Rauhattomina he kaikki vaeltavat kukin omissa mietteissään. 25C astetta lämmintä vaikka on keskiyö, tuuletan yläkertaa, kaikki nukkuu (levottomasti, mutta nukkuvat ryökäleet kumminkin),koitan itse nukkua...
Syön juustoleipää, sitä hyvää missä on munkinkuva, nimeä en muista kun aivot jo nukkuu. Jalat toimii paremmin kuin hyvin ja rapsuttelen kissoja, katselen kotia joka on meidän oma koti, mutta tavallaan kuitenkaan ei enää ole. Meidän uusi elämä odottaa ihan lähellä muutaman kilometrin päässä.
Ikävä jo sinne uuteen.
Mietin tämän kummitusperheen uutta kummitustaloa, joka rikkinäisine ikkunoineen odottaa uusia omistajia. Onkohan siellä kaiki hyvin? Jos olisin yhtään levottomampi, pyöräilisin katsomaan. Huomenna laitan kuvia. Nyt pitää koittaa nukkua, että jaksaisi huomenna hellettä ja ikkunoiden korjausta...
