perjantai 17. helmikuuta 2017

Krookukset viikonloppua piristämään, muovi kiertoon





Ihan hävettää kun katsoo tuota muovi satsia. Yksi muumikassillinen sitä tuli vuorokaudessa kaiken maailman leipäpussia, salaattikääröä ym. Toisaalta ei kyllä hävetä kun vien sen kiertoon. Meillä olikin ihan lähellä muovinkierrätyspiste. On muuten aika tehokasta, muovit lähtevät Riihimäelle missä muovit pestään, sulatetaan ja jalostetaan muovirakeeksi ,mistä saadaan tehtyä uusia muovituotteita. Energiaa tähän menee 15 % eli 85 % vähemmän kuin öljystä jalostamalla.


 
ja maailma pelastuu, eikös vaan?
No niin, siinä oli kierrätysvalistus tällä kertaa. On vaan niin mukavaa huomata, että hei, tämänkin voisi tehdä eri tavalla ja ei se nyt paljoa vaadi ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttaa arkipäivän asioita. Jotenkin vain tämä vuoden alku tammikuu ja helmikuu, vievät viimeisetkin mehut. Sohva ja suklaalevy kutsuvat lähes joka päivä. Olenkin antanut itselleni luvan lököillä, mutta työt ja elävät olennot ekaksi. Tänään kissat saivat kaupasta kissanruohoa ja minä krookuksia. Niin ja lapset sipsejä.



keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Pohdintoja kierrätyksestä, lihasta ja muovipusseista

 Vaikka blogini on Wanhan wallankumouksen alla olen sallinut itseni kertoa tänne omia juttujani, koska vaikka pääasiallinen tarkoitus onkin postailla remonttijuttuja koen, että voin välillä laittaa juttuja muustakin elämänmenosta. Tulevaisuudessa ehkä vähän enemmänkin. remonttijututkin

 Vaikka Wanhan wallankumous on "vain " rakennusantiikin myymälä (eikö ollutkin hienosti sanottu) on se iso osaa omaa elämäämme ja elämäntapaamme. Itselleni on ihan älyttömän tärkeää, että puuhailen nyt kymmenettä vuotta vanhan käytetyn tavaran parissa. Tiedän, että kaikki myymämme tavarat on jo kerran tehty tarpeeseen ja meidän kauttamme ne löytävät vielä uuden käytön ja voin lisäksi samalla säilyttää kulttuurihistoriaa. Laatu on myöskin erinomaista, voin myös kehaista, kun en itse ole tuotteita tehnyt vaan puusepät ja kirvesmiehet vuosikymmenten takaa.

  Vuosien varrella tietämys on kasvanut ja asiakkaita kohdatessa on tullut pohdittua enenevässä väärin sitä mikä on ekologista. Jos ikkunat on jo vaihdettu vanhaan taloon olisiko järkevämpää vaihtaa täysin käyttökelpoiset alumiiniset tyylillisesti rumahkot ikkunat pois ja ostaa puusepän tekemät uudet ikkunat tai meidän kautta aidot vanhat ikkunat. Jos kysymys loppuisi tähän sanoisin, että totta kai kannattaa vaihtaa puiset tyyliltään sopivat ikkunat. Mutta mitä tapahtuu uusille edelleen käyttökelpoisille ikkunoille? Perinnekorjaaja  saa sulan hattuunsa kun palauttaa talon "silmät" takaisin vanhanmallisiksi ja vanhat täysin käyttökelpoiset ikkunat kärrätään surutta kaatopaikalle. Näissä tilanteissä antaisin neuvon: jos et pysty elämään ikkunoiden kanssa, koita löytää niille järkevä käyttö eli irroita ehjänä ja anna tai myy eteenpäin. Jos taas pystyt katselemaan uusittuja ikkunoita, anna niiden elää elinkaarensa loppuun ja sitten ostamaan ne laadukkaat puusepän tekemät tai kierrrätetyt vanhat aidot ikkunat. Tästä myös kukkaro tykkää kun kaikkea ei remonttia ei tarvitse tehdä samana vuonna tai edes samalla vuosikymmenellä. Sama pätee tietysti myös uusittuihin oviin.

 Työelämässä tulee mietittyä näitä asioita ja remonttia tehdessä ahdistun kun purkaessa jätevuori kasvaa. Tänä keväänä meillä on tarkoitus remppailla ulkovaraston yksi huoneista ja tiedän seinissä olevan hyvät kerrokset mineraalivillaa, joka on pakko poistaa kun kastunut. Sille en oikein keksi enää uudelleen käyttöä ;)
 
  Tuomas Kyrö sanoi hauskasti "Pitäisikö olla huolissaan"-ohjelmassa, että jos meitä olisi sata kertaa vähemmän voisimme syödä vaikka joka päivä Pandaa Joutsenpedillä, mutta nyt se ei vain onnistu. Ei onnistu, ei ja hyvä näin. Otan itse mielelläni vastaan kasvissyönti-buumin vaikka se monia tuntuu jopa ärsyttävän. Minua ei  haittaa, että ihminen alkaa syödä kasvisruokaa vain siksi koska se on trendikästä. Hienoa olisi jos ajateltaisiin  muutakin, mutta vaikka aate alkaakin trendistä voi se johtaa syvällisempiinkin ajatuksiin.
 

 Itse olen ollut kasvissyöjä 25 vuotta ja olen innoissani siitä, että kaupat ovat kerrankin täynnä kasvisvaihtoehtoja. Silti ymmärrän lihansyöntiä ja muistuttaisin vain kohtuudesta kaikessa. Itse en ole lapsiani pakottanut kasvissyöntiin, mutta koska en osaa oikein liharuokia tehdä ovat he joutuneet pakosti joutuneet elämään enemmän tai vähemmän kasvisravinnolla. Nykyään meidän perheestä neljä on kasvissyöjiä, yhdelle ostetaan välillä Dr.Oetkerin salamipizzaa. Lisäksi perheessä on kolme kissaa jotka syövät pihan hiirien lisäksi kaupan liharaksuja. Kanat ja kilpikonna pärjäävät onneksi kasvisravinnolla. Varsinkin kilpikonna, joka on tietysti täysvegaani. Ostan myös usein muovipussin kaupasta enkä ole edelleenkän organisoinut muovin kierrätystä. En koe kuitenkaan huonoa omaatuntoa siitä, että en ollut tänäkään vuonna kärräämässä lunta Saimaan rannoilla kuuteille. Koitan  tasapainoilla omassa arjessa omien mahdollisuuksien mukaan luontoa säästäen. Riittää, että tekee niin paljon, että itse on sinut itsensä kanssa.

  Näin nämä ajatukset karkasivat, mutta mitäpä siitä...



  Kun nuorimmaisemme, Lyydia 11vuotta oli vuoden vanha perustimme Wanhan wallankumouksen. Tänä vuonna on siis juhlavuosi! Toivon kaikille tälle vuodelle aurinkoa, suvaitsevuutta ja omien ajatustensa haastamista :) Koitan muistaa tänä vuonna ottaa kestokassin mukaan kauppaan...

Mau, meidän perheen barbaari

perjantai 10. helmikuuta 2017

Aurinkoa, elossa olevia ja puutarhatonttu


 Katselin omia blogi - postauksiani muutamalta edelliseltä keväältä ja huomasin,että toistan itseäni. Lavatarhurikin on ennestään luettu , mutta lainasin silti uudelleen kun on niin inspiroiva. Keittiöpuutarha on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Herneenversoja kasvatin, mutta ne menivät jo parempiin suihin. Herneenversoista oli muuten myös parilta keväältä kuvia. Mikäpä siinä kun ovat niin kuvauksellisia. Joulupukki-sokeripurkki muuttui meillä vakiokoristeeksi, päätin, että se saa olla vähän niin kuin puutarhatonttuni.




Pelargoneista oli myös parilta keväältä postaus tai oikeastaan niiden kuolemasta, mutta tänä keväänä ei. Voin riemukkaasti todeta kuvassa olevien kahden pelargonian ja kolmen muun olevan hengissä!


 Ensimmäisiä kevään auringon säteitä kuvataan tietysti joka kevät. Pessimisti minussa muistuttaa, että helmikuu on vielä talvikuukausi, mutta jätetään pessimisti omaan arvoonsa ja nautitaan auringon lämmittävistä säteistä. Kesäisiä suunnitelmia on pää jo täynnä. Niistä seuraavalla kerralla.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Wanhan wallankumous nyt myös Instagramissa

Blogissa on ollut hiljaista, mutta se johtuu siitä, että Wallankumouksessa on ollut normaalia kiireisempää. Kuulumisia tulossa, sitä odotellessa käykää kurkkaamassa meitä Instagramissa :)





maanantai 7. marraskuuta 2016

Hygge


 En ole oppinut nuoriso slangia vaan hygge on  tanskaa ja kuulemma  tarkoittaa "tanskalaista konseptia jonka avulla tanskalaiset selviävät pitkästä ja kylmästä talvesta positiivisina". Ensinnäkin: Miksi tällaista sanaa ei löydy suomen kielestä? Lähipiirissäni ensimmäiset mielikuvat talvesta tuntuvat olevan pimeys, kylmyys, masentuneisuus, itsemurhatilastojen nousu ja yksinäisyys.

 Vertailukohteena huomasin tanskalaisilla talven tarkoittavan lämpimiä takkatulia,villasukkia, lumen ihailua, kynttilän loistetta, perheen ja ystävien kanssa olemista eli siis hyggeä. Tämän viikonlopun olen leiponut, hoidellut eläimiä, pelannut lautapelejä, polttanut kynttilöitä aamusta lähtien, lenkkeillyt pakkasessa, kutonut villasukkaa, maannut sohvalla ja tuijotellut olohuoneen seiniä (joiden  tilkkutäkki tapetti on edelleen kesken). Puuhellakin on ollut tänään kolmeen otteeseen päällä. Meillä ollut koko viikonlopun kymmentä astetta yöllä, mutta mikä ihaninta lisäksi kaunis auringonpaiste. Olen siis hyggeillyt.

  Haluan uskoa, että tanskalaisilla on oikeasti niin hyggeä kuin netti kertoo. Koska jos näin on, niin mahdollisesti hygge rantautuu myös joskus meille Suomeenkin. Hyggen sijaan pitäisi kyllä keksiä joku Suomeen paremmin sopiva introvertimpi sana. En näe, ainakaan itseäni rusettiluistelemassa naapurin kanssa. Ehkä voitaisiin aluksi vaikka hymyillä vastaantulijoille räntäsateessa.  Siinähän sitä jo olisikin tarpeeksi hyggeilyä.












 

 

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ovesta sängyn pääty



  Meillä ei ole mitään kunnollista  makuuhuonetta vaan oikeastaan pieni koppero. Täytyy myöntää, että en ole oikein viihtynyt siellä kun pieneen tilaan on ahdettu kahden ihmisen vaatteet ja parisänky. Nyt iltojen pimetessä olisi kuitenkin mukavaa saada kiva lukusoppi ja energiatasoltaan mukavampi nukkumispaikka.

  Olen jo pari vuotta suunnitellut oven laittamista sängyn päädyksi ja tänään jynssätessäni Wallankumouksen myyntiovia ihastuin tämän oven mahtavaan värisävyyn. Tiedän kyllä, että se on jouluisen värinen, mutta saa kyllä jäädä meille ympärivuotiseksi. Ovi otettiin vauhdikkaasti käyttöön, tarvittiin vain:

Ruuvari, muutama ruuvi, muutama kulmarauta, pari pattingin pätkää (sahattuna sändyn rungon mittaisiksi) ja reikärautaa back upiksi.

Ovelle en tehnyt muuta kuin pesin mäntysuovalla.




Patinaa
Ja sitten vielä tunnelmavalot!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Paperointia ja kirjoja


 Viime viikonloppu meni taas näissä hommissa. Yleensä on vain pari ikkunaa paperoitavana, mutta päätin kesällä irrottaa kaikki alakerran tuplat ja ajatuksena oli kunnostaa ne. Tämä kunnianhimoinen aatos ei koskaan toteutunut. Nyt sitten paperoitiin urakalla. Onneksi ei vielä ole luvattu pakkasöitä tänne etelään.

 Kävin ystävän kanssa kirjakaupassa ja laitoin varaukseen vähän aikaa sitten pari hyvää kirja uutuutta. Varaan yleensä aina kirjat kirjastosta, muuten tällä lukuvauhdilla menisi vararikkoon. Astridin Sotapäiväkirjat sain tosi nopeasti kirjastosta on nyt jo luettu ja hienoksi todettu. Astridin vanhat päiväkirjat löydettiin pärekorista unohdettuina. Sotapäiväkirjoissa on paljon kuvausta myös sota Suomesta, mikä oli mielenkiintoista. Itsellä on sotahistoria aina ollut hämärän peitossa, mutta tämä kirja selkeytti monta asiaa. Oli pakko unohtaa arkipäivän askareet ja vain lukea pari iltaa ja yötä. Seuraavaksi vuorossa Puiden salattu elämä. Sen lukemista odotan innolla ja kauhulla. En luultavasti voi lukemisen jälkeen kaataa enää yhtään puuta. Nehän kommunikoi keskenään. Toivottavasti seuraavaksi joku biologi ei julkaise kirjaa Juureksien salatusta elämästä, sitten ollaan pulassa. Jos joku kaipaa lisää kirjavinkkejä niin lukekaa Kate Mortonia, hänen kirjoissaan unohtaa kaikki oman elämän murheet, koska ne vetävät huikealla tavalla omaan maailmaansa.

Kanat nauttivat auringosta edelleen, mutta muniminen on lopetettu, missäköhän vika?


perjantai 7. lokakuuta 2016

Ei viikonloppusiivousta, mutta...

 
Viikonlopun kunniaksi ei jaksa siivota, mutta energiaa riittää Halltex-levyjen repimiseen katosta ja outoon palapeleillä tapiseeraamiseen.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syksy saapuu,käänteispsykologiaa tarvitaan

Tarkkasilmäinen näkee kanat nauttimassa viimeistä lämpimistä päivistä.


 Näin kaunista meillä oli vielä eilen. Olin huijannut itseni kuvittelemaan, että asun Italiassa Suomen sijaan. Ajattelin, että lämpö jatkuisi ja tulisi ihan vain pikkuinen talvi, lumisadetta kaksi päivää joulun tienoilla ja sitten se olisi siinä. Tänään aamulla oli kuitenkin ilmasto eri mieltä. Tuuli tuhatta ja sataa , lehdet lenteli puista ja nyt alkoi sataa. Huomasin, että rännitkin on tukossa, kuka niitä olisi muistanut puhdistaa.
  Tämä kesä meni  niin vauhdilla ja työn teossa, että tuntuu kuin patterit olisi jäänyt lataamatta. Olen aina ollut syksyihminen, mutta talvesta en oikein tykkää. Yritänkin nyt itseeni käänteispsykologiaa. Valmistaudun talven pimeyteen ja kylmyyteen positiivisesti, perustin Pinterestiin oman kansion talvelle. Löysin oikeasti jo monta juttua mistä tykkään talvessa. Ainakin Narniamainen taikatalvi tunnelma puree hyvin. Ehkä tästä pimeydestä ja kylmästä selvitään taas tänäkin vuonna. Lupaan levittää ärsyttävää positiivisuutta myös blogin puolelle :)


Vähän jäi listoitukset ja maalauksetkin ulkovarastolla kesken.


Maunkin tarvitsee alkaa siirtymään auringon lämmitämiltä portailta kaakeliuunin viereen.

Kaksi juttua mistä tykkään talvessa on puilla lämmitys ja halkojen hakkaaminen. Tässä hyvä alku talvi positiivisuudelle.







tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kesä









Välillä on hyvä pysähtyä ja antaa jonkun muun näyttää omaa elämääsi. Voi yllättyä siitä kuinka kaunista kaikki onkaan. Niin helposti sitä unohtaa kiireen keskellä. Kaikista kuvista kiitos arjen suloisuuden näyttäneelle ystävälle :)

 Myös seuraavassa postauksessa vieraileva valokuvaaja ihan perhepiiristä. Silloin enemmän kesäprojektista eli ylimmästä kuvasta...



 












perjantai 13. toukokuuta 2016

Vanhasta uutta, auringosta energiaa..









   Ylinnä fiilikset säästä, tuo kortin kuva peilaa fiiliksiä niin hyvin. Töitä ollaan tehty, mutta myös nautittu samalla säästä. Toiseksi ylinnä masentava kuva tasan kahden vuoden takaa meidän ulkovaraston takapihalta. Pihalta, jossa ollaan nyt tänä keväänä vietetty jokainen liikenevä hetki.



Maalaukset on vielä vähän kesken. Kivimuurit ulkoverhoilun alapuolella tuovat saaristolaisfiilistä. Keskelle pihaa on ilmestynyt Pergola, tehty nollabudjetilla, pystypuut purkuhirttä. Se unelmien puutarhapöytä oli liian pieni, tehtiin uusi vanhoista lattialankuista pergolan keskelle.



 Pergolan pystypuihin istutettiin humalaa, sen menestys nähdään myöhemmin. Toivoisin humalan kasvavan pergolan kattoon saakka. Kohopenkeissä on salaattia ja muutama mansikan taimi jotka pelastuivat viime kesänä peurojen kynsistä. Salaatti iti muuten huippunopeasti! Kohopenkit purkulaudasta.


 Sadevesitynnyreitä roudattu takapihalle, huomiseksi luvattiin onneksi välillä vettä. Toivottavasti saadaan tynnyrit täyteen. Etualalla purkutalon pihasta roudattu karviaispensas.




Pergolan katossa on tietysti kristallikruunu! Sekin on muuten purkutalosta...

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mitä tehdä kun räntäsade masentaa?

Ei oikein huvita tuohon helletuoliin mennä loikoilemaan...

Ankea näkymä keittiöstä olohuoneeseen ja television johtohärdelliin.
 Mitä tehdä kun aamulla katsoo ulos ja näkee valkoisen lumipeitteen juuri sinä päivänä kun olisi ollut aamupäivä aikaa puuhata  puutarhassa? Ensin vähän masennuin ja sitten päätin käyttää ajan hyödyllisesti siivoamiseen, mitä meidän perheessä ei keväisin oikein ehditä tekemään. Kaikki sujui mallikkaasti kunnes epäkohta kodissamme kiinnitti huomioni.

  Siivous jäi kun aloin suunnittelemaan ja ehdottelemaan varovaisesti sisäikkunan tekemistä meidän keittiöön, vaikka tiedän, että ollaan päätetty laittaa liikenevä remonttienergia pihatöihin. 

 Kuin kohtalon kaupalla löysin juuri passelin ikkunan oviaukkoon. Puolen sentin heitolla sopivan eli tämä oli tähtiin kirjoitettu juttu. Päätettiin, että homma on illaksi valmis ja niin se olikin. Alaosaan tuli minikoinen peiliovi ja listat.


Syy siihen, että tämä oviaukko suljettiin on osaksi television, joka on monesti ollut putoamisvaarassa kun sen ohi juostaan ja se, että keittiöön johtaa isompi oviaukko ratkaisi tilanteen. Nyt saadaan valo kulkemaan huoneissa, mutta silti tuo televisio johtoineen häivytettyä pois. Lisäksi tuntui, että tila rauhoittui kummasti muutoksen myötä. Kyllä piristi!

Tässä tilanne olohuoneen puolelta, miksi televisiot muuten on niin rumia? Pahoittelut epäesteettisestä kissan vessasta reunassa. Tästä näkee, että on varmasti lavastamaton kuva ja amatööri kuvaaja.
  Jännittävää muuten, että piristyin minirempasta niin paljon, että jaksoin siivotakin. Jotenkin se oli mielekkäämpää kun tuli tuota remonttiroskaakin siivottua siinä sivussa. Huomennakaan ei ole luvassa helletuolissa loikoilua. Meille luvattu sadetta ja kalenterissa jono hoidettavia Wallankumouksen hommia, mutta ehkä viikon lopulla pääsee taas pihahommiin kiinni.





Melkein valmis...





Ta-daa!



tiistai 19. huhtikuuta 2016

Luontaisetuja

Punamultamaalauskin edistyy.
Ihanat auringossa paistattelijat!

 Koska meidän työ on myydä vanhaa tavaraa olen aika tarkka sen kanssa, että en hamstraa herkkuja meidän omaan käyttöön. Muuten ei voisi sitten ostaa Oltermannia voikkarin päälle jos ihan kamalaksi hamsteriksi ryhtyisi. Nyt kuitenkin palkitsin itseni kun olen puuhannut Wallankumouksen hommien parissa kymmenisen tuntia päivässä ja usein vielä lauantainakin. No se herkku minkä otin itselle on tuo ihana pöytä jota aloittelin jo rapsuttelemaan, mutta kyllästyin kesken kaiken kun halusin sen jo käyttöön. Siitä tulee ulos kahvittelupöytä tuonne ulkovaraston taakse. Eikös ole ihana! Laitoin jalkojen alle ohuet tiilet niin ei pääse huonoon kuntoon pöytäkaunokaisen jalat. Suunnittelen pöydän ympärille myös rakennelmaa, mutta siitä sitten kun saa jotain näkyvää aikaan...

  Meille tulee varsinkin keväisin aika tiuhaan tahtiin tavaraa Wallankumouseen ja välillä kiusaus on suuri ottaa itselle ne hienoimmat, ovet tai vaikka kasvihuoneen ikkunat. Tällä viikolla saatiin luontaisetuna hyötyjuttuja. Siirsin nimittäin kasan perennoja ja lisäksi raparperia ja ruohosipulia erään remontoitavan talon piharempan tieltä. Olen näistä ihan onnessani. Kuvassa näkyy jo rehottava ruohosipuli ja raparperi. Osaa siirtämistämme kukista en edes tunnista, mikä tekee hommasta jännittävää!