Kot-kot, mutta ei Kiekuu

Serafiina meno päällä.

 He ovat nyt todellakin saapuneet! Viisi kanaa ja kukko, joka ei osaa kiekua ja me pelättiin, että kukko tulee ärsyttämään naapurit ja päätyy pataan...


  Kanat ja kukko viettävät nyt kesähuvilassaan kesää ja talveksi remontoidaan heille pysyvä koti. Tuntuu kuin siivekkäät olisivat olleet meillä jo monta viikkoa vaikka vasta muutama päivä sitten saapuivat.  Olen oppinut kanoista, että ne osaavat kerjätä herkkupaloja taidokkaasti, kakkaavat paljon, ovat suloisen pehmoisia ja tykkäävät istua sylissä. Eipä meillä muuta, kaikki aika on mennyt kanoja tarkkaillessa.

Luonto lähellä, remontti kaukana...

   Näin keväällä alkaa näkyä pienempiä  ja isompia eläimiä joka puolella. Meillä on aina  valkohäntäpeuroja ihan kodin tuntumassa. Nyt ne ovat kyllä lisääntyneet talven aikana. Tämä on monesta tutusta hauskaa kun ollaan kuitenkin muutaman kilometrin päässä Turun keskustasta. Suloisiahan nuo ovat, mutta syötäväksi kelpaisi kaikki ja aitaamiset ym. pitää nyt miettiä tarkkaan kun ensimmäisen kerran laitetaan muutakin kuin muutaman salaatin ja tomaatin kasvamaan. Katsotaan saadaanko sopuisa yhteiselo aikaan. Neuvoja peuroilta ja rusakoilta suojautumiseen otetaan vastaan...


  

 Leppäkerttuja on ollut kymmeniä, tuntuu, että ne rakastavat  esikoita. Niin tai sitten niissä on erityisen paljon kirvoja, hmm. Hyönteishotellit, mehiläiset, kastematofarmit ja perhosia houkuttelevat keitokset kiinnostavat. Risuaidat onneksi toimivat jo ihan luontaisina hyönteishotelleina. Kaikki mikä liittyy siis ulkona olemiseen kiinnostaa, sisähommat ei edelleenkään. Ei ahdistuta siitä vaan nautitaan.

Myös Viljo on päässyt nauttimaan ekoista auringonsäteistä ja apiloista.

Mikäköhän ufo meidän pihaan on saapumassa ilmojen halki vai olisiko se sittenkin kanala?

Vie mennessäs, tuo tullessas

   Otsikko kiteyttää elämänviisauden, jonka voin allekirjoittaa omassa elämässäni. Useasti täällä meillä kanniskellaan mennessä ulkovarastoon työkaluja ja tuodaan tullessa polttopuita. Sisällä kanniskellaan pyykkivuoria edestakaisin. Lähipäivinä olen kuskaillut soraa pihalta tielle ja tuonut tullessani hiekkaa pihalle tien keskivälissä olevasta kasasta. Tai sitten hiekkaa yhteen suuntaan ja risuja  risuaitaan takaisin tullessa. Meidän pihatie olisi remontin tarpeessa ja sateen jälkeen saa aina täytellä siihen muodostuneita kuoppia. Aloitan aina nuo raskaammat hommat intoa puhkuen, mutta yleensä saan väsytettyä itseni aika pahasti. Nyt on mukavaa kun olen laittanut riippumaton  taas roikkumaan niin siinä malttaa lepäillä hetken aikaa.

  Tässä tulee taas tämä jokakeväinen ja kesäinen vaikeus kun pitäisi tehdä sisähommia, jotka eivät kiinnosta kun ulkona olisi kaikkea kivempaa. Pitäisi nukkua teltassa, olla ulkohuussi ja kesäkeittiökin olisi näpsäkkä. Kokki ja siivooja tietysti voisi myös kuulua henkilökuntaan. Onneksi pyykit voi kuivata ulkona. Välillä sitä vain on niin multainen pihahommista, että kun tuo tullessaan pyykkejä sisään niin ne eivät enää olekaan valkopyykkiä. Ihanaa on siltu ollut, en valita. Nyt on mahtavaa tehdä raskaampia pihahommia kun ei vielä ole liian kuuma.

  Punkkeja on muuten jo liikenteessä. Tällä hetkellä kissoilla on testauksessa Eukalyptus-öljy, jos saisi sillä pidettyä punkit poissa.

On mukavaa katsella asioita uudesta kuvakulmasta.

Tässä taas kuuluisa hiekkakasa josta löytyy aarteita eli mukulakiviä ja hiekkaa.

Olen lisäillyt meidän pihaan vähän hiekkamaata, että saisin enemmän sellaisen maaseutu fiiliksen.

Mau-mau on aina valmis torkuille vaikka sitten riippumatossa.