keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syksy saapuu,käänteispsykologiaa tarvitaan

Tarkkasilmäinen näkee kanat nauttimassa viimeistä lämpimistä päivistä.


 Näin kaunista meillä oli vielä eilen. Olin huijannut itseni kuvittelemaan, että asun Italiassa Suomen sijaan. Ajattelin, että lämpö jatkuisi ja tulisi ihan vain pikkuinen talvi, lumisadetta kaksi päivää joulun tienoilla ja sitten se olisi siinä. Tänään aamulla oli kuitenkin ilmasto eri mieltä. Tuuli tuhatta ja sataa , lehdet lenteli puista ja nyt alkoi sataa. Huomasin, että rännitkin on tukossa, kuka niitä olisi muistanut puhdistaa.
  Tämä kesä meni  niin vauhdilla ja työn teossa, että tuntuu kuin patterit olisi jäänyt lataamatta. Olen aina ollut syksyihminen, mutta talvesta en oikein tykkää. Yritänkin nyt itseeni käänteispsykologiaa. Valmistaudun talven pimeyteen ja kylmyyteen positiivisesti, perustin Pinterestiin oman kansion talvelle. Löysin oikeasti jo monta juttua mistä tykkään talvessa. Ainakin Narniamainen taikatalvi tunnelma puree hyvin. Ehkä tästä pimeydestä ja kylmästä selvitään taas tänäkin vuonna. Lupaan levittää ärsyttävää positiivisuutta myös blogin puolelle :)


Vähän jäi listoitukset ja maalauksetkin ulkovarastolla kesken.


Maunkin tarvitsee alkaa siirtymään auringon lämmitämiltä portailta kaakeliuunin viereen.

Kaksi juttua mistä tykkään talvessa on puilla lämmitys ja halkojen hakkaaminen. Tässä hyvä alku talvi positiivisuudelle.







tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kesä









Välillä on hyvä pysähtyä ja antaa jonkun muun näyttää omaa elämääsi. Voi yllättyä siitä kuinka kaunista kaikki onkaan. Niin helposti sitä unohtaa kiireen keskellä. Kaikista kuvista kiitos arjen suloisuuden näyttäneelle ystävälle :)

 Myös seuraavassa postauksessa vieraileva valokuvaaja ihan perhepiiristä. Silloin enemmän kesäprojektista eli ylimmästä kuvasta...



 












perjantai 13. toukokuuta 2016

Vanhasta uutta, auringosta energiaa..









   Ylinnä fiilikset säästä, tuo kortin kuva peilaa fiiliksiä niin hyvin. Töitä ollaan tehty, mutta myös nautittu samalla säästä. Toiseksi ylinnä masentava kuva tasan kahden vuoden takaa meidän ulkovaraston takapihalta. Pihalta, jossa ollaan nyt tänä keväänä vietetty jokainen liikenevä hetki.



Maalaukset on vielä vähän kesken. Kivimuurit ulkoverhoilun alapuolella tuovat saaristolaisfiilistä. Keskelle pihaa on ilmestynyt Pergola, tehty nollabudjetilla, pystypuut purkuhirttä. Se unelmien puutarhapöytä oli liian pieni, tehtiin uusi vanhoista lattialankuista pergolan keskelle.



 Pergolan pystypuihin istutettiin humalaa, sen menestys nähdään myöhemmin. Toivoisin humalan kasvavan pergolan kattoon saakka. Kohopenkeissä on salaattia ja muutama mansikan taimi jotka pelastuivat viime kesänä peurojen kynsistä. Salaatti iti muuten huippunopeasti! Kohopenkit purkulaudasta.


 Sadevesitynnyreitä roudattu takapihalle, huomiseksi luvattiin onneksi välillä vettä. Toivottavasti saadaan tynnyrit täyteen. Etualalla purkutalon pihasta roudattu karviaispensas.




Pergolan katossa on tietysti kristallikruunu! Sekin on muuten purkutalosta...

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mitä tehdä kun räntäsade masentaa?

Ei oikein huvita tuohon helletuoliin mennä loikoilemaan...

Ankea näkymä keittiöstä olohuoneeseen ja television johtohärdelliin.
 Mitä tehdä kun aamulla katsoo ulos ja näkee valkoisen lumipeitteen juuri sinä päivänä kun olisi ollut aamupäivä aikaa puuhata  puutarhassa? Ensin vähän masennuin ja sitten päätin käyttää ajan hyödyllisesti siivoamiseen, mitä meidän perheessä ei keväisin oikein ehditä tekemään. Kaikki sujui mallikkaasti kunnes epäkohta kodissamme kiinnitti huomioni.

  Siivous jäi kun aloin suunnittelemaan ja ehdottelemaan varovaisesti sisäikkunan tekemistä meidän keittiöön, vaikka tiedän, että ollaan päätetty laittaa liikenevä remonttienergia pihatöihin. 

 Kuin kohtalon kaupalla löysin juuri passelin ikkunan oviaukkoon. Puolen sentin heitolla sopivan eli tämä oli tähtiin kirjoitettu juttu. Päätettiin, että homma on illaksi valmis ja niin se olikin. Alaosaan tuli minikoinen peiliovi ja listat.


Syy siihen, että tämä oviaukko suljettiin on osaksi television, joka on monesti ollut putoamisvaarassa kun sen ohi juostaan ja se, että keittiöön johtaa isompi oviaukko ratkaisi tilanteen. Nyt saadaan valo kulkemaan huoneissa, mutta silti tuo televisio johtoineen häivytettyä pois. Lisäksi tuntui, että tila rauhoittui kummasti muutoksen myötä. Kyllä piristi!

Tässä tilanne olohuoneen puolelta, miksi televisiot muuten on niin rumia? Pahoittelut epäesteettisestä kissan vessasta reunassa. Tästä näkee, että on varmasti lavastamaton kuva ja amatööri kuvaaja.
  Jännittävää muuten, että piristyin minirempasta niin paljon, että jaksoin siivotakin. Jotenkin se oli mielekkäämpää kun tuli tuota remonttiroskaakin siivottua siinä sivussa. Huomennakaan ei ole luvassa helletuolissa loikoilua. Meille luvattu sadetta ja kalenterissa jono hoidettavia Wallankumouksen hommia, mutta ehkä viikon lopulla pääsee taas pihahommiin kiinni.





Melkein valmis...





Ta-daa!



tiistai 19. huhtikuuta 2016

Luontaisetuja

Punamultamaalauskin edistyy.
Ihanat auringossa paistattelijat!

 Koska meidän työ on myydä vanhaa tavaraa olen aika tarkka sen kanssa, että en hamstraa herkkuja meidän omaan käyttöön. Muuten ei voisi sitten ostaa Oltermannia voikkarin päälle jos ihan kamalaksi hamsteriksi ryhtyisi. Nyt kuitenkin palkitsin itseni kun olen puuhannut Wallankumouksen hommien parissa kymmenisen tuntia päivässä ja usein vielä lauantainakin. No se herkku minkä otin itselle on tuo ihana pöytä jota aloittelin jo rapsuttelemaan, mutta kyllästyin kesken kaiken kun halusin sen jo käyttöön. Siitä tulee ulos kahvittelupöytä tuonne ulkovaraston taakse. Eikös ole ihana! Laitoin jalkojen alle ohuet tiilet niin ei pääse huonoon kuntoon pöytäkaunokaisen jalat. Suunnittelen pöydän ympärille myös rakennelmaa, mutta siitä sitten kun saa jotain näkyvää aikaan...

  Meille tulee varsinkin keväisin aika tiuhaan tahtiin tavaraa Wallankumouseen ja välillä kiusaus on suuri ottaa itselle ne hienoimmat, ovet tai vaikka kasvihuoneen ikkunat. Tällä viikolla saatiin luontaisetuna hyötyjuttuja. Siirsin nimittäin kasan perennoja ja lisäksi raparperia ja ruohosipulia erään remontoitavan talon piharempan tieltä. Olen näistä ihan onnessani. Kuvassa näkyy jo rehottava ruohosipuli ja raparperi. Osaa siirtämistämme kukista en edes tunnista, mikä tekee hommasta jännittävää!




sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Keväinen loppuunpalaminen saavutettu

Lisää kuvateksti




  Meidän koko porukkaan on iskenyt keväthepuli kuten joka kevät. Kaikki vapaahetket olen punamultamaalaillut, haravoinut, kärränyt kiviä ja kaikkea muuta kivaa. Loppuunpalaminen on siis saavutettu tältä keväältä. Ei muuten kannata lähteä Prismaan kesken punamultamaalauksen, ainakaan fillarilla eikä ainakaan niin ettei katso ensin peiliin. Näyttää erehdyttävästi verelle tuo punamultamaali. Pitäähän tietysti Turun Lausteellakin olla oma outo kylähullu...


  Meidän ulkovarasto on jotain miljoona kilometriä pitkä joten siinä riittää maalaamista ja puukorjauksien tekoa.Vanerilevyjen ja lasivillojen tilalle tuli takaisin ikkunat. Mahtava tunne!
 



Leskenlehtiä,Tiikeri ja lasivillaa hiirenpapanoilla kuorrutettuna.

Risuaitaa ja naapuri eli putkiliike Onninen.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Vanha hyvä aikani



  Meidän pääsiäislomamme alkoi aika harmaissa ja viileissäkin tunnelmissa, emme kuitenkaan anna sen häiritä. Nyt on pönttöuuni ja puuhella lämmitetty ja on aikaa lököillä peiton alla kirjan kanssa. Nappasin kirjastosta jo toista kertaa parin vuoden sisällä Agatha Christien itse kirjoittaman elämänkerran.

  Jos en ole aiemmin hehkuttanut kirjaa niin tässä on ihana, pespektiiviä ja toivoa omaan elämään antava kirja. Sen lisäksi, että Christie on yksi lempikirjailijoistani, on kirjassa historiasta ja vanhoista taloista pitävälle koukuttavia juttuja. Kirjaa lukiessa tulee sellainen olo kuin kuuntelisi hyvän ystävän kertomuksia.


  Jos pääsen irtautumaan kirjasta niin taidan lähteä risuaidan tekoon, huomiseksi luvattiin jo leppeämpää keliä...

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Turmeltumatonta maalaiselämää


Ihanat  maaliroiskeet pöydän pinnassa, laudat ovat vanhoja lattialankkuja.
 Viime päivinä olen miettinyt  Idylli sanaa. Johtuen varmaan iltaisista seikkailuista Pinterestin ihmemaailmassa. Löydän itseni tietokoneelta huokailemassa, että juuri tuollaisen idyllin haluan kevääksi tai kesäksi. Nuotiopaikan, kesähuoneen, kasvihuoneen, kasvimaan, linnanraunion tai mitä nyt milloinkin.



  Piti oikein googlettaa että mitä se oikeastaan tarkoittaa: Turmeltumatonta maalaiselämää ihannoiden kuvaava maalaus, runo tms. Tykkään meidän kodista ja firmasta, mutta asunko idyllissä? Olisihan se ihan hauskaa aikansa vaeltaa olkihattu päässä pitkin niittyjä, kukka korvan takana. Sen sijaan tuntuu nyt on vaellettu kottikärryt kädessä korjaten kuoppaista hiekkatietä. Välillä voi tietysti nojata lapioon ja kuulla läheisestä metsästä ensimmäisen kevättipun äänen. Ehkä asunkin tietämättäni idyllisesti!
 

  Voiko kukaan asua idyllisesti ja haluaisiko kukaan edes? Tulin pohdinnassani siihen tulokseen, että kyllä voi, mutta vain hetkittäin. Idylliä on varmaankin tarkoitus kestää vain noin puoli tuntia per päivä, siis ihan maksimissaan. Se on se hetki kun aurinko paistaa keväällä ekan kerran niin, että voi istua puutarhapenkille  kuuntelemaan kun viimeiset lumirippeet sulavat katolta loristen ränneihin tai  kun kerran kesässä on niin rauhallista aamulla, että ehtii  juoda aamukahvit ulkona. Näitä hetkiä varten se sana on keksitty. Tänään koin myös ihanan idyllisen hetken kun sain Tommin itse tekemän keittiön pöydän!

Mau päiväkahvilla, outo olento etulalalla on Sylvi.



sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kiitos sielunsiskoille!

Toin narsissit ja krookukset turvaan yöpakkasta ja nyt ne aiheuttavat puutarhakirjojen lisäksi levotonta kevätfiilistä...

 Tulin toivottamaan myös teille blogin lukijat ihanaa ystävänpäivää. Vaikka en ole teistä montakaan nähnyt livenä uskon monen olevan kanssani "kindered spirits eli sielunsiskoja", kuten Vihervaaran Anna sanoisi.

  Olen  teidän blogeista ja kommenteista piristynyt, nauranut paljon, inspiroitunut, saanut perspektiiviä asioihin ja ylipäänsä nauttinut ihanista kuvista ja teksteistä. Kiitos siis teille, että olette olemassa!




tiistai 2. helmikuuta 2016

Narsissit pääsivät Wallankumouksen tiloja ilahduttamaan.


Takaisin tullut lumipeite ei saa minun ja kissojen kevätinnostusta laantumaan. Jotain on jo selvästi täällä Etelä-Suomessa ilmassa. Välillä lirisee rännit, multa tuoksuu jo metsässä, puutarhalehtiä plarataan. Ensimmäinen narsissikin on jo ostettu vaikka tulikin sellainen olo, että kehtaako sitä vielä narsisseja ostaa kun on vasta tammikuu. Ostin silti!

  Tämä vuosi on aloitettu aikamoisella työpuurtamisella, mutta ei se oikeastaan haittaa. Lattialankkuja ja ikkunan karmeja irrottaessa ei tule kylmä vaan hiki. Niin ja mikä parasta helmikuu eli minun mielestäni se viimeinen talvikuukausi tulee soljumaan ohitse kuin huomaamatta. Sitten pääseekin jo puutarhatöihin, eikös vaan?

Sylvillä helmikuun päivät kuluvat ihan huomaamatta...



sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Terveiset Totorolta!



On ihan pakko laittaa vielä kuva meidän pihan henkiolennosta, Totorosta ja jakaa ohje pakkaspäivän piristeeksi eli  The Mudcake

2 munaa
2 dl sokeria
1,5 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
4 rkl aitoa kaakaojauhetta
1,5 dl tattarijauhoa
100 g sulatettua voita


Sekoita kaikki ainekset yhteen. Tässä ideana on nimenomaan tehdä lituskainen ja vetinen kakku joten kuivia aineita ei kannata sekoitella erikseen.

Voitele irtopohjavuoka ja laita esim. kookosrouhetta korppujauhon tilalle jos haluat  gluteenitonta.  Tattarijauhon sijaan voi tietysti laittaa vehnäjauhoja jos gluteenittomuudella ei väliä.

Paista 150 astetta 35 min.

Ta-daa valmis!

Nautitaan läheisten seurassa peiton alla vaikka Totoroa katsellen...

Eteenpäin sanoi mummo lumikinoksessa...



En ole kadonnut lumikinosten ja polttopuiden alle. Tai ehkä henkisesti olenkin...


 Nautin kyllä  lähimetsän narniamaisesta maisemasta ja tykkään lämmittää kakluuneja, mutta aurinko alkaa muistutella kevään tulosta...


Yksi joulukoriste on vielä jäänyt roikkumaan kristallikruunuun...








perjantai 4. joulukuuta 2015

Koppero,ihana ilo





  Meille ilmestyi yllättäen, odottamatta uusi koppero, joka on suuri ilo. Jos en ole aikaisemmin kertonut niin en sitten todellakaan ole mikään käsityöläinen tai remonttialan ammattilainen. Itseäni ei ahdista asua viiden henkilön, kolmen kissan ja yhden kilpikonnan kanssa 5 h + k yhdistelmässä, mutta yksi ahdistuksen aihe on ollut. Eteinen, tuo ikuinen suomalainen kompastuskivi!

  Meidän eteisessä on  kolme ovea, joista mennään olohuoneeseen, ulos ja lisäksi on kopperon ovi, joka on ollut tyhjillään. Olen tuskaillut säilytysasioiden kanssa pitkään, varsinkin kun meidän perheellä ei ole mitään maailman sisustuksellisimpia vaatteita. Vai mitä sanoisitte kuraisista Kuomista ja mukavan muhkuraisista lempitakeista?

  Tuon kopperon remppa on kuitenkin jäänyt asteelle huokolevy ja vetävä lattia. Nyt ei ollut ylimääräisiä sijoittaa tapetteihin, joten mielikuvituksella mennään. Keittelin ilmaista liisteriä vehnäjauhoista ja vedestä. Siitä tuli taas aika litkua, mutta pohjaan en tällä kertaa polttanut. Tapettina toimivat vanhan ruotsalaisen kirjan sivut ja vanhat kartat.

  Ryppyjä jäi, joten päätin niiden oleven pikantteja yksityiskohtia. Lattiaakaan ei avattu joten levitin räsymaton lattialle niin ei vedä niin pahasti. Sähköä ei ole joten vedettiin tuollainen pistokkeeseen laitettava lamppu kattoon, sehän on suorastaan ranskalaisen booheemi?

  Listatkin saatiin ulko-oveen ja kopperon oviaukkoihin. Vaikka remontti ei omalta osaltani taidonnäyte ole, olen ikionnellinen siitä, että saadaan takit  ja saappaat piiloon. Koppero kätkee kaksi vaatetangollista vaatetta, muutaman kenkähyllyllisen kenkiä ja lisäksi pyöräilykypärät ym. Ihanaa kun kura ja hiekka eivät kulkeude enää koko eteistilaan. Paras joululahja tänä vuonna!








tiistai 1. joulukuuta 2015

Muista!



   Otin muutaman ohjenuoran taas käyttöön kun suorittamisen kuukausi lähti käyntiin:



1. Osta suklaata tai muuta herkkua mistä tulee hyvä mieli.

2. Jos pimeys ahdistaa älä lähde ulos jos ei ole ihan pakko.

3. Älä mene mukaan joulupsykoosiin, joulu tulee vaikka kaikkia haluttuja lahjoja ei löytyisikään paketeista.

4. Lämmitä kotisi ihanaksi pesäksi. Polta kynttilöitä, paljon!


5. Älä pura omaa ahdistuneisuuttasi ( koska sellainen joku joulukuun päivä kuitenkin tulee ) muihin ihmisiin.

6. Vietä sellainen joulu, että itselläsi on hyvä olla henkisesti niin sitten on muillakin hyvä olla.

7. Tee ja lähetä joulukortteja jos tuntuu siltä. Älä tee tai lähetä joulukortteja jos ei tunnu siltä.

8. Vietä aikaa koko joulukuun ajan lemmikkiesi, läheistesi ja ystävien kanssa. 

9. Vältä kauppakeskuksia, mene mieluummin kotiin kuuntelemaan Jouluradiota ja kutomaan villasukkia.

10. Muista sisäinen lapsesi, yllätä itsesi vaikka joulukalenterilla.


maanantai 9. marraskuuta 2015

Puiden kansa


   Kun nämä kelit alkavat eli taivaan jumalat pirskottelevat jäävettä kasvoille ja puhaltavat kylmän viiman takin alle käperryn mielelläni omaan kotimetsääni eli sisälle hirsitalooni. Olemme viime viikkoina kanniskelleet 1800-luvun hirsiä Wallankumoukseen myyntiin. Yksi hirsi painaa 100 kiloa tai enemmänkin ja näitä mäntyjä kanniskellessa on taas konkretisoitunut se miten ihan oikeasti saan asua ikimetsässä omassa kotonani. Ne puut vaan jotenkin aina unohtuvat kun niissä on päällä pinkopahvit, huokolevyt ja tapetit.

   Olen huomannut, että ihmisten kaipuu jonnekin perimmäisille juurille on vahvistunut. Itse en ole poikkeus. Meidän kaikkien juurethan ovat metsässä. Vaikka ei olisikaan syntynyt Suomessa ei tässä maassa pysty elämään niin etteivät puut vaikuttaisi elämään, koska niitä on joka puolella. Lempparisarjani Maan povessa ja Ängelby myös ovat jännästi kiinni luonnon voimissa. Uskon metsän ja puutalossa asumisen tervehdyttävään voimaan.

 

  Nyt kun pimeä tulee aikaisin olen käpertynyt sohvan nurkkaan kirjan kanssa. Nyt menossa Puiden kansa niminen kirja. Kuva ylinnä kirjasta. Käpertykäämme kotipesäämme ja muistakaa käydä moikkaamassa puita välillä metsässä.




Ihanaa kun kanatkin ovat saavat elää hirsien suojassa. Huomatkaa, maalattu ollaan!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Napoleon suuren palatsi



 Saimme talvikanalan jo monta viikkoa sitten sisältä valmiiksi, mutta ulkopuolelta on remppa jäänyt kesken kun töitäkin on pakko tehdä ja miten se pimeä tulee niin aikaisin illalla?

  Kalkkimaalaus ei mennyt ihan nappiin, kohtia jäi maalaamatta, mutta ajattelin keväällä maalata uudestaan kun kanat ja kukko muuttavat kesäkanalaan. Alkuhankaluuksien jälkeen kanat, kukko ja me ihmiset, niin ja kissat tullaan yllättävän hyvin toimeen. Pientä puberteettia kukolla oli ja se koitti hätyytellä niin ihmisiä kuin kissojakin, mutta nyt on jo rauhoittunut. Kuten kuvasta näkee valppaana ollaan, mutta tiedetään jo ketkä ovat vihollisia ja ketkä ei...

  Jos sää ja työt sallii saadaan kanala ulkoapäinkin näyttämään vähän mukavammalta ennen talvea. Vaikka ollaan paljon saatu ulkorakennusta kunnostettua niin aina siinä on joku kohta vähän rempallaan. Neliöitä on kuitenkin kaikkiaan 300. En koe stressiä tästä kunnostusasiasta, mutta olisi ihana saada joskus nähdä koko ulkorakennus kunnostettuna.

  Itselläni on kuvitelma joulusta meidän pihamaalla. Lunta leijailisi rauhallisesti taivaalta. Meidän ulkovarasto kanaloineen kaikkineen olisi täydellisesti kunnostettu. Totta kai myös maalattu. Eikös punamullalla voi maalata pakkasessakin?

  Jos tiedätte kuvituksen Tontusta joka ei saa unta, niin sen näköinen meidän pihavarasto ja pihamaa olisi. Sellainen tonttukin olisi kiva vaeltamassa meidän pihamaalla...





perjantai 30. lokakuuta 2015

Uusi vanha matto



 Syksyllä vanhassa talossa asuja innostuu lämpimistä asioista, polttopuista,villasukista ja vaikka  uudesta matosta, joka on  kyllä oikeasti vanha. Tämä kaunokainen muutti purettavasta talosta meille. Pesin sen helllävaroen kylpyammeessa mäntysuovalla ja kuivattelin viimeisinä lämpiminä päivinä ulkona. Iästä en osaa sanoa, osaisiko joku?


  Vaikka oman blogin puolella on ollut hiljaista olen kyllä ahkerasti käynyt teidän muiden juttuja lukemassa. Valoa teidän kaikkien alkavaan talveen ja pitäkää huolta toisistanne!