tiistai 2. syyskuuta 2014

Jäkälää vai pumpulia...



   Olisi taas aika ikkunaliimapaperoinnin. Kävin juuri hakemassa ison rullan "Rakennusperinteen ystäviltä". Yhden ikkunan sain paperoitua, mutta kuvaa ei enää saanut kun tuli pimeä kesken kaiken. Ikkunoiden paperointi kuulostaa aina niin simppeliltä hommalta johon ei luulisi kauaa aikaa menevän. Näinhän sitä luulisi.

  Kun tietää, että ikkunat avataan seuraavan kerran vasta keväällä niin ensiksikin niiden pesemiseen tulee uhrattua vähän enemmän aikaa kuin yleensä ja voin kertoa, että olen aika huoleton ikkunanpesijä normaalisti.  Nyt syksyllä sitä vain miettii itseään istumassa helmikuun kaiken paljastavassa kylmässä auringonpaisteessa katsomassa masentuneena pölyistä ikkunaa jota ei voi avata. Mahtava siis piristää itseään näin etukäteen pesemällä ikkunan välit kunnolla!

  Sitten pitää päättää laittaako jäkälää vai pumpulia väliin vai laittaako ollenkaan, pysyisivätkö huuruttomina ihan vain tiivistettyinä? Isoja päätöksiä. Lisäksi pitää päättää miten koristelisi ikkunan. Pihlajan marjat ovat nättejä, mutta kuivuvat ihan rusinoiksi ollessaan kuukausikaupalla ikkunan  välissä. Yleensä siis joku kiva kortti tai vanha valokuva on hauska, mutta siinä kannattaa kanssa olla tarkkana, koska sitä joutuu sitten katsomaan kuukausikaupalla.

  Lisäksi tiivistys, kankaalla tai pumpulilla riippuen tilkittävästä ikkunasta. Olen joskus löytänyt ihania vanhoja kankaanpalasia sellaisten ikkunoiden välistä joita ei oltu avattu vuosikymmeniin.


   Täytyy myös toivoa, että mikään hyönteinen ei ole jäänyt ikkunan väliin odottamaan hidasta kuolemaa, koska se on molemmille osapuolille ikävää. Pari kertaa on käynyt niin, että on pitänyt päästää hyönteisraukka pinteestä ja avata koko juuri paperoitu ikkuna auki. Toinen vaihtoehto olisi ollut katsoa ruumista ikkunan välissä koko talven ja se olisi jo mielenterveydelle haitallista.

  Niin ja sitten ne ikkunat pitää paperoida ja siinä menee ainakin viisi minuuttia per ikkuna...



Puuhellaa on pakko ihailla joka kerran kun sen laittaa päälle, enkä suuttunut vaikka kerran se jo tuprautti savutkin sisään.

Olen unohtanut esitellä uusimman perheenjäsenemme (täysin anteeksiantamatonta!), Viljon, jonka jotkut ovat jo ehtineet kesällä ulkoaitauksessaan nähdä Wallankumouksen pihalla.

maanantai 25. elokuuta 2014

Maailman kamalin potilas

 


  Sain flunssan viikonloppuna ja myönnän itsekin, että olen maailman kamalin potilas. Alan pohdiskella liikaa asioita kun makaan torkkupeiton alla nenäliinojen ympäröimänä.  Ensin mietiskelin maailman surkeaa tilannetta, kaikki ilmastonmuutoksesta sotaan tuli mietittyä, enkä olisi tarvinnut kuin enää riippumaton ( olisin voinut mennä tietysti riippumattoon, mutta kun  satoi liikaa! )  ja itsestäni olisi saanut loistavan maailmanlopun ennustajan Muumikirjaan, Piisamirottahan ennustaa aina maailmanloppua ja sitä miten kaikki on kuitenkin turhaa. Sairastaminen saa siis minut ahdistuneeksi ja sentimentaaliseksi.

  Tänään kun maailma ei enää tuntunut ihan toivottomalta paikalta, mutta remonttiin tai firman tavaroiden siirtelyyn en vielä jaksanut ryhtyä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni negatiivisen asenteen suhteen. Omilla isovanhemmillani oli ihanan positiivinen asenne elämään ja he elivät molemmat melkein satavuotiaiksi. Aina kun heiltä kyseltiin mikä on ollut mukavinta elämässä on vastauksena ollut normaalit arkijutut kuten se, että aina perjantaisin oli pullanpaistopäivä ja miten mukavaa oli kun lapset pääsivät pullantuoksuiseen kotiin. Miksei meillä ole tällaista pullapäivää! Miten ihanaa on tulla kylmästä vesisateesta pullalta tuoksuvaan kotiin. Ja jos se tapahtuisi joka viikko samana päivänä ei mikään maailman asia varmastikaan tuntuisi enää liian vaikealta ratkaistavaksi.

 Päätin siis itsekin ryhtyä taikinaterapeutiksi, mutta tattari-omenapiirakan muodossa. Siinä se nyt odottaa koulusta palaavia lapsia.

lauantai 23. elokuuta 2014

Keittiön pieniä edistysaskeleita Kotitalousluokan vahtiessa

 

 Ei sitten menty Ikeaan hankkimaan keittiötä vaan ideoitiin käsillä olevista tavaroista. Keittiösaareke on yhdestä kohdasta valmis! Julkisivussa on vanha peiliovi, joka on toiselta puolelta siipeensä saanut eli olisi vaatinut puukorjauksen ennen kuin olisi päätynyt takaisin käyttöoveksi. Nyt se saa viettää rauhassa meidän keittiössä vanhuuden päiviään. Tasoina ovat laakaovet jotka maalasin.  Nuo vanhat puiset mitat tulevat näkyvissä olevaan julkisivuun.

  On toisaalta hyvä että tehdään pari tuntia remppaa eteenpäin aina silloin tällöin niin ehtii miettiä onko joku juttu hyvä vai ei. Ei vielä tiedetä tuleeko saarekkeeseen toiselle puolelle ovet vai ei. Nyt siellä on vain puuhyllyt. Astiat siellä ovat taas väliaikaisesti järjestyksessä odottelemassa saarekkeen jatkotoimenpiteitä.

Virittelin meille myös valon tiskipöydälle. Aika epäkäytännöllistä meillä on nyt tällä hetkellä keittiössä, mutta mitä siitä jos on hyvä tunnelma ja kissat ja ihmiset viihtyy!




Kotitalousluokka vahtii keittiötyöskentelyä seinältä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Riippumattokin on tullut tänä kesänä tutuksi...

 
Tänä kesänä riippumattokin on tullut tutuksi, mutta myös maalipensseliin ja vasaraan on tartuttu. Paljon on hommia jäljellä syksyksi, mutta pitää muistaa ihailla jo tehtyjä juttuja.

Kissatkin alkavat jo kotiutua. Sylvi puuttuu kuvasta, laitetaan seuraavaksi pelkästään hänestä sitten kuva.



 Maalausurakaa saatiin uusien naapureiden kanssa tehtyä onneksi ennen sateita. Tuntuu kuin olltaisiin oltu naapureita jo vuosikausia. Ensi keväänä maalausurakka jatkuu vielä takapihalla.





  Tällä viikolla ollaan päätetty keskittyä kaikkiin pienempiin keskeneräisiin hommiin. Keittiössä meillä on aika mielenkiintoinen meininki. Sähköhella törröttää nurkassa ja kaikenlaisia epämääräisen näköisiä tasoja on kasailtu helpottamaan arkea. Kun menen meidän keittiöön tulee välillä sellainen olo, että tekisi mieli painua Ikeaan ja palkata sieltä joku asentamaan meille järkevä "normaali" keittiö. Jotain toimivaa pitäisi saada aikaan kuten kuvasta näkee. Toisaalta on hienoa kun isoimmat hommat on jo tehty eli puuhella ja tapetit ja lattia.



torstai 10. heinäkuuta 2014

Olemme hengissä!

Meille tulee vettä hanasta!


Muutot on muutettu, suurimmat remontit selätetty, kylmä kesäkuu kärsitty ja nyt elämä alkaa olla aika rauhallista verrattuna parin viikon takaiseen fiilikseen. Laitan nyt vaan muutaman kuvan, pää on ihan tyhjä järkevistä ajatuksista. Siis remonttiahan riittää koko kesäksi ja syksyksi, mutta elämään pystytään aika normaalisti. Talon ulkomaalauskin aloitettiin kun aurinko on paistanut niin houkuttelevasti ulkona. Siitä kuvia tuonnempana.



Puuhella saatiin valmiiksi.

Yhdet lastenkutsutkin jo pidettiin.

Leonardon ei niin perinnetyylinen kartta-tapetti.

Lyydian oma valitsema Viinirypäle-tapetti.


Eteisessä yltiöromanttista Juhannusruusua.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Välillä on kivaa katsoa kotiaan oudoista kuvakulmista ja olla stressaamatta...



 Muistatteko miten Vilijonkka suorastaan innostuu päästessään suursiivoamaan "Muumilaakson marraskuu"- kirjassa ullakkoaan vanhoista hämähäkinseiteistä ja kärpäsen kakoista. Samanlaista on ollut täällä meillä. Keittiön lattia paljastui lahoksi rossilautoja myöten ja nyt ollaan kuskattu lahoa hirttä ja lautaa urakalla kaatopaikalle. On ollut  mieltä ylentävää päästä putsaamaan oman talonsa nurkkia näin maan perusteellisesti. Tommi jopa lakaisi kellarin lattian ja alta paljastui  kaunis sileä kallio. Normaalistihan tuo kellarin seisomakorkeus on noin puoli metriä. On ollut puhdistavaa saada lahon puun tilalle uutta puuta ja ihanalta tuoksuvaa sahanpurua. Aikataulut ovat kyllä menneet ihan päin mäntyä.

Keittiön lattian lahoa.

Kellarin kaunis sileä kallio. Miten tämän voisi jättää esille, pitäisikö tehdä kellarikerros?

  Ensin oltiin  stressaantuneita siitä, että ei saada vedettyä kaikkia sähkövetoja ja listoja ennen muuttoa. Kun keittiön lattian laho paljastui mietittiinkin, että voi kun olisi keittiön latttia ennen muuttoa valmis. Näin ne asiat saavat perspektiiviä eikä enää stressaa pikkuasiat.

Hauskinta näinä viikkoina on ollut seistä tulevan keittiön lattian kohdalla eli siis kallion päällä ja katsella omaa kotia ihan erilaisesta vinkkelistä kuin yleensä. Muuttoon olisi aikaa 10 päivää. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Onneksi on kesä niin voihan sitä asua vaikka teltassa.

  


maanantai 12. toukokuuta 2014

Ollaan vähän pingotettu

Ainakin osataan tehdä vanhan näköinen (eli huonosti kiristetty)  pinkopahvikatto.


  Selvisimme hengissä sodasta pinkopahvikaton ja toistemme kanssa. Fiilikset kahden pienen katon tekemisen jälkeen: en tekisi heti uudestaan, kiitos vaan. 

  Pinkopahvituksen aloitus kattoon on aina se hankalin eli se kun vuota roikkuu märkänä rullana toisen kannatellessa sitä päänsä yläpuolella. Kun taas toinen koittaa asettaa pinkopahvivuodan toista päätä suoraan kulmaan kattoon samanaikaisesti kun se roikkuu raskaana pään päällä. Tästä voi jo jokainen normaalilla kärsivällisyydellä varustettu ihminen ymmärtää, että nyt ei hyvää seuraa. Kummallakaan ei ole hyvä työasento, kumpikaan ei ymmärrä toisen tukalaa tilannetta ja lisäksi molemmat tuntevat osaavansa tehdä pinkopahvikaton paremmin kuin toinen.

 Ei tästä sen enempää, pahvit ovat katossa, vaikka osa vähän roikkuvasti ( oma laittamani on se vähän roikkuva, näkyy ylimmässä kuvassa). Pinkopahviseinä on ihan kivaa hommaa, mutta tuo katto... Painovoiman kanssa taistelu ei ole kivaa. Luin jostain pinkopahvioppaasta, että 25 neliön katon pahvittamiseen kuluu kahdelta työmieheltä noin yksi työpäivä. Niin varmaan meneekin, koska eivät ole keskenään naimisissa. Voi myös olla, että itselläni on asenneongelma kuunnella muilta ohjeita.

Voin laittaa pahvituksesta muutaman muunkin kuvan seuraavaan postaukseen. Ellei kuvia ole tuhottu.



Puuhella edistyy.

Voin myös paljastaa, että meille muuttaa naapuri kesäkuussa. Ollaan innoissamme ja lupaan raportoida yhteiselämästämme jos vain saan luvan. Ainakin nyt kaikki tuntuu sujuvan mielettömän hienosti ja on ihanaa saada samanhenkistä seuraa ja auttavia käsiä.

Huomenna alkaa maan kaivuu!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Innovatiivinen työntekijä

Ihana meditointi/vaatekaappi!
Tulin siihen tulokseen, että olen innovatiivinen työntekijä. Tänään maalasin makuuhuoneen katon toiseen kertaan, Wallankumouksen tilan tosi ärsyttävän ruman paneliseinän pätkän, liisteröin huokolevyjä pätkän, tapetoin Huom!  koko tulevan vaatehuoneen. Vaatehuone on kyllä neliön kokoinen... Myös salin puusepältä tulleet ikkunat maalasin toiseen kertaan. Kissatkin piti harjata, onneksi pesin liisterin ensin pois käsistä.

 Lisäksi pyöräilin kauppaa, pitäähän sitä jotain hauskaa olla! Työpäiväni tein kahteen otteeseen, ensin aamulla klo 9 - 14.30 ja sitten puolitoista tuntia illalla kun koko muu perhe lähti pois talosta.

  Olen ihan innoissani tulevasta omasta vaatekaapistani, koska minulla ei ole sellaista  ollut ikinä aikuisena. Sinnehän voisi mennä vaikka meditoimaan kenkien ja mekkojen sekaan tulevaisuudessa. Eikös se niin ole, että jokainen nainen tarvitsee oman vaatehuoneen vai miten se menikään?

 Kuvia ei ole kuin tuosta vaatekaapista kun enhän nyt millään ehtinyt sellaista kuvaussessiota organisoimaan...



 

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Ei se remontointi vaan ne arkipäivän askareet



Kukkiakin on istutettu...
  Remontoiminen ei sinällään ole mitenkään raskasta vaan joka hetkeen tuppautuvat arkipäivän velvollisuudet. Unelmoin , että olisin itselläni töissä kahdeksan tuntia päivässä ja sinä aikana minulla olisi tietty työ mitä minut olisi määrätty tekemään. Oi sitä ihanuutta kun ei tarvitsisi stressata mitä jää taas tänään tekemättä ja ollaanko aikataulussa vai ei. Sen sijaan tekisin rauhassa tuon kahdeksan tuntia töitä ja se olisi siinä kun sulkisin "työpaikkani" oven. Enkä koko työpäivänä säntäilisi pinkopahvituksen sijaan istuttelemaan laventelia ja skrapamaan palomuuria. Enhän voisi kun olisin töissä.




Säntäilyn positiivisena tuloksena saatiin salin toinen pitkä sivu kunnostettua. Tippalistana on käyetty satavuotiasta lattialankkua.
Tässä tätä sekasotkua, mutta seinä tulee olemaan hieno kun saaadaan maali pintaan!


  Työpäivään kuuluisi lakisääteiset puolen tunnin ruokatauko ja pari kahvipaussia. Lisäksi kukaan ei vaatisi minua tekemään ruokaa vaan itselläni olisi termospullo mukana ja pari voikkaria käärittynä voipaperiin.

Todellisuudessa täällä häärätään, hypitään asiasta toiseen, rampataan joka päivä rautakaupassa kun jotain on taas unohtunut ostaa. Pitäisikö kokeilla uutta järjestelyä? Taidan palkata itseni heti huomisaamusta lähtien, voisinkin pakata jo eväslaatikkoni!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Seikkailut lattiapurujen ja huokolevyjen ihmeellisessä maailmassa jatkuvat


Keittiökaappi on valmis vastaanottamaan astioita.





   Remonttirintamalla on aika samaa tarinaa, mutta eteenpäin mennään. Lastenhuoneitten seinät on kokonaan huokolevytetty ja meidän tulevan makuuhuoneen lattia on avattu eikä ylläreitä tullut. Tulevasta vaatekaapista löytyi eilen purkaessa vanha vuotokohta mitä vähän epäilinkin kun pinkopahvikatossa oli kosteusläiskiä. Vaurio on nyt jo purettu, ekovilloitettu ja paperoitu. Viikonloppuna päästään toivottavasti tapetoimaan ja laittamaan pinkopahvikattoa.

Leonardon ja Lyydian huoneet tehdään jakamalla yksi iso huone. Tässä asia lähtee hahmottumaan.
Onhan se lattia näinkin kaunis...


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Uusia ja vanhoja pintoja

Tapetit tallentuvat huokolevyjen taakse.

Olen aina tykännyt teatterilavastuksen omaisista tiloista  kotonakin. Näissäkin lastenhuoneen seinissä on hienot wanhat tapetin jämät ja niistä tulee joku vanha Dostojevskimäinen kohtaus mieleen , mutta taitaisivat olla hieman synkeät lapsille? Tapetit jäävät tuleville sukupolville säästöön onneksi huokolevyjen taakse. Niiden tilalle tulee nyt ainakin tämä Tapettitalolta:


On muuten vaikea löytää pian yksitoistavuotiaalle pojalle mitään sopivia tapetteja. Kukkaset ovat kuulemma liian hempeitä ja Pöllö-tapettiakin on ollut jo kaksi kertaa. Katsellaan siis asiaa.

Itse otin pienen väliaika-projektin kun meille tuli keittiökaappi, josta kuoriutuu hellän huolenpidon ja maalin avulla helmi. Tässä kaappi vielä hieman alennustilassa, katsotaan jos saan tänään maalaukset valmiiksi niin laitan kuvan lopputuloksesta.

Onneksi hiiren kakka ja hämähkinseitit eivät näy kuvassa ;)

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Purkua ja jotain valmistakin

Puuhella on purettu yläkerrasta ja siirtyy yhden kerroksen alaspäin eli meidän tulevaan keittiöön.


   Meidän perhe on ollut aika paljon pihalla ( ihan näin ruumiillisesti tällä kertaa). Toisessa päädyssä olemme purkaneet lastulevykomeron, nostaneet yläkerran ison huoneen lattian , lisänneet lisää purua ja laittanut ilmansulkupaperin ja nyt on taas lattia taas kiinni. Seuraavaksi alkaa siinä huoneessa huokolevytys, katon pinkopahvitus ja tapetointi (jihuu!) Puusepältä Valtteri Lindbladilta ( ei ole maksettu mainos vaan ihan ansaittu) saadaan huomenna kolme valmista salin ikkunaa, jotka pitäisi maalata, lasittaa ja kitata. Niin ja muurin viereinen vauriokohtakin on saatu kuntoon.




Muurin viereinen vauriokohta portaikossa.
Sama kohta avattuna.
Ja korjattuna.
Vähän synkeä fiilis, mutta eiköhän se maalilla kirkastu.
 En muuten ole vieläkään stressaantunut remontista vaan innoissani. Meille  varmistui maaperän puhdistuksen aikataulu, huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa aloitetaan, joten pihamme tulee kokemaan aikamoisen myllerryksen. Tästä sisäinen puutarhurini on sekä innoissaan, että ihan hiukan kauhuissaan.

   Lisäksi olemme pohdiskelleet erilaisten sakokaivojen välillä. Meillehän tulee sakokaivot talon molempiin päätyihin. Kaupungin vesi tulee, mutta jätevedet ovat menneet sakokaivoihin ja tulevaisuudessa menevät myös. Saamme poikkeusluvan asiasta. Erikoista kun asutaan muutaman kilometrin päässä keskustasta. Sakokaivot on nyt maaperän puhdistuksen yhteydessä järkevä tehdä.

Sylvi Silkkiapina nauttimassa auringosta keinun päällä.








maanantai 3. maaliskuuta 2014

Aurinkoa ja räntää




Tämä on raskainta aikaa, mutta myös hauskinta aikaa. Olen tajunnut, että on mukavaa rakentaa, se ei ole mikään väliaikainen tila vaan pysyvä ja se sopii meille.

 Aurinko pilkahteli lauantaina ja aiheutti levottomuutta kissoissa ja ihmisissä. Oli  niin ihanaa olla ulkona ja siivota metsää, rakentaa risumajaa. Oli myös väsyttävää, mutta ei vain voinut olla menemättä koko ajan ulos. Sisälle vain syömään ja sitten teekupin kanssa ulos takaisin.



 Nyt kun on tullut pari päivää räntää öisin olen melkein masentunut asiasta, mutta onneksi vain melkein. Huomenna lähtee kaatopaikalle risuja ja roskaa metsästä ja remonttijätettä toinen kuorma.

Remonttisuunnitelmat elää, maalämpö mietityttää ja se kuinka monta uunia muurauttaisi....

Niin ja tässä linkki meidän myytävään päätyyn!


maanantai 24. helmikuuta 2014

Mietiskeltiin Pullan kanssa...


Pulla miettii, että  mitä ne ihmiset on taas keksinyt.


  Olen nyt muutamaan kertaan ehtinyt enemmän mietiskellä tuolla remontoitavassa päädyssä mitä kaikkia haasteita siellä on. Eniten olen miettinyt missä järjestyksessä tehdään asioita.  Jos jotain olen oppinut remontista niin sen, että aikataulutus on kaiken A ja O.
Yläkerran uunin yläosa oli betonoitu joten purkaminen  ei ollut kivaa. Onneksi löytyy varaosia.


  Tällä hetkellä olen vielä sellaisessa uinuvassa tilassa, mutta onneksi Tommi on ottanut härkää sarvista ja aloittanut yläkerran kaakeliuunin purkamisen ja  purkanut kokonaan yläkerran puuhellan. Puuhella siirretään alakerran keittiöön missä ei ole minkäänlaista tulipesää ja kaakeliuuni muurataan takaisin paikoilleen. Kaikki päädyn tulipesät päätettiin purkaa ja muurauttaa takaisin. Nuohooja on kaikki uunit tarkastanut ja ne ovat käyttökunnossa, mutta jokaisessa on pientä ja suurempaa vikaa. Päädyttiin täydelliseen uuniremppaan , koska se olisi ollut jossain lähitulevaisuudessa kuitenkin edessä ja asuessa sellaista remonttia on inhottavaa tehdä. Pöly, lika ja noki , joka uunien purkamisesta ja uudelleen muurauksesta tulee on aikamoinen.


Tähän tulee puuhella.


 Tässä remontoitavassa päädyssä huomaa sen, että talomme oli pitkään autiotalona. Koska se sijaitsee metsän vieressä ja puskia ja puita oli ehtinyt kasvaa talon lähelle ei se myöskään ollut antanut talon hengittää ja kuivua toisin kuin nykyinen kotipäätymme joka on avarammalla, korkeammalla ja auringonpaisteisemmalla kohdalla.

  Sinällään muita suurempia remonttikohteita tulevassa päädyssä ei ole lukuun ottamatta uuneja, yläkerran kattoja ja lattioita, jotka pitää avata. Kylpyhuone tehdään vanhan paikalle ja vanha kylpyhuone on onneksi jo purettu. Keittiö tehdään vanhalle paikalleen ja kierrätysmateriaaleista soveltaen.


 Ulko-ovet pitäisi vaihtaa puusepän uusiin vanhan mallisiin oviin ja ikkunoita pitäisi kunnostaa. Nämä ovat kyllä enemmän ensi kesän juttuja.
Ei tämä oikeasti niin paha projekti ole. Todellakin!


Tässäkin ihana kohta, vaikka katto piätisi kyllä maalata.




keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Haastevastaukset




Sain haasteen Karo-Liinalta

1. Lempiväri sisustuksessa
2. Design-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille.
3. Hurmaavimmat henkilöhahmot TV:ssä
4. Suosikki leivonnassa
5. Blogisuosikit

1. Apua, eihän mulla ole mitään väriä mistä en tykkäisi. Kaikki  värit sopii johonkin paikkaan. Myrkynvihreäkin on niin  hauska ja miksei sellainen 70-luvun kakanruskeakin. Meidän Juhannusruusu-tapetissa taitaa itse aisassa olla sellainen värisävy, hmm...

2. Kaiki käy tässäkin tapauksessa. Ei tule yhtään mieleen mitä ei voisi soveltaa omaan kotiin vaikka meiltä ei paljon designia löydykään ;)

3. Hercule Poirotissa esiintyvät hahmot ja Midsomerin murhissa olevat ihanan brittiläisen huumorintajun omaavat näyttelijät.


4. Olen jo pitkään pyrkinyt välttämään vehnäjauhoja ym. ja siirtymään spelt-jauhoihin,ohraan ja tattariin. Paras leivonnainen onkin Kesäkurpitsakakku, jonka ohje on anastettu Monkeyfood-blogista. 

5. Laitoin tähän blogit jotka haluan haastaa. Lemppariblogeja on niin paljon! Niin ja antaa mennä samoilla kysymyksillä...


Kurpitsalaakso

Kummitustalon kuvakirja

Radanvarren ohdakkeita

Päivölänpaiste

Koti 1898

torstai 30. tammikuuta 2014

Muutosta pukkaa...




  Jo viime kesänä aloimme miettiä ja vähän jo toimiakin sen hyväksi, että saisimme jonkun naapuriksemme. Alkuperäinen suunnitelma oli, että myisimme tämän oman päädyn, mutta sitten punnitsimme omia voimavarojamme ja sitä jaksammeko aloittaa uutta remonttia. Päädyimme myymään tuota Rehtorin päätyä, jossa kuitenkin remonttia jonkun verran löytyy. Asia ei oikein ottanut tuulta purjeisiin. Remontti tuntui lähes kaikista ylitsepääsemättömältä tai sitten lainaa ei tullut pankista. Tuntui, että oikeat ihmiset eivät kohdanneet oikeaan aikaan.

  Nyt joulun jälkeen päädyimme siihen, että laitamme oman puoliskomme myyntiin ja remontoimme itse tuon Rehtorin päädyn. Kyllähän me nyt yksi puutalohuoneisto jaksetaan remontoida. Sitä paitsi minusta elämän kuuluu olla sopiva sekoitus seikkailua ja työntekoa ja remontissahan yhdistyy nuo molemmat , vai mitä?

  Välittäjäkin kävi ja laittoi päätymme myyntiin joten  mieltä ei voi muuttaa enkä muuttaisikaan vaan tällä hetkellä olen innoissani. Lapsetkin ottivat asian positiivisena ja olemmekin jo tänne muuttaessamme sanoneet, että  emme pysty yksin koko meidän taloa remontoimaan  eikä se ole tarkoituskaan. En myöskään ole pitänyt ihanteena omistaa valtavaa taloa yksin vaikka myös yksinäisyydessäkin viihdyn. Meidän talo ei ole mikään normaali omakotitalo vaan  yhdistettyä työntekoa ja kotoilua. Kunpa saisimme jonkun innostuneen ideoita pursuilevan naapurin.

 Tiedän, että joku  pitää minua sinisilmäisenä naapuri asian suhteen ja miettii  mahdollisia riitatilanteita. Itse en antaudu  angstin valtaan vaan koen tämän asian olevan pelkästään positiivinen. Onneksi olemme eläneet vuosia eri puutaloyhtiöissä ja se jos mikä on kasvattavaa enkä mitään kokemuksistani vaihtaisi pois. Mielenkiintoista mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

maanantai 6. tammikuuta 2014

Pitäisikö polttaa kuusi?



 Voisi vuodenaikaa ajatellen luulla, että oltaisiin riisumassa kuusta ja roudaamassa sitä pihalle. Kuusi kuitenkin nököttää olohuoneen nurkassa eikä raaskita sitä varmaankaan vielä ainakaan viikkoon viedä pois. Voisi vaikka tehdä siihen pari uutta koristetta?
 
  Jouluhysteria ei iskenyt vaikka kuusi jäikin vuodenvaihteen yli vaan pääsin juuri  joulun fiilikseen kiinni ja sitten olikin kaikki ohi. Ihan liian nopeatempoista. Olisin voinut jatkaa lasten kanssa köllöttelyä, päiväunien nukkumista, suklaan syömistä, kutomista ja Hercule Poirotin katsomista niin paljon pidempään. Lumen puuttuminenkaan ei ole häirinnyt, onneksi Turku tarjoaa halpoja keinoja nauttia luistelusta, esimerkiksi tänään Parkin kentällä loppiaisluistelua filharmonisen orkesterin tahtiin. Ilmainen sisäänpääsy!

  Tuntuu, että täällä meidän kodissa on loppuvuoden ajan toiminut  filosofinen pohdiskelu tuon konkreettisen tekemisen sijaan. Eräs ystäväni kehotti  pilkkomaan joulukuusen vuoden lopussa, polttamaan sen ja ripottelemaan tuhkat omaan mieleiseen paikkaan. Ikään kuin vertauskuvallisesti päästäisi irti menneestä vuodesta. Tänä vuonna en taida tarvita kuusen polttamista, koska vaikka jäinkin joululoman rauhalliseen tunnelmaan kiinni olen jo päästänyt viime vuodesta onnistuneesti irti. Yleensä kirjoitan kesäkuulle saakka väärin vuosiluvun, mutta nyt olen jo vahvasti vuodessa 2014 kiinni. Itse asiassa joululomaa olisi kivaa jatkaa nimenomaan siksi, että saisi rauhassa pohdiskella uutta vuotta ilman arjen hötkyilyjä. En tee uuden vuoden lupauksia, mutta lupaan itselleni olla stressaamatta asioista joille en voi mitään ja tehdä vain parhaani.

  Joululoman päättymisestä johtuvaa ahdistusta helpottaa se, että katsoin juuri kalenteria ja huomasin että lasten hiihtoloma ajoittuu jo viiden viikon päähän. Silloinhan voisi olla talvi parhaimmillaan. Pitäisiköhän säästää kuusi siihen saakka ja viettää uusinta-joulu?