Ollaan vähän pingotettu

Ainakin osataan tehdä vanhan näköinen (eli huonosti kiristetty)  pinkopahvikatto.

  Selvisimme hengissä sodasta pinkopahvikaton ja toistemme kanssa. Fiilikset kahden pienen katon tekemisen jälkeen: en tekisi heti uudestaan, kiitos vaan. 

  Pinkopahvituksen aloitus kattoon on aina se hankalin eli se kun vuota roikkuu märkänä rullana toisen kannatellessa sitä päänsä yläpuolella. Kun taas toinen koittaa asettaa pinkopahvivuodan toista päätä suoraan kulmaan kattoon samanaikaisesti kun se roikkuu raskaana pään päällä. Tästä voi jo jokainen normaalilla kärsivällisyydellä varustettu ihminen ymmärtää, että nyt ei hyvää seuraa. Kummallakaan ei ole hyvä työasento, kumpikaan ei ymmärrä toisen tukalaa tilannetta ja lisäksi molemmat tuntevat osaavansa tehdä pinkopahvikaton paremmin kuin toinen.

 Ei tästä sen enempää, pahvit ovat katossa, vaikka osa vähän roikkuvasti ( oma laittamani on se vähän roikkuva, näkyy ylimmässä kuvassa). Pinkopahviseinä on ihan kivaa hommaa, mutta tuo katto... Painovoiman kanssa taistelu ei ole kivaa. Luin jostain pinkopahvioppaasta, että 25 neliön katon pahvittamiseen kuluu kahdelta työmieheltä noin yksi työpäivä. Niin varmaan meneekin, koska eivät ole keskenään naimisissa. Voi myös olla, että itselläni on asenneongelma kuunnella muilta ohjeita.

Voin laittaa pahvituksesta muutaman muunkin kuvan seuraavaan postaukseen. Ellei kuvia ole tuhottu.

Puuhella edistyy.

Voin myös paljastaa, että meille muuttaa naapuri kesäkuussa. Ollaan innoissamme ja lupaan raportoida yhteiselämästämme jos vain saan luvan. Ainakin nyt kaikki tuntuu sujuvan mielettömän hienosti ja on ihanaa saada samanhenkistä seuraa ja auttavia käsiä.

Huomenna alkaa maan kaivuu!

Innovatiivinen työntekijä

Ihana meditointi/vaatekaappi!

Tulin siihen tulokseen, että olen innovatiivinen työntekijä. Tänään maalasin makuuhuoneen katon toiseen kertaan, Wallankumouksen tilan tosi ärsyttävän ruman paneliseinän pätkän, liisteröin huokolevyjä pätkän, tapetoin Huom!  koko tulevan vaatehuoneen. Vaatehuone on kyllä neliön kokoinen... Myös salin puusepältä tulleet ikkunat maalasin toiseen kertaan. Kissatkin piti harjata, onneksi pesin liisterin ensin pois käsistä.

 Lisäksi pyöräilin kauppaa, pitäähän sitä jotain hauskaa olla! Työpäiväni tein kahteen otteeseen, ensin aamulla klo 9 - 14.30 ja sitten puolitoista tuntia illalla kun koko muu perhe lähti pois talosta.

  Olen ihan innoissani tulevasta omasta vaatekaapistani, koska minulla ei ole sellaista  ollut ikinä aikuisena. Sinnehän voisi mennä vaikka meditoimaan kenkien ja mekkojen sekaan tulevaisuudessa. Eikös se niin ole, että jokainen nainen tarvitsee oman vaatehuoneen vai miten se menikään?

 Kuvia ei ole kuin tuosta vaatekaapista kun enhän nyt millään ehtinyt sellaista kuvaussessiota organisoimaan...



 

Ei se remontointi vaan ne arkipäivän askareet

Kukkiakin on istutettu...

  Remontoiminen ei sinällään ole mitenkään raskasta vaan joka hetkeen tuppautuvat arkipäivän velvollisuudet. Unelmoin , että olisin itselläni töissä kahdeksan tuntia päivässä ja sinä aikana minulla olisi tietty työ mitä minut olisi määrätty tekemään. Oi sitä ihanuutta kun ei tarvitsisi stressata mitä jää taas tänään tekemättä ja ollaanko aikataulussa vai ei. Sen sijaan tekisin rauhassa tuon kahdeksan tuntia töitä ja se olisi siinä kun sulkisin "työpaikkani" oven. Enkä koko työpäivänä säntäilisi pinkopahvituksen sijaan istuttelemaan laventelia ja skrapamaan palomuuria. Enhän voisi kun olisin töissä.

Säntäilyn positiivisena tuloksena saatiin salin toinen pitkä sivu kunnostettua. Tippalistana on käyetty satavuotiasta lattialankkua.

Tässä tätä sekasotkua, mutta seinä tulee olemaan hieno kun saaadaan maali pintaan!

  Työpäivään kuuluisi lakisääteiset puolen tunnin ruokatauko ja pari kahvipaussia. Lisäksi kukaan ei vaatisi minua tekemään ruokaa vaan itselläni olisi termospullo mukana ja pari voikkaria käärittynä voipaperiin.

Todellisuudessa täällä häärätään, hypitään asiasta toiseen, rampataan joka päivä rautakaupassa kun jotain on taas unohtunut ostaa. Pitäisikö kokeilla uutta järjestelyä? Taidan palkata itseni heti huomisaamusta lähtien, voisinkin pakata jo eväslaatikkoni!