Istumapenkki kierrätysmateriaaleista

 Tehtiin jo vähän ennen juhannusta hauska istumapenkki. Tarkoituksena oli tehdä penkki nollabudjetilla ja tietysti kierrätysmateriaaleja käyttäen. Penkkien kansina on kaksi laakaovea karmilla niin saatiin näppärästi avautuvat ovet. Verhoilulautana on pätkiä ulkovaraston puretuista punamultaisista laudoista. Hyvä kun ne tulivat hyötykäyttöön kun olivat niin pieniä pätkiä etteivät olisi oikein muuhun käyneet. Listoina ovat vanha puinen mittanauha ja muutama pätkä listaa. Näin siis meillä.

 Jos joku on vailla korisohvaa ja tuolia niin laitoin sellaiset ja vähän muutakin Toriin myyntiin. Ovat ainakin 50 vuotta vanhoja ja ihan kivassa kunnossa.

Kuva sohvasta

50-luvun maalaisterapiaa

Ihanan väriset emaliämpärit järjestyksessä ja raparperin kukka on päässyt kunniapaikalle.

 Satutaan asumaan niin mainiosti Turussa, että kaupungin elävään museoon Kuralan kylämäkeen on vain viiden kilometrin matka jonka taivaltaa lasten kanssa hujauksessa fillareilla.

  Kun omat kotikonnut alkaa ahdistaa niin tämä on paikka mistä lähden hakemaan energiaa.  Nytkin kun tämä kana-asia alkoi ahdistaa niin tuolla 50-luvun järjestelmällisessä ympäristössä kaikki alkaa näyttää paljon valoisammalta. Itse asiassa ihan ärsyynnyin tähän valittavaan kananomistajaan täällä päässä. Pikku juttujahan nämä ovat. Maalaisjärjellä selvitään vaikka kaupunkilaisia ollaankin!

Näin hieno ulkoiluaitaus oli tehty kanoille, jotka eivät Kuralaan olleet vielä saapuneet meidän siellä käydessä. Huomioikaa katettu hiekkakylpypaikka!

Auttakee kaupunkilaista!

  Syy blogihiljaisuuteen on ollut kanoissa. Ihan näin vuodatuksen alussa haluan kertoa, että en todellakaan kuvitellut, että kanojen pitäminen olisi sellaista kuin Lanliv-lehden kansikuvissa eli minä kana sylissä kukkamekko päällä  vaan tiesin, että kakkaa tulee ja kanalaa joutuu siivoamaan.Olen myös kirjani lukenut ja opiskellut kanataudit ja ruokinnan.

  Ensimmäiset pari päivää meni kanojen kanssa hyvin. Söivät hyvin, eivät nujakoineet ja pari alkoi melkein heti muniakin. Sitten kuoli Anastasia-kana. Pari tuntia aikaisemmin kaiki oli hyvin , mutta sitten löydettiin kana kuolleena. Ilmeisesti muuton aiheuttama stressi oli ollut liikaa. Ymmärretään kyllä, että kanoja voi kupsahtaa ilman mitään ihmeellistä syytä, mutta kova pala se oli lapsille.

  Sitten huomattiin, että yhdellä kanoista, Serafiinalla oli jatkuvasti maha sekaisin. Se on muutenkin ollut koko ajan oudoin kana. Haluaa istua ihmisten vieressä, lentää olkapäälle istumaan ja on tosi seurallinen. Nyt muutama päivä sitten alkoi Serafiina nokkia yhtä tiettyä kynttä pakkomielteisesti. Heti mietin, että olisiko kalkkijalkaa vaikka ei ulkoisesti mitään näkynyt. Nyt olen varmuudeksi kylvettänyt Munanetistä löytyneiden ohjeiden mukaan. Olen laittanut haavasuihketta jne. Nyt rassukka nokkii jo kahta varvasta.Voisiko olla pakko-oire?

  Eläinlääkärin metsästys oli jo juttu sinällään. Normaalit pieneläinlääkärit eivät kanoja osaa hoitaa. Hyötyeläinlääkäri ehdotti, että laittaisin sideharson kanan jalkaan. Hmm, mitenköhän estäisi kanaa nokkimasta sitä ja lisäksi se likastuisi ja hautoisi sitten jalkaa. Kanojen pitäisi olla helppohoitoisia, mutta nyt alkaa hermot mennä. Muuten ovat kaikki voineet hyvin, jopa tuo jalkaansa nokkiva kana. Munia tulee kolme päivässä ja viihtyvät laumassaan.

Ongelmakana Serafiina

 Ahdistavinta on se, että ei tiedä mitä jalkaansa nokkivalle kanalle tekisi ja lisäksi tuo kanalan siivoaminen on aikamoista kun olen koittanut joka päivä putsata ja pestä löysät kakat pois. Yleisin kommentti on, että kana kannattaisi lopettaa tai antaa luonnon hoitaa, mutta aika pahalta tuntuisi, että menisi toinen kana jo ihan parin viikon sisällä.Pahoittelut valituksesta, mutta nyt oli vain pakko vuodattaa.