Ei tämän kesän alun ihan näin pitänyt mennä.
Kuvittelin itseni maalaamassa seiniä ja ikkunoita mukavan helteisessä ilmassa ja välillä lepäileväni riippumatossa kun on niin kuuma.
Nyt sitten kuunnellaan sateen lorinaa ränneistä sisätiloissa. Loistavaa aikaa firman inventointiin...
Jos se ei siis innosta aina voin kiivetä toiseen opettajan päädyn vinttiin missä kaksi huonetta odottaisi paitsi remontoijaa myös ihmistä joka tuntisi kiinnostusta arkeologiseen seinien rapsutteluun.
Nämä kaksi huonettahan on alunperin rakennettu yläkertaan tuolloin vuonna 1919 milloin koko talomme on rakennettu ja voitte arvata kuinka monta tapettikerrosta 80-lukujen vinyylitapettien alla muhii...
Ennen vanhaan tapetteja vaihdettiin paljon useammin kuin nykypäivänä ja arvelenkin miedän talossa tehdyn niin, että vähintään aina uuden opettajan tullessa asumaan on opettaja saanut uudet tapetit seinäänsä.
Näin minusta on ainakin hauska kuvitella.
Viime kesästä lähtien olen aika ajoin muistanut pienen tapettinurkan joka pilkottaa yläkerrassa olevan huoneen nurkasta.
Ihanaa hempeää ruusutapettia mistä tulee ihan päättymättömät kesäyöt mieleen. Haaveenani on ollut saada kokonainen vanhan tapettiseinä paljastetuksi ja jätetyksi tietysti esille taidetetoksen tapaan.
Nyt annoin sisäisen arkeologini vihdoin voittaa ja vietin tunnin suihkepullolla 80-luvun tapetteja suihkutellen ja sitten varovaisesti paloja repien. Ihanan meditatiivista puuhaa!
Tuloksen tunnin puuhastelusta näette kuvasta. Ajattelin jättää kaksi päällimmäistä noin 20-30-luvun tapettia näkyviin ja ihmeen hyvin tapetit ovat kyllä säilyneet.
Muita seiniä en ole edes jaksanut miettiä, on niin hauskaa keskityä välillä tällaiseen pieneen nysväämiseen.
Itse asiassa tuli sellainen taiteilijamaisen luova fiilis arkeologisuuden sijaan tuosta hommasta.
