keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Boheemi siivous

Pyyhin kaikki peilitkin kun innostuin ja harjasin Sylvin.


  Olen keväästä lähtien katsellut meidän kauniita ikkunalaseja jotka ovat valitettavasti olleet pölyn ja lian peitossa kun kukaan ei niitä ole viimeiseen vuoteen jaksanut pestä. Itse en ole tarkka siivoaja ja päätinkin kiipeillä tikapuille ja pestä ikkunat puhtaiksi. Huomatkaa, pesin ikkunat vain ulkopuolelta ja vain kaksi ikkunakokonaisuutta. Tällaista leväperäistä siivoamistaitoa ei opita vuodessa tai parissa vaan siihen menee paljon aikaa. Olen siis oppinut vuosien mittaan olemaan stressaamatta enkä loukkaannu vaikka Lyydia huomauttikin, että ikkunat näyttävät edelleen likaisilta. Totta kai näyttävät kun tänään ei ole ikkunoiden sisäpintojen pesun vuoro. Pitäisi availla ikkunaliimapapereita ja muuta monimutkaista. Syksyllä sitten, mutta minä vuonna?

Nämä kaikki ikkunoiden ulkopinnat pesin!
  


Olen kuitenkin niin iloinen noista muutamasta ulkopinnoistaan puhtaasta ikkunasta, että ihan päätin ne kuvata. Lisäksi innostuin muutenkin siivoamaan kun vauhtiin pääsin. Ja järjestelin vähän paikkoja, mutta yhtään huonekalua en siirtänyt tai huonejärjestystä muutannut. Oli liian kuuma päivä siihen. Ajatelkaas sitä!



Ripustelin laatikosta löytämäni vanhan alushameen esille. Katse kiinnittyy nyt siis boheemiin sisustukseen pölyisten lasiruutujen sijaan.



Kirjoja on mukava järjestellä, mukavampaa kuin imurointi!




maanantai 27. heinäkuuta 2015

Lapsuuden kesä

 


En tule muistelemaan tämän kesän kylmyyttä ja sadetta pahalla. Itselleni on tullut mieleen tästä kesästä lapsuuden kesät Pohjanmaalla minne matkasin joka kesäloma ainakin viikoksi isovanhempien ja kummitädin huomaan.

  Isovanhempien mökillä  kuului asiaan olla villatakki päällä, koska aina oli vähän kylmä ja kun oli 18 astetta niin silloinhan oli helle ja piti päästä järveen uimaan. Iltaisin pelattiin korttia, Unoa tai Seiskaa. Jos ei pelattu korttia niin sitten Yatzia. Ja jos ei pelattu niin sitten luettiin kirjoja, Lotta-sarjaa, Agatha Christietä, neiti Etsivää, vanhoja sarjakuvia, mitä vain sattui käsiin saamaan.


 Ulkona oli kylmää, mutta mökissä oli lämmintä ja turvallista.  Lapsetkin saivat juoda teetä ja kahvia. Meidät ympäröi  muumimainen olotila, missä kello tikitti, rutiinit toistuivat, hyttyset pistelivät, aivot lepäsivät ja onni oli syödä peltipurkissa talven aikana pehmenneitä keksejä.

   Enää ei ole isomummua ja pappaa eikä mökkikään ole enää suvun oma. Vaikka meillä ei ole omaa mökkiä voi sellaisen luoda omaan kotiinsa ja tänä kesänä olen onnistunut mielestäni siirtämään lapsuuden kesälomani omille lapsilleni ja kokemaan sellaisen myös itse aikuisena.




 Nauttikaa vaikka on kylmä, hyttyset ja mustikat odottavat teitä metsässä ihan niin kuin jokaisena kesänä!



 


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ett Hem ja hellan kaipuu




Koska kelit eivät suosi meren rannalla löhöilyä pitää keksiä muuta puuhaa. Rakastan Turkua kotikaupunkina, koska sieltä löytää aina uusia paikkoja. Ett Hem on museo, joka esittelee 1800-luvun porvarisperheen elämää. Sijainti on loistavasti Tuomiokirkon vieressä. Sisällä ei saanut kuvata, mutta kuistilta sain napata kuvan.

  Ett Hem on mielenkiintoinen, ihanan hämyinen paikka, jonka ohi olen kävellyt muutaman sata kertaa. Aina on pitänyt mennä, mutta aina se on jäänyt. Lapsetkin olivat tietysti museossa ja vaikuttivat tykkäävän tai sitten ovat vain taitavia näyttelijöitä, jotka käyttäytyivät fiksusti jäätelön kuva silmissään.

  Mukavaa vaihtelua joka tapauksessa Käsityöläismuseoon ja Turun linnaan. Niihinkin voisi kyllä tänä kesänä poiketa jos tällaiset kelit jatkuvat. Muistakaa seikkailla omassa lähiympäristössä ja yllättykää iloisesti!

 

Ihana hella
Toinen minua tänään ihastuttanut asia on  Wallankumoukseen saapunut vanha sähköhella. Olisikohan 50-luvulta? Olin jo laittamassa ihanuutta myyntiin kun tulin ajatelleeksi, että onko jollain kokemusta noista helloista, että minkälainen sähkösyöppö mahtaa olla? Sopisi loistavasti meidän kyökkiin. Olisi  tuollainen arjen kaunistus. Kuka voisi olla myrtsinä laittamassa ruokaa kun on noin söpö hella?


Lopuksi pakollinen eläinkuva. Klaarasta tällä kertaa.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Outo kesä

Kesä vai syksy?
Kanojen kanssa ollaan jo niin hyviä kavereita, että pyrkivät meille jo sisälle päiväkahville...
 Tämä kesä on ollut outo. Remonttia ei ole tullut vielä tehtyä. Olen oppinut, että olen mieluummin keräilijä kuin kasvattaja. Puutarhamansikat söi peura,  kun en muistanut suojata, mustikoita olen sen sijaan kerännyt innoissani jo muutaman litran.

  Huomasin, että en ahdistu siitä jos loppukesästäkin tulee sateinen ja kylmä. Silloin voi leikkiä syksyä eli poltella kynttilöitä ja paistaa lettuja. Niin ja lukea kirjoja.




 Naantalissa kun käytiin niin paistoi aurinko totta kai! Käytiin ihanassa Villa Randalassa. Menkää poikkeamaan jos Naantaliin päin satutte. Huomatkaa ihana näkymä keittiöön, tuo salmiakkiruutuinen lautalattia vei sydämeni.




lauantai 20. kesäkuuta 2015

Istumapenkki kierrätysmateriaaleista



 Tehtiin jo vähän ennen juhannusta hauska istumapenkki. Tarkoituksena oli tehdä penkki nollabudjetilla ja tietysti kierrätysmateriaaleja käyttäen. Penkkien kansina on kaksi laakaovea karmilla niin saatiin näppärästi avautuvat ovet. Verhoilulautana on pätkiä ulkovaraston puretuista punamultaisista laudoista. Hyvä kun ne tulivat hyötykäyttöön kun olivat niin pieniä pätkiä etteivät olisi oikein muuhun käyneet. Listoina ovat vanha puinen mittanauha ja muutama pätkä listaa. Näin siis meillä.

 Jos joku on vailla korisohvaa ja tuolia niin laitoin sellaiset ja vähän muutakin Toriin myyntiin. Ovat ainakin 50 vuotta vanhoja ja ihan kivassa kunnossa.
Kuva sohvasta


maanantai 8. kesäkuuta 2015

50-luvun maalaisterapiaa

Ihanan väriset emaliämpärit järjestyksessä ja raparperin kukka on päässyt kunniapaikalle.


 Satutaan asumaan niin mainiosti Turussa, että kaupungin elävään museoon Kuralan kylämäkeen on vain viiden kilometrin matka jonka taivaltaa lasten kanssa hujauksessa fillareilla.

  Kun omat kotikonnut alkaa ahdistaa niin tämä on paikka mistä lähden hakemaan energiaa.  Nytkin kun tämä kana-asia alkoi ahdistaa niin tuolla 50-luvun järjestelmällisessä ympäristössä kaikki alkaa näyttää paljon valoisammalta. Itse asiassa ihan ärsyynnyin tähän valittavaan kananomistajaan täällä päässä. Pikku juttujahan nämä ovat. Maalaisjärjellä selvitään vaikka kaupunkilaisia ollaankin!




Näin hieno ulkoiluaitaus oli tehty kanoille, jotka eivät Kuralaan olleet vielä saapuneet meidän siellä käydessä. Huomioikaa katettu hiekkakylpypaikka!

Auttakee kaupunkilaista!

  Syy blogihiljaisuuteen on ollut kanoissa. Ihan näin vuodatuksen alussa haluan kertoa, että en todellakaan kuvitellut, että kanojen pitäminen olisi sellaista kuin Lanliv-lehden kansikuvissa eli minä kana sylissä kukkamekko päällä  vaan tiesin, että kakkaa tulee ja kanalaa joutuu siivoamaan.Olen myös kirjani lukenut ja opiskellut kanataudit ja ruokinnan.

  Ensimmäiset pari päivää meni kanojen kanssa hyvin. Söivät hyvin, eivät nujakoineet ja pari alkoi melkein heti muniakin. Sitten kuoli Anastasia-kana. Pari tuntia aikaisemmin kaiki oli hyvin , mutta sitten löydettiin kana kuolleena. Ilmeisesti muuton aiheuttama stressi oli ollut liikaa. Ymmärretään kyllä, että kanoja voi kupsahtaa ilman mitään ihmeellistä syytä, mutta kova pala se oli lapsille.

  Sitten huomattiin, että yhdellä kanoista, Serafiinalla oli jatkuvasti maha sekaisin. Se on muutenkin ollut koko ajan oudoin kana. Haluaa istua ihmisten vieressä, lentää olkapäälle istumaan ja on tosi seurallinen. Nyt muutama päivä sitten alkoi Serafiina nokkia yhtä tiettyä kynttä pakkomielteisesti. Heti mietin, että olisiko kalkkijalkaa vaikka ei ulkoisesti mitään näkynyt. Nyt olen varmuudeksi kylvettänyt Munanetistä löytyneiden ohjeiden mukaan. Olen laittanut haavasuihketta jne. Nyt rassukka nokkii jo kahta varvasta.Voisiko olla pakko-oire?

  Eläinlääkärin metsästys oli jo juttu sinällään. Normaalit pieneläinlääkärit eivät kanoja osaa hoitaa. Hyötyeläinlääkäri ehdotti, että laittaisin sideharson kanan jalkaan. Hmm, mitenköhän estäisi kanaa nokkimasta sitä ja lisäksi se likastuisi ja hautoisi sitten jalkaa. Kanojen pitäisi olla helppohoitoisia, mutta nyt alkaa hermot mennä. Muuten ovat kaikki voineet hyvin, jopa tuo jalkaansa nokkiva kana. Munia tulee kolme päivässä ja viihtyvät laumassaan.


Ongelmakana Serafiina


 Ahdistavinta on se, että ei tiedä mitä jalkaansa nokkivalle kanalle tekisi ja lisäksi tuo kanalan siivoaminen on aikamoista kun olen koittanut joka päivä putsata ja pestä löysät kakat pois. Yleisin kommentti on, että kana kannattaisi lopettaa tai antaa luonnon hoitaa, mutta aika pahalta tuntuisi, että menisi toinen kana jo ihan parin viikon sisällä.Pahoittelut valituksesta, mutta nyt oli vain pakko vuodattaa.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kot-kot, mutta ei Kiekuu

Serafiina meno päällä.

 He ovat nyt todellakin saapuneet! Viisi kanaa ja kukko, joka ei osaa kiekua ja me pelättiin, että kukko tulee ärsyttämään naapurit ja päätyy pataan...


  Kanat ja kukko viettävät nyt kesähuvilassaan kesää ja talveksi remontoidaan heille pysyvä koti. Tuntuu kuin siivekkäät olisivat olleet meillä jo monta viikkoa vaikka vasta muutama päivä sitten saapuivat.  Olen oppinut kanoista, että ne osaavat kerjätä herkkupaloja taidokkaasti, kakkaavat paljon, ovat suloisen pehmoisia ja tykkäävät istua sylissä. Eipä meillä muuta, kaikki aika on mennyt kanoja tarkkaillessa.




lauantai 16. toukokuuta 2015

Luonto lähellä, remontti kaukana...




   Näin keväällä alkaa näkyä pienempiä  ja isompia eläimiä joka puolella. Meillä on aina  valkohäntäpeuroja ihan kodin tuntumassa. Nyt ne ovat kyllä lisääntyneet talven aikana. Tämä on monesta tutusta hauskaa kun ollaan kuitenkin muutaman kilometrin päässä Turun keskustasta. Suloisiahan nuo ovat, mutta syötäväksi kelpaisi kaikki ja aitaamiset ym. pitää nyt miettiä tarkkaan kun ensimmäisen kerran laitetaan muutakin kuin muutaman salaatin ja tomaatin kasvamaan. Katsotaan saadaanko sopuisa yhteiselo aikaan. Neuvoja peuroilta ja rusakoilta suojautumiseen otetaan vastaan...


  






 Leppäkerttuja on ollut kymmeniä, tuntuu, että ne rakastavat  esikoita. Niin tai sitten niissä on erityisen paljon kirvoja, hmm. Hyönteishotellit, mehiläiset, kastematofarmit ja perhosia houkuttelevat keitokset kiinnostavat. Risuaidat onneksi toimivat jo ihan luontaisina hyönteishotelleina. Kaikki mikä liittyy siis ulkona olemiseen kiinnostaa, sisähommat ei edelleenkään. Ei ahdistuta siitä vaan nautitaan.


Myös Viljo on päässyt nauttimaan ekoista auringonsäteistä ja apiloista.

Mikäköhän ufo meidän pihaan on saapumassa ilmojen halki vai olisiko se sittenkin kanala?


maanantai 4. toukokuuta 2015

Vie mennessäs, tuo tullessas

   Otsikko kiteyttää elämänviisauden, jonka voin allekirjoittaa omassa elämässäni. Useasti täällä meillä kanniskellaan mennessä ulkovarastoon työkaluja ja tuodaan tullessa polttopuita. Sisällä kanniskellaan pyykkivuoria edestakaisin. Lähipäivinä olen kuskaillut soraa pihalta tielle ja tuonut tullessani hiekkaa pihalle tien keskivälissä olevasta kasasta. Tai sitten hiekkaa yhteen suuntaan ja risuja  risuaitaan takaisin tullessa. Meidän pihatie olisi remontin tarpeessa ja sateen jälkeen saa aina täytellä siihen muodostuneita kuoppia. Aloitan aina nuo raskaammat hommat intoa puhkuen, mutta yleensä saan väsytettyä itseni aika pahasti. Nyt on mukavaa kun olen laittanut riippumaton  taas roikkumaan niin siinä malttaa lepäillä hetken aikaa.

  Tässä tulee taas tämä jokakeväinen ja kesäinen vaikeus kun pitäisi tehdä sisähommia, jotka eivät kiinnosta kun ulkona olisi kaikkea kivempaa. Pitäisi nukkua teltassa, olla ulkohuussi ja kesäkeittiökin olisi näpsäkkä. Kokki ja siivooja tietysti voisi myös kuulua henkilökuntaan. Onneksi pyykit voi kuivata ulkona. Välillä sitä vain on niin multainen pihahommista, että kun tuo tullessaan pyykkejä sisään niin ne eivät enää olekaan valkopyykkiä. Ihanaa on siltu ollut, en valita. Nyt on mahtavaa tehdä raskaampia pihahommia kun ei vielä ole liian kuuma.

  Punkkeja on muuten jo liikenteessä. Tällä hetkellä kissoilla on testauksessa Eukalyptus-öljy, jos saisi sillä pidettyä punkit poissa.




On mukavaa katsella asioita uudesta kuvakulmasta.
Tässä taas kuuluisa hiekkakasa josta löytyy aarteita eli mukulakiviä ja hiekkaa.

Olen lisäillyt meidän pihaan vähän hiekkamaata, että saisin enemmän sellaisen maaseutu fiiliksen.


Mau-mau on aina valmis torkuille vaikka sitten riippumatossa.





torstai 30. huhtikuuta 2015

Iloista vappua!



  Meillä on juhlittu Vappua ja pienimuotoisesti synttäreitä, aurinko paistoi ja kaikilla oli kivaa! Huomenna palaan takaisin ruotuun eli kottikärryjen varteen!





keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Voittaja on...

Rinotinto! Olet nyt viiden tapettirullan onnellinen voittaja. Kukitan sinut näin virtuaalisesti orvokeilla, onnea!





Pitäisikin arpoa useammin niin useammalle tulisi hyvä mieli. Rinotinto, otathan yhteyttä s-postilla tai puhelimella.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tapettiarvontaa



 Tässä arvottavaa tapettia. Ei tietoa minkä valmistajan on. Laitoin viestiä Tapettitalolle ja heidän mallistoaan ei kuulemma ole. Tapetti on paperinen, mutta siinä on päällä jonkunlainen pinnoite.  Ei mikään hirvittävä muovikalvo ole vaan tuntuu aika paperiselta. Olisikohan malli jostain 60-luvulta? Arvon tapettia 5 rullaa ja jos lisää tarvitsee saa sitä ostaa meiltä 10 e per rulla. Osallistuaksesi jätä kommentti niin saat arvontanumeron. Niin ja s-postiosoite jos olet anonyymi. Wallankumous maksaa tarvittaessa postimaksun. Tässä siis piristystä kevääseen, itse aion laittaa tapettia meidän portaikkoon. Arvotaan vaikka tämän viikon sunnuntaina niin ei tarvitse odottaa liian kauan.







maanantai 13. huhtikuuta 2015

Ihana pömpeli ja mikäs hinnaksi?



  Käytän tilaisuuutta hyväkseni ja kyselen teiltä mielipiteitä. Tommi teki tällaisen kaunokaisen Puutarha-messuille Ett hem -museon osastolle.


  Ollaan aikaisemminkin tällaisia yrttikoppeja ja vähän suurempiakin kasvihuoneita tehty. Tässä yksilössä on vähän enemmän yksityiskohtia. Katossa on vanhaa kattopeltiä ja emalinumero, hyllylautoina vanhaa listaa, ovessa espanjoletti ja lukkona vanha avain ym. Mitä ihmettä tälle ainutlaatuiselle yksilölle keksisi hinnaksi? Omalle työlle on vaikea laittaa hintalappua, mitä olisit itse valmis maksamaan? Mielipiteitä hinnasta siis, rohkeasti vaan! Jään kiinnostuksella odottamaan vastauksia. Pahoittelut kun on näin maallinen aihe tällä kertaa...

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kilpaa auringon kanssa...



   Nämä pienet väriläiskät piristävät jokaista kevätpäivää. Onneksi laitettiin syksyllä kukkasipuleita maahan, nyt ne tervehtivät minua joka päivä kun avaan oven. Päätin syksyllä laittaa muutaman ihan ulkorappusten viereen niin niitä tulisi ihailtua mahdollisimman useasti. Eilen oli huikeat 13 astetta lämmintä ja silloin krookukset alkoivat oikein loistaa kilpaa auringon kanssa.

   Tommi aloitti ulkorakennuksen verhoilujen uusimisen. Seinä tulee pysymään muuten ihan samannäköisenä, vain kannatinhirsi vaihdetaan osittain ja lahonneiden lautojen tilalle laitetaan uudet laudat. Hirren ja lautojen huonoon kuntoon on syynä se, että ne vielä viime keväänä olivat osittain maan alla. Tuo kohta ulkorakennuksesta on toiminut  polttopuuvarastona 1900- luvun alussa ja lautojen, halkojen ym. säilytyspaikkana tulee toimimaan meilläkin.

Tämähän onkin maalia vaille valmis vai mitä tykkäätte...



Sinivuokkoja vielä loppupiristykseksi.


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Villitystä ja viherrystä

Omenapuun oksakin alkoi vihertää

  Villitys ja viherrys jatkuvat. Esikylvetyt salaatit itävät  ja nyt pelottaa, että  tapan nuo hentoiset taimet. Yleensä olen kylvänyt salaatin suoraan maahan, mutta nyt ajattelin esikasvattaa, että salaattikausi olisi pidempi. Katsotaan jos onnistuisi.

  Ihmisen elimistö on kyllä  mielenkiintoisesti rakennettu kun tuntuu, että haluaisi syödä vain kaikkea vihreää näin keväisin eikä sen  kummoisempaa ruokaa kaipaa kuin sosekeitto ja salaatti vaikka tekisi koko päivän pihahommia. Talvella taas kaipasi joka päivä kermaisia juureksia, suklaata, kaakaota ja leipää. Niin ja päiväunia. Nyt ei malttaisi nukkua yölläkään. Kissatkin kaipaavat vihreää ja lisäänkin niille joka päivä märkäruuan sekaan kuivattua nokkosta. Toivottavasti minä tai kissat emme mene  syömään salaatin taimiani tähän vihernälkään.


Tässä kevätvillitystä Pullan ja naapurin Hugon tyyliin
Vihertävät taimet

 Tommi on alkanut väkertää jotain hauskaa, ehkä seuraavaksi saan kuvan siitä tänne. Kaikki vapaa-aika menee nyt ulkona, tänään oli myrskytuuli täällä Lounais-Suomessa  ja sain kuivattua kolme koneellista pyykkiä, joten tuli onneksi tehtyä sisätöitäkin tavallaan...





perjantai 3. huhtikuuta 2015

Noita Nokinenä toivottaa rauhallista pääsiäistä


  Nyt on lihakset kipeinä kaikesta rehkimisestä. Eilen tehtiin vielä kaksi kaatopaikkakuormaa autotallista/liiteristä/pihasta pääsiäisloman alkamisen kunniaksi. Huomenna on Wallankumous auki, mutta muuten lomaillaan. Kylvettiin sekalainen satsi kukkia esikasvatukseen ja nyt ollaan lueskeltu kirjaa kanojen hoitamisesta. Mitäköhän se mahtaa ennustaa, uusia suunnitelmia?

  Nyt tämä Noita Nokinenä vain makoilee ja kehoittaa  muitakin makoilemaan, syömään liikaa suklaamunia ja nauttimaan läheisten seurasta!






keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Ryteiköstä paratiisiksi?



 Ei olla saatu uusia tehtäviä yliviivattua listasta kun koko ajan tulee asioita, joita on nyt vain pakko tehdä vaikka niitä ei ole listassa. Tai sitten niitä on vain niin kiva tehdä kun eihän meitä kukaan pakota...



  Tämän ulkovaraston kaatopaikka/rämeikön ei muistaakseni pitänyt kuulua keväällä tehtäviin hommiin, mutta sen sijaan olemme viettäneet siellä kaikki liikenevät tunnit. Rikkaruohoa on nypitty, haravoitu ja raijattu risuja. Näen jo sieluni silmin millainen paikka on kun ollaan annettu sille muutama sata tuntia hellää huolenpitoa. Istutusten kannalta paikka on mahtava. Aurinko paistaa sinne koko päivän. Näen itseni taas superpuutarhurina, joka saa kaiken kukoistamaan.

  Puutarhasuunnitelmat ovat menneet uusiksi. Tajusin tarvitsevani isot kohopenkit joihin tulee salaattia, mansikoita, yrttejä, porkkanoita niin ja raparperia. Muutama viinimarjapuskakin piti saada. Niin ja ruusuja. Olikohan meillä mitään suunnitelmaa

  Pitäisi myös perustaa pienimuotoinen luonnonmukainen niitty. Luin jo asiasta ja ostin tietysti myös siemeniä. Niin ja Strömsön puutarhaa on katsottu liikaa Yleareenasta unettomina öinä. Ei mistään huomaa.

  Nuo ulkovaraston seinien korjauksethan olivat listassa ja puutavara on jo odottamassa. 



 Tässä kuvassa näkee ongelman. Tontti rajoittuu putkiliikkeeseen ja meidän välillä on vain tuollainen verkkoaita. Tarkoitus on tehdä sen eteen risuaita. Alkua näkyykin jo hieman kuvan nurkassa.

  Tuntuu vain, että vuorokaudessa ei tunnit riitä ja pimeäkin tulee ihan liian nopeasti. Tuntuu, että kun menee nukkumaan niin aivot jää jonkinlaiseen surraus-vaiheeseen niin ettei saa nukuttua vaan huomaa tuijottavansa pimeyteen silmät loistaen seuraavaa projektia suunnitellen.



Eihän ilman viinimarjapuskia voi elää. Niitä on nyt jo muutama saatu maahan.


perjantai 20. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen homma kevään listasta tehty!



Nyt ei saa kiinnittää huomiota epäolennaisuuksiin, joita näette etualalla (kuten kasteluletkuun, keskeneräiseen pihapöytään, keskeneräiseen mökkeröön, joka pitäisi siirtää...). Ihailkaa sen sijaan takapihalla näkyvää risuaitaa! Alhaalla lähempää kuva aidasta. Kiitos vielä Tanskalaiselle maajussille ja Jovelan talopäiväkirja-blogille inspiraatiosta! Ensimmäinen kohta kevään to do-listasta tehty.





  Nyt pitäisi jatkaa taas haravointia ja muuta pihan siivoamista. Viikonlopuksi on luvattu kylmää, mutta eipä sitten tule hiki pihatöissä...


Meillä kukkii jo....

Pulla ja Sylvi nauttivat auringosta. Herttaisen oloinen kuva, mutta oikesti ovat juuri pyydystäneet hiiren...