perjantai 20. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen homma kevään listasta tehty!



Nyt ei saa kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin, joita näette etualalla (kuten kasteluletkuun, keskeneräiseen pihapöytään, keskeneräiseen mökkeröön, joka pitäisi siirtää...). Ihailkaa sen sijaan takapihalla näkyvää risuaitaa! Alhaalla lähempää kuva aidasta. Kiitos vielä Tanskalaiselle maajussille ja Jovelan talopäiväkirja-blogille inspiraatiosta! Ensimmäinen kohta kevään to do-listasta tehty.





  Nyt pitäisi jatkaa taas haravointia ja muuta pihan siivoamista. Viikonlopuksi on luvattu kylmää, mutta eipä sitten tule hiki pihatöissä...


Meillä kukkii jo....

Pulla ja Sylvi nauttivat auringosta. Herttaisen oloinen kuva, mutta oikesti ovat juuri pyydystäneet hiiren...


torstai 19. maaliskuuta 2015

Romusta aarteeksi

 
 Ihan ensimmäiseksi pitää laittaa meidän Viljosta kuva. Tässä hän paistattelee auringossa ikkunalaudalla kuvaajan mieliksi. Painoa on kertynyt hurjat 115 grammaa. Mitään hirveän isoa aitausta ei siis uskalleta kesäksi rakentaa ettei kadoteta Viljoa...


 Muuten täällä ollaan kasvettu haravaan ja kottikärryihin kiinni. Metalliromua, betonia, kiviä ja risuja on tullut roudattua. Niistä kuvia myöhemmin, että inhorealistisuus pysyisi mielessä. Välillä sitä unelmoi ns.normaalista omakotitalon pihasta missä voisi oikeasti haravoida ihan vaan lehtiä. Täällä meillä haravointi tarkoittaa sitä, että vieressä on ämpäri roskille,laseille ja metallille, niin ja sivummalla on tietysti kasa löytyneitä betonilohkareita. Tämähän on monen vanhan talon tontilla keväisin sitä perusarkea. Onneksi melkein kaiken voi nykyään kierrättää ja meidän tonttikin on aika siistin näköinen viimekeväisen ympäristön puhdistuksen jälkeen. Ehkä parin vuoden pästä meilläkin haravoidaan ihan vaan lehtiä.

 Yhdestä erityisen kivasta metalliromusta pitää laittaa kuva.  Meillä on meidän omistaman tontin ja kaupungin niin sanotun puistoalueen välissä kasaantunut epävirallinen kaatopaikka, jota ollaan näiden vuosien aikana aina keväisin vähän siivottu. Lähinnä ihmiset ovat tuoneet sinne vanhat auton renkaansa ja myös mielenkiintoisesti avaamattomia suolakurkkupurkkeja viime vuosikymmenen puolelta löytyy mielenkiintoisen paljon. Niitä on ollut muuten jännittävä avata.

  Kun muutettiin tänne huomattiin, että joku kekseliäs oli vuosia sitten tuonut myös vanhat patjansa kaupungin metsään. Nyt kankaat on revitty pois ja viety kaatopaikalle  ja patjasta on kuoritunut ihana taideteos. Tämänhän kehtaisi laittaa vaikka puutarhaan kasveille nyt kun meidän talo alkaa näyttää vähän siistimmältä. 

  Nauttikaa auringosta ja luonnosta. Huomenna suunnistamme Ruissaloon töiden jälkeen, kuinkahan pitkällä siellä mahtaa olla jo kevät?



Ihana romuaarre





keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kevään ensmmäiset



  Kevään ensimmäiset kukkaistutukset tehty,  laventeli (näkyy taustalla nuutuneena) kaivettu uuteen parempaan paikkaan ja haravointia aloitettu. Ollaan päätetty mitä projekteja tehdään keväällä/kesällä. Risuaita on juttu mistä olen innoissani, sellainen näkyi juuri Jovelan talopäiväkirjassa ja heti piti matkia! Aloin jo kuskaamaan risuja. Ekologista ja ilmaista.

  Teenkin tänne virallisen listan tehtävistä jutuista, listoja on aina niin mukava tehdä, niistä tulee heti tehokas olo. Lisäksi tänne suuntaan voi huomautella jos projektit jäävät suunnitteluvaiheeseen.



- Ulkovaraston verhoilun korjausta parin metrin matkalta
- Ulkomaalaus loppuun
- Risuaita takapihalle
- Portaikon kaide
- Kilpikonnalle aitaus
- Istutuslaatikot joihin istutetaan salaattia ja yrttejä
- Mansikkamaa, mutta laatikoihin tai olkipenkkeihin kasvamaan
- Pieni kasvihuone tomaateille

Kaikki muu tuntuu aika mukiinmenevälle, mutta hassua kyllä itseä jännittää eniten mansikoiden kasvatus. Olisi ihanaa onnistua kasvattamaan mansikoita, koska kaupan mansikat ovat kalliita ja lisäksi niissä on aina torjunta-aineita, jos eivät ole luomua. Onneksi metsässä on aina mustikoita jos epäonnistun. Eniten odotan nyt tuota puutarhan kaivelua vaikka talon rapsuttelukin on ihan kivaa. On muuten aika levoton olo, kävin katsomassa sääennustetta netissä ja meille luvatiin +10 sunnuntaiksi. En kyllä uskalla uskoa!





lauantai 14. helmikuuta 2015

Kevätvärejä



 Nyt on näkynyt niin paljon kevätvärejä ja kukkia blogeissa, että tuli ihan villintynyt olo. Oli pakko ostaa kauppareissulla esikkoja joita myytiin puoleen hintaan kun olivat ihan nuukahtaneita. Nopsasti piristyivät kun saivat vähän vettä ja pääsivät kauppaa viileämpään ympäristöön.


Esikot läheltä. Älkää välittäkö puuttuvista lattialistoista...
Tässä esikot kauempaa takaoven vieressä. Tapetti näyttää muuten ihan erilaiselle nyt kuin talvella.
 Kevätaurinko paistoi pari päivää sitten ja silloin oli pakko juoksennella ympäriinsä kuvaamassa. Jännää on myös se, että täällä toisessa opettajan päädyssä valo liikkuu tietysti eri tavalla kuin tuolla vanhassa kodissa. Jännää päästä seuraamaan valon kulkua kun koko ajan tulee valoisampaa.

  Mietin juuri sitä kun edellisessä postauksessa pyydettiin kertomaan lempipaikkoja tai huoneita talosta. Aloin oikein pohtimaan asiaa ja tajusin, että nehän tietysti muuttuvat vuodenaikojen mukaan. Talvisin lempipaikka on puuhellan vieressä oleva nojatuoli ja ylipäänsä keittiö. Niin ja kylpymme!

   Nyt keväällä tykkään meidän makuuhuoneesta. Värit näyttää kivoilta. Heti kun tulee lämpöisempää on mieluisin paikka ulkoportaat, koska on koko ajan ihan sairas ole jos ei pääse aurinkoisella ilmalla pihalle puuhaamaan!


  Kun juoksentelin kameran kanssa muistin kellarin vierestä kulkiessa, että olin syksyllä kaivanut takapihalle sipulikukkia ja laittanut myös ruukkuihin niitä. Siellähän ne olivat edelleen. Ei kyllä aavistustakaan mitä kukkia sieltä on tulossa. Lisäksi olen unohtanut minne laitoin kaksi pienempää ruukkua missä on myös sipulikukkia. Pitääkin kurkata autotalliin...

Innostuin myös siivoamaan Wallankumouksen tiloja. Edellä näkyy ruukku missä kasvaa mysteeri kasveja.
Kristallikruunun ympärillä on Lyydian tekemä sydän-ketju. Vanhat alushameet ja aamutakit ovat niin hempeän keväisen värisiä!



sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Hullu kissanainen täällä taas!


Huomio! Ei yhtään kissaa, mutta vanhassa pannussa kukkivat mustikan varvut. Meillä ei näköjään liikoja stailata,taitaa olla nenäliinapaketti yms. pöydällä...


   Sen hidastavan asian lisäksi, että tietokoneemme oli korjattavana niin myös kelit ja työnteko ovat aiheuttaneet sen, että ei ole tullut istuttua tietokoneen äärellä. Välillä piti lämmittää koko ajan enkä nyt koko ajan voi postailla kuvia meidän puuhellasta. Sitten oli lisäksi koko ajan pimeää enkä kynttilöitäkään jaksa pahemmin kuvata. Kun Aurinko tuli esiin niin piti olla koko ajan ulkona sitä hämmästelemässä.

 
  Päätin hullun kissanaisen ominaisuudessa kuvata kissoja ja huomasin, että meillä on aika paljon kissatavaroita.

Tämänhän piti olla remonttiblogi, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Ehdottakaa mistä voisin postailla, pää on ihan tyhjä ja liikaa kissoja kaikkialla!



Pulla ihmettelee missä vanha ystävä ( siis aurinko) on ollut piilossa.

Tässä kuvassa kissatyyny ja kissataulu.

Ihana kissatarjotin Elsan lepotuolista

Meidän Mau

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Sylvin jouluterveiset!


Sylvi Silkkiapina tuli toivottamaan kaikille lukijoille lämpöistä ja lumentäyteistä joulua teille kaikille! 

Palataan välipäivinä uusien juttujen kera, nyt ollaan vatsat ähkyinä ja ihastellaan outoa ja ihanaa lumista maisemaa.  Ihan kuin joku olisi käynyt tomusokerikuorrutuksella käynyt koristelemassa  maiseman!

perjantai 28. marraskuuta 2014

Kissanluukut kiinni, voisiko ulko-ovenkin laittaa?



 Laitettiin viime viikolla kissanluukut kiinni vaikka joudutaan kyllä varmaan availemaan nyt taas noita kellarin ovia kun nytkin lämpötila on noussut jopa viiteen lämpöasteeseen ulkona. On taas sellainen olo, että voisi käydä talvilevolle. Eikö ulko-ovenkin voisi lukita kissanluukujen kanssa samaan aikaan?

  Meillä soi keittiössä koko ajan klassinen kanava radiossa ja se on tuudittanut koko perheen köllöttämään iltaisin ja viikonloppuisin sohville, sängyille ja lattioille. Aamuisin on vaikea herätä vaikka nukkuisi miten paljon ja päiväunet ovet tulleet tutuiksi.  Syödään  joulukarkkeja kun joku sattuu tulemaan kylään ja glögiä on jo juotu kymmeniä litroja.

  Lyydia haki  pienen kuusenkin, törkättiin se  juurineen tuollaiseen lasitölkkiin. Tuo lasitölkki ja kuusi ovat olleet tosi monessa blogissa esillä ja itseni puolesta sellainen toimisi meillä ihan hyvin joulutunnelman tuojana ison kuusen sijaan,varsinkin kun ikkunoista on suora näkymä metsään niin ei sitä enempää tarvitsisi.

 Ennen kuin vaivuttiin talvihorrokseen me intouduttiin keittiöremonttiin. Valmista lopputulosta ei vielä ole ikuistettu, mutta katsokaa miten kivan jutun saa tehtyä wanhoista sähkönupeista (mikäköhän olisi oikea nimitys?) ja listan pätkästä. Ei meidän keittiö vieläkään valmis ole, mutta ehkä sen kuuluukin olla aina vähän vaiheessa ja muuttumistilassa...





lauantai 15. marraskuuta 2014

Liiterin siivousta

Kermitin laitoin ihan vaan piristykseksi. Nykyajan lapset eivät muuten tunne Muppetteja, järkyttävää!
  Asia josta remontin yhteydessä puhutaan on vähän on kaatopaikkakuormien  ja tavaran delegoiminen rautakaupasta kotiin. Usein itse remontti ei aiheuta ahdistuskohtausta niin paljon kuin se, että tavaraa pitäisi siirtää paikasta A paikkaan B. Juuri kun huomaa päässeensä hyvään remontti flow- tilaan niin huomaa, että ruuvit, pensselit tai laudat ovat lopussa. Kun pääsee rautakauppojen jonoista kotimatkalle huomaa olevansa niin väsynyt kolmen tunnin tavaran hakumatkan jälkeen, että ei jaksa enää tehdä remonttia.

  Toinen kurja juttu on se kun oma piha tai meidän tapauksessa ulkovarasto alkaa muistuttaa kaatopaikkaa. Asialle on tehtävä jotain ja se kaikki aika on remontista pois. Itse päätin nyt yhdistää remontin ja paikkojen siivouksen. Pihapiirissämme on suuri vanha halkoliiteri , joka on ollut pahuuden vallassa jo ennen meidän saapumistamme. Tavaraa on sullottu kasoiksi, valitettavasti vielä pelkkää roskaa, ei edes mitään hauskoja romuaarteita. Olemme myös kantaneet sinne itse lajittelematonta tavaraa ja lisäksi se on ollut remonttijätteiden väliasema ennen kuormaamista peräkärryyn. Vanhoihin harvalaudoitettuihin seiniin on naulattu paksut lateksimaalilla maalatut levyt, niitä olen nyt poistanut ja kaatopaikkakuormaa on kertynyt. Ihanan vapauttavaa siivota tuollainen murheenkryyni siistiksi. Liiteri on mielestäni hiomaton timantti, joka on ihan mahtava tila kunhan saadaan epämääräiset jutut sieltä pois. Remontti tulee olemaan aika simppeli. Mädäntyneet laudat pois liiterin helmoista, ovi oviaukkoon, loisteputkivalot pois katosta ja vanhat valaisimet tilalle. Niin ja parikymmentä kaatopaikkakuormaa...



Täytyy laittaa parempia (masentavia) kuvia roskaröykkiöistä ja itse liiteristä
Lampputaivas rakentuu pikkuhiljaa


tiistai 4. marraskuuta 2014

Pöytä komeron laudoista





  Tein yhden asian pois to do- listaltani ihan omasta aloitteestani enkä pakon sanelemana. Oli mukavaa kun sai roudata pihalta sateesta joskus kesällä maalatun pöydän rungon sisälle. Pöydän runko on noin 60-luvulta kun taas ihanat päällilaudat olen irrottanut yhdestä meidän komerosta myöhäisempää käyttöä varten. Ihastuin silloin jo tuohon värisävyyn, joka laudoissa pilkottaa valkoisen maalin alta. Pöytä sai paikan meidän makuuhuoneen ikkunan alta, senkin olin miettinyt valmiiksi jo noin puoli vuotta sitten. Nyt sain sitten aikaiseksi.

  Tuo kohta on ollut jotenkin synkeä ja laittelin kaikkea piristävää tuohon ympäristöön. Minkäköhän tuolin laittaisi? Lampputaivas seuraavaksi ja se on lupaus! Nyt pitää saada kaikkea piristävää ympärille marraskuun pimeyden keskelle.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Tuskan hikeä tuntien, lampputaivaasta haaveillen...

Herkulliset varjostimet...
Wallankumouksen oviseinää


 Kiertelin pitkästä aikaa kirpputorilla ja löysin pari hauskan väristä varjostinta. Tekisi mieli tehdä olohuoneen ankeaan kattoon lampputaivas, joka olisi täynnä erivärisiä varjostimia.


  Wallankumoukseen ollaan puuhaamassa seinää vanhoista ulko-ovista. Tulee aika hauskan rytmikästä pintaa. Jotenkin tykkään aina tuollaisista "lavastetuista" pinnoista, väliseinät missä vanhoja ikkunoita on suosikkeja. Sellainen on myös suunnitteilla meidän kotiin, ehkä jo piankin.


  Katselin juuri kuvia siitä mitä saatiin kesällä aikaan ja ihan tuskan hiki tuli kun ajattelinkin kaikkea. Aika nopeastihan tuo ulkomaalauskin meni kun alimmat lahot hirret ja ulkoverhoilulaudat vaihdettiin jo silloin pari vuotta sitten. Onneksi!

Vähän rujon näköiseksi jäi, mutta voin jo nähdä takapihan ruusupuutarhoineen ja talon täysin maalattuna.
 Jaksoin vielä syyskuussa rutistaa itseni takapihalle missä rapsutin ja maalasin niin korkealle kuin rakennustelineillä pääsi. Aika vähän jäi ensi kevääksi tai  kesäksi. Niin tai miksei sitä seuraavaksi...


  Nyt on kiva miettiä tuollaisia pieniä  projekteja kuten lampputaivasta ja sitä saisiko kerättyä tarpeeksi energiaa, että jaksaisi kivuta tikapuille...





















keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Oma sisäinen ääni

Vakavan näköistä porukkaa meidän ovea vartioimassa.

 En ole kadonnut remontin ihmemaahan eikä liika työntekokaan ole syynä blogin hiljaisuuteen. Olen virittäytynyt  syksyn/alkavan talven tunnelmaan. Ennen rakastin syksyä, mutta parina viime vuotena on pimeys alkanut välillä ahdistaa. Siihen tunteeseen olen koettanut pysähtyä ja miettiä mistä se johtuu.


  Syksy ja talvi on itsetutkiskelun aikaa, eikä se itsensä miettiminen aina ole helppoa. Olen huomannut etten kuuntele aina tarpeeksi omaa sisäistä ääntäni. Sanon, että minun tarvitsee tehdä työasioita tai remonttirästejä tietyssä aikataulussa vaikka ei tarvitsisikaan ja toisaalta keksin tekosyitä sille etten tee juttuja, joita haluaisin ja voisinkin tehdä. On liian helppoa käpertyä marttyyrin viitan alle ja silloinhan se oma olemassaolo alkaakin ahdistaa. Vanhan talon remontoijalla onkin riskinsä uupua työtaakan alle juuri näin pimeään aikaan. Kun pitäisi levätä, lukea kirjoja, viettää aikaa läheisten kanssa, mutta illat tuleekin vietettyä sirkkelin vieressä tai maalipensseli kädessä kun halutaan vielä tehdä tietyt jutut pois ennen talven tuloa. Lisäksi takana voi vielä olla raskas kesä  jolloin ei ole muistanut ladata akkuja vaan loma on mennyt vaikka talon maalauksessa.

  Jokainen ihminen on oma yksilönsä ja toinen voi tehdä paljon remonttia palamatta loppuun. Juuri tuon yksilöllisyyden vuoksi pitäisi kuunnella omaa sisäistä ääntään ja opetella missä menevät omat rajat ja mitä oikeasti haluaa tehdä.

Pitäkää huolta elävistä olennoista ympärillänne, itseänne unohtamatta!

 



Sylvi Silkkiapina kuuntelemassa omaa sisäistä ääntään, joka kehottaa pysyttelemään mahdollisimman lähellä ruokakuppia kun pimeys ahdistaa.
Vintiltä löytyi outoja kirjaimia, jotka sopivat oudon kotimme kattoon.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Jäkälää vai pumpulia...



   Olisi taas aika ikkunaliimapaperoinnin. Kävin juuri hakemassa ison rullan "Rakennusperinteen ystäviltä". Yhden ikkunan sain paperoitua, mutta kuvaa ei enää saanut kun tuli pimeä kesken kaiken. Ikkunoiden paperointi kuulostaa aina niin simppeliltä hommalta johon ei luulisi kauaa aikaa menevän. Näinhän sitä luulisi.

  Kun tietää, että ikkunat avataan seuraavan kerran vasta keväällä niin ensiksikin niiden pesemiseen tulee uhrattua vähän enemmän aikaa kuin yleensä ja voin kertoa, että olen aika huoleton ikkunanpesijä normaalisti.  Nyt syksyllä sitä vain miettii itseään istumassa helmikuun kaiken paljastavassa kylmässä auringonpaisteessa katsomassa masentuneena pölyistä ikkunaa jota ei voi avata. Mahtava siis piristää itseään näin etukäteen pesemällä ikkunan välit kunnolla!

  Sitten pitää päättää laittaako jäkälää vai pumpulia väliin vai laittaako ollenkaan, pysyisivätkö huuruttomina ihan vain tiivistettyinä? Isoja päätöksiä. Lisäksi pitää päättää miten koristelisi ikkunan. Pihlajan marjat ovat nättejä, mutta kuivuvat ihan rusinoiksi ollessaan kuukausikaupalla ikkunan  välissä. Yleensä siis joku kiva kortti tai vanha valokuva on hauska, mutta siinä kannattaa kanssa olla tarkkana, koska sitä joutuu sitten katsomaan kuukausikaupalla.

  Lisäksi tiivistys, kankaalla tai pumpulilla riippuen tilkittävästä ikkunasta. Olen joskus löytänyt ihania vanhoja kankaanpalasia sellaisten ikkunoiden välistä joita ei oltu avattu vuosikymmeniin.


   Täytyy myös toivoa, että mikään hyönteinen ei ole jäänyt ikkunan väliin odottamaan hidasta kuolemaa, koska se on molemmille osapuolille ikävää. Pari kertaa on käynyt niin, että on pitänyt päästää hyönteisraukka pinteestä ja avata koko juuri paperoitu ikkuna auki. Toinen vaihtoehto olisi ollut katsoa ruumista ikkunan välissä koko talven ja se olisi jo mielenterveydelle haitallista.

  Niin ja sitten ne ikkunat pitää paperoida ja siinä menee ainakin viisi minuuttia per ikkuna...



Puuhellaa on pakko ihailla joka kerran kun sen laittaa päälle, enkä suuttunut vaikka kerran se jo tuprautti savutkin sisään.

Olen unohtanut esitellä uusimman perheenjäsenemme (täysin anteeksiantamatonta!), Viljon, jonka jotkut ovat jo ehtineet kesällä ulkoaitauksessaan nähdä Wallankumouksen pihalla.

maanantai 25. elokuuta 2014

Maailman kamalin potilas

 


  Sain flunssan viikonloppuna ja myönnän itsekin, että olen maailman kamalin potilas. Alan pohdiskella liikaa asioita kun makaan torkkupeiton alla nenäliinojen ympäröimänä.  Ensin mietiskelin maailman surkeaa tilannetta, kaikki ilmastonmuutoksesta sotaan tuli mietittyä, enkä olisi tarvinnut kuin enää riippumaton ( olisin voinut mennä tietysti riippumattoon, mutta kun  satoi liikaa! )  ja itsestäni olisi saanut loistavan maailmanlopun ennustajan Muumikirjaan, Piisamirottahan ennustaa aina maailmanloppua ja sitä miten kaikki on kuitenkin turhaa. Sairastaminen saa siis minut ahdistuneeksi ja sentimentaaliseksi.

  Tänään kun maailma ei enää tuntunut ihan toivottomalta paikalta, mutta remonttiin tai firman tavaroiden siirtelyyn en vielä jaksanut ryhtyä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni negatiivisen asenteen suhteen. Omilla isovanhemmillani oli ihanan positiivinen asenne elämään ja he elivät molemmat melkein satavuotiaiksi. Aina kun heiltä kyseltiin mikä on ollut mukavinta elämässä on vastauksena ollut normaalit arkijutut kuten se, että aina perjantaisin oli pullanpaistopäivä ja miten mukavaa oli kun lapset pääsivät pullantuoksuiseen kotiin. Miksei meillä ole tällaista pullapäivää! Miten ihanaa on tulla kylmästä vesisateesta pullalta tuoksuvaan kotiin. Ja jos se tapahtuisi joka viikko samana päivänä ei mikään maailman asia varmastikaan tuntuisi enää liian vaikealta ratkaistavaksi.

 Päätin siis itsekin ryhtyä taikinaterapeutiksi, mutta tattari-omenapiirakan muodossa. Siinä se nyt odottaa koulusta palaavia lapsia.

lauantai 23. elokuuta 2014

Keittiön pieniä edistysaskeleita Kotitalousluokan vahtiessa

 

 Ei sitten menty Ikeaan hankkimaan keittiötä vaan ideoitiin käsillä olevista tavaroista. Keittiösaareke on yhdestä kohdasta valmis! Julkisivussa on vanha peiliovi, joka on toiselta puolelta siipeensä saanut eli olisi vaatinut puukorjauksen ennen kuin olisi päätynyt takaisin käyttöoveksi. Nyt se saa viettää rauhassa meidän keittiössä vanhuuden päiviään. Tasoina ovat laakaovet jotka maalasin.  Nuo vanhat puiset mitat tulevat näkyvissä olevaan julkisivuun.

  On toisaalta hyvä että tehdään pari tuntia remppaa eteenpäin aina silloin tällöin niin ehtii miettiä onko joku juttu hyvä vai ei. Ei vielä tiedetä tuleeko saarekkeeseen toiselle puolelle ovet vai ei. Nyt siellä on vain puuhyllyt. Astiat siellä ovat taas väliaikaisesti järjestyksessä odottelemassa saarekkeen jatkotoimenpiteitä.

Virittelin meille myös valon tiskipöydälle. Aika epäkäytännöllistä meillä on nyt tällä hetkellä keittiössä, mutta mitä siitä jos on hyvä tunnelma ja kissat ja ihmiset viihtyy!




Kotitalousluokka vahtii keittiötyöskentelyä seinältä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Riippumattokin on tullut tänä kesänä tutuksi...

 
Tänä kesänä riippumattokin on tullut tutuksi, mutta myös maalipensseliin ja vasaraan on tartuttu. Paljon on hommia jäljellä syksyksi, mutta pitää muistaa ihailla jo tehtyjä juttuja.

Kissatkin alkavat jo kotiutua. Sylvi puuttuu kuvasta, laitetaan seuraavaksi pelkästään hänestä sitten kuva.



 Maalausurakaa saatiin uusien naapureiden kanssa tehtyä onneksi ennen sateita. Tuntuu kuin olltaisiin oltu naapureita jo vuosikausia. Ensi keväänä maalausurakka jatkuu vielä takapihalla.





  Tällä viikolla ollaan päätetty keskittyä kaikkiin pienempiin keskeneräisiin hommiin. Keittiössä meillä on aika mielenkiintoinen meininki. Sähköhella törröttää nurkassa ja kaikenlaisia epämääräisen näköisiä tasoja on kasailtu helpottamaan arkea. Kun menen meidän keittiöön tulee välillä sellainen olo, että tekisi mieli painua Ikeaan ja palkata sieltä joku asentamaan meille järkevä "normaali" keittiö. Jotain toimivaa pitäisi saada aikaan kuten kuvasta näkee. Toisaalta on hienoa kun isoimmat hommat on jo tehty eli puuhella ja tapetit ja lattia.



torstai 10. heinäkuuta 2014

Olemme hengissä!

Meille tulee vettä hanasta!


Muutot on muutettu, suurimmat remontit selätetty, kylmä kesäkuu kärsitty ja nyt elämä alkaa olla aika rauhallista verrattuna parin viikon takaiseen fiilikseen. Laitan nyt vaan muutaman kuvan, pää on ihan tyhjä järkevistä ajatuksista. Siis remonttiahan riittää koko kesäksi ja syksyksi, mutta elämään pystytään aika normaalisti. Talon ulkomaalauskin aloitettiin kun aurinko on paistanut niin houkuttelevasti ulkona. Siitä kuvia tuonnempana.



Puuhella saatiin valmiiksi.

Yhdet lastenkutsutkin jo pidettiin.

Leonardon ei niin perinnetyylinen kartta-tapetti.

Lyydian oma valitsema Viinirypäle-tapetti.


Eteisessä yltiöromanttista Juhannusruusua.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Välillä on kivaa katsoa kotiaan oudoista kuvakulmista ja olla stressaamatta...



 Muistatteko miten Vilijonkka suorastaan innostuu päästessään suursiivoamaan "Muumilaakson marraskuu"- kirjassa ullakkoaan vanhoista hämähäkinseiteistä ja kärpäsen kakoista. Samanlaista on ollut täällä meillä. Keittiön lattia paljastui lahoksi rossilautoja myöten ja nyt ollaan kuskattu lahoa hirttä ja lautaa urakalla kaatopaikalle. On ollut  mieltä ylentävää päästä putsaamaan oman talonsa nurkkia näin maan perusteellisesti. Tommi jopa lakaisi kellarin lattian ja alta paljastui  kaunis sileä kallio. Normaalistihan tuo kellarin seisomakorkeus on noin puoli metriä. On ollut puhdistavaa saada lahon puun tilalle uutta puuta ja ihanalta tuoksuvaa sahanpurua. Aikataulut ovat kyllä menneet ihan päin mäntyä.

Keittiön lattian lahoa.

Kellarin kaunis sileä kallio. Miten tämän voisi jättää esille, pitäisikö tehdä kellarikerros?

  Ensin oltiin  stressaantuneita siitä, että ei saada vedettyä kaikkia sähkövetoja ja listoja ennen muuttoa. Kun keittiön lattian laho paljastui mietittiinkin, että voi kun olisi keittiön latttia ennen muuttoa valmis. Näin ne asiat saavat perspektiiviä eikä enää stressaa pikkuasiat.

Hauskinta näinä viikkoina on ollut seistä tulevan keittiön lattian kohdalla eli siis kallion päällä ja katsella omaa kotia ihan erilaisesta vinkkelistä kuin yleensä. Muuttoon olisi aikaa 10 päivää. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Onneksi on kesä niin voihan sitä asua vaikka teltassa.

  


maanantai 12. toukokuuta 2014

Ollaan vähän pingotettu

Ainakin osataan tehdä vanhan näköinen (eli huonosti kiristetty)  pinkopahvikatto.


  Selvisimme hengissä sodasta pinkopahvikaton ja toistemme kanssa. Fiilikset kahden pienen katon tekemisen jälkeen: en tekisi heti uudestaan, kiitos vaan. 

  Pinkopahvituksen aloitus kattoon on aina se hankalin eli se kun vuota roikkuu märkänä rullana toisen kannatellessa sitä päänsä yläpuolella. Kun taas toinen koittaa asettaa pinkopahvivuodan toista päätä suoraan kulmaan kattoon samanaikaisesti kun se roikkuu raskaana pään päällä. Tästä voi jo jokainen normaalilla kärsivällisyydellä varustettu ihminen ymmärtää, että nyt ei hyvää seuraa. Kummallakaan ei ole hyvä työasento, kumpikaan ei ymmärrä toisen tukalaa tilannetta ja lisäksi molemmat tuntevat osaavansa tehdä pinkopahvikaton paremmin kuin toinen.

 Ei tästä sen enempää, pahvit ovat katossa, vaikka osa vähän roikkuvasti ( oma laittamani on se vähän roikkuva, näkyy ylimmässä kuvassa). Pinkopahviseinä on ihan kivaa hommaa, mutta tuo katto... Painovoiman kanssa taistelu ei ole kivaa. Luin jostain pinkopahvioppaasta, että 25 neliön katon pahvittamiseen kuluu kahdelta työmieheltä noin yksi työpäivä. Niin varmaan meneekin, koska eivät ole keskenään naimisissa. Voi myös olla, että itselläni on asenneongelma kuunnella muilta ohjeita.

Voin laittaa pahvituksesta muutaman muunkin kuvan seuraavaan postaukseen. Ellei kuvia ole tuhottu.



Puuhella edistyy.

Voin myös paljastaa, että meille muuttaa naapuri kesäkuussa. Ollaan innoissamme ja lupaan raportoida yhteiselämästämme jos vain saan luvan. Ainakin nyt kaikki tuntuu sujuvan mielettömän hienosti ja on ihanaa saada samanhenkistä seuraa ja auttavia käsiä.

Huomenna alkaa maan kaivuu!