perjantai 18. huhtikuuta 2014

Uusia ja vanhoja pintoja

Tapetit tallentuvat huokolevyjen taakse.

Olen aina tykännyt teatterilavastuksen omaisista tiloista  kotonakin. Näissäkin lastenhuoneen seinissä on hienot wanhat tapetin jämät ja niistä tulee joku vanha Dostojevskimäinen kohtaus mieleen , mutta taitaisivat olla hieman synkeät lapsille? Tapetit jäävät tuleville sukupolville säästöön onneksi huokolevyjen taakse. Niiden tilalle tulee nyt ainakin tämä Tapettitalolta:


On muuten vaikea löytää pian yksitoistavuotiaalle pojalle mitään sopivia tapetteja. Kukkaset ovat kuulemma liian hempeitä ja Pöllö-tapettiakin on ollut jo kaksi kertaa. Katsellaan siis asiaa.

Itse otin pienen väliaika-projektin kun meille tuli keittiökaappi, josta kuoriutuu hellän huolenpidon ja maalin avulla helmi. Tässä kaappi vielä hieman alennustilassa, katsotaan jos saan tänään maalaukset valmiiksi niin laitan kuvan lopputuloksesta.

Onneksi hiiren kakka ja hämähkinseitit eivät näy kuvassa ;)

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Purkua ja jotain valmistakin

Puuhella on purettu yläkerrasta ja siirtyy yhden kerroksen alaspäin eli meidän tulevaan keittiöön.


   Meidän perhe on ollut aika paljon pihalla ( ihan näin ruumiillisesti tällä kertaa). Toisessa päädyssä olemme purkaneet lastulevykomeron, nostaneet yläkerran ison huoneen lattian , lisänneet lisää purua ja laittanut ilmansulkupaperin ja nyt on taas lattia taas kiinni. Seuraavaksi alkaa siinä huoneessa huokolevytys, katon pinkopahvitus ja tapetointi (jihuu!) Puusepältä Valtteri Lindbladilta ( ei ole maksettu mainos vaan ihan ansaittu) saadaan huomenna kolme valmista salin ikkunaa, jotka pitäisi maalata, lasittaa ja kitata. Niin ja muurin viereinen vauriokohtakin on saatu kuntoon.




Muurin viereinen vauriokohta portaikossa.
Sama kohta avattuna.
Ja korjattuna.
Vähän synkeä fiilis, mutta eiköhän se maalilla kirkastu.
 En muuten ole vieläkään stressaantunut remontista vaan innoissani. Meille  varmistui maaperän puhdistuksen aikataulu, huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa aloitetaan, joten pihamme tulee kokemaan aikamoisen myllerryksen. Tästä sisäinen puutarhurini on sekä innoissaan, että ihan hiukan kauhuissaan.

   Lisäksi olemme pohdiskelleet erilaisten sakokaivojen välillä. Meillehän tulee sakokaivot talon molempiin päätyihin. Kaupungin vesi tulee, mutta jätevedet ovat menneet sakokaivoihin ja tulevaisuudessa menevät myös. Saamme poikkeusluvan asiasta. Erikoista kun asutaan muutaman kilometrin päässä keskustasta. Sakokaivot on nyt maaperän puhdistuksen yhteydessä järkevä tehdä.

Sylvi Silkkiapina nauttimassa auringosta keinun päällä.








maanantai 3. maaliskuuta 2014

Aurinkoa ja räntää




Tämä on raskainta aikaa, mutta myös hauskinta aikaa. Olen tajunnut, että on mukavaa rakentaa, se ei ole mikään väliaikainen tila vaan pysyvä ja se sopii meille.

 Aurinko pilkahteli lauantaina ja aiheutti levottomuutta kissoissa ja ihmisissä. Oli  niin ihanaa olla ulkona ja siivota metsää, rakentaa risumajaa. Oli myös väsyttävää, mutta ei vain voinut olla menemättä koko ajan ulos. Sisälle vain syömään ja sitten teekupin kanssa ulos takaisin.



 Nyt kun on tullut pari päivää räntää öisin olen melkein masentunut asiasta, mutta onneksi vain melkein. Huomenna lähtee kaatopaikalle risuja ja roskaa metsästä ja remonttijätettä toinen kuorma.

Remonttisuunnitelmat elää, maalämpö mietityttää ja se kuinka monta uunia muurauttaisi....

Niin ja tässä linkki meidän myytävään päätyyn!


maanantai 24. helmikuuta 2014

Mietiskeltiin Pullan kanssa...


Pulla miettii, että  mitä ne ihmiset on taas keksinyt.


  Olen nyt muutamaan kertaan ehtinyt enemmän mietiskellä tuolla remontoitavassa päädyssä mitä kaikkia haasteita siellä on. Eniten olen miettinyt missä järjestyksessä tehdään asioita.  Jos jotain olen oppinut remontista niin sen, että aikataulutus on kaiken A ja O.
Yläkerran uunin yläosa oli betonoitu joten purkaminen  ei ollut kivaa. Onneksi löytyy varaosia.


  Tällä hetkellä olen vielä sellaisessa uinuvassa tilassa, mutta onneksi Tommi on ottanut härkää sarvista ja aloittanut yläkerran kaakeliuunin purkamisen ja  purkanut kokonaan yläkerran puuhellan. Puuhella siirretään alakerran keittiöön missä ei ole minkäänlaista tulipesää ja kaakeliuuni muurataan takaisin paikoilleen. Kaikki päädyn tulipesät päätettiin purkaa ja muurauttaa takaisin. Nuohooja on kaikki uunit tarkastanut ja ne ovat käyttökunnossa, mutta jokaisessa on pientä ja suurempaa vikaa. Päädyttiin täydelliseen uuniremppaan , koska se olisi ollut jossain lähitulevaisuudessa kuitenkin edessä ja asuessa sellaista remonttia on inhottavaa tehdä. Pöly, lika ja noki , joka uunien purkamisesta ja uudelleen muurauksesta tulee on aikamoinen.


Tähän tulee puuhella.


 Tässä remontoitavassa päädyssä huomaa sen, että talomme oli pitkään autiotalona. Koska se sijaitsee metsän vieressä ja puskia ja puita oli ehtinyt kasvaa talon lähelle ei se myöskään ollut antanut talon hengittää ja kuivua toisin kuin nykyinen kotipäätymme joka on avarammalla, korkeammalla ja auringonpaisteisemmalla kohdalla.

  Sinällään muita suurempia remonttikohteita tulevassa päädyssä ei ole lukuun ottamatta uuneja, yläkerran kattoja ja lattioita, jotka pitää avata. Kylpyhuone tehdään vanhan paikalle ja vanha kylpyhuone on onneksi jo purettu. Keittiö tehdään vanhalle paikalleen ja kierrätysmateriaaleista soveltaen.


 Ulko-ovet pitäisi vaihtaa puusepän uusiin vanhan mallisiin oviin ja ikkunoita pitäisi kunnostaa. Nämä ovat kyllä enemmän ensi kesän juttuja.
Ei tämä oikeasti niin paha projekti ole. Todellakin!


Tässäkin ihana kohta, vaikka katto piätisi kyllä maalata.




keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Haastevastaukset




Sain haasteen Karo-Liinalta

1. Lempiväri sisustuksessa
2. Design-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille.
3. Hurmaavimmat henkilöhahmot TV:ssä
4. Suosikki leivonnassa
5. Blogisuosikit

1. Apua, eihän mulla ole mitään väriä mistä en tykkäisi. Kaikki  värit sopii johonkin paikkaan. Myrkynvihreäkin on niin  hauska ja miksei sellainen 70-luvun kakanruskeakin. Meidän Juhannusruusu-tapetissa taitaa itse aisassa olla sellainen värisävy, hmm...

2. Kaiki käy tässäkin tapauksessa. Ei tule yhtään mieleen mitä ei voisi soveltaa omaan kotiin vaikka meiltä ei paljon designia löydykään ;)

3. Hercule Poirotissa esiintyvät hahmot ja Midsomerin murhissa olevat ihanan brittiläisen huumorintajun omaavat näyttelijät.


4. Olen jo pitkään pyrkinyt välttämään vehnäjauhoja ym. ja siirtymään spelt-jauhoihin,ohraan ja tattariin. Paras leivonnainen onkin Kesäkurpitsakakku, jonka ohje on anastettu Monkeyfood-blogista. 

5. Laitoin tähän blogit jotka haluan haastaa. Lemppariblogeja on niin paljon! Niin ja antaa mennä samoilla kysymyksillä...


Kurpitsalaakso

Kummitustalon kuvakirja

Radanvarren ohdakkeita

Päivölänpaiste

Koti 1898

torstai 30. tammikuuta 2014

Muutosta pukkaa...




  Jo viime kesänä aloimme miettiä ja vähän jo toimiakin sen hyväksi, että saisimme jonkun naapuriksemme. Alkuperäinen suunnitelma oli, että myisimme tämän oman päädyn, mutta sitten punnitsimme omia voimavarojamme ja sitä jaksammeko aloittaa uutta remonttia. Päädyimme myymään tuota Rehtorin päätyä, jossa kuitenkin remonttia jonkun verran löytyy. Asia ei oikein ottanut tuulta purjeisiin. Remontti tuntui lähes kaikista ylitsepääsemättömältä tai sitten lainaa ei tullut pankista. Tuntui, että oikeat ihmiset eivät kohdanneet oikeaan aikaan.

  Nyt joulun jälkeen päädyimme siihen, että laitamme oman puoliskomme myyntiin ja remontoimme itse tuon Rehtorin päädyn. Kyllähän me nyt yksi puutalohuoneisto jaksetaan remontoida. Sitä paitsi minusta elämän kuuluu olla sopiva sekoitus seikkailua ja työntekoa ja remontissahan yhdistyy nuo molemmat , vai mitä?

  Välittäjäkin kävi ja laittoi päätymme myyntiin joten  mieltä ei voi muuttaa enkä muuttaisikaan vaan tällä hetkellä olen innoissani. Lapsetkin ottivat asian positiivisena ja olemmekin jo tänne muuttaessamme sanoneet, että  emme pysty yksin koko meidän taloa remontoimaan  eikä se ole tarkoituskaan. En myöskään ole pitänyt ihanteena omistaa valtavaa taloa yksin vaikka myös yksinäisyydessäkin viihdyn. Meidän talo ei ole mikään normaali omakotitalo vaan  yhdistettyä työntekoa ja kotoilua. Kunpa saisimme jonkun innostuneen ideoita pursuilevan naapurin.

 Tiedän, että joku  pitää minua sinisilmäisenä naapuri asian suhteen ja miettii  mahdollisia riitatilanteita. Itse en antaudu  angstin valtaan vaan koen tämän asian olevan pelkästään positiivinen. Onneksi olemme eläneet vuosia eri puutaloyhtiöissä ja se jos mikä on kasvattavaa enkä mitään kokemuksistani vaihtaisi pois. Mielenkiintoista mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

maanantai 6. tammikuuta 2014

Pitäisikö polttaa kuusi?



 Voisi vuodenaikaa ajatellen luulla, että oltaisiin riisumassa kuusta ja roudaamassa sitä pihalle. Kuusi kuitenkin nököttää olohuoneen nurkassa eikä raaskita sitä varmaankaan vielä ainakaan viikkoon viedä pois. Voisi vaikka tehdä siihen pari uutta koristetta?
 
  Jouluhysteria ei iskenyt vaikka kuusi jäikin vuodenvaihteen yli vaan pääsin juuri  joulun fiilikseen kiinni ja sitten olikin kaikki ohi. Ihan liian nopeatempoista. Olisin voinut jatkaa lasten kanssa köllöttelyä, päiväunien nukkumista, suklaan syömistä, kutomista ja Hercule Poirotin katsomista niin paljon pidempään. Lumen puuttuminenkaan ei ole häirinnyt, onneksi Turku tarjoaa halpoja keinoja nauttia luistelusta, esimerkiksi tänään Parkin kentällä loppiaisluistelua filharmonisen orkesterin tahtiin. Ilmainen sisäänpääsy!

  Tuntuu, että täällä meidän kodissa on loppuvuoden ajan toiminut  filosofinen pohdiskelu tuon konkreettisen tekemisen sijaan. Eräs ystäväni kehotti  pilkkomaan joulukuusen vuoden lopussa, polttamaan sen ja ripottelemaan tuhkat omaan mieleiseen paikkaan. Ikään kuin vertauskuvallisesti päästäisi irti menneestä vuodesta. Tänä vuonna en taida tarvita kuusen polttamista, koska vaikka jäinkin joululoman rauhalliseen tunnelmaan kiinni olen jo päästänyt viime vuodesta onnistuneesti irti. Yleensä kirjoitan kesäkuulle saakka väärin vuosiluvun, mutta nyt olen jo vahvasti vuodessa 2014 kiinni. Itse asiassa joululomaa olisi kivaa jatkaa nimenomaan siksi, että saisi rauhassa pohdiskella uutta vuotta ilman arjen hötkyilyjä. En tee uuden vuoden lupauksia, mutta lupaan itselleni olla stressaamatta asioista joille en voi mitään ja tehdä vain parhaani.

  Joululoman päättymisestä johtuvaa ahdistusta helpottaa se, että katsoin juuri kalenteria ja huomasin että lasten hiihtoloma ajoittuu jo viiden viikon päähän. Silloinhan voisi olla talvi parhaimmillaan. Pitäisiköhän säästää kuusi siihen saakka ja viettää uusinta-joulu?

perjantai 20. joulukuuta 2013

Verhoilua



 Meidän kodin verhottomuus on usein herättänyt kysymyksiä. Olen aina ollut huono laittamaan ikkunoihin verhoja ja täälläkin kodissa ollaan eletty yhdellä verhokapalla ja kahdella pimennysverholla. Onneksi olen hyvä delegoimaan ja myöntämään myös sen, että olen jossain asiassa huono. Se lisäksi, että olen laiska verhojen laittaja olen myös maailman surkein ompelukoneen käyttäjä.

  Onneksi olen siis mennyt naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka osaa ommella. Ompelukonetta meillä ei ole joten onneksi saimme ystävältämme Riitta-Stinalta apua verhojen ompelussa. Kiitos sinulle, saimme verhojen ompelun lisäksi hyvän  mielen kotiin lähtiessämme. Kotiisi on aina upeaa tulla, koska siellä vallitsee suvaitsevaisuuuden ja rauhallisuuden ilmapiiri. Olet idolini!


  Nämä eivät sitten ole jouluverhot vaikka ovatkin kimmeltävät, koska tulevat killumaan ikkunoissamme läpi vuoden. Tyyliltään ovat tuollaiset Peppi Pitkätossun verhot mustalaisvankkureissa. Verhot ovat löytö kangaspakkoina kirpputorilta ja ovat ainakin 60 vuotta vanhaa kangasta. Meillähän alkaa tupsahtamaan hyasintteja sinne sun tänne, alkaakohan jouluhysteria sittenkin? Huomaatteko, että meillä paistoi taas tänään aurinko!




keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kotikolossa anti-sosiaalisesti

Aurinko tuli tervehtimään meitä tänään.
  Minun täytyy myöntää, että en ole mitenkään erityisesti jouluihminen. Olen tajunnut sen itse asiassa vasta tänä vuonna. Voin kyllä laittaa hyasintin vanhaan kivaan purkkiin ja pari jouluvaloakin. Kuusta en välttämättä ottaisi jos lapsia ei olisi.  Se ei tarkoita, että en pitäisi joulusta ja tykkäisi katsella muiden joulukoristeluita ja valmisteluita.

  Itse odotan  joulusta sitä, että saan syödä hyviä ruokia ja lukea kirjoja. Niin ja sitä, että aattona ei ole kiire mihinkään. Lumi olisi plussaa ja olisi kiva päästä luistelemaan, mutta ehtiihän sitä sitten tammikuussa jos jouluna ei lunta löydy. Aatoksi minua odottaa Tove Janssonista kertova kirja "tee työtä ja rakasta".

  Olen koittanut olla mahdollisimman paljon poissa tavaratalojen ostoshysteriasta ja olen oikein kääriytynyt pimeyteen ja kynttilänvaloon tänne kotikoloon. Olen siis tällä hetkellä
aika anti-sosiaalinen, mutta koittakaa kestää. Ainakaan joulustressi ei tule meille kylään kun pölypallerot pyörivät kotoisasti jaloissa ja lapset haluavat kuulemma syödä kiinalaista ruokaa jouluna.

  Saa nähdä saanko vielä muutaman päivän aikana kehitettyä itselleni jouluhysterian mikä on aivan mahdollista. Lupaan  raportoida jos näin pääsee käymään...



lauantai 16. marraskuuta 2013

Sain haasteen

Tällainen ihanuus oli lennähtänyt  meidän rehtorin päätyyn.
Sain haasteen Rouva Pionilta
Ohjeet olivat tällaiset:
1) Haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2) Haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on valinnut.
3) Jokaisen haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4) Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa.
5) Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.
6) Ei takaisin haastamista.
1)  Mitä sinulle merkitsee pyhä/mikä sinulle on pyhää?
2)  Mistä asioista nautit eniten vapaa-aikanasi?
3) Mikä tällä hetkellä on itsellesi elvyttävintä arjen keskellä?
4) Mainitse jokin sinulle merkittävä musiikkikappale.
5) Mainitse jokin sinulle merkittävä kuvataiteellinen taideteos.
6) Onko sinulla turvavaate/turvavaatteita? MIllainen se/ne ovat?
7) Lapsuusmuisto, joka tulee mieleesi ensimmäisenä.
8) Unelmasi tai haaveesi tällä hetkellä.
9) Pystytkö näkemään itsesi vanhana? Millainen olet?
10) Mikä sinusta on parasta lähestyvässä vuodenajassa?
11) Miten suhtaudut joulunodotukseen?
1) Pyhän käsitys on itselleni aika laaja. Arvostan eri ihmisten vakaumuksia ja sitä, että jokin tietty juttu on toiselle pyhä asia vaikka ei itselleni olekaan. En itse kuulu kirkkoon, mutta silti enkelit ja muu monesti kirkkoon yhdistettävä asia on minulle pyhä. En tällä hetkellä koe kirkon vastaavan omia moraalikäsityksiäni.

2) Kutomisesta, lukemisesta, lasten kanssa olemisesta,metsässä kulkemisesta , ystävien tapaamisesta...
3) Se, että uskon elämän kantavan  minua eteenpäin ja, että asiat tapahtuvat juuri oikealla tavalla vaikka useasti tuntuu, että menevät ihan väärällä tavalla ja tapahtuu surullisia asioita joiden merkitystä en sillä hetkellä ymmärrä.
4) Teini-ikäisenä kuuntelin heviä ja glamrockia ;) Nyt saan voimia esim. Jukka pojan biiseistä ja ihan vaikka klassisesta musiikista.
5) Eksyn tutkimaan useasti Tove Janssonin kuvituksia, kuten myös Outi Heiskasen ihania teoksia.
6) Villasukat :)
7) Luen koiralleni noin 5-vuotiaana Aku Ankkaa.
8) Erityisia haaveita ei tällä hetkellä ole, paitsi tietysti ne tavanomaiset eli  Loton täysosuma, lastenhoitaja ja taloudenhoitaja, maailman rauha,pitsihuvila Ruissalosta, oma hevonen ja hevosen hoitaja,keskuslämmitys meidän taloon...
9) Ehdottomasti näen itseni vanhana, puuhaan varmaankin aika samoja juttuja , mutta vielä ryppyisempänä ja  harmaahapsisena. Toivon säilyttäväni positiivisen ajattelutapani ja kiinnostuksen elämään ja ihmisiin. Idoleina esim. juuri nuo Heiskanen ja Jansson.
10) Pysähtyminen, hyvällä omalla tunnolla köllöttäminen kotona iltaisin kun ulkona ei näe mitään.
11) Aika rauhallisesti enkä ole oikeastaan minkään tietyn tapaperinteen orja. Odotan kirjojen lukemista pyjama päällä ja toivon, että jouluna olisi lunta ja muutama astetta pakkasta.
Joulua näkyy jo Wallankumouksessa

En nyt jaksa keksiä kysymyksiä,mutta haastan kaikki halukkaat vastaamaan näihin samoihin kysymyksiin. Olen siis aika laiska itseni haastamisessa...

tiistai 12. marraskuuta 2013

Mymmelinä mennään


Olen alkanut kerätä kaikkea rompetta autioituneeseen kasvihuoneeseen.
 

  Olemme laskeutuneet synkimpään vuodenaikaan, mutta koitetaan taistella täydellistä lamaantumista vastaan. Sanoo nainen joka istuu yöpaidassa klo 18 illalla ja odottaa, että lapset valmistaisivat mahdollisimman nopeasti kotitekoista Dajmia...

   Olen jaksanut arkea kun tiedän, että pääsen töiden jälkeen 15 minuutin päiväunille  ja voin mennä illalla kymmeneltä nukkumaan kirjan ja lämpimän kauratyynyn kanssa. Lisäksi olen jäädyttänyt kaikki liian myöhään tapahtuvat tapaamiset, koska en viitsi lähteä pyjama päällä kaupungille kahville. Viideltä alkaa jo pimeys joten silloin kuuluu olla rantautuneena sohvalle kaakeliuunin viereen teekupin kanssa. Onneksi on ystäviä ja perhe jotka ymmärtävät.


  Meille muutti muuten uusi perheenjäsen, Matti Porista. Nyt se toimii kynttilöiden pitopaikkana kunnes saadaan se kytkettyä hormiin ja otettua vanha maali pois.




  Meillä on  Wallankumouksessa ollut aikamoista puurtamista, mutta olemme sitten puuhanneet joitain pieniä kodin remontteja eteenpäin mikä on ollut ihan piristävää. Meidän ns. työkaluille tarkoitettu tila ei ole ollut mitenkään inspiroiva, koska se on sijainnut synkässä autotallin nurkassa missä työkalut ovat olleet sikinsokin pahvilaatikoissa jo pari vuotta.



 
 Nyt päätettiin tehdä yhteen saleista puutyötila pienemmille hommille ja laitettiin samalla vähän jämätapettia repsottavaan pinkopahviseinään ja otettiin sisäseinistä hirsiä esiin. Ehkä nyt rima on matalampi mennä tekemään hommia vähän piristävämpään työtilana. Työkaluja ei tietenkään olla vielä ehditty järjestää.  Nyt ne ainakin ovat nätimmässä paikassa vaikka ovatkin edelleen pahvilaatikoissa. Isommat työkalut kuten pöytäsirkkeli jätettiin synkeään autotalliin puutavaran kanssa.



Tässä vielä Tove Janssonin viisautta arjen harmauden keskelle. Janssonin "Kesäkirja" toimii kanssa piristysruiskeena.


  Marraskuun päivä hämärtyi verkalleen. Mymmeli ryömi haahkanuntuvapeiton alle, hän oikaisihe jalkansa niin , että polvet naksuivat ja kipersi varpaat lämminvesipullon ympärille. Ulkona satoi. Parin tunnin päästä hän olisi parahiksi nälkäinen syömään Vilijonkan päivällistä ja ehkä häntä huvittaisi jutella jonkun kanssa. Nyt hänen ei tarvinnut tehdä muuta kuin vajota lämpimän uppeluksiin, koko maailma oli suuri haahkanuntuvapetto jonka sisään oli kietoutunut muuan mymmeli ja kaikki muu oli peiton ulkopuolella. Mymmeli ei milloinkaan nähnyt unia, hän nukkui milloin häntä huvitti nukkua ja heräsi kun maksoi vaivan herätä. ( Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu)

Sylvi tavoittaa Mymmellinä olemisen tunnelman.


maanantai 28. lokakuuta 2013

Selviytymistä ja Kummitustarinoita,niin ja Kassapiste

Kaivattu kassapiste


 Ihan ensiksi jaan ilouutisen siitä, että ollaan  vihdoin kahden vuoden odotuksen jälkeen saatu rakennettua kassapiste, jihuu!

  Jokaisen kesän loppuessa unelmoin hetken keskuslämmitteisessä kerrostalossa asumisesta (kuten varmasti olen joskus maininnutkin, taisi olla viime syksynä ;) )  Mietin sitä, että ei tarvitsisi paperoida ikkunoita, lämmittää uuneja unenpöpperöisenä kuudelta aamulla eikä miettiä lumen luontia. Pohdin sitä onko tämä talo tosiaan minulle paineita lisäävä tekijä? Olisinko iloisempi ihminen kun voisin elää ilman velvollisuuksia rakennusta kohtaan? Niin ja miksi ylipäätään haluan elää näin?

 Eilen illalla se taas valkeni kun olin saanut illalla tehtyä viikkosiivouksen, hakattua halkoja ja lämmitettyä uunit ja tehtyä vielä aamulla aamupuurot ja päivällä ruuan puuhellalla, että "Vau, täällä sitä vaan selviydytään!" No, ehkä apunani on sähkö, öljylamppuja meillä ei sentään ole, niin valaistus toimii ihan minusta riippumatta ja sähköpatterinkin voisin laittaa päälle haluttaessa eikä tuo puuhellalla tehty kasvisruokakaan ollut omalta maalta vaan Prismasta. Ymmärrätte silti varmasti onnellisuuden tunteeni siitä, että tunsin eläväni symbioosissa taloni kanssa ja miksei jopa luonnon kiertokulun kanssa. Eli siis olen onnellinen valitsemastani tiestä, mutta on pakko sanoa, että vähän stressiä pukkaa kun meillä on muutama tuikitärkeä homma hoitamatta talven varalle. Ei ehkä olisi pitänyt loikoilla niin paljon meren rannalla kesällä, mutta pakkohan sitä henkistäkin pääomaa on jostain voitava hankkia. Meillä olisi hormin korjausta, salin ikkunoita laittamatta paikoilleen ym. Apua, niin ja lisäksi täällä on myrsky ja ulkovaraston kattokin vähän vuotaa, mutta tosiaanhan olen onnellinen vanhassa talossa asuja, ihan totta!

 Sitten tiedotusluontoista asiaa! Koska, emme ole saaneet ketään innokasta yrittäjää tuonne meidän talon toiseen päätyyn alamme pitää siellä luentoja. Luennoissa tulee olemaan perinnekorjausta ja lisäksi mielenkiintoista historiallista tarinointia esim. Turun historiallisissa wanhoissa taloissa asuneista henkilöistä ja myös Kummitustarinoita on luvassa. Ehdotuksia luentojen aiheista otetaan vastaan ja tilaa voi myöskin vuokrata kurssituksia ym. varten marraskuusta eteenpäin, jos jollain on sellaisen tarvetta. Luentojen päivämäärät löytyvät meidän nettisivujen alusta.

   Hauskinta asiassa on se, että saatiin turkulainen antiikkiliike Arts & Design yhteistyöhön ja he sisustavat rehtorin päädyn luentohuoneen omilla myytävillä tavaroillaan. Tavaroita pääsee siis katselemaan ja ostamaan luentojen yhteydessä ja aina kun Wallankumous on avoinna. Itselleni tulee mieleen meidän luennoista ja Arts & Designin tavaroista Hercule Poirotin murhamysteerit. Laitan kuvia kun Hercule Poirotmainen sisustus etenee.



Ihanaa tunnelmaa luvassa luentojen lomassa.


 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Talviteloille


   Laittelin  paikkoja talviteloille, jos vaikka Pakkasrouva päättäisi tulla tervehtimään meitä ensi viikolla. Puutarhaletkut ja kesälelut pois, kasvihuone putsailtiin ja leikkimökkikin siivottiin ja laitettiin kiinni. Kynttilälyhtyjäkin kaivelin esille.


   Olen kahden vaiheilla pitäisikö laittaa itsensäkin talviteloille vai ottaisiko tsemppaus vaiheen päälle ja remppaisi talvellakin? Tällainen ajatus ei yleensä tule mieleeni vaan ollaan aina remontoitu. Talvella sisällä ja kesällä ulkona.

  Jotkut masentuvat syksystä, itse taas innostun ja tulen suorastaan energisemmäksi kuin kesällä. En koe syksyä kaiken päätöksenä vaan katselen värikkäitä lehtiä puissa onnellisena ja mietin miten upeaa on, että siinä nuo puut vaan menevät talvilevolle ja sitten taas keväällä heräävät entistä upeampina.

  Ainakin sitä voisi alkaa nukkumaan enemmän. Voisinkohan lisäksi oppia elämään niin, että joka toinen viikko tekisi remonttia ja joka toisena vaan keskittyisi lepovaiheeseen?



 

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Lämpöä ja valoa arkeen

Miehiä miesopettajien päädyssä.                    




   Nyt kun syksy on toden teolla alkanut kääntyvät omat mietteeni neljän seinän sisällä tapahtuviin juttuihin. Kiire tuli taas ikkunoiden paperoinnin kanssa. Sain kuin sainkin tuon toisen opettajien päädyn ikkunat paperoitua ja oman kodin ikkunat myöskin. Salin ikkunoita en edes unelmoi  jaksavani paperoida, ainakaan tänä vuonna.

  Olen tehnyt niin, että keväisin poistan vain osasta ikkunoista ikkunaliimapaperit, muuten olisi ihan liian suuri homma keväisin ja syksyisin. Olen käyttänyt aikaisemmin Domus classicasta ostettua ikkunaliimapaperia ja nyt hain sitä Rakennusperinteen ystävien toimistolta. Molemmat ikkunaliimapaperit toimivat hyvin ja ihmeen hienosti vaikuttaa aina ikkunoiden rakojen tiivistys pumpulilla ja tuolla paperoinnilla. Vedon tunne loppuu välittömästi. Halpaa ja helppoa! Nyt vaan alkaa taas olemaan viime hetket laittaa nuo paperit kun yöpakkasten saavuttua ei tuo paperointi enää onnistu. Joidenkin ikkunoiden väliin laitoin jäkälää ja jonain vuonna olen laittanut pumpulia. Toisen päädyn ikkunoiden väliin laitoin vanhoja miesten valokuvia ihan muuten vaan, onhan se ollut miesopettajien päätynä.


   Kun saatiin veto loppumaan ikkunoista innostuttiin vielä meidän takahuoneen ovesta jossa on ollut kaksi vanhaa umpipeilistä ovea ja siitä syystä tuo viereinen portaikko on ollut tosi pimeä ja masentavakin talvella. Emme halunneet vaihtaa ovia joten päädyttiin vaihtamaan kahden ylimmän puupeilin tilalle lasit. Lasien vaihto puupeilien tilalle ei ollut suuritöinen, mutta ovien pintapuolinen rapsuttelu ja kittaus saa jäädä keväälle. Noissa ovissa on aika paljon naulanreikiä ym.meidän talon autiotalo aikojen muistona.

   Olen muuten huomennut, että nyt tämän kesän aikana on alkanut poistua meidän talon autiotalomainen fiilis vaikka paljon kaikkea isoa onkin vielä tekemättä. Tänä syksynä tuntuu kuin asuttaisi ja lämmittäisi ihan oikeaa kotia kun taas vielä viime syksynä oli sellainen olotila kuin olisi asunut hylätyssä talossa.





Puupeilit irrotettiin varovasti ja laittettiin talteen kylmävinttin.



Listat irrotettiin myös uudelleen käytettäviksi.


Nyt on sitten valoisaa!


tiistai 17. syyskuuta 2013

Yhteen hiileen puhaltamista



  Nyt on sitten nuohooja käynyt. Meidän puuhellahan on päältäladattavaa mallia, joka on yleinen täällä Turun seudulla. Meidän puuhellalla lähinnä keitellään  teetä ja keittoja. Paistinuunia en ole koskaan testannut. Lämmönlähteenä puuhella on ihana ja heti ensimmäisenä aamulla päällä syksyllä ja talvella.

  Kun muutettiin puuhella oli muuten hyvässä kunnossa, mutta aivan järjettömän likainen ja hellanlevy oli rikki. Sellainen saatiin onneksi viime talvena metsästettyä. Pienet halkeamathan eivät sinällään käyttöä estä, mutta on se kivaa kun on ehjät levyt. Muistakaa muuten pitää vesisäiliössä vettä tai jos se on rikki niin kattilassa vettä. Eivät pääse hellanlevyt sitten halkeamaan tai vääntymään. Liesimustaa en löytänyt mistään vaikka tiedän sellaista meillä olevan, sitä siis seuraavalla kerralla. Ennen vanhaan muuten emännät putsasivat muuten joka viikko puuhellan näin perusteellisesti. Ymmärtäähän sen kun hella oli koko ajan päällä ja kaikki ruuat tehtiin sillä. Puuhellat ovat todellisia arjen sankareita, meidän oma saa viettää nyt vaan vähän leppoisampia eläkepäiviä.


Vanhat noet rapsuteltiin hellanlevystä ja keskiöistä pois.

Potilaan sisuskalut näyttävät hyväkuntoisilta.

Muuria lämmitettiin sanomalehdellä.

Älkää välittäkö kuvassa näkyvistä roskista vaan keskittykaa ihanaan tuleen.

Lastenhuoneen uuni.
  Meidän lastenhuoneen uuni toimii aina ihanasti ja nyt meillä on toiveena saada myös alakerran kaakeliuuni käyttöön joka ei meillä ole ollut käytössä, koska on vetänyt niin huonosti ja savuttanut sisään. Luottonuohoojamme Lassi Suontama löysi alemmassa kuvassa näkyvän tiilimurskan toisesta poskikanavasta. Tiilimurska oli luultavasti pudonnut sinne edelliseltä talon muuria korjanneelta. Näppärää!

  Nyt kun saadaan vielä sisemmät uuniluukut, jotka tuttu seppä tekee niin päästään kokeilemaan vetääkö uuni paremmin.

  Ylipäänsä voisin sanoa inhimillistäväni kaakeliuuneja ja puuhelloja. Uskon, että ne osaavat lukea ajatuksia ja toiset vaan ovat ystävällismielisiä ja toiset vihamielisiä. Tuntuu, että tuo murheenkryyni kaakeliuuni ei halua ollenkaan piristyä vaan on päättänyt olla vaikea tapaus. Toivon olevani väärässä. Puuhella taas on murheitani kuunteleva ja ymmärtää olla aamuisin stressaamatta minua lisähankaluuksilla. Koen ihan sympatiaa sitä kohtaan ja siksi pidänkin sen aina siistinä. Lastenhuoneen uuni toimii myös aina tosi hienosti. Toivottavasti saan tuon toisenkin kaakeliuunin puhaltamaan kanssani yhteen hiileen. Kerron tuloksia kun syksy etenee.


 
Tällaista löytyi toisesta poskikanavasta, ei ihme, että ei vetänyt.

Tässä vielä kuva meidän murheenkryynistä.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Tehoneliöitä


  

Kuten aiemmin kerroinkin olemme taas roudanneet "makuuhuoneemme" uuteen paikkaan. Nyt siis majailemme olo/ruokahuoneen nurkassa ja se on itse asiassa toiminut ihan hyvin, koska huone on elektroniikasta vapaa huone. "Makkari" on taas erotettu ihan vaan tuollaisella sermillä josta aikaisemminkin olen kertoillut. Sehän on tehty neljästä vanhasta kolmiruutuisesta ikkunasta. Tuntuu, että voisin alkaa jalostamaan tuota kyhäelmä makkaria vielä vähän pysyvämpään muotoon. Nytkin laitettiin vanhasta laudasta alaosa ja kiinnitettiin hökötys kattoon vähän paremmin. Ajattelin tuohon vielä jonkunlaisia pariovia kiinni.




  Huomenna tulee nuohooja ja aletaan varmaan pikkuhiljaa availemaan lämmityskautta. Vielä ei ole paljon sitä asiaa tarvinnut murehtia.


 Pitäisiköhän tehdä seuravaksi blogipäivitys lämmitysaiheisesta jutusta, vaikka puuhellan laittamisesta syyskuntoon? Meillä kun ei remonttirintamalla paljoa tällä hetkellä tapahdu...