Verhoilua

 Meidän kodin verhottomuus on usein herättänyt kysymyksiä. Olen aina ollut huono laittamaan ikkunoihin verhoja ja täälläkin kodissa ollaan eletty yhdellä verhokapalla ja kahdella pimennysverholla. Onneksi olen hyvä delegoimaan ja myöntämään myös sen, että olen jossain asiassa huono. Se lisäksi, että olen laiska verhojen laittaja olen myös maailman surkein ompelukoneen käyttäjä.

  Onneksi olen siis mennyt naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka osaa ommella. Ompelukonetta meillä ei ole joten onneksi saimme ystävältämme Riitta-Stinalta apua verhojen ompelussa. Kiitos sinulle, saimme verhojen ompelun lisäksi hyvän  mielen kotiin lähtiessämme. Kotiisi on aina upeaa tulla, koska siellä vallitsee suvaitsevaisuuuden ja rauhallisuuden ilmapiiri. Olet idolini!

  Nämä eivät sitten ole jouluverhot vaikka ovatkin kimmeltävät, koska tulevat killumaan ikkunoissamme läpi vuoden. Tyyliltään ovat tuollaiset Peppi Pitkätossun verhot mustalaisvankkureissa. Verhot ovat löytö kangaspakkoina kirpputorilta ja ovat ainakin 60 vuotta vanhaa kangasta. Meillähän alkaa tupsahtamaan hyasintteja sinne sun tänne, alkaakohan jouluhysteria sittenkin? Huomaatteko, että meillä paistoi taas tänään aurinko!

Kotikolossa anti-sosiaalisesti

Aurinko tuli tervehtimään meitä tänään.

  Minun täytyy myöntää, että en ole mitenkään erityisesti jouluihminen. Olen tajunnut sen itse asiassa vasta tänä vuonna. Voin kyllä laittaa hyasintin vanhaan kivaan purkkiin ja pari jouluvaloakin. Kuusta en välttämättä ottaisi jos lapsia ei olisi.  Se ei tarkoita, että en pitäisi joulusta ja tykkäisi katsella muiden joulukoristeluita ja valmisteluita.

  Itse odotan  joulusta sitä, että saan syödä hyviä ruokia ja lukea kirjoja. Niin ja sitä, että aattona ei ole kiire mihinkään. Lumi olisi plussaa ja olisi kiva päästä luistelemaan, mutta ehtiihän sitä sitten tammikuussa jos jouluna ei lunta löydy. Aatoksi minua odottaa Tove Janssonista kertova kirja "tee työtä ja rakasta".

  Olen koittanut olla mahdollisimman paljon poissa tavaratalojen ostoshysteriasta ja olen oikein kääriytynyt pimeyteen ja kynttilänvaloon tänne kotikoloon. Olen siis tällä hetkellä
aika anti-sosiaalinen, mutta koittakaa kestää. Ainakaan joulustressi ei tule meille kylään kun pölypallerot pyörivät kotoisasti jaloissa ja lapset haluavat kuulemma syödä kiinalaista ruokaa jouluna.

  Saa nähdä saanko vielä muutaman päivän aikana kehitettyä itselleni jouluhysterian mikä on aivan mahdollista. Lupaan  raportoida jos näin pääsee käymään...