Rikkinäinen lattialauta ja värimietelmiä

Tänään meillä oli taas feng shuittamis - päivä.
Keittiömme lattialankku on puuhellan vierestä ollut varsin epäesteettisen näköinen ja se on haitannut silmää joka päivä.
Kyse ei siis ole mistään pienestä ulkonäköhaitasta vaan siitä että lattialankun tilalla on näkynyt rossipohja.
Puuhellan viereen oli jyrsitty lattialankkuun yli metrin pituinen muutaman sentin kolo kupariputkelle. Hyvin masentava pieni juttu joka tuntui niin pienelle, että se voisi ihan itsestään korjaantua.
Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta mukavan sunnuntaisen lumimyrskyn kunniaksi Tommi päätti korjata asian.
Koloon selluvillaa ja sitten vanha lankun pätkä päälle. Näin se ainakin omasta perspektiivistä pitäisi sujua, mutta pari tuntia siinäkin vierähti...
Olen niin iloinen kun meillä on ehjä keittiön lattia ja ihailen kohtaa joka kerta ohikulkiessani!

Meillä on muissakin huoneissa tuollaiset vanhat lattialankut jotka olen vain ottanut muovimattojen alta esiin ja kuurannut ne ennen muuttoa.
Joitain nurkkalautoja availtiin ja puruja lisäiltiin. Lattiat ovat yksi asia joka mietityttää. Maalaisiko vai eikö? Toisaalta ne on kyllä kivat kun niissä on kulumaa ja ne on aika rappioromanttiset.
Toisaalta kaipaan yhtenäistä pintaa. Onneksi asiaa ei tarvitse päättää nyt.

Toinen maalausjuttu jota mietin nyt kun kevät on jo nurkan takana ( meillä kyllä tuli tänään yli 15 senttiä tänään lunta, mutta minusta tämä oli ensimmäinen kevätmyrsky) on se, että mitä sävyjä laitettaisiin meidän talon ikkunoihin ja ikkunalistoihin.
Olen vähän ajatellut helmenharmaita ikkunoita ja savitiilen värisiä ikkunalistoja.

Toisen päädyn remppakin etenee, siitä kuvia seuraavalla kerralla.

...väriehdotuksia otetaan vastaan...

...keittiön lattiassa on nyt lankkua neljästä eri talosta...

...voi rähmä...

Sanomalehteä seinään...

Meidän lastenhuoneen yksi seinä on tapetoitu sanomalehdillä.
Ne ovat täältä vintistä löytyneitä ja vuodelta 1952. Tapettiseinä oli ihan ex tempore juttu joka ei saanut innostunutta vastakaikua, mutta jos saan jonkun idean päähäni niin sehän pitää toki toteuttaa.
Nyt kun olen tätä pikaratkaisua tuijotellut muutaman kuukauden  niin olen koko ajan enemmän tykästynyt siihen. Sen  hieman harmaa ja kellastunut värimaailma ihastuttaa.

Aion ehdottomasti tehdä yhden huoneen pelkillä vanhoilla sanomalehdillä.
Aivan uskomaton ajanviete muuten niitä lukea. Kun vaihdoin lakanoita parvelle jäin lueskelemaan ilmoituksia lehdestä.
Monet mainokset ovat hauskimpia luettavia , mutta yksi jännittävä ihan työn puolesta ja toinen koskettava osui myös silmiin.
Olisinpa ollut silloin 50 vuotta sitten hakemassa noita ikkunoita ja mitenkähän on tuon poikavauvan käynyt? 
Kun olen noista lapsien lahjoittamisista kysellyt niin se on nykyään aika huonosti tunnettu asia, mutta tuolloin 50-luvulla ei mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa.
Sotien jälkeen on ollut paljon isättömiä lapsia ja väsyneitä äitejä.
Siihenhän meidän oman kotimmekin historia johtaa.
Alunperinhän tämä tehtiin orpojen lasten kouluksi. Toivottavasti kotimme saa tästä lähtien kuulla enimmäkseen iloisia lastenääniä ja saa positiivisemman tulevaisuuden jakson.

Ei mikään maailman lämpimin päivä...

Tänään aamulla on lämmitetty puuhella ja kaksi kaakeliuunia koivulla ja onko meillä lämmin?
Eipä ole ei.
Toisen blogin pitäjän lapsi oli kysynyt: "Miksi me asutaan kylmässä talossa, eikö voitaisi asua normaalissa talossa?" Yhdyn tähän kysymykseen.
Tänään en osaa vastata  kysymykseen, mutta kesällä osaan kun on lämmin ja linnut laulaa puissa ja lämmittäminen on vain kaukainen harhainen muisto jonka haluaa unohtaa.
Vanhassa puutalossa asuvan hyvä piirre on siis epälooginen ajattelutapa ja syntymähulluus, voisi ajatella kun ajattelen itseäni aamulla kuudelta hakemassa jääkylmästä ulkovarastosta polttopuita.

Nyt kun on kylmä olen löytänyt itseni kylpyhuoneesta, missä on mukava lattialämmitys, maalaamasta kattoa. Jotenkin nyt vaan halusin edes sen osan remontista valmiiksi.
Hauskinta tässä on se, että kun muutettiin ei meillä ollut kylpyhuoneessa kattoa eikä lavuaaria.  Siellä oli vain nuo seinät ja lattia valmiina ja vanha tassuamme kököttämässä nurkassa.
Huomasin itsekin, että huone näytti oudolta jopa omaan makuuni. En vain osannut pukea sanoiksi miltä se näytti kunnes 13-vuotias tytär sen sanoi, että ei tykkää käydä suihkussa kun kylpyhuone näyttää ihan mielisairaalalta. Se oikeasti näytti!

Nyt tuo mielisairaala imago on onnekesi vähän kaikonnut  katon ja lavuaaritason myötä. Katon väri ei ole mikään ihan lemppari, vanhan maalipurkin jämät vetäisin. Pääasia on se, että nyt kylpyhuone on sitten valmis. Tunti meni aikaa ja nyt tätäkin huonetta kehtaa esitellä...

Luukut ja kattolistat kierrätettiin talon eri huoneista..

Lavuaari, kartanon listaa ja vanha komuutin puolikas uudessa käytössä...

Vanha kylpyhuone oli tullut tiensä päähän ja M I T Ä Ä N ei voitu säästää...