Hilseilevät maalit,villiintyvät kissat

 Eilen ja tänään  sitten kevätaurinko paistoi täydellä teholla ja oli ihanaa kuunnella veden lorinaa ränneistä. Heti kun aurinko paistaa tulee vimma kaipaa pensselit ja maali esille. Sen sijaan olen nauttinut auringosta lampaan talja pepun alla puutarhakeinussa, koska sehän on synti  olla sisällä maalailemassa kun aurinko paistaa. Ajan voi käyttää niin paljon paremmin kirja kädessä tai pyydystämässä muutaman pisaman auringonpaisteessa.

Hra Alibellenin kevätkiipeilyä ja sitä kauniisti hilseilevää maalia.

  Tuntuu kuin olisi toipilas, ehkä tämä on talven pakkasista toipumista. Olen kyllä ollut ihan väsynyt illalla, tuntuu kuin olisi vampyyri käynyt imemässä kaiken energian kun on ollut paljon talviauringossa. Osaako joku kertoa miksi tuo kevätaurinko väsyttää niin paljon vaikka ei mitään tekisikään? Alkaako aivot käymään ylikierroksilla tai jotain?

 Tämä talvesta toipuva suunnisti pikku promenaadille talon ympäri ja kartoitti ikkuna tilannetta. 80 % meidän ikkunoista kaipaa vielä maalausta ja kittausta ja skrapaamista. Kiva vaihe mielestäni, odotan oikein rakennustelineiden pystyttämistä! On hienoa huomata, että ikkuna jota pitää ihan läpilahonneena paljastuu skrapauksen jälkeen ihan kunnostuskelpoiseksi yksilöksi joka kaipaa vain pellavaöljymaalia.

 Asia josta olen erityisen onnellinen on, että taloamme ei ole päästy maalaamaan lateksimaaleilla niin tuo ulkoverhoilun maalaus ei ole mitenkään kiirellinen, muuten kuin esteettisesti.Iloitaan siis pienistä asioista kuten hauskasti hilseilevistä maaleista seinissä ja kevätvilliintyneistä kissoista. Mielestäni maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi ja tässä asiassa päätäni ei saa kääntymään. Se, että on vielä helmikuu on sivuseikka. Kevät on kun alkaa tuntua keväiseltä, siinä se.

Viime kesänä kunnostettu keittiön ikkuna.

Meidän makuuhuoneen ikkuna odottaa skrapaa ja maalia.

Tässä meidän talon radan varrella oleva puoli jota harva näkee. Hirsinurkka korjattu, mutta odottanut pian vuoden verhoilulautaa. Alimmat salin ikkunat on kunnostettu. Maalia on sutaistu siksi, että tuossa oli niin valtava graffitti, että se piti saada peittoon, että tätä meidän kotia ei luule ihan autiotaloksi.Ajatelkaa mikä määrä lasia meidän tontilla oli kun näitä ikkunoita rikottu  päälle 300 kappaletta...

Pian se on täällä...

Lisää kuvateksti

 Tajusin edellispäivänä, että ensi viikolla on maaliskuun alku. Jotenkin olin sen koko ajan tiennyt, mutta en tiedostanut. Sehän tarkoittaa sitä, että kevät tulee ihan oikeasti ja pitäisi olla koko ajan ulkona pirtsakkana ja puuhailla tolkuttomasti. Alkoi jotenkin väsyttää tämä ajatus silloin pari päivää sitten ja tein itselleni pesän tuonne keittiöön. Raahasin nojatuolin, kutimen, kirjat ja kynttilänkin sytytin. Iltaisin on sitten ollut kiva kaivautua tuohon nojatuoliin ja pari kirjaakin on taas tullut luettua.
 
Olemme kyllä myös ahkeroineet jonkin verran päivisin Wallankumouksen puolella ja meille tuli sarja pariovia jotka herättivät remppafiiliksen. Yhdet lasilliset pariovet on ihan pakko saada omaan käyttöön!

 Piti vain siis jakaa laiskottelun ilosanomaa tässä postauksessa, koska pian ei voi syyttää valon puutetta tai kaamosmasennusta vaan myöntää olevansa ihan vaan laiskalla tuulella eikä se kuulosta yhtään niin hyvältä syyltä. Pesikää siis talvikoloissanne niin kaun kuin voitte, koska pian se on täällä, KEVÄT!

Tein reippaana itselleni jo piristävän smoothien, saa ainakin väriterapiaa.

Syreenit kukkii

 
Vähän yli viikko sitten otin karsittavasta Syreenipuskasta oksan sisälle (mainitsinkin siitä blogissa) jotta saisin heräävistä lehdistä vähän toivoa kevään odotukseen. Yllätys oli suuri kun huomasin, että meillä tuoksui Syreenin kukat keittiössä. Oksa ihanuus oli alkanut kukkia :) Yleensä itse sanon Sireeni, mutta tuo Syreeni on jotenkin runollisempi...

  Remonttirintamalla ei mitään uutta, mutta onhan tämäkin aika kivaa kun on kevät keittiössä. Paitsi, että Tommi sai loput ikkunoiden ja ovien listoista seiniin. Nekin on tuolla tavoin rennosti tehty. Meiltä löytyy aika paljon erilaisia listaprofiileja. Tärkeintä, että listat ovat vanhoja ja maali on saanut olla sellainen kun on eli yleensä aika ränsistynyt.

Wanhasta maalaistalosta listaa.

Hirvensalolaisesta huvilasta listaa.

Turun keskustan 1800-luvun lopun talosta listaa.

Tämän listan alkuperää en muista.

Meidän talon alkuperäistä listaa.

Rintamamiestalosta tullutta  listaa.

Ystävällisyys-päivä, itseään unohtamatta

Tämän Ystävänpäivän sanomana haluaisin muistuttaa ihmisiä huomaamaan väsyneet, onnettomat tai muuten vain halausta kaipaavat ihmiset ja eläimet omassa elinpiirissään. Itse haluan antaa teille kaikille blogin lukijoille halauksen näin virtuaalisesti ;)
  

  Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vähemmän itseltään vaatii.  Olen oppinut, että valmiiksi tulee vaikka ei stressaisikaan. Ystävänpäivä voitaisiinkin muuttaa Ystävällisyys-päiväksi. Kohdeltaisiin muita ja itseään ystävällisesti. Mikäköhän siinä on, että ihminen niin paljon vaatii itseltään ja muilta? On päiviä jolloin laiskotellaan ja päiviä jolloin tehdään töitä hiki hatussa. Tasapaino vaan olisi hyvä löytää ja nauttia ihan jokaisesta päivästä. Tehdään siis ainakin tänään niin.

 

Jokainen tarvitsee oman tilan

Jokainen tila on asujansa näköinen

Ensin ajattelin kertoa siitä mistä olen aina ollut samaa mieltä, että nainen tarvitsee oman huoneen. Mutta ehdottomasti kyllä mieskin tarvitsee. Eihän kaikki miehet tykkää järjestellä ruuvimeisseleitä autotallissa niin kuin naisetkaan ei tykkää leipoa joka päivä pullaa.  Nyt olen ainakin omalla kohdalla tullut siihen tulokseen, että minulle tulee suorituspaineita jos saisin ihan ikioman huoneen. Rimakauhu iskisi siitä, että mitä upeaa minun pitäisi siellä saada aikaan.

Siksi olenkin nyt alkanut enemmän miettiä sitä, että haluan ihan vaan tilan jonka voin halutessani ottaa käyttöön, mutta sitä voi muina aikoina joku muukin käyttää. Inspiraatio huone joka tuosta pikkusalista ollaan tekemässä on siis saamassa muotoa. Tässä muuten tapetti, en ole sitä tainnut aiemmin esitellä. Se on just sellainen mitä hainkin ja sattuma sitten johdatti sen luokseni. On muuten hassua, että normaalisti ryhdyn teosta sanoihin ja haluan heti valmista. Jostain syystä nyt olen tosi paljon kypsytellyt huoneen ideaa. Eniten kiinnostaa saada tietty olotila ihmiselle siitä huoneesta.

Tapetti

Naruja,nyörejä ja nappuloita

Vaikka olen asunut koko aikuisikäni Turussa ja käynyt vain syntymässä Pohjanmaalla (asuin siellä parivuotiaaksi) jonkunlainen pieni pohjalainen minussa aina asuu kun sukua siellä on edelleen runsain mitoin. Sitä pohjalaisuutta vastaan minulla ei ole mitään ja muistutukseksi juuristani laitoin tuon uuden keittiön kaapin seinälle oman pohjalaisen mummuni itse kirjaileman ihanan käsityön.

 Siitä sitten sitä tule katseltua joka aamu ja monta kertaa päivän aikanakin. Mitäköhän muuten nuo nappulat on?

Krumeluurit

Wanha kaapin vedin pääsi uuteen käyttöön.

Wanhat taulun kehykset pääsivät kaapin kruunuksi.

Komero-rouva

Muutama kiva yksityiskohta lisätty kaappin ja mitä muuta se tarvitsisikaan enää? Mulle tulee siitä hauska olo, niin kuin joku Venäjän tsaarin ajan rouva olisi tullut seisoskelemaan meidän keittiön nurkkaan. Tuo kruunu varmaan tekee sen ja nuo levottoman väriset listat. Vähän se peittää tuon jääkaapin, mutta kuka tietää onko meidän keittiökään enää tämän näköinen vaikka muutaman kuukauden päästä. Elämähän on tällaista matkan tekoa ja muutosta...