Verhoilua

 Meidän kodin verhottomuus on usein herättänyt kysymyksiä. Olen aina ollut huono laittamaan ikkunoihin verhoja ja täälläkin kodissa ollaan eletty yhdellä verhokapalla ja kahdella pimennysverholla. Onneksi olen hyvä delegoimaan ja myöntämään myös sen, että olen jossain asiassa huono. Se lisäksi, että olen laiska verhojen laittaja olen myös maailman surkein ompelukoneen käyttäjä.

  Onneksi olen siis mennyt naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka osaa ommella. Ompelukonetta meillä ei ole joten onneksi saimme ystävältämme Riitta-Stinalta apua verhojen ompelussa. Kiitos sinulle, saimme verhojen ompelun lisäksi hyvän  mielen kotiin lähtiessämme. Kotiisi on aina upeaa tulla, koska siellä vallitsee suvaitsevaisuuuden ja rauhallisuuden ilmapiiri. Olet idolini!

  Nämä eivät sitten ole jouluverhot vaikka ovatkin kimmeltävät, koska tulevat killumaan ikkunoissamme läpi vuoden. Tyyliltään ovat tuollaiset Peppi Pitkätossun verhot mustalaisvankkureissa. Verhot ovat löytö kangaspakkoina kirpputorilta ja ovat ainakin 60 vuotta vanhaa kangasta. Meillähän alkaa tupsahtamaan hyasintteja sinne sun tänne, alkaakohan jouluhysteria sittenkin? Huomaatteko, että meillä paistoi taas tänään aurinko!

Kotikolossa anti-sosiaalisesti

Aurinko tuli tervehtimään meitä tänään.

  Minun täytyy myöntää, että en ole mitenkään erityisesti jouluihminen. Olen tajunnut sen itse asiassa vasta tänä vuonna. Voin kyllä laittaa hyasintin vanhaan kivaan purkkiin ja pari jouluvaloakin. Kuusta en välttämättä ottaisi jos lapsia ei olisi.  Se ei tarkoita, että en pitäisi joulusta ja tykkäisi katsella muiden joulukoristeluita ja valmisteluita.

  Itse odotan  joulusta sitä, että saan syödä hyviä ruokia ja lukea kirjoja. Niin ja sitä, että aattona ei ole kiire mihinkään. Lumi olisi plussaa ja olisi kiva päästä luistelemaan, mutta ehtiihän sitä sitten tammikuussa jos jouluna ei lunta löydy. Aatoksi minua odottaa Tove Janssonista kertova kirja "tee työtä ja rakasta".

  Olen koittanut olla mahdollisimman paljon poissa tavaratalojen ostoshysteriasta ja olen oikein kääriytynyt pimeyteen ja kynttilänvaloon tänne kotikoloon. Olen siis tällä hetkellä
aika anti-sosiaalinen, mutta koittakaa kestää. Ainakaan joulustressi ei tule meille kylään kun pölypallerot pyörivät kotoisasti jaloissa ja lapset haluavat kuulemma syödä kiinalaista ruokaa jouluna.

  Saa nähdä saanko vielä muutaman päivän aikana kehitettyä itselleni jouluhysterian mikä on aivan mahdollista. Lupaan  raportoida jos näin pääsee käymään...

Sain haasteen

Tällainen ihanuus oli lennähtänyt  meidän rehtorin päätyyn.

Sain haasteen Rouva Pionilta

Ohjeet olivat tällaiset:

1) Haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.

2) Haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on valinnut.

3) Jokaisen haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.

4) Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa.

5) Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.

6) Ei takaisin haastamista.

1)  Mitä sinulle merkitsee pyhä/mikä sinulle on pyhää?

2)  Mistä asioista nautit eniten vapaa-aikanasi?

3) Mikä tällä hetkellä on itsellesi elvyttävintä arjen keskellä?

4) Mainitse jokin sinulle merkittävä musiikkikappale.

5) Mainitse jokin sinulle merkittävä kuvataiteellinen taideteos.

6) Onko sinulla turvavaate/turvavaatteita? MIllainen se/ne ovat?

7) Lapsuusmuisto, joka tulee mieleesi ensimmäisenä.

8) Unelmasi tai haaveesi tällä hetkellä.

9) Pystytkö näkemään itsesi vanhana? Millainen olet?

10) Mikä sinusta on parasta lähestyvässä vuodenajassa?

11) Miten suhtaudut joulunodotukseen?

1) Pyhän käsitys on itselleni aika laaja. Arvostan eri ihmisten vakaumuksia ja sitä, että jokin tietty juttu on toiselle pyhä asia vaikka ei itselleni olekaan. En itse kuulu kirkkoon, mutta silti enkelit ja muu monesti kirkkoon yhdistettävä asia on minulle pyhä. En tällä hetkellä koe kirkon vastaavan omia moraalikäsityksiäni.

2) Kutomisesta, lukemisesta, lasten kanssa olemisesta,metsässä kulkemisesta , ystävien tapaamisesta...

3) Se, että uskon elämän kantavan  minua eteenpäin ja, että asiat tapahtuvat juuri oikealla tavalla vaikka useasti tuntuu, että menevät ihan väärällä tavalla ja tapahtuu surullisia asioita joiden merkitystä en sillä hetkellä ymmärrä.

4) Teini-ikäisenä kuuntelin heviä ja glamrockia ;) Nyt saan voimia esim. Jukka pojan biiseistä ja ihan vaikka klassisesta musiikista.

5) Eksyn tutkimaan useasti Tove Janssonin kuvituksia, kuten myös Outi Heiskasen ihania teoksia.

6) Villasukat :)

7) Luen koiralleni noin 5-vuotiaana Aku Ankkaa.

8) Erityisia haaveita ei tällä hetkellä ole, paitsi tietysti ne tavanomaiset eli  Loton täysosuma, lastenhoitaja ja taloudenhoitaja, maailman rauha,pitsihuvila Ruissalosta, oma hevonen ja hevosen hoitaja,keskuslämmitys meidän taloon...

9) Ehdottomasti näen itseni vanhana, puuhaan varmaankin aika samoja juttuja , mutta vielä ryppyisempänä ja  harmaahapsisena. Toivon säilyttäväni positiivisen ajattelutapani ja kiinnostuksen elämään ja ihmisiin. Idoleina esim. juuri nuo Heiskanen ja Jansson.

10) Pysähtyminen, hyvällä omalla tunnolla köllöttäminen kotona iltaisin kun ulkona ei näe mitään.

11) Aika rauhallisesti enkä ole oikeastaan minkään tietyn tapaperinteen orja. Odotan kirjojen lukemista pyjama päällä ja toivon, että jouluna olisi lunta ja muutama astetta pakkasta.

Joulua näkyy jo Wallankumouksessa

En nyt jaksa keksiä kysymyksiä,mutta haastan kaikki halukkaat vastaamaan näihin samoihin kysymyksiin. Olen siis aika laiska itseni haastamisessa...

Mymmelinä mennään

Olen alkanut kerätä kaikkea rompetta autioituneeseen kasvihuoneeseen.

 

  Olemme laskeutuneet synkimpään vuodenaikaan, mutta koitetaan taistella täydellistä lamaantumista vastaan. Sanoo nainen joka istuu yöpaidassa klo 18 illalla ja odottaa, että lapset valmistaisivat mahdollisimman nopeasti kotitekoista Dajmia...

   Olen jaksanut arkea kun tiedän, että pääsen töiden jälkeen 15 minuutin päiväunille  ja voin mennä illalla kymmeneltä nukkumaan kirjan ja lämpimän kauratyynyn kanssa. Lisäksi olen jäädyttänyt kaikki liian myöhään tapahtuvat tapaamiset, koska en viitsi lähteä pyjama päällä kaupungille kahville. Viideltä alkaa jo pimeys joten silloin kuuluu olla rantautuneena sohvalle kaakeliuunin viereen teekupin kanssa. Onneksi on ystäviä ja perhe jotka ymmärtävät.


  Meille muutti muuten uusi perheenjäsen, Matti Porista. Nyt se toimii kynttilöiden pitopaikkana kunnes saadaan se kytkettyä hormiin ja otettua vanha maali pois.

  Meillä on  Wallankumouksessa ollut aikamoista puurtamista, mutta olemme sitten puuhanneet joitain pieniä kodin remontteja eteenpäin mikä on ollut ihan piristävää. Meidän ns. työkaluille tarkoitettu tila ei ole ollut mitenkään inspiroiva, koska se on sijainnut synkässä autotallin nurkassa missä työkalut ovat olleet sikinsokin pahvilaatikoissa jo pari vuotta.

 
 Nyt päätettiin tehdä yhteen saleista puutyötila pienemmille hommille ja laitettiin samalla vähän jämätapettia repsottavaan pinkopahviseinään ja otettiin sisäseinistä hirsiä esiin. Ehkä nyt rima on matalampi mennä tekemään hommia vähän piristävämpään työtilana. Työkaluja ei tietenkään olla vielä ehditty järjestää.  Nyt ne ainakin ovat nätimmässä paikassa vaikka ovatkin edelleen pahvilaatikoissa. Isommat työkalut kuten pöytäsirkkeli jätettiin synkeään autotalliin puutavaran kanssa.

Tässä vielä Tove Janssonin viisautta arjen harmauden keskelle. Janssonin "Kesäkirja" toimii kanssa piristysruiskeena.


  Marraskuun päivä hämärtyi verkalleen. Mymmeli ryömi haahkanuntuvapeiton alle, hän oikaisihe jalkansa niin , että polvet naksuivat ja kipersi varpaat lämminvesipullon ympärille. Ulkona satoi. Parin tunnin päästä hän olisi parahiksi nälkäinen syömään Vilijonkan päivällistä ja ehkä häntä huvittaisi jutella jonkun kanssa. Nyt hänen ei tarvinnut tehdä muuta kuin vajota lämpimän uppeluksiin, koko maailma oli suuri haahkanuntuvapetto jonka sisään oli kietoutunut muuan mymmeli ja kaikki muu oli peiton ulkopuolella. Mymmeli ei milloinkaan nähnyt unia, hän nukkui milloin häntä huvitti nukkua ja heräsi kun maksoi vaivan herätä. ( Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu)

Sylvi tavoittaa Mymmellinä olemisen tunnelman.

Selviytymistä ja Kummitustarinoita,niin ja Kassapiste

Kaivattu kassapiste

 Ihan ensiksi jaan ilouutisen siitä, että ollaan  vihdoin kahden vuoden odotuksen jälkeen saatu rakennettua kassapiste, jihuu!

  Jokaisen kesän loppuessa unelmoin hetken keskuslämmitteisessä kerrostalossa asumisesta (kuten varmasti olen joskus maininnutkin, taisi olla viime syksynä ;) )  Mietin sitä, että ei tarvitsisi paperoida ikkunoita, lämmittää uuneja unenpöpperöisenä kuudelta aamulla eikä miettiä lumen luontia. Pohdin sitä onko tämä talo tosiaan minulle paineita lisäävä tekijä? Olisinko iloisempi ihminen kun voisin elää ilman velvollisuuksia rakennusta kohtaan? Niin ja miksi ylipäätään haluan elää näin?

 Eilen illalla se taas valkeni kun olin saanut illalla tehtyä viikkosiivouksen, hakattua halkoja ja lämmitettyä uunit ja tehtyä vielä aamulla aamupuurot ja päivällä ruuan puuhellalla, että "Vau, täällä sitä vaan selviydytään!" No, ehkä apunani on sähkö, öljylamppuja meillä ei sentään ole, niin valaistus toimii ihan minusta riippumatta ja sähköpatterinkin voisin laittaa päälle haluttaessa eikä tuo puuhellalla tehty kasvisruokakaan ollut omalta maalta vaan Prismasta. Ymmärrätte silti varmasti onnellisuuden tunteeni siitä, että tunsin eläväni symbioosissa taloni kanssa ja miksei jopa luonnon kiertokulun kanssa. Eli siis olen onnellinen valitsemastani tiestä, mutta on pakko sanoa, että vähän stressiä pukkaa kun meillä on muutama tuikitärkeä homma hoitamatta talven varalle. Ei ehkä olisi pitänyt loikoilla niin paljon meren rannalla kesällä, mutta pakkohan sitä henkistäkin pääomaa on jostain voitava hankkia. Meillä olisi hormin korjausta, salin ikkunoita laittamatta paikoilleen ym. Apua, niin ja lisäksi täällä on myrsky ja ulkovaraston kattokin vähän vuotaa, mutta tosiaanhan olen onnellinen vanhassa talossa asuja, ihan totta!

 Sitten tiedotusluontoista asiaa! Koska, emme ole saaneet ketään innokasta yrittäjää tuonne meidän talon toiseen päätyyn alamme pitää siellä luentoja. Luennoissa tulee olemaan perinnekorjausta ja lisäksi mielenkiintoista historiallista tarinointia esim. Turun historiallisissa wanhoissa taloissa asuneista henkilöistä ja myös Kummitustarinoita on luvassa. Ehdotuksia luentojen aiheista otetaan vastaan ja tilaa voi myöskin vuokrata kurssituksia ym. varten marraskuusta eteenpäin, jos jollain on sellaisen tarvetta. Luentojen päivämäärät löytyvät meidän nettisivujen alusta.

   Hauskinta asiassa on se, että saatiin turkulainen antiikkiliike Arts & Design yhteistyöhön ja he sisustavat rehtorin päädyn luentohuoneen omilla myytävillä tavaroillaan. Tavaroita pääsee siis katselemaan ja ostamaan luentojen yhteydessä ja aina kun Wallankumous on avoinna. Itselleni tulee mieleen meidän luennoista ja Arts & Designin tavaroista Hercule Poirotin murhamysteerit. Laitan kuvia kun Hercule Poirotmainen sisustus etenee.

Ihanaa tunnelmaa luvassa luentojen lomassa.

 

Talviteloille

   Laittelin  paikkoja talviteloille, jos vaikka Pakkasrouva päättäisi tulla tervehtimään meitä ensi viikolla. Puutarhaletkut ja kesälelut pois, kasvihuone putsailtiin ja leikkimökkikin siivottiin ja laitettiin kiinni. Kynttilälyhtyjäkin kaivelin esille.

   Olen kahden vaiheilla pitäisikö laittaa itsensäkin talviteloille vai ottaisiko tsemppaus vaiheen päälle ja remppaisi talvellakin? Tällainen ajatus ei yleensä tule mieleeni vaan ollaan aina remontoitu. Talvella sisällä ja kesällä ulkona.

  Jotkut masentuvat syksystä, itse taas innostun ja tulen suorastaan energisemmäksi kuin kesällä. En koe syksyä kaiken päätöksenä vaan katselen värikkäitä lehtiä puissa onnellisena ja mietin miten upeaa on, että siinä nuo puut vaan menevät talvilevolle ja sitten taas keväällä heräävät entistä upeampina.

  Ainakin sitä voisi alkaa nukkumaan enemmän. Voisinkohan lisäksi oppia elämään niin, että joka toinen viikko tekisi remonttia ja joka toisena vaan keskittyisi lepovaiheeseen?

 

Lämpöä ja valoa arkeen

Miehiä miesopettajien päädyssä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

   Nyt kun syksy on toden teolla alkanut kääntyvät omat mietteeni neljän seinän sisällä tapahtuviin juttuihin. Kiire tuli taas ikkunoiden paperoinnin kanssa. Sain kuin sainkin tuon toisen opettajien päädyn ikkunat paperoitua ja oman kodin ikkunat myöskin. Salin ikkunoita en edes unelmoi  jaksavani paperoida, ainakaan tänä vuonna.

  Olen tehnyt niin, että keväisin poistan vain osasta ikkunoista ikkunaliimapaperit, muuten olisi ihan liian suuri homma keväisin ja syksyisin. Olen käyttänyt aikaisemmin Domus classicasta ostettua ikkunaliimapaperia ja nyt hain sitä Rakennusperinteen ystävien toimistolta. Molemmat ikkunaliimapaperit toimivat hyvin ja ihmeen hienosti vaikuttaa aina ikkunoiden rakojen tiivistys pumpulilla ja tuolla paperoinnilla. Vedon tunne loppuu välittömästi. Halpaa ja helppoa! Nyt vaan alkaa taas olemaan viime hetket laittaa nuo paperit kun yöpakkasten saavuttua ei tuo paperointi enää onnistu. Joidenkin ikkunoiden väliin laitoin jäkälää ja jonain vuonna olen laittanut pumpulia. Toisen päädyn ikkunoiden väliin laitoin vanhoja miesten valokuvia ihan muuten vaan, onhan se ollut miesopettajien päätynä.


   Kun saatiin veto loppumaan ikkunoista innostuttiin vielä meidän takahuoneen ovesta jossa on ollut kaksi vanhaa umpipeilistä ovea ja siitä syystä tuo viereinen portaikko on ollut tosi pimeä ja masentavakin talvella. Emme halunneet vaihtaa ovia joten päädyttiin vaihtamaan kahden ylimmän puupeilin tilalle lasit. Lasien vaihto puupeilien tilalle ei ollut suuritöinen, mutta ovien pintapuolinen rapsuttelu ja kittaus saa jäädä keväälle. Noissa ovissa on aika paljon naulanreikiä ym.meidän talon autiotalo aikojen muistona.

   Olen muuten huomennut, että nyt tämän kesän aikana on alkanut poistua meidän talon autiotalomainen fiilis vaikka paljon kaikkea isoa onkin vielä tekemättä. Tänä syksynä tuntuu kuin asuttaisi ja lämmittäisi ihan oikeaa kotia kun taas vielä viime syksynä oli sellainen olotila kuin olisi asunut hylätyssä talossa.

Puupeilit irrotettiin varovasti ja laittettiin talteen kylmävinttin.

Listat irrotettiin myös uudelleen käytettäviksi.

Nyt on sitten valoisaa!

Yhteen hiileen puhaltamista

  Nyt on sitten nuohooja käynyt. Meidän puuhellahan on päältäladattavaa mallia, joka on yleinen täällä Turun seudulla. Meidän puuhellalla lähinnä keitellään  teetä ja keittoja. Paistinuunia en ole koskaan testannut. Lämmönlähteenä puuhella on ihana ja heti ensimmäisenä aamulla päällä syksyllä ja talvella.

  Kun muutettiin puuhella oli muuten hyvässä kunnossa, mutta aivan järjettömän likainen ja hellanlevy oli rikki. Sellainen saatiin onneksi viime talvena metsästettyä. Pienet halkeamathan eivät sinällään käyttöä estä, mutta on se kivaa kun on ehjät levyt. Muistakaa muuten pitää vesisäiliössä vettä tai jos se on rikki niin kattilassa vettä. Eivät pääse hellanlevyt sitten halkeamaan tai vääntymään. Liesimustaa en löytänyt mistään vaikka tiedän sellaista meillä olevan, sitä siis seuraavalla kerralla. Ennen vanhaan muuten emännät putsasivat muuten joka viikko puuhellan näin perusteellisesti. Ymmärtäähän sen kun hella oli koko ajan päällä ja kaikki ruuat tehtiin sillä. Puuhellat ovat todellisia arjen sankareita, meidän oma saa viettää nyt vaan vähän leppoisampia eläkepäiviä.

Vanhat noet rapsuteltiin hellanlevystä ja keskiöistä pois.

Potilaan sisuskalut näyttävät hyväkuntoisilta.

Muuria lämmitettiin sanomalehdellä.

Älkää välittäkö kuvassa näkyvistä roskista vaan keskittykaa ihanaan tuleen.

Lastenhuoneen uuni.

  Meidän lastenhuoneen uuni toimii aina ihanasti ja nyt meillä on toiveena saada myös alakerran kaakeliuuni käyttöön joka ei meillä ole ollut käytössä, koska on vetänyt niin huonosti ja savuttanut sisään. Luottonuohoojamme Lassi Suontama löysi alemmassa kuvassa näkyvän tiilimurskan toisesta poskikanavasta. Tiilimurska oli luultavasti pudonnut sinne edelliseltä talon muuria korjanneelta. Näppärää!

  Nyt kun saadaan vielä sisemmät uuniluukut, jotka tuttu seppä tekee niin päästään kokeilemaan vetääkö uuni paremmin.

  Ylipäänsä voisin sanoa inhimillistäväni kaakeliuuneja ja puuhelloja. Uskon, että ne osaavat lukea ajatuksia ja toiset vaan ovat ystävällismielisiä ja toiset vihamielisiä. Tuntuu, että tuo murheenkryyni kaakeliuuni ei halua ollenkaan piristyä vaan on päättänyt olla vaikea tapaus. Toivon olevani väärässä. Puuhella taas on murheitani kuunteleva ja ymmärtää olla aamuisin stressaamatta minua lisähankaluuksilla. Koen ihan sympatiaa sitä kohtaan ja siksi pidänkin sen aina siistinä. Lastenhuoneen uuni toimii myös aina tosi hienosti. Toivottavasti saan tuon toisenkin kaakeliuunin puhaltamaan kanssani yhteen hiileen. Kerron tuloksia kun syksy etenee.


 

Tällaista löytyi toisesta poskikanavasta, ei ihme, että ei vetänyt.

Tässä vielä kuva meidän murheenkryynistä.

Tehoneliöitä

  

Kuten aiemmin kerroinkin olemme taas roudanneet "makuuhuoneemme" uuteen paikkaan. Nyt siis majailemme olo/ruokahuoneen nurkassa ja se on itse asiassa toiminut ihan hyvin, koska huone on elektroniikasta vapaa huone. "Makkari" on taas erotettu ihan vaan tuollaisella sermillä josta aikaisemminkin olen kertoillut. Sehän on tehty neljästä vanhasta kolmiruutuisesta ikkunasta. Tuntuu, että voisin alkaa jalostamaan tuota kyhäelmä makkaria vielä vähän pysyvämpään muotoon. Nytkin laitettiin vanhasta laudasta alaosa ja kiinnitettiin hökötys kattoon vähän paremmin. Ajattelin tuohon vielä jonkunlaisia pariovia kiinni.

  Huomenna tulee nuohooja ja aletaan varmaan pikkuhiljaa availemaan lämmityskautta. Vielä ei ole paljon sitä asiaa tarvinnut murehtia.


 Pitäisiköhän tehdä seuravaksi blogipäivitys lämmitysaiheisesta jutusta, vaikka puuhellan laittamisesta syyskuntoon? Meillä kun ei remonttirintamalla paljoa tällä hetkellä tapahdu...

Arkipäivän kiireet ja laiskuus

Satoa ystävien päärynä-puusta ja hra. Alibullen

Olohuoneen ei oikein minkään värinen lattia sai väistyä vihreän tieltä.

   Muuta syytä  blogihiljaisuuteeni ei ole kuin arkipäivän kiireet ja laiskuus. Olen vain imenyt itseeni teidän muiden remonttijuttuja blogienne kautta ja tyystin unhoittanut omani.
   

   Mitenkään erityisemmin paljon ei myöskään ole tapahtunut remonttirintamalla. Kuvista näkee muutaman pikkujutun mitä ollaan puuhailtu. Mielenkiintoisesti ovat  tummemmat värit alkaneet kiinnostaa. Jugend,Venäjän tsaarin aika, Dostojevski ja tietysti syksy liittyvät tummempana alkaneisiin värimaailmoihin. Seuraavaksi haluaisin ihan mustikan sinisen tai punaviinin punaisen lattian keittiöön. Tuo olohuoneen vihreä on muuten Tommin valitsema ja allekirjoittaneen maalaama. En jaksa aina olla se meidän perheen maali-oraakkeli vaan on kiva, että joku muu valitsee niin tulee otettua sellaisia värejä mitä ei muuten itse välttämättä valitsisi.

Leonardolle tehtiin täsmämittainen hylly wanhasta laudasta ja maalattiin lattiamaalilla.

Kaksi pienintä muutti yhteiseen huoneeseen,yhdestä huoneesta tuli tv/tietokone-huone ja meidän makuuhuone muutti olohuoneen nurkkaan, missä se on joskus aiemminkin ollut. Lastenhuoneesta pitää tehdä oma juttu joskus kun se on taas siisti. Senkin lattia saatiin korjattua ja maalattua. Nyt kun syksy on alkanut on taas vireystaso huipussa, joten ehkä meistäkin kuuluu taas enemmän.

Tiskitason alle saatiin vihdoin tehtyä kaappi vanhasta pienestä ovesta. Aiemmin siinä oli verho vaijerin varassa.

Jopa herra Tossavainen on rentoutunut

  Vaikka tämä kesä on ollut henkisesti välillä raskas ja murehtimistakin on ollut tunnen itseni silti rentoutuneeksi ( ja toivottavasti muukin perhe)! Osa rentoutuneesta mielentilasta johtuu varmasti siitä, että ollaan lähilomailtu minibudjetilla , pisin matka on suuntautunut Vepsään päiväksi. Monesti liika säätäminen aiheuttaa stressiä meidän perheessä. Lapset ovat saaneet yökyläillä kavereillaan ja kaverit meillä. Itse olen saanut rauhassa lukea ja puuhastella omiani kun olen tiennnyt lapsilla olevan kivaa keskenään. Aina kun on ollut kuuma päivä olaanoltu rannalla kiireettömästi. Ainoa haittapuoli on vuorokausirytmi tai sen puuttuminen...



  Ikkunoita ollaan saatu laitettua rauhalliseen tahtiin, talon hirsinurkka vihdoin saatu kiinni ja muutenkin rapsuteltu taloa vähän sieltä sun täältä. Ilmankos talo hyriseekin tyytyväisenä.

  Olen valmis aloittamaan uuden syksyn täysin levänneenä, mutta myöskin aion nauttia näistä viimeisistä lomapäivistä, nauttikaa tekin!

Villasukat jalassa vaikka ulkona on helle...

Satoa kasvihuoneesta

Ihanin kesäruoka

 Tänä aamuna lähdettiin rannalle heti kello yhdeksältä. Söin liikaa mansikoita ja olin liian kauan merivedessä. Nyt olen hytissyt pari tuntia villasukat jalassa vaikka ulkona on helle. Oli muuten ihanaa vettä, mitäköhän kaikkia terveysvaikutuksia on sillä, että kelluu aamun suolaisessa merivedessä? Otin lisäksi päivänokoset joten olen syvärentoutunut.

Ihaninta kesäruokaa on lohikeitto johon lisätään normaalin sipulin, perunan ja porkkanan lisäksi tomaattimurskaa, basilikan lehtiä, kookosmaitoa ja nokkosta. Iltapäivän maalaan ulkoikkunoita, sekin on mukavaa!

Kesä kaikilla

Kesää kasvihuoneessa

  Olen ihan innoissani kun rahtikuljetus toi tänään lisää maalia (Uulan Vanamoa ikkunan vuorilistoihin). Olen myös muistanut tankata auringosta energiaa. Aamu meni lepotuolissa lueskellessa. Olen nyt kesällä lukenut englannin kielisiä Muumi-sarjakuvia ja nyt menossa on "Delhin kauneimmat kädet". Lukeminen aivopesee sopivasti oman elämän ongelmat pois. Olen myös uppuotunut teidän muiden blogeihin ja ammentanut niistä voimia.

Kesää leikkimökillä

Salaatin kesäelämää

Haluaisin elää sadussa...

Kesäaamu meidän keittiössä

  Olen aina ihastellut siirtolapuutarhamökkejä. Nyt olen vasta päässyt sellaiseen kunnolla tutustumaan kun ystäväperheemme hankki siirtolapuutarhamökin omakseen. Mitä suloisempia pikkuisia mökkejä, hyvin hoidettuja puutarhoja ja ainutlaatuinen maailma kesäisin.

   Kaikkeahan ei tarvitse omistaa, mutta jos asuisin kerrostalossa hankkisin tuollaisen kesäkeitaan itselleni välittömästi. Ihaninta mökkien lisäksi ovat tietysti puutarhat joissa kaikissa on vanhaa perennaa ja pikkuiset kasvimaat. Kaikki on niin ihmisen kokoista eikä näin ollen tule stressiäkään esim. ulkomaalauksesta kun sellaisen tekisi koko taloon yhden viikonlopun aikana. Oi, ihanuutta ajatellakin!

 Mikä noissa mökeissä viehättää?  Ainakin itseäni ihastuttaa  tuo leikkimökkimäisyys. Tunnelmassa on jotain niin rentoa kun kaikki ovat siirtyneet ihan oikeasti lomailemaan ja tankkaamaan akkuja. Puutarhoihin voi kuvitella Alibullenin neidit kahvittelemaan ja syömään mansikkakakkua. Aina välillä mieleni valtaa halu olla taas lapsi ja silloin parasta olisi asua tuollaisessa mökissä. Tosiasiahan on, että kaipaisin elämääni vapautta ja sitä, että voisi elää kuin sadussa. Tai sitten haluaisin olla lapsi jälleen.

  Mitä tässä turhia haaveilemaan. Voisihan tuollaisen pienen pihapiirin toteuttamisen aloittaa tänne omaan pihaan. Meidän piha on vaan niin kurjassa kunnossa ja lisäksi olen onneton puutarhuri joten olen oikeasti ajatellut rajata itselleni ensi kesäksi pienen ns. harjoittelualueen jonka koetan saada jonkunlaisen näköiseksi. Lisäksi voisin löytää sisäisen lapseni viemällä itseni lököttelemään meren rannalle kiireettömästi, ilman aikatauluja ja murheita.

Portti satumaiseen kesätunnelmaan vartiokissoineen.

Tilauksessa palmut ja apinat

Odotin, että oltaisiin saatu kärvisteltyä kesän tulemista ihan samalla tavalla kuin kevään odotusta, joka tuntui loputtomalta. Talvi vain jatkui ja jatkui.

Kesän tuloa ei tarvinnut odotella vaan tuntuu kuin elettäisiin tropiikissa! Tänä aamuna olo oli kuin muumeilla joille tuli viidakko kotiin. Täältä ei puutu kuin  palmut ja apinat. Kuuma siis on ja hyttysverkot piti laittaa pikavauhtia ikkunaan. Synttäreitä on vietetty mahan täydeltä jo muutamaan otteeseen ja auton käyttö unohdettu ja vaihdettu fillareihin niin kuin joka kesä.

Meillä on tapahtumassa muutoksia. Koitetaan etsiä meidän toiseen päätyyn, itse asiassa meidän omaan päätyyn ostajaa, joka perustaisi tänne myös oman mahdollisesti oman yrityksen. Tämä meidän oma pääty on varmaankin helpompi myydä vaikka tässäkin on tekemättömiä juttuja niin kuitenkin aika simppeliä remonttia. Aika boheemeja ollaan jos muutetaan tästä toiseen päätyyn (näen itseni kuskaamassa sohvaa kottikärryillä...).

Minulle saa siis ilmoittautua jos haluaa ostaa vanhan opettajan asunnon ( noin 80 neliötä) 5 km Turun keskustasta. Remonttia riittää, mutta mahdollisuuksia myös. Firmatiloja on lisäksi mahdollisuus ostaa/vuokrata. Navetasta löytyy ilmoitus ja Oikotieltä hiljainen ilmoitus. Tällaista siis meillä!

Tämä toisen päädyn metsänäkymä on lumonnut minut!

Kärpästen pörinää ilmassa, mutta myös Rajuilma uhkaa

Ihana 50-luvun kirja joka on ihan pakko lukea tänä kesänä! Näkymä toisen päädyn ikkunasta.

 Meillä on ollut Wallankumouksessa ekaa kertaa työharjoittelija. Saa nähdä onko myös viimeistä kertaa kun on tämän kuukauden läpikäynyt. Inventointia ja tavaroiden rahtaamista on ollut kiitettävästi viime viikkoina. Siis Tommilla ja työharjoittelija Kirsillä. Minä, talon valtiatar olen kuljeskellut onnellisena maalisissa housuissa suurimman osan aikaa ja remppaillut.

Meillähän on nyt tuo toinen opettajien pääty omassa käytössä, joka tähän asti on ollut vuokralla. Siellä olen huonolla ilmalla maalannut kahteen kertaan Uulan mintunvihreällä lattiat ja hyvällä ilmalla remontti on jatkunut ulkosalla. Kuvat kertokoon puolestaan. On niin villiintynyt olo tästä kärpästen pörisemisestä ja perhosten lentelystä, että hyvä jos malttaa nukkua! Tuonne toiseen päätyyn voisin muuttaa asumaan, ihan oikeasti. Tarkoitushan oli vain tehdä yövieraille paikka, mutta nyt taidan itse muuttaa sinne.
 
Meillä kyllä tuo rajuilma mahdollisesti uhkaa ihan todellisuudessakin kun ukkosta on luvattu, eka kesäukkonen, mahtavaa!

Kaksi mansikan taimea vanhassa korin rähjässä.