Varustautumista talveen

Inge Löökin ihanat mummot. Mun oma joulukalenteri.

Kaikki projektit on enemmän tai vähemmän kesken. Salin ikkunat on onneksi kiinni yhtä lukuun ottamatta. Viime talvena meiltä puuttui lähes kymmenen ulko- tai sisä-ikkunaa, joten  edistystä on tapahtunut. Kaksi ulko-ovea ihan vaan tiivistettiin ja vaikutti kyllä yllättävän paljon.

Lisäksi Tommi aloitti tekemään tuulensuojaa parista vanhasta ikkunasta tuohon ulko-oven viereen. Viime talvena lumi aina kasaantui ulko-oven eteen, tänä talvena ei. Jos siis saadaan projekti vaan loppuun.

Ollaan siis varustauduttu talveen. Tänään aion kyllä varustaa henkistä kestämistäni talven yli eli leivotaan ekat piparkakut ja ollaan rauhassa.  Illalla keskityn kutomiseen  ja Chili-teen juomiseen. Ensin vaan puuhella lämpimäksi.

Lempilanka ja lempitee

Lisää tästä toivottavasti tällä viikolla.

Kaatopaikka ja Viimeinen mörkö

Meidän tontti rajoittuu pieneen metsikköön, joka on kaupungin puistoaluetta. Vaikka kuvassa alkava metsikkö näyttää suloiselta pieneltä puolen hehtaarin metsältä on toinen puoli metsästä toiminut edellisen asukaan kaatopaikkana. Lisäksi sinne on jätetty talon ollessa asumattomana vanhoja akkuja, patjoja ja renkaita.

Jo heti alussa siivottiin ne renkaat, akut ja patjat pois, mutta uusia ylläreitä paljastuu aina sammaleiden ja mullan alta. Aina välillä saan puuskan jolloin käyn keräämässä roskia metsästä ja lisäksi siivoan läheisen bussipysäkin roskat, joka on ihan meidän pihatien vieressä. Tänään oli taas sellainen päivä, että keräsin jätesäkillisen roskaa, muutaman metallisen auton osan ja lasia. Valitettavasti tuosta siivoamisesta ei tule hyvä mieli vaan ahdistunut olo kun sitä roskaa on niin paljon joka puolella ja lisää tulee. Ahdistaa!

Välillä tuntuu, että mitä järkeä siinä on, että itse kierrättää pahviset maitotölkitkin kun jotkut heittää ihan vaarallisiakin asioita luontoon kuten nuo auton akut. Masentaa tämä tilanne, että ympäristö on saatu noin inhottavasti pilattua, mutta toisaalta olen ajatellut, että ehkä tämä on kohtalon antama tehtävä, joka kehittää kärsivällisyyttäni. Säkki kerrallaan pois vaan niin kyllä roskat joskus loppuu. Niin ja siellä bussipysäkillä ei kyllä ole roskista ja siitä asiasta voisi ihan soittaa niin auttaisi varmaan sitä asiaa paremmin kuin asian voivottelu. Nyt oli kyllä hyvä päivä kerätä roskia pois kun ensi viikolla on kuulemma pakkanen saapumassa ja ehkä luntakin!

Lisäksi tilan puute stressaa. Olen miettinyt, että jos ottaisi meidän eteisen viereisen vanhan aulatilan hyötykäyttöön.Se on nyt ollut Wallankumouksen käytössä, mutta nyt tyhjennettiin se kun asennettiin uusia sähköjä ja Tommi alkoi purkaa tuota kamalaa 70-luvulla laitettua tiilitakkaa. Yllätykseksi se oli vielä betonoitu!


Saa nähdä jos vaikka inspiroidun tyhjästä tilasta.  Jos tekisi siihen vaikka jonkinlaisen kodin ja Wallankumouksen yhteen liittävän konttoritilan...

Meidän viimeisimpiä purettavia mörköjä. Muita jo purettuja mörköjä olivat saliin 80-luvulla rakennettu sauna ja kylmävintissä ollut suihkuhuone.

Meidän kaatopaikka eikun metsä.

Joulukranssi

Siinä se nyt sitten on.
Parempaa rusettia en löytänyt vaan nappasin tuon lasten askartelulaatikosta. Vähän ehkä tekee yltiöromanttiseksi kranssin... Nyt tästä tulee mieleen Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä-kirja, missä Hanna Kattilakoski miettii minkälaisen kuvan antaa ohikulkijoille ovikranssillaan. Ei saisi olla liian mahtaileva, mutta ei myöskään liian vaatimaton. Muistaako kukaan Heinähattu ja Vilttitossu-joulukalenteria joka tuli 90-luvulla? Se on nyt ilmestynyt dvd:nä ja oli ihan niin hauska kuin muistinkin.

Kuka muuten löytää kuvasta poimijoilta säästyneen puolukan?

Toivottavasti kissat eivät kiipeä meditaatio-kuuseeni

Tähän aikaan vuodesta nousee aina sama kysymys mieleen. Miten yhdistän remontin ja joulun? Meillä on aina joku nurkka remontissa eikä mikään huone ole ihan täysin kunnossa. Monen remonttijoulun kokeneena ymmärrän nykyään olla kärsivällinen ja keskityn yksityiskohtiin. Tiedän, ettei meidän talosta saa tänäkään vuonna suloista joulukuvaa, mutta ehkä jostain nurkasta saakin. Kehotankin kaikkia remontin kesellä eläviä panostamaan siihen, että saa jonkun nurkan itseään miellyttäväksi ja keskittyy siihen.

 Siksi päätinkin aloittaa jouluun ja pimeyden aikaan virittäytymisen ja viettää ylimääräisen vapaapäivän huomenna meidän nuorimmaisen kanssa, joka voi vielä vapaapäiviä eskarista pitää. Huomioni keskittyy suloiseen pieneen kuusen jonka löysimme kitukasvuisena ihan toisessa puussa kiinni olevana rassukkana ja nyt se pääsi meidän kodissa kunniapaikalle. Sellainen oli ihan pakko saada kun näin, että Susannan työhuoneen blogissakin oli otettu pieni kuusi sisälle niin itsekin kehtasin näin marraskuussa sen tehdä. Kuusi toimii nyt meditointi tarkoituksessa  kun voin keskittyä tuohon yhteen kohtaan meidän kodissa joka on rauhallinen ja jouluinen. Enkä yhtään välitä nurkissa pyörivistä pölypalleroista. Siihen auttaa kynttilät.


Inhoan askartelua, kun en siinä ollut ikinä koulussa hyvä. Mieleen ovat jääneet pieniin nakkisormiin tarttuneet silkkipaperit ja opettajan tyytymätön ilme. Nyt päätin kohdata myös tämän peikon ja aloin kasata meille ovikranssia puolukan varvuista. Saa nähdä tuleeko siitä blogiin kuva... Voin ainakin laittaa sellaisen "Älä tee näin kuvan" opetuskuvan.

Toivottavasti meidän kissat ei yritä kiivetä tähän kuuseen.

Kokeile seistä 100 vuotta tuulessa ja tuiskussa

Meidän talo autioina aikoinaan.

Välillä tuntuu, että vanhan talon kanssa eläminen on aika yksipuolista rakastamista kun parhaansa tekee, mutta esimerkiksi  vettä tulee sisään paikoista mistä ei pitäisi tulla ja uunia sytyttäessä ei tuli loimotakaan kauniisti vaan koti muistuttaa lähinnä savupirttiä. Meillä huomattiin vinttiä siivotessa pari kohtaa mistä tulee isommalla sateella tiilikatosta vettä sisään. Kylläkin onneksi vettä tulee vain kylmävinttiin ja tuo vuotokin  johtuu huonoista päreistä tiilikaton alla.Tuntuu vaan, että aina joku kohta vuotaa ja jos sitä liikaa lähtee miettimään ei siitä seuraa kuin epätoivoinen ja voimaton olo. Nytkin laitoin ämpärin vuotokohdan alle ja sanoin itselleni että tarkkaillaan tilannetta. Aikaisemmin olisin kutsunut kattokorjaajan, kivesmiehen ja mielellään vielä terapeutin itselleni.


Moni tietää varmasti myös tuskan mitä saa kokea kaakeliuunien ja puuhellojen kanssa näin syksyllä ja talvella. Ne savuttavat tai lämpiävät huonosti. Ensin tulee kiukku ja ahdistus ja sitten sellainen olo, että tässä sitä pidetään tästä mökkeröstä huolta ja miten se siitä kiittää. Itse olen ratkaissut oman savuttavan uunin ongelman niin, että käytän tällä hetkellä vain puuhallaa ja kakluunia joiden kanssa olen päässyt yhteisymmärrykseen ja tuo yksi savuttava uuni on  saanut olla käyttämättömänä. Aikaisemmin olisin kutsunut paikalle vähintään nuohoojan ja muurarin. Niin ja tietysti stressannut asialla itseäni.

Unikirjoissa kerrotaan, että jos näet talosta unta kuvaa se aina sinua itseäsi. Koen saman ilmiön kyllä ihan todellisuudessakin.  Pahoitan mieleni vieraiden kommenteista kuten : " Kyllä on pahassa kunnossa nuo tippalistat ja alimmat verhoilulaudat ja kyllä tuossa voi muhia isompikin remonttityömaa." Tekisi  mieli sanoa, että kokeile itse seistä 100 vuotta sateessa, tuulessa ja tuiskussa. Ei sitä siinä vaiheessa voi niin hehkeältä näyttää. Varsinkin kun on ollut vailla hoivaa ja huolenpitoa vuodet.

Itse pidän taloamme hieman hienostelevana mummuna ( johtuu mielestäni niiavasta mansardikatosta tuo hienosteleva vaikutelma), joka ei oikein halua myöntää, että ryppyjä on tullut ja sydänvaivaakin pukkaa, mutta eteenpäin mennään . Kaikki me vanhenemme ja ehkä vanhat talot auttavat meitä myös sen ymmärtämisessä.  Ehkä me saamme taloiltamme terapiaa jos vain opimme niitä ymmärtämään ja pysähtymään kaiken remonttikaaoksen keskellä. Loppuun vielä Milla Pihon runo, tämä Kämppäpyyskä-kirja  on ihan ehdoton runosieluiselle vanhan talon omistajalle.

Usein sinnikkäästi

niin monta kertaa
silmäni maalaavat
ränsistyneen talon seiniä
lumenvärillä

nostaa ylös notkahtaneen
savupiipun rähjän

tekee sortuneesta
kivijalasta ehjän

kuka nostaa meidät
jos vajoamme
rakastaa rikkinäiset ajatuksemme aukottomiksi

jos tulee päivä
ettemme enää siihen kykene

Meillä on ulko-valokin Wallankumouksen päädyssä!

Aavevintti

Meidän aavevintti

Tästä pitää keksiä kyllä joku kiva koristus, miksei enää myydä kalosseja vai myydäänkö?

Meillä oli seuraavana tehtävälistalla  Wallankumouksen tiloissa uusia sisääntulohuoneen  sähköt, jotka olivat tulleet tiensä päähän.  Pyysimme luottosähkömiehemme paikalle ja sovittiin, että Tommi naputtelee viikonlopun aikana johdot ja sähkömies tulee sitten maanantai-aamulla kytkemään vedot. Samalla kun oli sähkömies paikalla Tommi näytti viereisen huoneen vanhoja loisteputkivaloja joista on kuulunut sammutettaessa pamahdus. No niin kuului sitten silloin sähkömiehelle valoja esiteltäessä myös ja meni samalla koko sali mykäksi  eikä sulakkeen vaihtaminen auttanut asiaa. Lisää töitä siis viikonlopuksi ja Tommi on nyt saanut tämänkin päivän naputtaa sähköjä saleissa. Hyvä vaan, että tulee nyt sitten uusittua saman tien. Meilläkin oli talo ollut niin pitkään asumattomana ja ilkivallan kohteena, että sähköt ovat väistämättä tietysti kärsineet.

Toinen projekti mikä tuli aloitettua on vintin siivous. Meidän talossa on vanhojen koulusalien yläpuolella suuri kylmävintti mikä olisi vain tarkoitus siivota ja joskus tulevaisuudessa laudoittaa tuo lattia. Nyt aloitin siivouksella ja lajittelulla. Kyllä nyt pääsee energiat virtaamaan. Toivoin löytäväni jonkun aarteen vintin kätköistä, mutta ei. Yksi onneton lasten kalossi kyllä puruista löytyi ja pari hiiren syömää joulukorttia.Olisi ollut mukavaa löytää joku pieni aarre millä olisi voinut maksaa vaikka noita sähkömiehen palkkoja..