Paperoidaan talven varalle

Joo tiedän kyllä, että syksy ei ihan virallisesti ole alkanut, mutta ajattelin nyt kerrankin olla ajoissa tämän ikkunoiden paperoinnin kanssa.
Aikaisempina talvina itselleni on käynyt useimmiten niin, että muistan alkaa paperoida ikkunoita juuri pakkasten aikaan ja silloin on sitten liian myöhäistä.
Paperointi näyttää aina sujuvan hyvin, mutta sitten tunnin parin päästä kuuluu riipaiseva ääni kun ikkunaliimapaperit repeilevät irti.

Ajattelin väsäillä yhden ikkunakokonaisuuden  aina kerrallaan niin ei tule sitten niin paljon hommaa. Jos homma sujuu suunnitellusti ovat meidän kodin kaikki ikkunat ensi viikolla paperoitu!

Aloitan aina ikkunoiden pesusta ja sitten laitan ikkunoiden väliin sanomalehden palan, pumpulia tai jäkälää ja sitten aina jotain koristeita, mitä nyt mieleen juolahtaakin.
Sitten vaan sisäikkunoiden rakoihin pumpulia tai isompiin kangasriekaletta ja ikkunaliimapaperit päälle.
Nämä on näitä kivoja syyspuuhia. Kaikkea muutakin pitäisi alkaa miettiä niin kuin halkojen tilaamista, nuohooja jo kävikin...

Hylätyt talot

Kesällä ollaan maalattu ja rakenneltu,mutta mistään ei oikein ole tullut ihan valmista.
Kanalaa ei saatu tehtyä, mutta ei se haittaa.
Leikkimökki projektikin jäi, mutta minä sain inspiraation ja tein toiseen päätyyn remppaa omalla tyylillä. 
Se siis tarkoittaa sitä, että kaikki  saa repsottaa ja valmista pitää tulla nopeasti.
Nuorimmainen, 6-vuotias leikki sitten vanhassa hellahuoneessa kotia kun ei leikkimökkiä saanut ja itse sain rauhassa remppailla vieressä ja tehdä alhaalla Wallankumouksen hommia.

Tänään huoneet heräsivät uuteen elämään valokuva-galleriana.
Vanhojen hylättyjen talojen kuvaajan Milla Pihon mielenkiintoiset kuvat täyttivät  koko yläkerran. Ajattelin etukäteen ennen kuin näin kuvat, että ne herättäisivät lähinnä pohdintaa siitä kuinka paljon Suomessa on rapistuvia usein perikuntien omistamia taloja  ja siitä kuinka ne voisivat saada vielä uuden elämän jonkun kotina.
Näin ei kuitenkaan käynyt vaan koin talot inhimillisinä, löysin monta ihmistä, myös itseni kuvista jotka eivät ole henkilökuvia vaan talojen kuvia.
Samat arvet näkyvät noissa taloissa kuten ihmisissäkin.
Runot jotka Millalla on mukana näyttelyssä vain lisäävät tunnetta.
Pitäisi tosiaan perustaa Talojen halailu- seura.
Millaisia inhimillisiä olentoja ne ovatkaan, ihan voin kuulla kuinka ne hengittävät...