Koppero,ihana ilo

  Meille ilmestyi yllättäen, odottamatta uusi koppero, joka on suuri ilo. Jos en ole aikaisemmin kertonut niin en sitten todellakaan ole mikään käsityöläinen tai remonttialan ammattilainen. Itseäni ei ahdista asua viiden henkilön, kolmen kissan ja yhden kilpikonnan kanssa 5 h + k yhdistelmässä, mutta yksi ahdistuksen aihe on ollut. Eteinen, tuo ikuinen suomalainen kompastuskivi!

  Meidän eteisessä on  kolme ovea, joista mennään olohuoneeseen, ulos ja lisäksi on kopperon ovi, joka on ollut tyhjillään. Olen tuskaillut säilytysasioiden kanssa pitkään, varsinkin kun meidän perheellä ei ole mitään maailman sisustuksellisimpia vaatteita. Vai mitä sanoisitte kuraisista Kuomista ja mukavan muhkuraisista lempitakeista?

  Tuon kopperon remppa on kuitenkin jäänyt asteelle huokolevy ja vetävä lattia. Nyt ei ollut ylimääräisiä sijoittaa tapetteihin, joten mielikuvituksella mennään. Keittelin ilmaista liisteriä vehnäjauhoista ja vedestä. Siitä tuli taas aika litkua, mutta pohjaan en tällä kertaa polttanut. Tapettina toimivat vanhan ruotsalaisen kirjan sivut ja vanhat kartat.

  Ryppyjä jäi, joten päätin niiden oleven pikantteja yksityiskohtia. Lattiaakaan ei avattu joten levitin räsymaton lattialle niin ei vedä niin pahasti. Sähköä ei ole joten vedettiin tuollainen pistokkeeseen laitettava lamppu kattoon, sehän on suorastaan ranskalaisen booheemi?

  Listatkin saatiin ulko-oveen ja kopperon oviaukkoihin. Vaikka remontti ei omalta osaltani taidonnäyte ole, olen ikionnellinen siitä, että saadaan takit  ja saappaat piiloon. Koppero kätkee kaksi vaatetangollista vaatetta, muutaman kenkähyllyllisen kenkiä ja lisäksi pyöräilykypärät ym. Ihanaa kun kura ja hiekka eivät kulkeude enää koko eteistilaan. Paras joululahja tänä vuonna!

Muista!

   Otin muutaman ohjenuoran taas käyttöön kun suorittamisen kuukausi lähti käyntiin:



1. Osta suklaata tai muuta herkkua mistä tulee hyvä mieli.

2. Jos pimeys ahdistaa älä lähde ulos jos ei ole ihan pakko.

3. Älä mene mukaan joulupsykoosiin, joulu tulee vaikka kaikkia haluttuja lahjoja ei löytyisikään paketeista.

4. Lämmitä kotisi ihanaksi pesäksi. Polta kynttilöitä, paljon!


5. Älä pura omaa ahdistuneisuuttasi ( koska sellainen joku joulukuun päivä kuitenkin tulee ) muihin ihmisiin.

6. Vietä sellainen joulu, että itselläsi on hyvä olla henkisesti niin sitten on muillakin hyvä olla.

7. Tee ja lähetä joulukortteja jos tuntuu siltä. Älä tee tai lähetä joulukortteja jos ei tunnu siltä.

8. Vietä aikaa koko joulukuun ajan lemmikkiesi, läheistesi ja ystävien kanssa. 

9. Vältä kauppakeskuksia, mene mieluummin kotiin kuuntelemaan Jouluradiota ja kutomaan villasukkia.

10. Muista sisäinen lapsesi, yllätä itsesi vaikka joulukalenterilla.

Puiden kansa

   Kun nämä kelit alkavat eli taivaan jumalat pirskottelevat jäävettä kasvoille ja puhaltavat kylmän viiman takin alle käperryn mielelläni omaan kotimetsääni eli sisälle hirsitalooni. Olemme viime viikkoina kanniskelleet 1800-luvun hirsiä Wallankumoukseen myyntiin. Yksi hirsi painaa 100 kiloa tai enemmänkin ja näitä mäntyjä kanniskellessa on taas konkretisoitunut se miten ihan oikeasti saan asua ikimetsässä omassa kotonani. Ne puut vaan jotenkin aina unohtuvat kun niissä on päällä pinkopahvit, huokolevyt ja tapetit.

   Olen huomannut, että ihmisten kaipuu jonnekin perimmäisille juurille on vahvistunut. Itse en ole poikkeus. Meidän kaikkien juurethan ovat metsässä. Vaikka ei olisikaan syntynyt Suomessa ei tässä maassa pysty elämään niin etteivät puut vaikuttaisi elämään, koska niitä on joka puolella. Lempparisarjani Maan povessa ja Ängelby myös ovat jännästi kiinni luonnon voimissa. Uskon metsän ja puutalossa asumisen tervehdyttävään voimaan.

 

  Nyt kun pimeä tulee aikaisin olen käpertynyt sohvan nurkkaan kirjan kanssa. Nyt menossa Puiden kansa niminen kirja. Kuva ylinnä kirjasta. Käpertykäämme kotipesäämme ja muistakaa käydä moikkaamassa puita välillä metsässä.

Ihanaa kun kanatkin ovat saavat elää hirsien suojassa. Huomatkaa, maalattu ollaan!

Napoleon suuren palatsi

 Saimme talvikanalan jo monta viikkoa sitten sisältä valmiiksi, mutta ulkopuolelta on remppa jäänyt kesken kun töitäkin on pakko tehdä ja miten se pimeä tulee niin aikaisin illalla?

  Kalkkimaalaus ei mennyt ihan nappiin, kohtia jäi maalaamatta, mutta ajattelin keväällä maalata uudestaan kun kanat ja kukko muuttavat kesäkanalaan. Alkuhankaluuksien jälkeen kanat, kukko ja me ihmiset, niin ja kissat tullaan yllättävän hyvin toimeen. Pientä puberteettia kukolla oli ja se koitti hätyytellä niin ihmisiä kuin kissojakin, mutta nyt on jo rauhoittunut. Kuten kuvasta näkee valppaana ollaan, mutta tiedetään jo ketkä ovat vihollisia ja ketkä ei...

  Jos sää ja työt sallii saadaan kanala ulkoapäinkin näyttämään vähän mukavammalta ennen talvea. Vaikka ollaan paljon saatu ulkorakennusta kunnostettua niin aina siinä on joku kohta vähän rempallaan. Neliöitä on kuitenkin kaikkiaan 300. En koe stressiä tästä kunnostusasiasta, mutta olisi ihana saada joskus nähdä koko ulkorakennus kunnostettuna.

  Itselläni on kuvitelma joulusta meidän pihamaalla. Lunta leijailisi rauhallisesti taivaalta. Meidän ulkovarasto kanaloineen kaikkineen olisi täydellisesti kunnostettu. Totta kai myös maalattu. Eikös punamullalla voi maalata pakkasessakin?

  Jos tiedätte kuvituksen Tontusta joka ei saa unta, niin sen näköinen meidän pihavarasto ja pihamaa olisi. Sellainen tonttukin olisi kiva vaeltamassa meidän pihamaalla...

Uusi vanha matto

 Syksyllä vanhassa talossa asuja innostuu lämpimistä asioista, polttopuista,villasukista ja vaikka  uudesta matosta, joka on  kyllä oikeasti vanha. Tämä kaunokainen muutti purettavasta talosta meille. Pesin sen helllävaroen kylpyammeessa mäntysuovalla ja kuivattelin viimeisinä lämpiminä päivinä ulkona. Iästä en osaa sanoa, osaisiko joku?


  Vaikka oman blogin puolella on ollut hiljaista olen kyllä ahkerasti käynyt teidän muiden juttuja lukemassa. Valoa teidän kaikkien alkavaan talveen ja pitäkää huolta toisistanne!

Boheemi siivous

Pyyhin kaikki peilitkin kun innostuin ja harjasin Sylvin.

  Olen keväästä lähtien katsellut meidän kauniita ikkunalaseja jotka ovat valitettavasti olleet pölyn ja lian peitossa kun kukaan ei niitä ole viimeiseen vuoteen jaksanut pestä. Itse en ole tarkka siivoaja ja päätinkin kiipeillä tikapuille ja pestä ikkunat puhtaiksi. Huomatkaa, pesin ikkunat vain ulkopuolelta ja vain kaksi ikkunakokonaisuutta. Tällaista leväperäistä siivoamistaitoa ei opita vuodessa tai parissa vaan siihen menee paljon aikaa. Olen siis oppinut vuosien mittaan olemaan stressaamatta enkä loukkaannu vaikka Lyydia huomauttikin, että ikkunat näyttävät edelleen likaisilta. Totta kai näyttävät kun tänään ei ole ikkunoiden sisäpintojen pesun vuoro. Pitäisi availla ikkunaliimapapereita ja muuta monimutkaista. Syksyllä sitten, mutta minä vuonna?

Nämä kaikki ikkunoiden ulkopinnat pesin!

  


Olen kuitenkin niin iloinen noista muutamasta ulkopinnoistaan puhtaasta ikkunasta, että ihan päätin ne kuvata. Lisäksi innostuin muutenkin siivoamaan kun vauhtiin pääsin. Ja järjestelin vähän paikkoja, mutta yhtään huonekalua en siirtänyt tai huonejärjestystä muutannut. Oli liian kuuma päivä siihen. Ajatelkaas sitä!

Ripustelin laatikosta löytämäni vanhan alushameen esille. Katse kiinnittyy nyt siis boheemiin sisustukseen pölyisten lasiruutujen sijaan.

Kirjoja on mukava järjestellä, mukavampaa kuin imurointi!

Lapsuuden kesä

 


En tule muistelemaan tämän kesän kylmyyttä ja sadetta pahalla. Itselleni on tullut mieleen tästä kesästä lapsuuden kesät Pohjanmaalla minne matkasin joka kesäloma ainakin viikoksi isovanhempien ja kummitädin huomaan.

  Isovanhempien mökillä  kuului asiaan olla villatakki päällä, koska aina oli vähän kylmä ja kun oli 18 astetta niin silloinhan oli helle ja piti päästä järveen uimaan. Iltaisin pelattiin korttia, Unoa tai Seiskaa. Jos ei pelattu korttia niin sitten Yatzia. Ja jos ei pelattu niin sitten luettiin kirjoja, Lotta-sarjaa, Agatha Christietä, neiti Etsivää, vanhoja sarjakuvia, mitä vain sattui käsiin saamaan.


 Ulkona oli kylmää, mutta mökissä oli lämmintä ja turvallista.  Lapsetkin saivat juoda teetä ja kahvia. Meidät ympäröi  muumimainen olotila, missä kello tikitti, rutiinit toistuivat, hyttyset pistelivät, aivot lepäsivät ja onni oli syödä peltipurkissa talven aikana pehmenneitä keksejä.

   Enää ei ole isomummua ja pappaa eikä mökkikään ole enää suvun oma. Vaikka meillä ei ole omaa mökkiä voi sellaisen luoda omaan kotiinsa ja tänä kesänä olen onnistunut mielestäni siirtämään lapsuuden kesälomani omille lapsilleni ja kokemaan sellaisen myös itse aikuisena.

 Nauttikaa vaikka on kylmä, hyttyset ja mustikat odottavat teitä metsässä ihan niin kuin jokaisena kesänä!



 

Ett Hem ja hellan kaipuu

Koska kelit eivät suosi meren rannalla löhöilyä pitää keksiä muuta puuhaa. Rakastan Turkua kotikaupunkina, koska sieltä löytää aina uusia paikkoja. Ett Hem on museo, joka esittelee 1800-luvun porvarisperheen elämää. Sijainti on loistavasti Tuomiokirkon vieressä. Sisällä ei saanut kuvata, mutta kuistilta sain napata kuvan.

  Ett Hem on mielenkiintoinen, ihanan hämyinen paikka, jonka ohi olen kävellyt muutaman sata kertaa. Aina on pitänyt mennä, mutta aina se on jäänyt. Lapsetkin olivat tietysti museossa ja vaikuttivat tykkäävän tai sitten ovat vain taitavia näyttelijöitä, jotka käyttäytyivät fiksusti jäätelön kuva silmissään.

  Mukavaa vaihtelua joka tapauksessa Käsityöläismuseoon ja Turun linnaan. Niihinkin voisi kyllä tänä kesänä poiketa jos tällaiset kelit jatkuvat. Muistakaa seikkailla omassa lähiympäristössä ja yllättykää iloisesti!

 

Ihana hella

Toinen minua tänään ihastuttanut asia on  Wallankumoukseen saapunut vanha sähköhella. Olisikohan 50-luvulta? Olin jo laittamassa ihanuutta myyntiin kun tulin ajatelleeksi, että onko jollain kokemusta noista helloista, että minkälainen sähkösyöppö mahtaa olla? Sopisi loistavasti meidän kyökkiin. Olisi  tuollainen arjen kaunistus. Kuka voisi olla myrtsinä laittamassa ruokaa kun on noin söpö hella?

Lopuksi pakollinen eläinkuva. Klaarasta tällä kertaa.

Outo kesä

Kesä vai syksy?

Kanojen kanssa ollaan jo niin hyviä kavereita, että pyrkivät meille jo sisälle päiväkahville...

 Tämä kesä on ollut outo. Remonttia ei ole tullut vielä tehtyä. Olen oppinut, että olen mieluummin keräilijä kuin kasvattaja. Puutarhamansikat söi peura,  kun en muistanut suojata, mustikoita olen sen sijaan kerännyt innoissani jo muutaman litran.

  Huomasin, että en ahdistu siitä jos loppukesästäkin tulee sateinen ja kylmä. Silloin voi leikkiä syksyä eli poltella kynttilöitä ja paistaa lettuja. Niin ja lukea kirjoja.

 Naantalissa kun käytiin niin paistoi aurinko totta kai! Käytiin ihanassa Villa Randalassa. Menkää poikkeamaan jos Naantaliin päin satutte. Huomatkaa ihana näkymä keittiöön, tuo salmiakkiruutuinen lautalattia vei sydämeni.

Istumapenkki kierrätysmateriaaleista

 Tehtiin jo vähän ennen juhannusta hauska istumapenkki. Tarkoituksena oli tehdä penkki nollabudjetilla ja tietysti kierrätysmateriaaleja käyttäen. Penkkien kansina on kaksi laakaovea karmilla niin saatiin näppärästi avautuvat ovet. Verhoilulautana on pätkiä ulkovaraston puretuista punamultaisista laudoista. Hyvä kun ne tulivat hyötykäyttöön kun olivat niin pieniä pätkiä etteivät olisi oikein muuhun käyneet. Listoina ovat vanha puinen mittanauha ja muutama pätkä listaa. Näin siis meillä.

 Jos joku on vailla korisohvaa ja tuolia niin laitoin sellaiset ja vähän muutakin Toriin myyntiin. Ovat ainakin 50 vuotta vanhoja ja ihan kivassa kunnossa.

Kuva sohvasta

50-luvun maalaisterapiaa

Ihanan väriset emaliämpärit järjestyksessä ja raparperin kukka on päässyt kunniapaikalle.

 Satutaan asumaan niin mainiosti Turussa, että kaupungin elävään museoon Kuralan kylämäkeen on vain viiden kilometrin matka jonka taivaltaa lasten kanssa hujauksessa fillareilla.

  Kun omat kotikonnut alkaa ahdistaa niin tämä on paikka mistä lähden hakemaan energiaa.  Nytkin kun tämä kana-asia alkoi ahdistaa niin tuolla 50-luvun järjestelmällisessä ympäristössä kaikki alkaa näyttää paljon valoisammalta. Itse asiassa ihan ärsyynnyin tähän valittavaan kananomistajaan täällä päässä. Pikku juttujahan nämä ovat. Maalaisjärjellä selvitään vaikka kaupunkilaisia ollaankin!

Näin hieno ulkoiluaitaus oli tehty kanoille, jotka eivät Kuralaan olleet vielä saapuneet meidän siellä käydessä. Huomioikaa katettu hiekkakylpypaikka!

Auttakee kaupunkilaista!

  Syy blogihiljaisuuteen on ollut kanoissa. Ihan näin vuodatuksen alussa haluan kertoa, että en todellakaan kuvitellut, että kanojen pitäminen olisi sellaista kuin Lanliv-lehden kansikuvissa eli minä kana sylissä kukkamekko päällä  vaan tiesin, että kakkaa tulee ja kanalaa joutuu siivoamaan.Olen myös kirjani lukenut ja opiskellut kanataudit ja ruokinnan.

  Ensimmäiset pari päivää meni kanojen kanssa hyvin. Söivät hyvin, eivät nujakoineet ja pari alkoi melkein heti muniakin. Sitten kuoli Anastasia-kana. Pari tuntia aikaisemmin kaiki oli hyvin , mutta sitten löydettiin kana kuolleena. Ilmeisesti muuton aiheuttama stressi oli ollut liikaa. Ymmärretään kyllä, että kanoja voi kupsahtaa ilman mitään ihmeellistä syytä, mutta kova pala se oli lapsille.

  Sitten huomattiin, että yhdellä kanoista, Serafiinalla oli jatkuvasti maha sekaisin. Se on muutenkin ollut koko ajan oudoin kana. Haluaa istua ihmisten vieressä, lentää olkapäälle istumaan ja on tosi seurallinen. Nyt muutama päivä sitten alkoi Serafiina nokkia yhtä tiettyä kynttä pakkomielteisesti. Heti mietin, että olisiko kalkkijalkaa vaikka ei ulkoisesti mitään näkynyt. Nyt olen varmuudeksi kylvettänyt Munanetistä löytyneiden ohjeiden mukaan. Olen laittanut haavasuihketta jne. Nyt rassukka nokkii jo kahta varvasta.Voisiko olla pakko-oire?

  Eläinlääkärin metsästys oli jo juttu sinällään. Normaalit pieneläinlääkärit eivät kanoja osaa hoitaa. Hyötyeläinlääkäri ehdotti, että laittaisin sideharson kanan jalkaan. Hmm, mitenköhän estäisi kanaa nokkimasta sitä ja lisäksi se likastuisi ja hautoisi sitten jalkaa. Kanojen pitäisi olla helppohoitoisia, mutta nyt alkaa hermot mennä. Muuten ovat kaikki voineet hyvin, jopa tuo jalkaansa nokkiva kana. Munia tulee kolme päivässä ja viihtyvät laumassaan.

Ongelmakana Serafiina

 Ahdistavinta on se, että ei tiedä mitä jalkaansa nokkivalle kanalle tekisi ja lisäksi tuo kanalan siivoaminen on aikamoista kun olen koittanut joka päivä putsata ja pestä löysät kakat pois. Yleisin kommentti on, että kana kannattaisi lopettaa tai antaa luonnon hoitaa, mutta aika pahalta tuntuisi, että menisi toinen kana jo ihan parin viikon sisällä.Pahoittelut valituksesta, mutta nyt oli vain pakko vuodattaa.

Kot-kot, mutta ei Kiekuu

Serafiina meno päällä.

 He ovat nyt todellakin saapuneet! Viisi kanaa ja kukko, joka ei osaa kiekua ja me pelättiin, että kukko tulee ärsyttämään naapurit ja päätyy pataan...


  Kanat ja kukko viettävät nyt kesähuvilassaan kesää ja talveksi remontoidaan heille pysyvä koti. Tuntuu kuin siivekkäät olisivat olleet meillä jo monta viikkoa vaikka vasta muutama päivä sitten saapuivat.  Olen oppinut kanoista, että ne osaavat kerjätä herkkupaloja taidokkaasti, kakkaavat paljon, ovat suloisen pehmoisia ja tykkäävät istua sylissä. Eipä meillä muuta, kaikki aika on mennyt kanoja tarkkaillessa.

Luonto lähellä, remontti kaukana...

   Näin keväällä alkaa näkyä pienempiä  ja isompia eläimiä joka puolella. Meillä on aina  valkohäntäpeuroja ihan kodin tuntumassa. Nyt ne ovat kyllä lisääntyneet talven aikana. Tämä on monesta tutusta hauskaa kun ollaan kuitenkin muutaman kilometrin päässä Turun keskustasta. Suloisiahan nuo ovat, mutta syötäväksi kelpaisi kaikki ja aitaamiset ym. pitää nyt miettiä tarkkaan kun ensimmäisen kerran laitetaan muutakin kuin muutaman salaatin ja tomaatin kasvamaan. Katsotaan saadaanko sopuisa yhteiselo aikaan. Neuvoja peuroilta ja rusakoilta suojautumiseen otetaan vastaan...


  

 Leppäkerttuja on ollut kymmeniä, tuntuu, että ne rakastavat  esikoita. Niin tai sitten niissä on erityisen paljon kirvoja, hmm. Hyönteishotellit, mehiläiset, kastematofarmit ja perhosia houkuttelevat keitokset kiinnostavat. Risuaidat onneksi toimivat jo ihan luontaisina hyönteishotelleina. Kaikki mikä liittyy siis ulkona olemiseen kiinnostaa, sisähommat ei edelleenkään. Ei ahdistuta siitä vaan nautitaan.

Myös Viljo on päässyt nauttimaan ekoista auringonsäteistä ja apiloista.

Mikäköhän ufo meidän pihaan on saapumassa ilmojen halki vai olisiko se sittenkin kanala?

Vie mennessäs, tuo tullessas

   Otsikko kiteyttää elämänviisauden, jonka voin allekirjoittaa omassa elämässäni. Useasti täällä meillä kanniskellaan mennessä ulkovarastoon työkaluja ja tuodaan tullessa polttopuita. Sisällä kanniskellaan pyykkivuoria edestakaisin. Lähipäivinä olen kuskaillut soraa pihalta tielle ja tuonut tullessani hiekkaa pihalle tien keskivälissä olevasta kasasta. Tai sitten hiekkaa yhteen suuntaan ja risuja  risuaitaan takaisin tullessa. Meidän pihatie olisi remontin tarpeessa ja sateen jälkeen saa aina täytellä siihen muodostuneita kuoppia. Aloitan aina nuo raskaammat hommat intoa puhkuen, mutta yleensä saan väsytettyä itseni aika pahasti. Nyt on mukavaa kun olen laittanut riippumaton  taas roikkumaan niin siinä malttaa lepäillä hetken aikaa.

  Tässä tulee taas tämä jokakeväinen ja kesäinen vaikeus kun pitäisi tehdä sisähommia, jotka eivät kiinnosta kun ulkona olisi kaikkea kivempaa. Pitäisi nukkua teltassa, olla ulkohuussi ja kesäkeittiökin olisi näpsäkkä. Kokki ja siivooja tietysti voisi myös kuulua henkilökuntaan. Onneksi pyykit voi kuivata ulkona. Välillä sitä vain on niin multainen pihahommista, että kun tuo tullessaan pyykkejä sisään niin ne eivät enää olekaan valkopyykkiä. Ihanaa on siltu ollut, en valita. Nyt on mahtavaa tehdä raskaampia pihahommia kun ei vielä ole liian kuuma.

  Punkkeja on muuten jo liikenteessä. Tällä hetkellä kissoilla on testauksessa Eukalyptus-öljy, jos saisi sillä pidettyä punkit poissa.

On mukavaa katsella asioita uudesta kuvakulmasta.

Tässä taas kuuluisa hiekkakasa josta löytyy aarteita eli mukulakiviä ja hiekkaa.

Olen lisäillyt meidän pihaan vähän hiekkamaata, että saisin enemmän sellaisen maaseutu fiiliksen.

Mau-mau on aina valmis torkuille vaikka sitten riippumatossa.

Iloista vappua!

  Meillä on juhlittu Vappua ja pienimuotoisesti synttäreitä, aurinko paistoi ja kaikilla oli kivaa! Huomenna palaan takaisin ruotuun eli kottikärryjen varteen!

Voittaja on...

Rinotinto! Olet nyt viiden tapettirullan onnellinen voittaja. Kukitan sinut näin virtuaalisesti orvokeilla, onnea!

Pitäisikin arpoa useammin niin useammalle tulisi hyvä mieli. Rinotinto, otathan yhteyttä s-postilla tai puhelimella.

Tapettiarvontaa

 Tässä arvottavaa tapettia. Ei tietoa minkä valmistajan on. Laitoin viestiä Tapettitalolle ja heidän mallistoaan ei kuulemma ole. Tapetti on paperinen, mutta siinä on päällä jonkunlainen pinnoite.  Ei mikään hirvittävä muovikalvo ole vaan tuntuu aika paperiselta. Olisikohan malli jostain 60-luvulta? Arvon tapettia 5 rullaa ja jos lisää tarvitsee saa sitä ostaa meiltä 10 e per rulla. Osallistuaksesi jätä kommentti niin saat arvontanumeron. Niin ja s-postiosoite jos olet anonyymi. Wallankumous maksaa tarvittaessa postimaksun. Tässä siis piristystä kevääseen, itse aion laittaa tapettia meidän portaikkoon. Arvotaan vaikka tämän viikon sunnuntaina niin ei tarvitse odottaa liian kauan.

Ihana pömpeli ja mikäs hinnaksi?

  Käytän tilaisuuutta hyväkseni ja kyselen teiltä mielipiteitä. Tommi teki tällaisen kaunokaisen Puutarha-messuille Ett hem -museon osastolle.


  Ollaan aikaisemminkin tällaisia yrttikoppeja ja vähän suurempiakin kasvihuoneita tehty. Tässä yksilössä on vähän enemmän yksityiskohtia. Katossa on vanhaa kattopeltiä ja emalinumero, hyllylautoina vanhaa listaa, ovessa espanjoletti ja lukkona vanha avain ym. Mitä ihmettä tälle ainutlaatuiselle yksilölle keksisi hinnaksi? Omalle työlle on vaikea laittaa hintalappua, mitä olisit itse valmis maksamaan? Mielipiteitä hinnasta siis, rohkeasti vaan! Jään kiinnostuksella odottamaan vastauksia. Pahoittelut kun on näin maallinen aihe tällä kertaa...

Kilpaa auringon kanssa...

   Nämä pienet väriläiskät piristävät jokaista kevätpäivää. Onneksi laitettiin syksyllä kukkasipuleita maahan, nyt ne tervehtivät minua joka päivä kun avaan oven. Päätin syksyllä laittaa muutaman ihan ulkorappusten viereen niin niitä tulisi ihailtua mahdollisimman useasti. Eilen oli huikeat 13 astetta lämmintä ja silloin krookukset alkoivat oikein loistaa kilpaa auringon kanssa.

   Tommi aloitti ulkorakennuksen verhoilujen uusimisen. Seinä tulee pysymään muuten ihan samannäköisenä, vain kannatinhirsi vaihdetaan osittain ja lahonneiden lautojen tilalle laitetaan uudet laudat. Hirren ja lautojen huonoon kuntoon on syynä se, että ne vielä viime keväänä olivat osittain maan alla. Tuo kohta ulkorakennuksesta on toiminut  polttopuuvarastona 1900- luvun alussa ja lautojen, halkojen ym. säilytyspaikkana tulee toimimaan meilläkin.

Tämähän onkin maalia vaille valmis vai mitä tykkäätte...

Sinivuokkoja vielä loppupiristykseksi.

Villitystä ja viherrystä

Omenapuun oksakin alkoi vihertää

  Villitys ja viherrys jatkuvat. Esikylvetyt salaatit itävät  ja nyt pelottaa, että  tapan nuo hentoiset taimet. Yleensä olen kylvänyt salaatin suoraan maahan, mutta nyt ajattelin esikasvattaa, että salaattikausi olisi pidempi. Katsotaan jos onnistuisi.

  Ihmisen elimistö on kyllä  mielenkiintoisesti rakennettu kun tuntuu, että haluaisi syödä vain kaikkea vihreää näin keväisin eikä sen  kummoisempaa ruokaa kaipaa kuin sosekeitto ja salaatti vaikka tekisi koko päivän pihahommia. Talvella taas kaipasi joka päivä kermaisia juureksia, suklaata, kaakaota ja leipää. Niin ja päiväunia. Nyt ei malttaisi nukkua yölläkään. Kissatkin kaipaavat vihreää ja lisäänkin niille joka päivä märkäruuan sekaan kuivattua nokkosta. Toivottavasti minä tai kissat emme mene  syömään salaatin taimiani tähän vihernälkään.

Tässä kevätvillitystä Pullan ja naapurin Hugon tyyliin

Vihertävät taimet

 Tommi on alkanut väkertää jotain hauskaa, ehkä seuraavaksi saan kuvan siitä tänne. Kaikki vapaa-aika menee nyt ulkona, tänään oli myrskytuuli täällä Lounais-Suomessa  ja sain kuivattua kolme koneellista pyykkiä, joten tuli onneksi tehtyä sisätöitäkin tavallaan...