Pupulamppu ja kivilemmikit

Lyydian kummitäti lähetti hauskan pupulampun joka oli ollut itsellään käytössä aikaisemmin.  Juuri näin samantyylisen muistaakseni Niinan unelmia - blogissa, mutta se taisi olla bambi. Eläinlamput taitaa olla nyt sitten se juttu.

Kaunis valo tuosta lampusta tulee, voisin haluta itsekin samanlaisen. Kettu tai susiversio voisi olla mielenkiintoinen. Ihmeen hyvin on tuo Lyydian oma nurkkaus toiminut vaikka välillä vähän sillipurkiltä tämä meidän koti tuntuu.

Lisäksi olemme ottaneet muutaman lemmikin lisää. Ne ovat tuossa pupun vieressä olevat kivet. Leonardo ja Lyydia innostuivat kivistä syyslomalla. Osa kivilemmikeistä löytyi pihalta ja muutaman "hienostokiven" kävimme ostamassa viereisestä Jalokivigalleriasta. Olen aina pitänyt erilaisista kivistä ja uskon niiden voimaan. Kiville tehtiin sitten koteja ja niitä kuljetettiin joka puolelle mukana.Niin ja kiviä pitää muuten kylvettää pari kertaa viikossa vedessä missä on ruususuolaa. Ihanan helppohoitoisia ja terapeuttisia!

Pari lumihiutalettakin laskeutui taivaalta, remonttia ei olla tehty, Wallankumouksen hommia vaan. Niin ja hakattu halkoja.

The Pupulamppu ja lemmikkikivet

Lyydian kokkausnurkkaus eli wanhaan jakkaraan on liimattu puinen hellataso

Monimiljonäärinä Ruissalossa

Oltiin käymässä Ruissalossa pienellä lenkillä  lasten kanssa. Ruissalohan on oma pikku pakkomielteeni josta en ole onnistunut pääsemään irti. Enkä ehkä haluakaan päästä. Se vaan on paikka jossa voisin asua vaikka tuollaisessa hylätyssä leikkimökissä vai onkohan tuo huvimaja? Tuosta tulee vähän mieleen muumien uimamaja talvella…

Muumien uimamaja vai hylätty huvimaja?

Jos haltijoita ja keijuja on olemassa niin tiedän kyllä varmasti missä ne asustavat.


Pitsihuvilathan ovat ihan oma lukunsa.   Olen vuosien mittaan lukenut paljon Ruissalon historiasta ja porvarisperheiden kesän vietosta siellä. Pönkittänyt siis pakkomiellettäni toisin sanoen. Monet kerrat olen myös kuvitellut  millainen oma wanha huvilani olisi.

Haluaisin, että se olisi vähän niin kuin ympäröivä luonto. Merituulen pieksemät pinnat saisivat näkyä. Jättäisin sen alkuperäisen kuntoiseksi tietysti ja se saisi olla kesähuvilana( olisinhan unelmassani myös monimiljonääri niin tietysti minulla olisi silloin talviasunto Turun keskustassa…). Huvilalleni saavuttaisiin tavarakuorman kanssa keväisin ja lähdettäisiin sitten pikkuhiljaa syysmyrskyjen saavuttua. Voisin tietysti viettää siellä ihania talviviikonloppuja esimerkiksi joulun aikaan, olisihan siellä jokaisessa huoneessa ihanat kaakeliuunit jotka toimisivat moitteettomasti eivätkä koskaan savuttaisi sisään. Lisäksi keittiössä olisi tietysti puuhella millä kokkailisin ruokia. Sähköähän siellä ei tietystikään olisi, öljylamppuja korkeintaan.

Olisi tietysti näppärää jos siellä olisi puutarhuri joka voisi asua pihamökissä. Usein huviloiden yhteydessähän on ollut puutarhurin mökki mikä on mielestäni ihan mieletöntä. Enhän itse jaksaisi keräillä niitä kaikkia ihania omenoita, marjoja, luumuja ym. pihassa tietysti kasvaisi. Ilmoitelkaa siis jos teillä jollain olisi pitsihuvila turhanpanttina niin täällä olisi kiinnostunut. Jos siellä olisi puutarhuri valmiina ulkorakennuksessa niin se olisi mahtavaa! Muutakin palvelusväkeä otetaan kyllä vastaan ruokapalkalla…

Näin ihanaa minulla sitten olisi...

Hieman vetoisat, mutta kauniit ikkunat vai alumiini-ikkunat

Piti ihan jakaa iloa maailmaan siitä, että taas yksi projekti on saatu päätökseen. Pieni projekti, mutta iso asia meidän viihtyvyydelle...

Eteisen ja olohuoneen välillä oli pelkkä oviaukko ilman ovea. Meillä ei tietenkään ollut sopivaa lasiovea ja lasiovi sen oli ehdottomasti oltava ettei valon kulku esty. Viime vuonna meillä oli tuossa eteisen ja olohuoneen välissä oviverho ja kylmyys hiipi aina sisään. Luulen, että vetoa ei enää tunnu tänä vuonna pahasti.

Meillähän on vanhat ulko-ovet ja niistä en raaski luopua. Uusien teettäminen ei ole rahallisesti taas ihan ajankohtaista. Muitakin rahareikiä riittää...Tuo uusi vanha ovi joka laitettiin ei sovi ajallisesti tai tyylillisesti meidään taloon, mutta meidän persoonaan sopii tällainen sillisalaatti.

Nykypäivänä sisäovet ovat enemmän talon koristeita tai jopa taideteoksia, mutta ennen vanhaan salit suljettiin ja niitä pidettiin lämpiminä vain erikoistilaisuuksissa. Lisäksi huoneiden välillä pidettiin ovia kiinni ja makuukamareissa ja keittiössa oli varmaankin aika erilaiset lämpötilat. Tähän voisi nykypäivänäkin pyrkiä. On vaan ehkä totuttu siihen, että halutaan pitää tilat saman lämpöisinä ja ovet auki. Lisäksi koetaan, että sisällä pitäisi saada olla T-paidassa ja paljain varpain. Se ei kuitenkaan vanhassa talossa onnistu eikä ole toivottavaakaan. Tällaisia asioita kannattaa myös jokaisen vanhaa talon ostavan miettiä. Mikä on se oma asuinmukavuus? Joillekin se on lattialämmitys ja alumiini-ikkunat. Toiselle taas merkitsee enemmän puuhellassa rätisevä tuli aamuisin ja kauniit, mutta hieman vetoisat ikkunat ja ovet...

Pelargonit luulevat että on kevät

Firmaan tuli kauniita ovia ja ikkunoita. Aina kun meille tulee uusia rakennustavaroita alan heti miettiä mihin itse sen laittaisin. Ainakin yksi ovi tarvittaisiin ihan käyttöön ja ulko-oven kaiteen yläpuolelle haluaisin tuulensuojaa antavan pikkuruutuisen ikkunan. Saa nähdä mitä saadaan aikaiseksi ennen kuin talvi yllättää. Yksi lasiovi saatiin jo paikalleen eteisen ja olohuoneen väliin vetoa poistamaan. Katsotaan jos saisin siitä kuvia valmiina nyt lähipäivinä...





 Ulkona on syksy, mutta pelargonit luulevat, että on kevät. Eilen täällä kävi sellainen tuuli, joka oli selvästi kutsuttu ravistelemaan puista lehtiä.

Meillä satoi sisälläkin...

Ettei olisi liian mukavaa ihmisellä , että vain ulkona sataisi ja sisällä olisi lämmintä ja kuivaa niin perjantaina meillä satoi sitten sisälläkin.
Syynä ei ollut kattomme vaan ikkunan karmi.  Villiviini oli päässyt tekemään oikein kunnollisia koloja karmin yläpuoleiseen hirteen. Asia saatiin onneksi korjattua, kiitos Tommin ripeän toiminnan ja auringonpaisteisen viikonlopun. Perjantai aamuna ei kyllä naurattanut...

Ettei olisi liian kurjaa niin kurkatkaapa toiseksi viimeistä kuvaa missä näkyy meidän vanha takaoven kohta joka saatiin lasitettua kesällä. Ei se nyt ihan lasikuisti ole, mutta tuollainen köyhän naisen tähystyskoppi ainakin...



Oletteko muuten huomannut ripeämmän päivityksen? Asia johtuu uudesta mainiosta apulaisestamme eli vanhemmasta tyttärestämme Tuiskusta joka sai synttärilahjaksi järjestelmäkameran ja joka on äitiään nokkelampi tietokoneen/kameran käyttäjä.
Tuisku siis kuvaa Art directorin johdolla ja itse AD kirjoittaa. 

Vanhassa talossa asuminen on kyllä jännittävää, ikinä ei tiedä mitä aamulla on vastassa...

Sataa,sataa ropisee

Villiviini oli kasvanut vuosien saatossa rimalaudoitusen sisälle ja sadevesi oli sitten johtunut hirsiin.

Hirsinurkka pitäisi vielä verhoilla, mutta viis siitä kun miniveranta on niin söpö.

Ja vielä Tommi auringonpaisteessa työn touhussa.

Mintunvihreää

 Sain pari verhoakin viriteltyä ikkunoihin. Kuvassa myös rakas kristallipalloni.

Ihana mintunvihreä lattia!

Kattolistat on melkein valmiit ja eka tunnelmavalo on laitettu päälle.

Kristallikruunukin muutti uuteen paikkaan.

Kaikennäköinen pintojen remontoiminen on niin mukavaa kun työnsä jäljen näkee heti palkitsevasti ja kaikki muutkin huomaavat muodonmuutoksen vaikka lattian maalauksen jälkeen.

Päätin vaihtaa vähän huoneiden järjestystä kun jotenkin tuntui, että voisin saada meidän tilat toimivimmiksi ja lisäksi on vaan niin hauskaa siirrellä huonekaluja, ainakin tulee joskus imuroitua kunnolla myös sänkyjen ja kaappien alta...
Tuntuu muuten siltä, että mitä pienemmissä neliöissä asuu niin sitä useammin vaihtaa huonejärjestystä tai ainakin huonekalujen paikkoja. Oli myöskin sitten ihan pakko maalata yksi lattiakin. 
Uulan Mintun vihreää laitettiin lattiaan ja lopputulos oli hienompi kuin aluksi ajattelin. Muutoksessa vaihdoin "makuualkovimme" vanhaan tv-huoneeseen ja Lyydia sai oman pikkuisen huoneensa sermin toiselta puolelta.
Televisio otettiin kokonaan pois kun se hallitsee niin paljon tilaa. Pystytään ihan mainiosti katsomaan ne muutamat sarjat tuolta netistä television sijaan.
Homma on toiminut hyvin ja tilaa tuntuu olevan enemmän nyt täällä alakerrassa ja myös yläkerran huoneissa kun Leonardokin sai oman huoneensa.

Yksi ongelma tuli esiin muutoksessa kun siirsin sänkymme ja kas kummaa sieltä tuli esiin mörkö puolen vuoden takaa eli maalamaton lattia, jonka olin ehtinyt unohtaa tyystin.
Postailin jossain vaiheessa puoli vuotta sitten siitä etten jaksanut lattiaa maalatessa alkaa siirtää sänkyä vaan maalailin Pitkätossumaisen rennosti sen ympäriltä.
Sitä muun lattian väristä maalia ei ole tietenkään enää jäljellä. Päädyin myös nyt luovaan ratkaisuun ja maalasin mintunvihreän sängyn kokoisen neliön lattiaan niin, että sain tietokonepöydän siirrettyä siihen.
Ongelma siis ratkaistu eikä neliö ole lainkaan haitannut esteettistä silmääni.

Lokakuu ja noidat saapuvat

Aina kun syksy oikein kunnolla alkaa herää sisäinen noitani. Se ei tarkoita niinkään loitsujen lukemista tai syylää nenänpäässä vaikka niitäkin voisi testata vaan  erityisesti noitaliemet ja itsensä parantaminen  kiinnostaa.

Kävin juuri napsimassa torikauppiaan kärryissä kasvaneet loput yrtit ja niistä sitten keittelen  yrttijuomia meidän puuhellalla, johon muuten löysimme uuden hellan kannen juuri sopivasti lämmityskauden alkuun. Paras yhdistelmä yrteistä ja oiva apu flunssaan on muutama Rosmariinin oksa, lusikallinen Nokkosrouhetta ja pari Mintun lehteä, Hunajaa makeuttamiseen. Loput napsitut yrtit onkin sitten hyvä kiinnittää puuhellan yläpuolella nipuissa kuivumaan tai heitellä sopan sekaan.

Muutenkin syksy on aivan erilaista tekemisen ja myös rauhoittumisen aikaa. Kesä on mielestäni melkein stressaavampi varsinkin jos remontit ovat pahasti kesken. Kesällä on suorastaa synti olla sisällä ja parin kuukauden aikana laitetaan tavoitteeksi tehdä järjetön määrä hommia. Sitten helteessä huhkitaan ja mietitään miksi ei ole levännyt olo.

Syksy on itse asiassa mukavaa aikaa myös remontoimiselle. Monia asioita voi tehdä vielä tähän aikaan vuodesta ja se on ihanan stressitöntä kun kaikki tekeminen on vain plussaa kun se on sitten pois ensi kevään jutuista. Itse sain vielä yhden päädyn meidän talosta maalattua jonka kuvittelin tekeväni vasta ensi keväänä.  Lämmityskin on meditaatiota parhaimmillaan jos vain uunit toimivat vaivattomasti. Meillä on nyt käytössä omassa kodissa vain kaksi tulipesää eli puuhella ja yläkerran kaakeliuuni joista molemmista tykkään, eivät savuta ja ovat vielä kauniita katsella. Yksi alakerran kakluuneista taitaa jäädä tältä syksyltä ja talvelta käyttämättä kun sen käytön kanssa saa aina stressata kun se savuttaa ja jälkikäteen vielä haisee palaneelta. Syy on siinä, että toinen poskikanava on tukossa eikä tänä kesänä sitä jaksettu korjata. Ehtiihän sitä ensi kesänäkin.

Nyt siis nauttimaan sateen ropinasta, kynttilöiden polttamisesta ja siitä, että antaa itselleen aikaa rauhoittua ja kerätä energiaa tulevaa talvea varten.

Lempivalokuvani Vakka-Suomen kotitalouskoulusta vuodelta 1919 ilahduttaa aina ruuanlaiton lomassa.