Ainakin osataan tehdä vanhan näköinen (eli huonosti kiristetty) pinkopahvikatto. |
Selvisimme hengissä sodasta pinkopahvikaton ja toistemme kanssa. Fiilikset kahden pienen katon tekemisen jälkeen: en tekisi heti uudestaan, kiitos vaan.
Pinkopahvituksen aloitus kattoon on aina se hankalin eli se kun vuota roikkuu märkänä rullana toisen kannatellessa sitä päänsä yläpuolella. Kun taas toinen koittaa asettaa pinkopahvivuodan toista päätä suoraan kulmaan kattoon samanaikaisesti kun se roikkuu raskaana pään päällä. Tästä voi jo jokainen normaalilla kärsivällisyydellä varustettu ihminen ymmärtää, että nyt ei hyvää seuraa. Kummallakaan ei ole hyvä työasento, kumpikaan ei ymmärrä toisen tukalaa tilannetta ja lisäksi molemmat tuntevat osaavansa tehdä pinkopahvikaton paremmin kuin toinen.
Ei tästä sen enempää, pahvit ovat katossa, vaikka osa vähän roikkuvasti ( oma laittamani on se vähän roikkuva, näkyy ylimmässä kuvassa). Pinkopahviseinä on ihan kivaa hommaa, mutta tuo katto... Painovoiman kanssa taistelu ei ole kivaa. Luin jostain pinkopahvioppaasta, että 25 neliön katon pahvittamiseen kuluu kahdelta työmieheltä noin yksi työpäivä. Niin varmaan meneekin, koska eivät ole keskenään naimisissa. Voi myös olla, että itselläni on asenneongelma kuunnella muilta ohjeita.
Voin laittaa pahvituksesta muutaman muunkin kuvan seuraavaan postaukseen. Ellei kuvia ole tuhottu.
Puuhella edistyy. |
Huomenna alkaa maan kaivuu! |