keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Boheemi siivous

Pyyhin kaikki peilitkin kun innostuin ja harjasin Sylvin.


  Olen keväästä lähtien katsellut meidän kauniita ikkunalaseja jotka ovat valitettavasti olleet pölyn ja lian peitossa kun kukaan ei niitä ole viimeiseen vuoteen jaksanut pestä. Itse en ole tarkka siivoaja ja päätinkin kiipeillä tikapuille ja pestä ikkunat puhtaiksi. Huomatkaa, pesin ikkunat vain ulkopuolelta ja vain kaksi ikkunakokonaisuutta. Tällaista leväperäistä siivoamistaitoa ei opita vuodessa tai parissa vaan siihen menee paljon aikaa. Olen siis oppinut vuosien mittaan olemaan stressaamatta enkä loukkaannu vaikka Lyydia huomauttikin, että ikkunat näyttävät edelleen likaisilta. Totta kai näyttävät kun tänään ei ole ikkunoiden sisäpintojen pesun vuoro. Pitäisi availla ikkunaliimapapereita ja muuta monimutkaista. Syksyllä sitten, mutta minä vuonna?

Nämä kaikki ikkunoiden ulkopinnat pesin!
  


Olen kuitenkin niin iloinen noista muutamasta ulkopinnoistaan puhtaasta ikkunasta, että ihan päätin ne kuvata. Lisäksi innostuin muutenkin siivoamaan kun vauhtiin pääsin. Ja järjestelin vähän paikkoja, mutta yhtään huonekalua en siirtänyt tai huonejärjestystä muutannut. Oli liian kuuma päivä siihen. Ajatelkaas sitä!



Ripustelin laatikosta löytämäni vanhan alushameen esille. Katse kiinnittyy nyt siis boheemiin sisustukseen pölyisten lasiruutujen sijaan.



Kirjoja on mukava järjestellä, mukavampaa kuin imurointi!




maanantai 27. heinäkuuta 2015

Lapsuuden kesä

 


En tule muistelemaan tämän kesän kylmyyttä ja sadetta pahalla. Itselleni on tullut mieleen tästä kesästä lapsuuden kesät Pohjanmaalla minne matkasin joka kesäloma ainakin viikoksi isovanhempien ja kummitädin huomaan.

  Isovanhempien mökillä  kuului asiaan olla villatakki päällä, koska aina oli vähän kylmä ja kun oli 18 astetta niin silloinhan oli helle ja piti päästä järveen uimaan. Iltaisin pelattiin korttia, Unoa tai Seiskaa. Jos ei pelattu korttia niin sitten Yatzia. Ja jos ei pelattu niin sitten luettiin kirjoja, Lotta-sarjaa, Agatha Christietä, neiti Etsivää, vanhoja sarjakuvia, mitä vain sattui käsiin saamaan.


 Ulkona oli kylmää, mutta mökissä oli lämmintä ja turvallista.  Lapsetkin saivat juoda teetä ja kahvia. Meidät ympäröi  muumimainen olotila, missä kello tikitti, rutiinit toistuivat, hyttyset pistelivät, aivot lepäsivät ja onni oli syödä peltipurkissa talven aikana pehmenneitä keksejä.

   Enää ei ole isomummua ja pappaa eikä mökkikään ole enää suvun oma. Vaikka meillä ei ole omaa mökkiä voi sellaisen luoda omaan kotiinsa ja tänä kesänä olen onnistunut mielestäni siirtämään lapsuuden kesälomani omille lapsilleni ja kokemaan sellaisen myös itse aikuisena.




 Nauttikaa vaikka on kylmä, hyttyset ja mustikat odottavat teitä metsässä ihan niin kuin jokaisena kesänä!



 


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ett Hem ja hellan kaipuu




Koska kelit eivät suosi meren rannalla löhöilyä pitää keksiä muuta puuhaa. Rakastan Turkua kotikaupunkina, koska sieltä löytää aina uusia paikkoja. Ett Hem on museo, joka esittelee 1800-luvun porvarisperheen elämää. Sijainti on loistavasti Tuomiokirkon vieressä. Sisällä ei saanut kuvata, mutta kuistilta sain napata kuvan.

  Ett Hem on mielenkiintoinen, ihanan hämyinen paikka, jonka ohi olen kävellyt muutaman sata kertaa. Aina on pitänyt mennä, mutta aina se on jäänyt. Lapsetkin olivat tietysti museossa ja vaikuttivat tykkäävän tai sitten ovat vain taitavia näyttelijöitä, jotka käyttäytyivät fiksusti jäätelön kuva silmissään.

  Mukavaa vaihtelua joka tapauksessa Käsityöläismuseoon ja Turun linnaan. Niihinkin voisi kyllä tänä kesänä poiketa jos tällaiset kelit jatkuvat. Muistakaa seikkailla omassa lähiympäristössä ja yllättykää iloisesti!

 

Ihana hella
Toinen minua tänään ihastuttanut asia on  Wallankumoukseen saapunut vanha sähköhella. Olisikohan 50-luvulta? Olin jo laittamassa ihanuutta myyntiin kun tulin ajatelleeksi, että onko jollain kokemusta noista helloista, että minkälainen sähkösyöppö mahtaa olla? Sopisi loistavasti meidän kyökkiin. Olisi  tuollainen arjen kaunistus. Kuka voisi olla myrtsinä laittamassa ruokaa kun on noin söpö hella?


Lopuksi pakollinen eläinkuva. Klaarasta tällä kertaa.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Outo kesä

Kesä vai syksy?
Kanojen kanssa ollaan jo niin hyviä kavereita, että pyrkivät meille jo sisälle päiväkahville...
 Tämä kesä on ollut outo. Remonttia ei ole tullut vielä tehtyä. Olen oppinut, että olen mieluummin keräilijä kuin kasvattaja. Puutarhamansikat söi peura,  kun en muistanut suojata, mustikoita olen sen sijaan kerännyt innoissani jo muutaman litran.

  Huomasin, että en ahdistu siitä jos loppukesästäkin tulee sateinen ja kylmä. Silloin voi leikkiä syksyä eli poltella kynttilöitä ja paistaa lettuja. Niin ja lukea kirjoja.




 Naantalissa kun käytiin niin paistoi aurinko totta kai! Käytiin ihanassa Villa Randalassa. Menkää poikkeamaan jos Naantaliin päin satutte. Huomatkaa ihana näkymä keittiöön, tuo salmiakkiruutuinen lautalattia vei sydämeni.