Kärpästen pörinää ilmassa, mutta myös Rajuilma uhkaa

Ihana 50-luvun kirja joka on ihan pakko lukea tänä kesänä! Näkymä toisen päädyn ikkunasta.

 Meillä on ollut Wallankumouksessa ekaa kertaa työharjoittelija. Saa nähdä onko myös viimeistä kertaa kun on tämän kuukauden läpikäynyt. Inventointia ja tavaroiden rahtaamista on ollut kiitettävästi viime viikkoina. Siis Tommilla ja työharjoittelija Kirsillä. Minä, talon valtiatar olen kuljeskellut onnellisena maalisissa housuissa suurimman osan aikaa ja remppaillut.

Meillähän on nyt tuo toinen opettajien pääty omassa käytössä, joka tähän asti on ollut vuokralla. Siellä olen huonolla ilmalla maalannut kahteen kertaan Uulan mintunvihreällä lattiat ja hyvällä ilmalla remontti on jatkunut ulkosalla. Kuvat kertokoon puolestaan. On niin villiintynyt olo tästä kärpästen pörisemisestä ja perhosten lentelystä, että hyvä jos malttaa nukkua! Tuonne toiseen päätyyn voisin muuttaa asumaan, ihan oikeasti. Tarkoitushan oli vain tehdä yövieraille paikka, mutta nyt taidan itse muuttaa sinne.
 
Meillä kyllä tuo rajuilma mahdollisesti uhkaa ihan todellisuudessakin kun ukkosta on luvattu, eka kesäukkonen, mahtavaa!

Kaksi mansikan taimea vanhassa korin rähjässä.

Onnellisuuden sietämätön keveys

 Kun vanhassa talossa asuu niin pakostakin  filosofi nostaa päätään ainakin itselläni. Johtuu varmaan siitä, että monesti menossa on jokin homma kuten maalin skrapaus missä ehtii miettii elämän suuria kysymyksiä.

 Yksi asia mikä on nyt nostanut päätään omissa ajatuksissani on se miten vaikeaa ihmisen on olla onnellinen ja miten yleensä itse on oman onnensa tiellä . Periaatteessahan olemme vapaita tekemään vaikka mitä, mutta se vapaus tuntuu olevan suuri ongelma. Itselläni ei ole ollut koskaan suurempia ongelmia tehdä asioita sydämen mukaan ja ylipäänsä seurata sydämen ääntä ja mitä enemmän vuosia kertyy sitä vähemmän alkaa miettiä itseensä kohdistuvia odotuksia.

  Tämä tuli ilmi niinkin maallisessa seikassa kuin ikkunoiden kunnostus ja on suoraa jatkumoa huithapelin tapetointitarinoille, minkä paljastuksen tein muutama viikko sitten. Kun meillä on salissa vuokralla ikkunakunnostajia voisi luonnollisesti saada rimakauhun omien ikkunoiden kunnostamiseen. Kädenjälkeni kun ei ole ammattimaista ja lisäksi tarkoitukseni ei ole käsitellä perinpohjaisesti aina yhtä ikkunaa kerralla vaan annan ikkunoillemme tehohoitoa pellavaöljykitillä ja maalilla. Perinpohjaisempaan kunnostukseen ei varmasti ole aikaa ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Voin nyt jo kuitenkin nähdä miten ikkunamme hymyillen ovat imeneet pellavaöljyä ja ovat muuttuneet kummitustalon silmistä vaaleanpunaisista kehyksistä maailmaa katseleviksi tuikkiviksi tähtisilmiksi! Ikkunoita ei tunnu ollenkaan häiritsevän tämän amatöörin väräjävät siveltimen vedot ja muut ammattitaidottomuudet. Jos olisin tahtonut saada hermoromahduksen olisin yksitellen nostanut jokaisen ikkunan pois (meillä on noin 200 ikkunan pokaa) ja yksitellen skrapannut, irrottanut lasit, pohjakitannut, lankanaulannut lasit takaisin kiinni, maalannut yhden ja toisen kerran... Syyskuussa valmiina ehkä olisi kymmenen ikkunaa.

  Sen sijaan kiipesin rakennustelineille, skrapasin ikkunat ja ja ikkunoiden karmilistat, tarkastin kulmarautojen kiinnityksen, maalasin ja siirryin eteenpäin. Lopputulos ei ole taidonnäyte, mutta kelpaa minulle ja talolle. Lisäksi olen onnellinen hommaa tehdessäni!

  Olen kolmessa talossa ikkunoita kunnostanut ja jotkut ikkunat ovat olleet aika hurjassakin kunnossa. Kannattaa luottaa omaan maalaisjärkeen siinä mikä on omien ikkunoiden kunnostustarve. Jos ikkunalasi on kunnolla kiinni ei sitä kannata lähteä irrottamaan ja perinpohjaisesti kunnostamaan. Yleensä riittää paikkakittaus, maalaus ja mahdollisesti kulmarautojen kiristys. Jos puitteet ovat hieman kärsineet saat ne uudenveroisiksi alimman tippalistan vaihtamisella tai kenties pelkällä kitillä ja maalilla. Viimeisin vaihtoehto on lähteä teettämään uusia ikkunoita. Ne eivät koskaan kuitenkaan täysin vastaa vanhaa ikkunaa puulaadultaan ja niitä on vaikea istuttaa vanhaan karmiin.  Lisäksi älä ota liian suurta urakkaa vaan opettele ikkuna kerrallaan, sillä stressaava työmäärä  pilaa onnellisen olotilan.

Vielä kerran kasvihuoneesta

Kuvat kertokoon puolestaan tästä lopputuloksesta joka tullaan varmasti näkemään monesti kesän aikana täällä blogissa. Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille, itse  kiipeän taas raksatelineille!

Kiitän!

 Kiitän Alussa oli vehkosuo -blogia tunnustuksesta ja haluan antaa sen eteenpäin Villapulla, Upura, Radanvarren ohdakkeita, Koti1898 ja Vihreä kamari- Blogeille.

Tunnustuksen ideana on, että kiitetään tunnustuksen antajaa. Annetaan tunnustus eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa (sekä tietenkin kerrotaan asiasta heille kommenttina heidän blogissaan). Täten autamme toisiamme kenties saamaan uusia lukijoita sekä tietenkin lukijoita uusien blogilöytöjen saamisessa.

Terveiset rakennustelineiltä!

Mökkihöperöksi ollaan tulossa...

Terveiset tällä kertaa rakennustelineiltä! Vappupäivänä oli niin hyvät kelit, että päätin aloittaa salin ikkunoiden ja karmilistojen maalauksen. Meidän talossahan on ollut ja on edelleenkin epämääräisen väriset ikkunalistat, sellaiset ei minkään vihreät. Tai no myrkynvihreä voisi olla kaunis sana sitä väriä kuvaamaan. Oltiin ajateltu pysytellä vihreässä vaikka se ei tosiaankaan ole ollut talon alkuperäistä väritystä. Nyt kuitenkin löysin vanhan roosan sävyä maalia rapsuttaessani ja pakkohan se oli testata.

  

  Oi mikä wanha huvilaidylli-fiilis tuli pelkistä listojen maalauksesta, lisäksi maalasin samalla sävyllä nuo karmin näkyvät puuosat. Nyt tietysti tuo ulkoverhoilu näyttää entistä kammottavammalta , mutta sille ei ehditä tehdä mitään ainakaan vuoteen. En nyt sitten tiedä laittaisinko pelkät salin ikkunalistat tuolla vaalealla roosalla vai myös meidän omankin päädyn ikkunat? Tuntuu jotenkin, että tuosta vaaleanpunaisesta lähti virtaamaan ihan erilaiset energiat! Vihreästäkin tykkään, mutta jotenkin tuon ulkoverhoilun vaniljan sävyn kanssa se on niin kylmä ja luotaantyöntävä. Itselleni tulee nykyään pellavaöljymaalista kesäinen olo, olenkohan liian monta kesää istunut rakennustelineillä maalaamassa?


  Kasvihuone on melkein valmis kasviasukkaiden muuttoa varten. Onneton, hieman auringossa kärventynyt Basilika siellä jo kököttääkin. Ajattelin muuten mainostaa ( vaikka itse vanhojen rakennustavaroiden kauppias olenkin) miten edullinen tuollainen itse tehty kasvihuone on , purkutiiliä muutama, muutama yksiruutuinen ikkuna ja rautakaupasta parilla kympillä puutavaraa, murto-osa kaupasta ostetun hinnasta. Aikaa meni  pari päivää. Lisäksi saa juuri sellaisen kuin itse haluaa  eikä kenelläkään varmasti ole samanlaista. Muutamia yksityiskohtia puuttuu vielä kun molempien aika menee edelleen kaakeliuunien parissa.

Tämä espanjoletti tulee oven.

Olen nimittäin kiipeillyt tänäänkin tuli hännän alla edestakaisin vesisaavin ( jossa kaakeliuunin palat vettyvät , että saan tiilet sisältä pois kun pakko on töitäkin tehdä...) ja rakennustelineiden välillä (  sutien pellavaöljymaalia ja kittiä, kun se on niin kivaa ja sitä haluaisin oikeasti puuhata enkä putsata niitä kaakeliuunin palasia ). Huomenna rumba jatkuu...