En olekaan zen-ihminen

  Olin jo kuvitellut päässeeni ihanan henkistyneeksi zen ihmiseksi syksyn ja talven aikana. Tykkäänhän sentään juoda joka aamu elävän ravinnon smoothien ja mietiskellä, jopa vartinkin verran päivittäin. Se ei näköjään valitettavasti riitä siihen, että alkaisi punnita omia voimavarojaan järkevästi eikä myöskään siihen, että alkaisi kuunnella rauhallisesti järjen ja sydämen ääntä ennen remonttien, kasvi-istutuksien ym. aloittamista.


  Zen ihmisen sijaan pihaamme pitkin kotkottaa päätön kana! Joka aamu yritän olla rauhallinen, mutta sitten vaan herää vanha tuttu levottomuus kun huomaa, että aurinko taas paistaa ja jokainen sisällä vietetty hetki on niin hukkaan heitetty. Kaikki tehtävät työt pitää olla sellaisia, että niitä voi tehdä ulkosalla. Olen putsannut lähes sata kaakeliuunin palaa ulkona  kylmässä viimassa, mutta kun se aurinko paistoi niin oli vaan pakko. Siitä viimasta sain sitten mukavan kurkkukivun ja vilunväreet.

 
 Se flunssa nyt ei menoa paljoa hidastanut vaan lepolasset on kannettu ulos auringon väsyttämille päiväunitorkkujille, salaatinsiemenet on istutettu vanhaan laatikkoon ja satoa haluttaisiin nähdä heti , leikkimökin katto on korjattu ja mökki siivottu ja orvokit istutettu.Haravoimaan on myös pakko ollut ehtiä ja risuja kantamaan, eihän sitä kukaan sitten kesäkuussa halua tehdä. Rakennustelineetkin on kaivettu esille salin ikkunoiden eteen, että heti kun saa inspiraation niin pystyy aloittamaan ikkunoiden rapsuttelun. Keräsin jopa kaikki kunnostuksen aloittamisen tarvittavat välineet esille: skrapa, pellavaöljymaali, pensseli, kaikki ovat valmiina , paikoillanne, hep!

Keinu maalattu kyseenalaisen värikkäästi, mutta ainakin se on valmis. Toisin kuin muut taustalla odottavat projektit.

Katto melkein valmis.

Odotan mahtavaa salaattisatoa tuosta laatikosta...

  Inspishuone edistyy myös, onhan tässä ollut pari sadepäivääkin... Nyt ollaan lasten kanssa viikonlopun jäljiltä niin väsyneitä kaikesta ulkona olemisesta, että tarvittaisiin vähintään uusi viikonloppu putkeen ja se viikonloppu olisi mieluiten ikkunattomassa huoneessa missä ei voisi katsoa , että paistaako se aurinko. Tommi muuten väsää juuri minikokoista kasvihuonetta,  se  oli pakko saada kun sisko toi chili ja paprikan  taimia (kello on tosiaan puoli kymmenen illalla joten en ole ainoa anti-zen ihminen meidän perheessä ja Tommi sentään joogaakin). Siitä kasvihuoneesta näet ylempää keskeneräisenä kuvan tuossa keinukuvassa. Kaikki kuvat on muuten nyt  illalla otettu kun ei kameraa mitenkäänehdi hakemaan sisältä kun aurinko paistaa.

Edistystä...

Huithapelin terveiset yläilmoista!

  Toivoisin olevani sään puolesta lentokoneessa, mutta sen sijaan nämä yläilmat ovat olleet meidän salissa. Huonekorkeutemme on tosiaan aika hulppea salien puolella. Tämä remontin alla olevan salihan on ollut opettajien ja koulun välinen eteisaula. Huonekorkeutta on noin 4 metriä. Siellä neljän metrin korkeudessa olen killunut ja tapetoinut.

  Haluan nyt varoittaa, että kukaan ei seuraisi esimerkkiäni ja muistutan , että en ole ammattilainen näissä perinnekorjauskorjaus asioissa vaikka vanhoista rakennustavaroista jonkun verran tiedänkin. Minusta on mielenkiintoista  huomata miten ovela lavastaja minusta on tullut vuosien myötä. Näette kuvasta kun liian vähällä tapettimäärällä varustautunut tapetoija jättää kohdistuksen tekemättä ylimpään nurkkaan säästääkseen tapettia. Ovelasti huijaten hän laittaa tapettisiivun kohdistamatta sinne ylös. Eläköön huonekorkeus!  Silmä ei enää näe tuota valekohtaa. Tommi ei tykkää kun teen vähän kiertäen näitä juttuja,  mutta tärkeintähän, että  ihminen on onnellinen remonttia tehdessään. Tärkeintähän on omasta milestäni se , että materiaalit ovat hengittäviä. Asioista ei saisi tehdä liian saavuttamattomia niin, että ihmiset eivät uskalla enää ottaa maalipensseliä käteensä. Jokainen remontoi tavallaan ja on oikeastaan hauska ajatella mitä joku ajattelee vuosikymmenien päästä tästä  huolettomasta remontoijasta kun huomaa tapettiliuskat tuolla katonrajassa...

Tuossa missä on hirttä näkyvissä on vanha oviaukko ja se palautetaan. Komeron ovikohtaan tulee pariovet tai lasiovi. Sähkökaappikohtaan tulee luultavasti vanhoista peiliovista kaapistot. Katsokaa ylänurkkaa, kohdistuksen puuttumista ei näy, ainakaan jos ei tiedä katsoa...

Ai-jai miltä täällä neljän metrin korkeudessa näyttää, sunnuntairemontoija on taas päässyt iskemään!

  Muutenkin myönnän olevani aika huithapeli ja myös epälooginen esimerkiksi tapettia tilatessa. Lasken aina tapettimenekin alakanttiin ihan tahallani enkä voi syyttää kuin omaa pihiyttäni. Ajattelen aina ihmeen tapahtuvan ja viimeisen tapettirullan riittävän loputtomiin. Tyhmäähän se on, tiedän. Myöskään seinän pohja ei ollut mistään perinnekorjauskirjan ohjeiden mukainen. En jaksanut alkaa pahemmin vanhoja pinkopahveja availemaan ja uudelleen kiinnittämään , mistä syystä pinta on vähän möykkyinen. Onneksi kunnollinen kuviollinen tapetti on anteeksiantava ja vanhassa talossa kuuluu vähän pinkopahvien repsottaa, eikö vaan?

 Mielenkiintoisia  muuten nuo paperitapetit. Rautakaupoissahan myydään kaikenlaista paperitapettien nimellä ja niihin ei kannata langeta, sen tämäkin huithapeli tietää. Uusimmassa Perinnemestarin rintamamiestalo- kirjassa on mielenkiintoista tietoa ja testaustakin paperitapettien hengittävyydestä. On upeaa, että meillä Suomessa on edelleen tapettitehdas, mistä mekin aina tilataan lukuun ottamatta näitä neljää rullaa Morrisia.

Onneksi tuli tämäkin tapetti laitettua ja seuraavaksi paneelien vääräoppista maalausta, kuitenkin hengittäviä maaleja käyttäen.

Tapiseerausta

Sain inspiraatio huoneen tyhjättyä ylimääräisestä romusta ja lätkäisin muutaman tapettivuodan seinään. Innostavaa, mutta salissa on niin kylmä, että saa nähdä miten kauan tapetit kuivuvat. Osittain tuo ryppyinen kuivuminen johtuu alla olevasta pinkopahvista, kyllä se siitä ajan kanssa kiristyy, toivottavasti. Lattiaan haluan jonkun tumman sävyn, mahdollisesti ruskean. Meillä sataa ja tuntuu ihan syksyltä...Onneksi tapetti luo keväistä tunnelmaa.

Tämä voisi olla hyvä vaihtoehto yhteen oviaukkoon josta puuttuu ovi.

Saa nähdä miten tapetit kuivuvat.

Salista on käynti tähän wallankumouksen wc:hen , se pitäisi viimeistellä. Huomaa 50-luvun pytty!

Perinnemessut

   Vuoden mielenkiintoisin messutapahtuma on mielestäni nyt viikonloppuna järjestettävät puutarhamessut joiden yhteydessä on myös Perinnekoti-messut johin myös me Wallankumouksesta osallistumme. Tykkään molemmista aiheista eli puutarhasta ja perinteisestä rakentamisesta.
  Ongelmaksi syntyi vain se, että miten saadaan koottua meidän Wallankumouksen henkinen tila  jokseenkin karuun ja moderniin messukeskukseen. Meidän lisäksi paikkaamme tulee Hannu Rinne myymään uutta rintamamiestaloista kertovaa kirjaansa ja yhdessä saleistamme vuokralla oleva ikkunarestauroija Minna Paavola. Päätimme siis koota messupaikkamme jo etukäteen niin sitä pystyisi suunnittelemaan konkreettisemmin. Pikkutilpehööriä tulee tietysti myös mukaan vielä ja nuo 9-ruutuiset ikkunat kiinnitetään messuosaston seiniin.Tällainen siitä siis kutakuinkin tulee eli tervetuloa jos satutte messuille tulemaan:

Tuohon tyhjään kohtaan tulevat siis Hannun kirjat ja oikealla näkyy Minnan ikkunan kunnostuskohta.

Tuonenkielo

Vaihdoin Tuonenkielolle jo vähän kauniimman ruukun, pitää kuvata se seuraavaksi. Mau sitä paitsi varastaa aina koko estradin eli seuraavaksi kuvaan pelkän kasvin.

  Ihanan dramaattinen otsikko, vai mitä? Sain siskoltani uuden huonekasvin Tuonenkielon ja kasvin nimi ja olemus on  sen oloinen, että tulen siitä hyvälle tuulelle. Vähän draamaa ja synkkää gotiikkaa välillä tarvitaan.Vuosia sitten olin hyvä noiden huonekasvien kanssa, mutta nyt lasten, kissojen ja vanhan talon kanssa olen tullut vähän tuon otsikon mukaiseksi kasvien kanssa. Jotenkin kun saa kaikki kolme lasta ja kolme kissaa hoidettua niin huonekasvirassukat unohtuvat pölyttymään. Ehkä Tuonenkielon kanssa käy vähän paremmin. Mistäköhän tuo nimi on tullut? On kuulemma ihan perinteinen wanhojen talojen huonekasvi ollut.

  
    Meillä on paistanut joka päivä aurinko ja kävin jo koerapsimassa skrapan kanssa meidän talon ulkoseinää ja haravoin lumen alta paljastuneita kohtia, mutta se oli pakko lopettaa kun alkoi tulla esiin tokkuraisia Nokkosperhosia ja Leppäkerttuja. Niiden heräämisaika ei taida olla ihan vielä... Leikkasin ruusupuskankin, toivottavasti rassukka ei pahastu aikaista leikkausajankohtaa. Ruusun parturointi oli pakko tehdä kun siihen pystytetään pian rakennustelineet. Aloin kyllä katsoa ruusua sillä silmällä, että sen voisi kyllä siirtää pois talon seinustalta. Haluan hoitaa tuon ruusun mahdollisimman hyvään paikkaan jos siihen siirtoon päädytään kun se on melkein ainoita kukkivia kasveja meidän pihassa.

  Ehkä tämä on tarkoitettukin, että itselleni ei tullut talon mukana ihanaa villintynyttä salaista puutarhaa, kun onneksi on tuo metsäkaistale vieressä. Itse rakastan isoja puita ja metsiä. Puita ja sammalta ei tarvitse edes hoitaa, paitsi halaamalla.