinko paistaa keväällä ekan kerran niin, että voi istua puutarhapenkille  kuuntelemaan kun viimeiset lumirippeet sulavat katolta loristen ränneihin tai  kun kerran kesässä on niin rauhallista aamulla, että ehtii  juoda aamukahvit ulkona. Näitä hetkiä varten se sana on keksitty. Tänään koin myös ihanan idyllisen hetken kun sain Tommin itse tekemän keittiön pöydän!

Mau päiväkahvilla, outo olento etulalalla on Sylvi.

Kiitos sielunsiskoille!

Toin narsissit ja krookukset turvaan yöpakkasta ja nyt ne aiheuttavat puutarhakirjojen lisäksi levotonta kevätfiilistä...

 Tulin toivottamaan myös teille blogin lukijat ihanaa ystävänpäivää. Vaikka en ole teistä montakaan nähnyt livenä uskon monen olevan kanssani "kindered spirits eli sielunsiskoja", kuten Vihervaaran Anna sanoisi.

  Olen  teidän blogeista ja kommenteista piristynyt, nauranut paljon, inspiroitunut, saanut perspektiiviä asioihin ja ylipäänsä nauttinut ihanista kuvista ja teksteistä. Kiitos siis teille, että olette olemassa!