 |
| Kesäaamu meidän keittiössä |
Olen aina ihastellut siirtolapuutarhamökkejä. Nyt olen vasta päässyt sellaiseen kunnolla tutustumaan kun ystäväperheemme hankki siirtolapuutarhamökin omakseen. Mitä suloisempia pikkuisia mökkejä, hyvin hoidettuja puutarhoja ja ainutlaatuinen maailma kesäisin.
Kaikkeahan ei tarvitse omistaa, mutta jos asuisin kerrostalossa hankkisin tuollaisen kesäkeitaan itselleni välittömästi. Ihaninta mökkien lisäksi ovat tietysti puutarhat joissa kaikissa on vanhaa perennaa ja pikkuiset kasvimaat. Kaikki on niin ihmisen kokoista eikä näin ollen tule stressiäkään esim. ulkomaalauksesta kun sellaisen tekisi koko taloon yhden viikonlopun aikana. Oi, ihanuutta ajatellakin!
Mikä noissa mökeissä viehättää? Ainakin itseäni ihastuttaa tuo leikkimökkimäisyys. Tunnelmassa on jotain niin rentoa kun kaikki ovat siirtyneet ihan oikeasti lomailemaan ja tankkaamaan akkuja. Puutarhoihin voi kuvitella Alibullenin neidit kahvittelemaan ja syömään mansikkakakkua. Aina välillä mieleni valtaa halu olla taas lapsi ja silloin parasta olisi asua tuollaisessa mökissä. Tosiasiahan on, että kaipaisin elämääni vapautta ja sitä, että voisi elää kuin sadussa. Tai sitten haluaisin olla lapsi jälleen.
Mitä tässä turhia haaveilemaan. Voisihan tuollaisen pienen pihapiirin toteuttamisen aloittaa tänne omaan pihaan. Meidän piha on vaan niin kurjassa kunnossa ja lisäksi olen onneton puutarhuri joten olen oikeasti ajatellut rajata itselleni ensi kesäksi pienen ns. harjoittelualueen jonka koetan saada jonkunlaisen näköiseksi. Lisäksi voisin löytää sisäisen lapseni viemällä itseni lököttelemään meren rannalle kiireettömästi, ilman aikatauluja ja murheita.
 |
| Portti satumaiseen kesätunnelmaan vartiokissoineen. |
