torstai 30. tammikuuta 2014

Muutosta pukkaa...




  Jo viime kesänä aloimme miettiä ja vähän jo toimiakin sen hyväksi, että saisimme jonkun naapuriksemme. Alkuperäinen suunnitelma oli, että myisimme tämän oman päädyn, mutta sitten punnitsimme omia voimavarojamme ja sitä jaksammeko aloittaa uutta remonttia. Päädyimme myymään tuota Rehtorin päätyä, jossa kuitenkin remonttia jonkun verran löytyy. Asia ei oikein ottanut tuulta purjeisiin. Remontti tuntui lähes kaikista ylitsepääsemättömältä tai sitten lainaa ei tullut pankista. Tuntui, että oikeat ihmiset eivät kohdanneet oikeaan aikaan.

  Nyt joulun jälkeen päädyimme siihen, että laitamme oman puoliskomme myyntiin ja remontoimme itse tuon Rehtorin päädyn. Kyllähän me nyt yksi puutalohuoneisto jaksetaan remontoida. Sitä paitsi minusta elämän kuuluu olla sopiva sekoitus seikkailua ja työntekoa ja remontissahan yhdistyy nuo molemmat , vai mitä?

  Välittäjäkin kävi ja laittoi päätymme myyntiin joten  mieltä ei voi muuttaa enkä muuttaisikaan vaan tällä hetkellä olen innoissani. Lapsetkin ottivat asian positiivisena ja olemmekin jo tänne muuttaessamme sanoneet, että  emme pysty yksin koko meidän taloa remontoimaan  eikä se ole tarkoituskaan. En myöskään ole pitänyt ihanteena omistaa valtavaa taloa yksin vaikka myös yksinäisyydessäkin viihdyn. Meidän talo ei ole mikään normaali omakotitalo vaan  yhdistettyä työntekoa ja kotoilua. Kunpa saisimme jonkun innostuneen ideoita pursuilevan naapurin.

 Tiedän, että joku  pitää minua sinisilmäisenä naapuri asian suhteen ja miettii  mahdollisia riitatilanteita. Itse en antaudu  angstin valtaan vaan koen tämän asian olevan pelkästään positiivinen. Onneksi olemme eläneet vuosia eri puutaloyhtiöissä ja se jos mikä on kasvattavaa enkä mitään kokemuksistani vaihtaisi pois. Mielenkiintoista mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

maanantai 6. tammikuuta 2014

Pitäisikö polttaa kuusi?



 Voisi vuodenaikaa ajatellen luulla, että oltaisiin riisumassa kuusta ja roudaamassa sitä pihalle. Kuusi kuitenkin nököttää olohuoneen nurkassa eikä raaskita sitä varmaankaan vielä ainakaan viikkoon viedä pois. Voisi vaikka tehdä siihen pari uutta koristetta?
 
  Jouluhysteria ei iskenyt vaikka kuusi jäikin vuodenvaihteen yli vaan pääsin juuri  joulun fiilikseen kiinni ja sitten olikin kaikki ohi. Ihan liian nopeatempoista. Olisin voinut jatkaa lasten kanssa köllöttelyä, päiväunien nukkumista, suklaan syömistä, kutomista ja Hercule Poirotin katsomista niin paljon pidempään. Lumen puuttuminenkaan ei ole häirinnyt, onneksi Turku tarjoaa halpoja keinoja nauttia luistelusta, esimerkiksi tänään Parkin kentällä loppiaisluistelua filharmonisen orkesterin tahtiin. Ilmainen sisäänpääsy!

  Tuntuu, että täällä meidän kodissa on loppuvuoden ajan toiminut  filosofinen pohdiskelu tuon konkreettisen tekemisen sijaan. Eräs ystäväni kehotti  pilkkomaan joulukuusen vuoden lopussa, polttamaan sen ja ripottelemaan tuhkat omaan mieleiseen paikkaan. Ikään kuin vertauskuvallisesti päästäisi irti menneestä vuodesta. Tänä vuonna en taida tarvita kuusen polttamista, koska vaikka jäinkin joululoman rauhalliseen tunnelmaan kiinni olen jo päästänyt viime vuodesta onnistuneesti irti. Yleensä kirjoitan kesäkuulle saakka väärin vuosiluvun, mutta nyt olen jo vahvasti vuodessa 2014 kiinni. Itse asiassa joululomaa olisi kivaa jatkaa nimenomaan siksi, että saisi rauhassa pohdiskella uutta vuotta ilman arjen hötkyilyjä. En tee uuden vuoden lupauksia, mutta lupaan itselleni olla stressaamatta asioista joille en voi mitään ja tehdä vain parhaani.

  Joululoman päättymisestä johtuvaa ahdistusta helpottaa se, että katsoin juuri kalenteria ja huomasin että lasten hiihtoloma ajoittuu jo viiden viikon päähän. Silloinhan voisi olla talvi parhaimmillaan. Pitäisiköhän säästää kuusi siihen saakka ja viettää uusinta-joulu?