Onnen koukkuja

 Aina kun kevät saavuttaa tämän vaiheen, että oikeasti uskoo sen olevan tulossa alkaa kaikki näyttää niin positiiviselta,värit  kirkkaammilta, niin ja ikävät asiat tuntuvat vain vaikeuksilta joiden yli pitää olla vain rohkeutta kiivetä. Itsellämme koetinkivenä on takapihamme, joka on vuosien saatossa saanut kärsiä ja sinne on haudattu kaatopaikkajätettä ihan tarkoituksellisesti kaivinkoneen kanssa. Nyt keväällä alkaa toivoaksemme maan puhdistus ja uudelleen muokkaus. Olen vain päättänyt ajatella tätä asiaa positiivisella mielellä eikä se enää ahdista kuten viime vuonna. Ystäväni teki itselleen yllätyskalenterin jotta muistaisi paremmin mitä kaikkia positiivisia pieniä yllätyksiä koko ajan elämässä tapahtuu.

 Huomasin, että olen nyt parin päivän lomankin aina yllättynyt monesta asiasta. Miten onnellista on huomata, että yksi pelargonioistani selvisi talven yli ja nyt laitoin vesilasiin yhden pistokkaan. Saa siis nähdä onko heitä pian kaksi! Hauskinta on, että en tiedä minkä värinen  tuo selviytynyt pelargonia on. Uutta yllätystä siis luvassa.

 Olin myös onnellisesti unohtanut kuinka aurinkoinen miniveranta meillä on. Tuota verantaa ei melkein muista kun se ei johda mihinkään ja on puuovien takana. Nyt olisi tarkoitus laittaa siihen lasiovet. Kissatkin kokivat iloisen yllätyksen kun nyt monen kuukauden tauon  jälkeen avattiin ovi verannalle.

  Ihana yllätys on myös aina kun avaan uuden hyvän kirjan. Viimeisimmäksi "Siilin eleganssin " kirjoittajan " Onnen koukkuja". Tämä kirja oli vain pakko lukea yhden päivän aikan. Maailma näyttäytyy vain aina uudessa valossa ja vaikeuksistakin voi seurata jotain mielenkiintoista.

 Nyt ulos aurinkoon siivoamaan meidän lähimetsää metalliromusta...

Tawaraa niin, että ahistaa...

Noita opetustauluja on vielä lisää ja pyöreitä jakkaroita kanssa.

 Meille tuli tavallisen rakennustavaran lisäksi pläjäys huonekaluja ja muuta tawaraa, jotka huomenna pitäisi käydä läpi ja inventoida. Meillä on vaan valitettavasti tilaongelma, ihan oikeasti. Ei vaan tila riitä kaikelle varsnkin kun kuitenkin ollaan varaosapankki eikä osto- ja -myyntiliike. Omaan kotiin ei myöskään saa mahdutettua (lukuunottamatta yhtä opetustaulua) enää mitään. Ahtaan paikan kammoa pukkaa jo ihan muutenkin... Edukkaasti siis kaikki pois! Niin ja tuossa on vaan murto-osa satsista joka tuli eli kannattaa kurkkailla huomenna navetta.comia.
  Muuta ei kuulukaan paitsi auringonpaistetta ja narsissit oli pakko ostaa vaikka joudunkin ne yöksi vielä sisään kiikuttamaan. Taiat ovat toimineet ja lumet sulaa ainakin meillä liristen.
 
 

Taiotaan kesä, noita-akkaset

Nyt on teidän kaikkien löydettävä oma sisäinen noita-akkanne ja taikoa kesä paikalle. Eihän me nyt anneta tuollaisten Pakkasherrojen meitä masentaa!

 Koin väliaikaisen hulluuden kaupassa ja ostin marokkolaisia mansikoita ihan vain, että saisin tuntea kesän tuoksun. Aion tehdä niistä ihanan hedelmäsalaatin illalla ja nyt ne saavat päivän piristää tuossa pöydällä kera Mintun lehtien. Unohdetaan nyt se, että luultavasti nuo mansikat ovat täynnä torjunta-aineita ja ekologisesti nyt ei ole järkevä aika niitä ostaa. Tämä oli nyt pakkovalinta: mansikat tai sitten masennuslääkkeet.

Hämähäkinseitit esiin piilosta!

Kevätpölyä

 Pakkanen on paukkunut 20 asteessa öisin , mutta päivisin on paistanut aurinko. Jotenkin pölykin näyttää kauniimmalta keväisin kun talvisin sitä ei huomaa pimeyden takia. Meidän kristallikruunuunkin näyttää sopivan nuo hämähäkin seitit. En ole yhtään lannistunut vaikka meidän työ ei kamalan kivaa olekaan jos on purkutalolla purkamassa vaikka listoja tällaisella kelillä. Pysyy ainakin mieli pirteänä eikä tule hiki niin helposti...

  Lannistumisen sijaan itseni on vallannut valtava määrä energiaa enkä tiedä mihin sen laittaisin. Iltaisin suunnittelen kaikkia remontteja ja Wallankumouksen juttuja niin etten melkein saa nukuttua. Päivisin teen töitä, siivoan, luen, kudon, kokkaan, alan maalaamaan taulua, siirtelen huonekaluja ja ylipäänsä innostun kaikesta. Niin ja kaikki jää tietysti kesken. Olen huomannut, että monessa muussakin blogissa on alkanut keväinen levottomuus. Miten monesta kuvakulmasta muuten kehtaan enää ottaa meidän kristallikruunusta kuvia? Se on vaan niin hieno ja uskon, että nuo wanhat kristallit vaikuttavat meihin positiivisesti. Huonekaluja oli pakko siirrellä kun en vaan enää jaksanut leivänmuruja jotka tippuivat tuon meidän pöytälevynä toimivan oven rakoihin.

Meillä huonekalut vaihtaa paikkaa. Nyt on taas vaihteeksi "normaali" pöytä.

Pöytälevynä toiminut ovi saa toimia taideteosten pidikkeenä nyt välillä..

  Olen aikaisemminkin miettinyt  sitä miten mielenkiintoista elämää me pohjoismaalaiset saamme viettää neljän vuodenaikamme keskellä. Ihmettelen, että emme sekoa paljon pahemmin aina keväällä kun aurinko lisääntyy. Villiintykää siis rakkaat ihmiset  siemenluetteloihin, puutarhasuunnitelmiin, maaleihin, tapetteihin, kasvihuoneen suunnitteluun, kuistin rakentamiseen...  Vaalikaamme tätä ihanaa hulluutta!

Arvonta suoritettu...

Olipas tämä arvonta kamalaa kun olisin kaikille osallistuneille halunnut lähettää tapetteja. Itse en arvontaa suorittanut vaan tämä salaperäinen 6-vuotias.

 Voittaja oli siis "Sussi" blogista Förmaaki ja puutarha! Onnea ja iloa monta sataa kiloa!

Juhlitaan!

Tässä siis "Daalia" Ja "Lintu sininen".

Apua, missä vaiheessa olen saanut noin monta lukijaa. Tätähän pitää juhlistaa!

Mitäköhän sitä arpoisi? Ajattelin, että kun itselläni on jäänyt pari rullaa Tapettitalon tapettia niin sitä voisi arpoa. Ovat kyllä kahta eri mallia eli "Lintu sininen" ja "Daalia".

 Niistähän voi tuunailla jotain jos ei halua tapetoida seiniä... Onkohan ihan pöhkö arvonta? Tehdään kuitenkin näin. Jättäkää siis kommenteihin tieto jos haluatte osallistua ja voittaja saa nuo kaksi rullaa. Toinen rulla on avaamaton ja toisesta on siivu leikattu. Arpoja eli minä maksan tietysti postituskulut jos tarvitsee lähettää. Pidetään arvonta vaikka torstaihin saakka voimassa. Olikohan se sitten siinä?

Kiitoradalle ajo kielletty!

Meidän käytävä ja  neuvova kyltti.

Täällä niitä nuoruuden päivien salaisuuksia lymyilee pahvien takana.

 Yhtenä aamuna silmäni osuivat meidän porraskäytävämme seinään jossa pinkopahvi vähän repsotti. Sitä oli pakko vähän kurkata tarkemmin. Maailman suloisinta kukkatapettia tuli esille parin kerroksen alta ja vaivuin jo kuvitelmiin miten saisin koko käytävän seinistä esille  alkuperäiset tapetit. Ei siinä ihan niin käynyt. Olisi pitänyt totella tuota kylttiä joka meidän portaikossa on  eli "Kiitoradalle ajo kielletty". Yksi pinkopahveista näet repesi ja sitä pitää nyt korjailla. Pitäisi osata rauhassa puuhata, mutta kun tällaisen luonteenlaadun kun on saanut niin minkä sille voi? Toisaalta tuosta yhdestä seinästä voi ihan rauhassa rapsutella kerroksia näkyviin, koska pinkopahvi on aika kärsinyt. Olen sen vain pikaisesti muutettaessa paikkaillut ja maalannut. Kylmät käytävät on vähän ongelmallisia kun ovat olleet isojen lämpötilamuutosten kourissa niin pinkopahvit aina vähän kärsivät.

Päätin, että rapsuttelen nurkkia sieltä täältä näkyviin käytävän yhdestä seinästä ja loput saavat jäädä tuollaisiksi kun ovatkin. Tykkään tuollaisesta autiotalo fiiliksestä ja historian havinasta nurkista. Tuntuu kuin asuisi teatterilavastuksessa tai maalauksessa.

Meidän toisen päädyn yläkerran tapettiaarteita.

 Viime kesänä otin tapettikerroksia esiin tuolta meidän talon toisen päädyn vintistä. Seinästä tuli hieno vaikka homma onkin vielä vähän kesken...

  Aion jättää noita tapettikerroksia näkyviin joka puolelle meidän taloa ihan vaan sen takia, että itselleni tulee niistä positiivisia ajatuksia ja ne johdattavat aina minut historian havinallaan siihen tunnelmaan millainen talomme on joskus nuoruuden päivinään ollut. Arvokas talodaamimme kertoo näin tarinoita nuoruuden päivistään.

Blogihaaste ja Sylvi

Sylvi Silkkiapina miettii blogikysymyksiä.

Miksi vanha talo?

En ymmärrä mitään nykyrakentamisesta, vanhan talon remontit tuntuvat sopivan tällaiselle maalaisjärkiselle ihmiselle ;)

Tiedätkö jonkun kotisi entisen asukkaan nimen?

Aika monenkin, jonkun nimeä olen hölmöjä remontteja purkaessani myös ääneen manaillut …

Erikoisin löytö talosta?

Rakennuslevyjen väliin jääneen oravan kuivunut häntä.

Jos talosi olisi henkilö, olisiko hän nainen vai mies?

Ehdottomasti suomenruotsalainen kukkahattuinen tyylikäs ikinuori daami.

Mitä asiaa talossa inhosit alussa mutta olet tykästynyt ajan mittaan ja jättänyt uusimatta?

Talon ulkovärit.

Jos valkoista ei olisi, mitä väriä käyttäisit sen tilalla?

Kaikkia sateenkaaren värejä.

Kaunein kalusteesi?

Vanha hämähäkinseittinen, "patinoitunut" kristallikruunu.

Montako henkeä mahtuu ruokapöytääsi?

Kymmenisen henkeä.

Maailman paras työkalu?

Vasara.

Pikaliima, rautalanka vai jeesusteippi?

Rautalanka.

Lempiasia pihallasi?

Kaikki mikä kasvaa :)