Hiiristä näkee unta...

Jospa Pukki Lapinmaan
toisi hiiret kontissaan.
Kyllästyttää perunat,
kastikkeet ja makkarat.

Aattoilta hämärtyy.
Sataa lunta.
Pikku kisu hiiristä
näkee unta.

(Ester Ahokainen)

Tämä runo iski silmääni kun etsin lasten runokirjasta, että mikä sopisi meidän joulutunnelmaan ja Tuiskun ottamiin kuviin. Outo sattuma kuvilla, runolla ja sillä, että viime yönä unessa siivosin hiiren kakkaa jostain autiosta vanhasta talosta jonka olin ostanut.


  Meillä on täällä rauha kissojen, lasten ja aikuisten kesken. Toivottavasti myös teillä kaikilla jotka tätä luette!

Pitkätossu-filosofiaa

Remontti jäi taaksepäin jo eilen. Wanhat laudat ja listat seinissä ja jopa sähköt saatiin pikkueteiseen. Siivosin Peppi Pitkätossumaisen suurpiirteisellä tyylillä, yksin ettei tarvinnut huutaa kenellekkään.

Vuosien varrella olen oppinut rentoutumaan, se on aika hyvä taito. Usein yksinkertaisimmat asiat elämässä ovat tärkeitä ja tuntuu, että aikuisena niiden taidon unohtaa, kuten nukkua riittävästi, syödä riittävästi ja rentoutua. Niin ja tietysti ihanat ystävät!


Näiden asioiden parissa saa kulua joulumme. Aina kun alkaa aikuismaisesti stressata muistelen kuinka onnellisena Peppi Pitkätossukin leipoi Huvikummussa piparkakkujaan. Leipominen taisi tapahtua ihan paljaalla lautalattialla ja lemmikkirottakin taisi vilistää samassa kuvassa omaa joulujuustoaan syömään. Hyviä tuli pipareista vaikka apuna oli epähygieeninen apina ja lattiaakaan ei oltu varmaan lakaistu...

Pikkueteinen portaista päin. Se on nyt ainakin siisti ja väreistä tulee kevättä odotteleva olo.

Meidän ihana wanha valaisin uudelleen sähköistettynä.

Joulusiivousta...

Tässä tätä joulun odotuksen tunnelmaa...

Tähän aikaan vuodesta kaikki järkevät ihmiset huiskuttelevat pölyjä kristallikruunusta, täydentävät piparivarastojaan ja miettivät minkä värisen rusetin laittaisi kissalle kaulaan joulun kunniaksi. Toivon, että parin päivän päästä itsekin olisin samassa tilanteessa.

Meidän ei pitänyt avata portaisiin vievän pikkueteisen lattiaa ennen kuin keväällä. Eli arvaattekin, että nyt se on sitten avattu ja itse asiassa jo suljettukin! Onneksi mitään mörköä ei tullut vastaan, pelättiin hirsivaurioita, alapohjavaurioita ym. , mutta selvittiin ihan vaan puruja lisäämällä parin sentin kerroksen verran. Sitten laitettiin ilmapaperia ja laitettiin vanhat laudat takaisin.

Positiivista tässä on se, että tässä kaaoksessa ei tarvitse kuin lakaista ja imuroida niin tuntuu jo tosi siistiltä kun on elänyt pari päivää taas purun keskellä.

Nyt jatkuu seinien panelointi wanhalla panelilla ja illalla maalaus.



Lisää meidän joulusiivouksesta myöhemmin, ehkä jo illalla....

Joulutunnelmaa metsästämässä

Tällainen joululahjaksi, kiitos.

Olisi ihanaa jos voisi laittaa elävät kynttilät kuuseen ilman huolta kuuseen kiipeävistä kissoista.

Lisää kuvateksti

Olen ollut koko viikonlopun ihan "kunnon" töissä eli olen ollut auttelemassa Kuralan kylämäen kahvilassa. Tykkään olla töissä siellä vaikka välillä onkin kiirettä ja hosumista. Silti siellä aistii oikean wanhan ajan joulun tunnelman. Iso-Kohmon talossa viimeistään kiire ja jouluhössötys unohtuu.

Tuollainen ruokakomero on ihan unelma. Vai pitäisikö olla sellainen kuin Muumeilla, että sinne voisi mennä ihan istumaan ja syömään salaa...

Yläkerran rappusten mattoprojekti

Meillä menee yläkertaan hieno portaikko, joka on säilynyt aika alkuperäisessä kunnossa. Ennen kuin muutettiin niin revin vain muovimatot portaista pois ja maalasin ne viime kesänä. Portaikko on omia lempipaikkojani meidän talossa, mutta se on tosi kylmä talvisin.

Portaikko on myöskin aika liukas ja  lapset eivät koskaan näytä oppivan kävelemään rauhallisesti vaan aina pitää juosta. Olen jo taistellut pitkään liukuesteitä (sellaisia kamalia teippejä) vastaan, koska A. Ne ovat rumia ja B. Niihin tarttuu kaikki kissankarvat ym. roskat.

Tästä lähtikin kuningas-idea ihanasta portaikosta, jossa on räsymatot vanhaan tyyliin. Ne eivät ole rumia, ne on helppo imuroida ja lisäksi ne saavat rappuset paljon lämpimämmän oloisiksi.

Lisää kuvateksti

Tekisi mieli heti alkaa koristelemaan rappusia jouluisiksi.

Varustautumista talveen

Inge Löökin ihanat mummot. Mun oma joulukalenteri.

Kaikki projektit on enemmän tai vähemmän kesken. Salin ikkunat on onneksi kiinni yhtä lukuun ottamatta. Viime talvena meiltä puuttui lähes kymmenen ulko- tai sisä-ikkunaa, joten  edistystä on tapahtunut. Kaksi ulko-ovea ihan vaan tiivistettiin ja vaikutti kyllä yllättävän paljon.

Lisäksi Tommi aloitti tekemään tuulensuojaa parista vanhasta ikkunasta tuohon ulko-oven viereen. Viime talvena lumi aina kasaantui ulko-oven eteen, tänä talvena ei. Jos siis saadaan projekti vaan loppuun.

Ollaan siis varustauduttu talveen. Tänään aion kyllä varustaa henkistä kestämistäni talven yli eli leivotaan ekat piparkakut ja ollaan rauhassa.  Illalla keskityn kutomiseen  ja Chili-teen juomiseen. Ensin vaan puuhella lämpimäksi.

Lempilanka ja lempitee

Lisää tästä toivottavasti tällä viikolla.

Kaatopaikka ja Viimeinen mörkö

Meidän tontti rajoittuu pieneen metsikköön, joka on kaupungin puistoaluetta. Vaikka kuvassa alkava metsikkö näyttää suloiselta pieneltä puolen hehtaarin metsältä on toinen puoli metsästä toiminut edellisen asukaan kaatopaikkana. Lisäksi sinne on jätetty talon ollessa asumattomana vanhoja akkuja, patjoja ja renkaita.

Jo heti alussa siivottiin ne renkaat, akut ja patjat pois, mutta uusia ylläreitä paljastuu aina sammaleiden ja mullan alta. Aina välillä saan puuskan jolloin käyn keräämässä roskia metsästä ja lisäksi siivoan läheisen bussipysäkin roskat, joka on ihan meidän pihatien vieressä. Tänään oli taas sellainen päivä, että keräsin jätesäkillisen roskaa, muutaman metallisen auton osan ja lasia. Valitettavasti tuosta siivoamisesta ei tule hyvä mieli vaan ahdistunut olo kun sitä roskaa on niin paljon joka puolella ja lisää tulee. Ahdistaa!

Välillä tuntuu, että mitä järkeä siinä on, että itse kierrättää pahviset maitotölkitkin kun jotkut heittää ihan vaarallisiakin asioita luontoon kuten nuo auton akut. Masentaa tämä tilanne, että ympäristö on saatu noin inhottavasti pilattua, mutta toisaalta olen ajatellut, että ehkä tämä on kohtalon antama tehtävä, joka kehittää kärsivällisyyttäni. Säkki kerrallaan pois vaan niin kyllä roskat joskus loppuu. Niin ja siellä bussipysäkillä ei kyllä ole roskista ja siitä asiasta voisi ihan soittaa niin auttaisi varmaan sitä asiaa paremmin kuin asian voivottelu. Nyt oli kyllä hyvä päivä kerätä roskia pois kun ensi viikolla on kuulemma pakkanen saapumassa ja ehkä luntakin!

Lisäksi tilan puute stressaa. Olen miettinyt, että jos ottaisi meidän eteisen viereisen vanhan aulatilan hyötykäyttöön.Se on nyt ollut Wallankumouksen käytössä, mutta nyt tyhjennettiin se kun asennettiin uusia sähköjä ja Tommi alkoi purkaa tuota kamalaa 70-luvulla laitettua tiilitakkaa. Yllätykseksi se oli vielä betonoitu!


Saa nähdä jos vaikka inspiroidun tyhjästä tilasta.  Jos tekisi siihen vaikka jonkinlaisen kodin ja Wallankumouksen yhteen liittävän konttoritilan...

Meidän viimeisimpiä purettavia mörköjä. Muita jo purettuja mörköjä olivat saliin 80-luvulla rakennettu sauna ja kylmävintissä ollut suihkuhuone.

Meidän kaatopaikka eikun metsä.

Joulukranssi

Siinä se nyt sitten on.
Parempaa rusettia en löytänyt vaan nappasin tuon lasten askartelulaatikosta. Vähän ehkä tekee yltiöromanttiseksi kranssin... Nyt tästä tulee mieleen Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä-kirja, missä Hanna Kattilakoski miettii minkälaisen kuvan antaa ohikulkijoille ovikranssillaan. Ei saisi olla liian mahtaileva, mutta ei myöskään liian vaatimaton. Muistaako kukaan Heinähattu ja Vilttitossu-joulukalenteria joka tuli 90-luvulla? Se on nyt ilmestynyt dvd:nä ja oli ihan niin hauska kuin muistinkin.

Kuka muuten löytää kuvasta poimijoilta säästyneen puolukan?

Toivottavasti kissat eivät kiipeä meditaatio-kuuseeni

Tähän aikaan vuodesta nousee aina sama kysymys mieleen. Miten yhdistän remontin ja joulun? Meillä on aina joku nurkka remontissa eikä mikään huone ole ihan täysin kunnossa. Monen remonttijoulun kokeneena ymmärrän nykyään olla kärsivällinen ja keskityn yksityiskohtiin. Tiedän, ettei meidän talosta saa tänäkään vuonna suloista joulukuvaa, mutta ehkä jostain nurkasta saakin. Kehotankin kaikkia remontin kesellä eläviä panostamaan siihen, että saa jonkun nurkan itseään miellyttäväksi ja keskittyy siihen.

 Siksi päätinkin aloittaa jouluun ja pimeyden aikaan virittäytymisen ja viettää ylimääräisen vapaapäivän huomenna meidän nuorimmaisen kanssa, joka voi vielä vapaapäiviä eskarista pitää. Huomioni keskittyy suloiseen pieneen kuusen jonka löysimme kitukasvuisena ihan toisessa puussa kiinni olevana rassukkana ja nyt se pääsi meidän kodissa kunniapaikalle. Sellainen oli ihan pakko saada kun näin, että Susannan työhuoneen blogissakin oli otettu pieni kuusi sisälle niin itsekin kehtasin näin marraskuussa sen tehdä. Kuusi toimii nyt meditointi tarkoituksessa  kun voin keskittyä tuohon yhteen kohtaan meidän kodissa joka on rauhallinen ja jouluinen. Enkä yhtään välitä nurkissa pyörivistä pölypalleroista. Siihen auttaa kynttilät.


Inhoan askartelua, kun en siinä ollut ikinä koulussa hyvä. Mieleen ovat jääneet pieniin nakkisormiin tarttuneet silkkipaperit ja opettajan tyytymätön ilme. Nyt päätin kohdata myös tämän peikon ja aloin kasata meille ovikranssia puolukan varvuista. Saa nähdä tuleeko siitä blogiin kuva... Voin ainakin laittaa sellaisen "Älä tee näin kuvan" opetuskuvan.

Toivottavasti meidän kissat ei yritä kiivetä tähän kuuseen.

Kokeile seistä 100 vuotta tuulessa ja tuiskussa

Meidän talo autioina aikoinaan.

Välillä tuntuu, että vanhan talon kanssa eläminen on aika yksipuolista rakastamista kun parhaansa tekee, mutta esimerkiksi  vettä tulee sisään paikoista mistä ei pitäisi tulla ja uunia sytyttäessä ei tuli loimotakaan kauniisti vaan koti muistuttaa lähinnä savupirttiä. Meillä huomattiin vinttiä siivotessa pari kohtaa mistä tulee isommalla sateella tiilikatosta vettä sisään. Kylläkin onneksi vettä tulee vain kylmävinttiin ja tuo vuotokin  johtuu huonoista päreistä tiilikaton alla.Tuntuu vaan, että aina joku kohta vuotaa ja jos sitä liikaa lähtee miettimään ei siitä seuraa kuin epätoivoinen ja voimaton olo. Nytkin laitoin ämpärin vuotokohdan alle ja sanoin itselleni että tarkkaillaan tilannetta. Aikaisemmin olisin kutsunut kattokorjaajan, kivesmiehen ja mielellään vielä terapeutin itselleni.


Moni tietää varmasti myös tuskan mitä saa kokea kaakeliuunien ja puuhellojen kanssa näin syksyllä ja talvella. Ne savuttavat tai lämpiävät huonosti. Ensin tulee kiukku ja ahdistus ja sitten sellainen olo, että tässä sitä pidetään tästä mökkeröstä huolta ja miten se siitä kiittää. Itse olen ratkaissut oman savuttavan uunin ongelman niin, että käytän tällä hetkellä vain puuhallaa ja kakluunia joiden kanssa olen päässyt yhteisymmärrykseen ja tuo yksi savuttava uuni on  saanut olla käyttämättömänä. Aikaisemmin olisin kutsunut paikalle vähintään nuohoojan ja muurarin. Niin ja tietysti stressannut asialla itseäni.

Unikirjoissa kerrotaan, että jos näet talosta unta kuvaa se aina sinua itseäsi. Koen saman ilmiön kyllä ihan todellisuudessakin.  Pahoitan mieleni vieraiden kommenteista kuten : " Kyllä on pahassa kunnossa nuo tippalistat ja alimmat verhoilulaudat ja kyllä tuossa voi muhia isompikin remonttityömaa." Tekisi  mieli sanoa, että kokeile itse seistä 100 vuotta sateessa, tuulessa ja tuiskussa. Ei sitä siinä vaiheessa voi niin hehkeältä näyttää. Varsinkin kun on ollut vailla hoivaa ja huolenpitoa vuodet.

Itse pidän taloamme hieman hienostelevana mummuna ( johtuu mielestäni niiavasta mansardikatosta tuo hienosteleva vaikutelma), joka ei oikein halua myöntää, että ryppyjä on tullut ja sydänvaivaakin pukkaa, mutta eteenpäin mennään . Kaikki me vanhenemme ja ehkä vanhat talot auttavat meitä myös sen ymmärtämisessä.  Ehkä me saamme taloiltamme terapiaa jos vain opimme niitä ymmärtämään ja pysähtymään kaiken remonttikaaoksen keskellä. Loppuun vielä Milla Pihon runo, tämä Kämppäpyyskä-kirja  on ihan ehdoton runosieluiselle vanhan talon omistajalle.

Usein sinnikkäästi

niin monta kertaa
silmäni maalaavat
ränsistyneen talon seiniä
lumenvärillä

nostaa ylös notkahtaneen
savupiipun rähjän

tekee sortuneesta
kivijalasta ehjän

kuka nostaa meidät
jos vajoamme
rakastaa rikkinäiset ajatuksemme aukottomiksi

jos tulee päivä
ettemme enää siihen kykene

Meillä on ulko-valokin Wallankumouksen päädyssä!

Aavevintti

Meidän aavevintti

Tästä pitää keksiä kyllä joku kiva koristus, miksei enää myydä kalosseja vai myydäänkö?

Meillä oli seuraavana tehtävälistalla  Wallankumouksen tiloissa uusia sisääntulohuoneen  sähköt, jotka olivat tulleet tiensä päähän.  Pyysimme luottosähkömiehemme paikalle ja sovittiin, että Tommi naputtelee viikonlopun aikana johdot ja sähkömies tulee sitten maanantai-aamulla kytkemään vedot. Samalla kun oli sähkömies paikalla Tommi näytti viereisen huoneen vanhoja loisteputkivaloja joista on kuulunut sammutettaessa pamahdus. No niin kuului sitten silloin sähkömiehelle valoja esiteltäessä myös ja meni samalla koko sali mykäksi  eikä sulakkeen vaihtaminen auttanut asiaa. Lisää töitä siis viikonlopuksi ja Tommi on nyt saanut tämänkin päivän naputtaa sähköjä saleissa. Hyvä vaan, että tulee nyt sitten uusittua saman tien. Meilläkin oli talo ollut niin pitkään asumattomana ja ilkivallan kohteena, että sähköt ovat väistämättä tietysti kärsineet.

Toinen projekti mikä tuli aloitettua on vintin siivous. Meidän talossa on vanhojen koulusalien yläpuolella suuri kylmävintti mikä olisi vain tarkoitus siivota ja joskus tulevaisuudessa laudoittaa tuo lattia. Nyt aloitin siivouksella ja lajittelulla. Kyllä nyt pääsee energiat virtaamaan. Toivoin löytäväni jonkun aarteen vintin kätköistä, mutta ei. Yksi onneton lasten kalossi kyllä puruista löytyi ja pari hiiren syömää joulukorttia.Olisi ollut mukavaa löytää joku pieni aarre millä olisi voinut maksaa vaikka noita sähkömiehen palkkoja..

Pupulamppu ja kivilemmikit

Lyydian kummitäti lähetti hauskan pupulampun joka oli ollut itsellään käytössä aikaisemmin.  Juuri näin samantyylisen muistaakseni Niinan unelmia - blogissa, mutta se taisi olla bambi. Eläinlamput taitaa olla nyt sitten se juttu.

Kaunis valo tuosta lampusta tulee, voisin haluta itsekin samanlaisen. Kettu tai susiversio voisi olla mielenkiintoinen. Ihmeen hyvin on tuo Lyydian oma nurkkaus toiminut vaikka välillä vähän sillipurkiltä tämä meidän koti tuntuu.

Lisäksi olemme ottaneet muutaman lemmikin lisää. Ne ovat tuossa pupun vieressä olevat kivet. Leonardo ja Lyydia innostuivat kivistä syyslomalla. Osa kivilemmikeistä löytyi pihalta ja muutaman "hienostokiven" kävimme ostamassa viereisestä Jalokivigalleriasta. Olen aina pitänyt erilaisista kivistä ja uskon niiden voimaan. Kiville tehtiin sitten koteja ja niitä kuljetettiin joka puolelle mukana.Niin ja kiviä pitää muuten kylvettää pari kertaa viikossa vedessä missä on ruususuolaa. Ihanan helppohoitoisia ja terapeuttisia!

Pari lumihiutalettakin laskeutui taivaalta, remonttia ei olla tehty, Wallankumouksen hommia vaan. Niin ja hakattu halkoja.

The Pupulamppu ja lemmikkikivet

Lyydian kokkausnurkkaus eli wanhaan jakkaraan on liimattu puinen hellataso

Monimiljonäärinä Ruissalossa

Oltiin käymässä Ruissalossa pienellä lenkillä  lasten kanssa. Ruissalohan on oma pikku pakkomielteeni josta en ole onnistunut pääsemään irti. Enkä ehkä haluakaan päästä. Se vaan on paikka jossa voisin asua vaikka tuollaisessa hylätyssä leikkimökissä vai onkohan tuo huvimaja? Tuosta tulee vähän mieleen muumien uimamaja talvella…

Muumien uimamaja vai hylätty huvimaja?

Jos haltijoita ja keijuja on olemassa niin tiedän kyllä varmasti missä ne asustavat.


Pitsihuvilathan ovat ihan oma lukunsa.   Olen vuosien mittaan lukenut paljon Ruissalon historiasta ja porvarisperheiden kesän vietosta siellä. Pönkittänyt siis pakkomiellettäni toisin sanoen. Monet kerrat olen myös kuvitellut  millainen oma wanha huvilani olisi.

Haluaisin, että se olisi vähän niin kuin ympäröivä luonto. Merituulen pieksemät pinnat saisivat näkyä. Jättäisin sen alkuperäisen kuntoiseksi tietysti ja se saisi olla kesähuvilana( olisinhan unelmassani myös monimiljonääri niin tietysti minulla olisi silloin talviasunto Turun keskustassa…). Huvilalleni saavuttaisiin tavarakuorman kanssa keväisin ja lähdettäisiin sitten pikkuhiljaa syysmyrskyjen saavuttua. Voisin tietysti viettää siellä ihania talviviikonloppuja esimerkiksi joulun aikaan, olisihan siellä jokaisessa huoneessa ihanat kaakeliuunit jotka toimisivat moitteettomasti eivätkä koskaan savuttaisi sisään. Lisäksi keittiössä olisi tietysti puuhella millä kokkailisin ruokia. Sähköähän siellä ei tietystikään olisi, öljylamppuja korkeintaan.

Olisi tietysti näppärää jos siellä olisi puutarhuri joka voisi asua pihamökissä. Usein huviloiden yhteydessähän on ollut puutarhurin mökki mikä on mielestäni ihan mieletöntä. Enhän itse jaksaisi keräillä niitä kaikkia ihania omenoita, marjoja, luumuja ym. pihassa tietysti kasvaisi. Ilmoitelkaa siis jos teillä jollain olisi pitsihuvila turhanpanttina niin täällä olisi kiinnostunut. Jos siellä olisi puutarhuri valmiina ulkorakennuksessa niin se olisi mahtavaa! Muutakin palvelusväkeä otetaan kyllä vastaan ruokapalkalla…

Näin ihanaa minulla sitten olisi...

Hieman vetoisat, mutta kauniit ikkunat vai alumiini-ikkunat

Piti ihan jakaa iloa maailmaan siitä, että taas yksi projekti on saatu päätökseen. Pieni projekti, mutta iso asia meidän viihtyvyydelle...

Eteisen ja olohuoneen välillä oli pelkkä oviaukko ilman ovea. Meillä ei tietenkään ollut sopivaa lasiovea ja lasiovi sen oli ehdottomasti oltava ettei valon kulku esty. Viime vuonna meillä oli tuossa eteisen ja olohuoneen välissä oviverho ja kylmyys hiipi aina sisään. Luulen, että vetoa ei enää tunnu tänä vuonna pahasti.

Meillähän on vanhat ulko-ovet ja niistä en raaski luopua. Uusien teettäminen ei ole rahallisesti taas ihan ajankohtaista. Muitakin rahareikiä riittää...Tuo uusi vanha ovi joka laitettiin ei sovi ajallisesti tai tyylillisesti meidään taloon, mutta meidän persoonaan sopii tällainen sillisalaatti.

Nykypäivänä sisäovet ovat enemmän talon koristeita tai jopa taideteoksia, mutta ennen vanhaan salit suljettiin ja niitä pidettiin lämpiminä vain erikoistilaisuuksissa. Lisäksi huoneiden välillä pidettiin ovia kiinni ja makuukamareissa ja keittiössa oli varmaankin aika erilaiset lämpötilat. Tähän voisi nykypäivänäkin pyrkiä. On vaan ehkä totuttu siihen, että halutaan pitää tilat saman lämpöisinä ja ovet auki. Lisäksi koetaan, että sisällä pitäisi saada olla T-paidassa ja paljain varpain. Se ei kuitenkaan vanhassa talossa onnistu eikä ole toivottavaakaan. Tällaisia asioita kannattaa myös jokaisen vanhaa talon ostavan miettiä. Mikä on se oma asuinmukavuus? Joillekin se on lattialämmitys ja alumiini-ikkunat. Toiselle taas merkitsee enemmän puuhellassa rätisevä tuli aamuisin ja kauniit, mutta hieman vetoisat ikkunat ja ovet...

Pelargonit luulevat että on kevät

Firmaan tuli kauniita ovia ja ikkunoita. Aina kun meille tulee uusia rakennustavaroita alan heti miettiä mihin itse sen laittaisin. Ainakin yksi ovi tarvittaisiin ihan käyttöön ja ulko-oven kaiteen yläpuolelle haluaisin tuulensuojaa antavan pikkuruutuisen ikkunan. Saa nähdä mitä saadaan aikaiseksi ennen kuin talvi yllättää. Yksi lasiovi saatiin jo paikalleen eteisen ja olohuoneen väliin vetoa poistamaan. Katsotaan jos saisin siitä kuvia valmiina nyt lähipäivinä...





 Ulkona on syksy, mutta pelargonit luulevat, että on kevät. Eilen täällä kävi sellainen tuuli, joka oli selvästi kutsuttu ravistelemaan puista lehtiä.

Meillä satoi sisälläkin...

Ettei olisi liian mukavaa ihmisellä , että vain ulkona sataisi ja sisällä olisi lämmintä ja kuivaa niin perjantaina meillä satoi sitten sisälläkin.
Syynä ei ollut kattomme vaan ikkunan karmi.  Villiviini oli päässyt tekemään oikein kunnollisia koloja karmin yläpuoleiseen hirteen. Asia saatiin onneksi korjattua, kiitos Tommin ripeän toiminnan ja auringonpaisteisen viikonlopun. Perjantai aamuna ei kyllä naurattanut...

Ettei olisi liian kurjaa niin kurkatkaapa toiseksi viimeistä kuvaa missä näkyy meidän vanha takaoven kohta joka saatiin lasitettua kesällä. Ei se nyt ihan lasikuisti ole, mutta tuollainen köyhän naisen tähystyskoppi ainakin...



Oletteko muuten huomannut ripeämmän päivityksen? Asia johtuu uudesta mainiosta apulaisestamme eli vanhemmasta tyttärestämme Tuiskusta joka sai synttärilahjaksi järjestelmäkameran ja joka on äitiään nokkelampi tietokoneen/kameran käyttäjä.
Tuisku siis kuvaa Art directorin johdolla ja itse AD kirjoittaa. 

Vanhassa talossa asuminen on kyllä jännittävää, ikinä ei tiedä mitä aamulla on vastassa...

Sataa,sataa ropisee

Villiviini oli kasvanut vuosien saatossa rimalaudoitusen sisälle ja sadevesi oli sitten johtunut hirsiin.

Hirsinurkka pitäisi vielä verhoilla, mutta viis siitä kun miniveranta on niin söpö.

Ja vielä Tommi auringonpaisteessa työn touhussa.

Mintunvihreää

 Sain pari verhoakin viriteltyä ikkunoihin. Kuvassa myös rakas kristallipalloni.

Ihana mintunvihreä lattia!

Kattolistat on melkein valmiit ja eka tunnelmavalo on laitettu päälle.

Kristallikruunukin muutti uuteen paikkaan.

Kaikennäköinen pintojen remontoiminen on niin mukavaa kun työnsä jäljen näkee heti palkitsevasti ja kaikki muutkin huomaavat muodonmuutoksen vaikka lattian maalauksen jälkeen.

Päätin vaihtaa vähän huoneiden järjestystä kun jotenkin tuntui, että voisin saada meidän tilat toimivimmiksi ja lisäksi on vaan niin hauskaa siirrellä huonekaluja, ainakin tulee joskus imuroitua kunnolla myös sänkyjen ja kaappien alta...
Tuntuu muuten siltä, että mitä pienemmissä neliöissä asuu niin sitä useammin vaihtaa huonejärjestystä tai ainakin huonekalujen paikkoja. Oli myöskin sitten ihan pakko maalata yksi lattiakin. 
Uulan Mintun vihreää laitettiin lattiaan ja lopputulos oli hienompi kuin aluksi ajattelin. Muutoksessa vaihdoin "makuualkovimme" vanhaan tv-huoneeseen ja Lyydia sai oman pikkuisen huoneensa sermin toiselta puolelta.
Televisio otettiin kokonaan pois kun se hallitsee niin paljon tilaa. Pystytään ihan mainiosti katsomaan ne muutamat sarjat tuolta netistä television sijaan.
Homma on toiminut hyvin ja tilaa tuntuu olevan enemmän nyt täällä alakerrassa ja myös yläkerran huoneissa kun Leonardokin sai oman huoneensa.

Yksi ongelma tuli esiin muutoksessa kun siirsin sänkymme ja kas kummaa sieltä tuli esiin mörkö puolen vuoden takaa eli maalamaton lattia, jonka olin ehtinyt unohtaa tyystin.
Postailin jossain vaiheessa puoli vuotta sitten siitä etten jaksanut lattiaa maalatessa alkaa siirtää sänkyä vaan maalailin Pitkätossumaisen rennosti sen ympäriltä.
Sitä muun lattian väristä maalia ei ole tietenkään enää jäljellä. Päädyin myös nyt luovaan ratkaisuun ja maalasin mintunvihreän sängyn kokoisen neliön lattiaan niin, että sain tietokonepöydän siirrettyä siihen.
Ongelma siis ratkaistu eikä neliö ole lainkaan haitannut esteettistä silmääni.

Lokakuu ja noidat saapuvat

Aina kun syksy oikein kunnolla alkaa herää sisäinen noitani. Se ei tarkoita niinkään loitsujen lukemista tai syylää nenänpäässä vaikka niitäkin voisi testata vaan  erityisesti noitaliemet ja itsensä parantaminen  kiinnostaa.

Kävin juuri napsimassa torikauppiaan kärryissä kasvaneet loput yrtit ja niistä sitten keittelen  yrttijuomia meidän puuhellalla, johon muuten löysimme uuden hellan kannen juuri sopivasti lämmityskauden alkuun. Paras yhdistelmä yrteistä ja oiva apu flunssaan on muutama Rosmariinin oksa, lusikallinen Nokkosrouhetta ja pari Mintun lehteä, Hunajaa makeuttamiseen. Loput napsitut yrtit onkin sitten hyvä kiinnittää puuhellan yläpuolella nipuissa kuivumaan tai heitellä sopan sekaan.

Muutenkin syksy on aivan erilaista tekemisen ja myös rauhoittumisen aikaa. Kesä on mielestäni melkein stressaavampi varsinkin jos remontit ovat pahasti kesken. Kesällä on suorastaa synti olla sisällä ja parin kuukauden aikana laitetaan tavoitteeksi tehdä järjetön määrä hommia. Sitten helteessä huhkitaan ja mietitään miksi ei ole levännyt olo.

Syksy on itse asiassa mukavaa aikaa myös remontoimiselle. Monia asioita voi tehdä vielä tähän aikaan vuodesta ja se on ihanan stressitöntä kun kaikki tekeminen on vain plussaa kun se on sitten pois ensi kevään jutuista. Itse sain vielä yhden päädyn meidän talosta maalattua jonka kuvittelin tekeväni vasta ensi keväänä.  Lämmityskin on meditaatiota parhaimmillaan jos vain uunit toimivat vaivattomasti. Meillä on nyt käytössä omassa kodissa vain kaksi tulipesää eli puuhella ja yläkerran kaakeliuuni joista molemmista tykkään, eivät savuta ja ovat vielä kauniita katsella. Yksi alakerran kakluuneista taitaa jäädä tältä syksyltä ja talvelta käyttämättä kun sen käytön kanssa saa aina stressata kun se savuttaa ja jälkikäteen vielä haisee palaneelta. Syy on siinä, että toinen poskikanava on tukossa eikä tänä kesänä sitä jaksettu korjata. Ehtiihän sitä ensi kesänäkin.

Nyt siis nauttimaan sateen ropinasta, kynttilöiden polttamisesta ja siitä, että antaa itselleen aikaa rauhoittua ja kerätä energiaa tulevaa talvea varten.

Lempivalokuvani Vakka-Suomen kotitalouskoulusta vuodelta 1919 ilahduttaa aina ruuanlaiton lomassa.

Taloremppa päivässä

Meillä kun on niin vähän tilaa ja tekemistä niin päätettiin ostaa itsellemme vähän lisää tekemistä. Päivässä ostettiin talo ja siirrettiin se meidän pihaan.
Kello 14.00 olivat perustukset valmiit ja sisäpurku suoritettu.
Sisäremontti eli katon, seinien ja lattian maalaus oli kello 16.00 hoidettu.
Kun energiaa vielä riitti niin maalattiin ulko-ovi samaan syssyyn.

Kattoremontti on kyllä pakollinen tehtävä, mutta eiköhän sekin hoidu yhden päivän aikana.
Ei niihin aluskatteisiin ja huopakattoon  sen kauempaa kulu...

Valitettavasti kohteemme on tällä hetkellä muutaman neliön kokoinen noin 50-vuotias leikkimökki, mutta täytyy sanoa, että onpa hieno tunne kun saa jonkun kohteen näin nopeasti kuntoon.
Mökki on mitä suloisin nyt jo sisältä ja toivottavasti parin päivän päästä myös ulkopuolelta. Maalatessani suunnittelin jo omaa remppafirmaa, joka kunnostaisi ainoastaan tällaisia pieniä kohteita. Sen nimi voisi olla vaikka "Ulkohuussit ja leikkimökit kuntoon päivässä".
Olisi mukavaa kun saisi aina päivässä yhden kohteen valmiiksi.
Lisäksi tällaisten ei asumisen normeja täyttävien rakennusten kunnostaminen on paljon stressittömämpää kuin kotien joissa tarvitsee miettiä kaikkea tylsää niin kuin lämmitystä, putkistoja ja sähköjä.

Leikkimökissä riitti kun otti vanhat muovimatot pois, siivosi hiirenkakat  ja antoi maalisudin suihkia. Eikä haittaa yhtään, että lattianraosta näkyy ruohotupsuja tylsän rossipohjan sijaan. Sehän on vain hyvä, että pääsee mökki tuulettumaan.

Vielä loppuun kiitokset "Koti 1898" antamasta Blogi-tunnustuksesta jonka koitan osata välittää eteenpäin.

Tuossa pari kuvaa lähtötilanteesta...

...näkymä pääsisäänkäynnistä etelään päin...

koti1898: lähettämä blogi tunnustus, kiitos!!

...leikkimökki valmiina leikittäväksi...

Paperoidaan talven varalle

Joo tiedän kyllä, että syksy ei ihan virallisesti ole alkanut, mutta ajattelin nyt kerrankin olla ajoissa tämän ikkunoiden paperoinnin kanssa.
Aikaisempina talvina itselleni on käynyt useimmiten niin, että muistan alkaa paperoida ikkunoita juuri pakkasten aikaan ja silloin on sitten liian myöhäistä.
Paperointi näyttää aina sujuvan hyvin, mutta sitten tunnin parin päästä kuuluu riipaiseva ääni kun ikkunaliimapaperit repeilevät irti.

Ajattelin väsäillä yhden ikkunakokonaisuuden  aina kerrallaan niin ei tule sitten niin paljon hommaa. Jos homma sujuu suunnitellusti ovat meidän kodin kaikki ikkunat ensi viikolla paperoitu!

Aloitan aina ikkunoiden pesusta ja sitten laitan ikkunoiden väliin sanomalehden palan, pumpulia tai jäkälää ja sitten aina jotain koristeita, mitä nyt mieleen juolahtaakin.
Sitten vaan sisäikkunoiden rakoihin pumpulia tai isompiin kangasriekaletta ja ikkunaliimapaperit päälle.
Nämä on näitä kivoja syyspuuhia. Kaikkea muutakin pitäisi alkaa miettiä niin kuin halkojen tilaamista, nuohooja jo kävikin...

Hylätyt talot

Kesällä ollaan maalattu ja rakenneltu,mutta mistään ei oikein ole tullut ihan valmista.
Kanalaa ei saatu tehtyä, mutta ei se haittaa.
Leikkimökki projektikin jäi, mutta minä sain inspiraation ja tein toiseen päätyyn remppaa omalla tyylillä. 
Se siis tarkoittaa sitä, että kaikki  saa repsottaa ja valmista pitää tulla nopeasti.
Nuorimmainen, 6-vuotias leikki sitten vanhassa hellahuoneessa kotia kun ei leikkimökkiä saanut ja itse sain rauhassa remppailla vieressä ja tehdä alhaalla Wallankumouksen hommia.

Tänään huoneet heräsivät uuteen elämään valokuva-galleriana.
Vanhojen hylättyjen talojen kuvaajan Milla Pihon mielenkiintoiset kuvat täyttivät  koko yläkerran. Ajattelin etukäteen ennen kuin näin kuvat, että ne herättäisivät lähinnä pohdintaa siitä kuinka paljon Suomessa on rapistuvia usein perikuntien omistamia taloja  ja siitä kuinka ne voisivat saada vielä uuden elämän jonkun kotina.
Näin ei kuitenkaan käynyt vaan koin talot inhimillisinä, löysin monta ihmistä, myös itseni kuvista jotka eivät ole henkilökuvia vaan talojen kuvia.
Samat arvet näkyvät noissa taloissa kuten ihmisissäkin.
Runot jotka Millalla on mukana näyttelyssä vain lisäävät tunnetta.
Pitäisi tosiaan perustaa Talojen halailu- seura.
Millaisia inhimillisiä olentoja ne ovatkaan, ihan voin kuulla kuinka ne hengittävät...