maanantai 25. elokuuta 2014

Maailman kamalin potilas

 


  Sain flunssan viikonloppuna ja myönnän itsekin, että olen maailman kamalin potilas. Alan pohdiskella liikaa asioita kun makaan torkkupeiton alla nenäliinojen ympäröimänä.  Ensin mietiskelin maailman surkeaa tilannetta, kaikki ilmastonmuutoksesta sotaan tuli mietittyä, enkä olisi tarvinnut kuin enää riippumaton ( olisin voinut mennä tietysti riippumattoon, mutta kun  satoi liikaa! )  ja itsestäni olisi saanut loistavan maailmanlopun ennustajan Muumikirjaan, Piisamirottahan ennustaa aina maailmanloppua ja sitä miten kaikki on kuitenkin turhaa. Sairastaminen saa siis minut ahdistuneeksi ja sentimentaaliseksi.

  Tänään kun maailma ei enää tuntunut ihan toivottomalta paikalta, mutta remonttiin tai firman tavaroiden siirtelyyn en vielä jaksanut ryhtyä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni negatiivisen asenteen suhteen. Omilla isovanhemmillani oli ihanan positiivinen asenne elämään ja he elivät molemmat melkein satavuotiaiksi. Aina kun heiltä kyseltiin mikä on ollut mukavinta elämässä on vastauksena ollut normaalit arkijutut kuten se, että aina perjantaisin oli pullanpaistopäivä ja miten mukavaa oli kun lapset pääsivät pullantuoksuiseen kotiin. Miksei meillä ole tällaista pullapäivää! Miten ihanaa on tulla kylmästä vesisateesta pullalta tuoksuvaan kotiin. Ja jos se tapahtuisi joka viikko samana päivänä ei mikään maailman asia varmastikaan tuntuisi enää liian vaikealta ratkaistavaksi.

 Päätin siis itsekin ryhtyä taikinaterapeutiksi, mutta tattari-omenapiirakan muodossa. Siinä se nyt odottaa koulusta palaavia lapsia.

lauantai 23. elokuuta 2014

Keittiön pieniä edistysaskeleita Kotitalousluokan vahtiessa

 

 Ei sitten menty Ikeaan hankkimaan keittiötä vaan ideoitiin käsillä olevista tavaroista. Keittiösaareke on yhdestä kohdasta valmis! Julkisivussa on vanha peiliovi, joka on toiselta puolelta siipeensä saanut eli olisi vaatinut puukorjauksen ennen kuin olisi päätynyt takaisin käyttöoveksi. Nyt se saa viettää rauhassa meidän keittiössä vanhuuden päiviään. Tasoina ovat laakaovet jotka maalasin.  Nuo vanhat puiset mitat tulevat näkyvissä olevaan julkisivuun.

  On toisaalta hyvä että tehdään pari tuntia remppaa eteenpäin aina silloin tällöin niin ehtii miettiä onko joku juttu hyvä vai ei. Ei vielä tiedetä tuleeko saarekkeeseen toiselle puolelle ovet vai ei. Nyt siellä on vain puuhyllyt. Astiat siellä ovat taas väliaikaisesti järjestyksessä odottelemassa saarekkeen jatkotoimenpiteitä.

Virittelin meille myös valon tiskipöydälle. Aika epäkäytännöllistä meillä on nyt tällä hetkellä keittiössä, mutta mitä siitä jos on hyvä tunnelma ja kissat ja ihmiset viihtyy!




Kotitalousluokka vahtii keittiötyöskentelyä seinältä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Riippumattokin on tullut tänä kesänä tutuksi...

 
Tänä kesänä riippumattokin on tullut tutuksi, mutta myös maalipensseliin ja vasaraan on tartuttu. Paljon on hommia jäljellä syksyksi, mutta pitää muistaa ihailla jo tehtyjä juttuja.

Kissatkin alkavat jo kotiutua. Sylvi puuttuu kuvasta, laitetaan seuraavaksi pelkästään hänestä sitten kuva.



 Maalausurakaa saatiin uusien naapureiden kanssa tehtyä onneksi ennen sateita. Tuntuu kuin olltaisiin oltu naapureita jo vuosikausia. Ensi keväänä maalausurakka jatkuu vielä takapihalla.





  Tällä viikolla ollaan päätetty keskittyä kaikkiin pienempiin keskeneräisiin hommiin. Keittiössä meillä on aika mielenkiintoinen meininki. Sähköhella törröttää nurkassa ja kaikenlaisia epämääräisen näköisiä tasoja on kasailtu helpottamaan arkea. Kun menen meidän keittiöön tulee välillä sellainen olo, että tekisi mieli painua Ikeaan ja palkata sieltä joku asentamaan meille järkevä "normaali" keittiö. Jotain toimivaa pitäisi saada aikaan kuten kuvasta näkee. Toisaalta on hienoa kun isoimmat hommat on jo tehty eli puuhella ja tapetit ja lattia.