Kärpästen pörinää ilmassa, mutta myös Rajuilma uhkaa

Ihana 50-luvun kirja joka on ihan pakko lukea tänä kesänä! Näkymä toisen päädyn ikkunasta.

 Meillä on ollut Wallankumouksessa ekaa kertaa työharjoittelija. Saa nähdä onko myös viimeistä kertaa kun on tämän kuukauden läpikäynyt. Inventointia ja tavaroiden rahtaamista on ollut kiitettävästi viime viikkoina. Siis Tommilla ja työharjoittelija Kirsillä. Minä, talon valtiatar olen kuljeskellut onnellisena maalisissa housuissa suurimman osan aikaa ja remppaillut.

Meillähän on nyt tuo toinen opettajien pääty omassa käytössä, joka tähän asti on ollut vuokralla. Siellä olen huonolla ilmalla maalannut kahteen kertaan Uulan mintunvihreällä lattiat ja hyvällä ilmalla remontti on jatkunut ulkosalla. Kuvat kertokoon puolestaan. On niin villiintynyt olo tästä kärpästen pörisemisestä ja perhosten lentelystä, että hyvä jos malttaa nukkua! Tuonne toiseen päätyyn voisin muuttaa asumaan, ihan oikeasti. Tarkoitushan oli vain tehdä yövieraille paikka, mutta nyt taidan itse muuttaa sinne.
 
Meillä kyllä tuo rajuilma mahdollisesti uhkaa ihan todellisuudessakin kun ukkosta on luvattu, eka kesäukkonen, mahtavaa!

Kaksi mansikan taimea vanhassa korin rähjässä.

Onnellisuuden sietämätön keveys

 Kun vanhassa talossa asuu niin pakostakin  filosofi nostaa päätään ainakin itselläni. Johtuu varmaan siitä, että monesti menossa on jokin homma kuten maalin skrapaus missä ehtii miettii elämän suuria kysymyksiä.

 Yksi asia mikä on nyt nostanut päätään omissa ajatuksissani on se miten vaikeaa ihmisen on olla onnellinen ja miten yleensä itse on oman onnensa tiellä . Periaatteessahan olemme vapaita tekemään vaikka mitä, mutta se vapaus tuntuu olevan suuri ongelma. Itselläni ei ole ollut koskaan suurempia ongelmia tehdä asioita sydämen mukaan ja ylipäänsä seurata sydämen ääntä ja mitä enemmän vuosia kertyy sitä vähemmän alkaa miettiä itseensä kohdistuvia odotuksia.

  Tämä tuli ilmi niinkin maallisessa seikassa kuin ikkunoiden kunnostus ja on suoraa jatkumoa huithapelin tapetointitarinoille, minkä paljastuksen tein muutama viikko sitten. Kun meillä on salissa vuokralla ikkunakunnostajia voisi luonnollisesti saada rimakauhun omien ikkunoiden kunnostamiseen. Kädenjälkeni kun ei ole ammattimaista ja lisäksi tarkoitukseni ei ole käsitellä perinpohjaisesti aina yhtä ikkunaa kerralla vaan annan ikkunoillemme tehohoitoa pellavaöljykitillä ja maalilla. Perinpohjaisempaan kunnostukseen ei varmasti ole aikaa ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Voin nyt jo kuitenkin nähdä miten ikkunamme hymyillen ovat imeneet pellavaöljyä ja ovat muuttuneet kummitustalon silmistä vaaleanpunaisista kehyksistä maailmaa katseleviksi tuikkiviksi tähtisilmiksi! Ikkunoita ei tunnu ollenkaan häiritsevän tämän amatöörin väräjävät siveltimen vedot ja muut ammattitaidottomuudet. Jos olisin tahtonut saada hermoromahduksen olisin yksitellen nostanut jokaisen ikkunan pois (meillä on noin 200 ikkunan pokaa) ja yksitellen skrapannut, irrottanut lasit, pohjakitannut, lankanaulannut lasit takaisin kiinni, maalannut yhden ja toisen kerran... Syyskuussa valmiina ehkä olisi kymmenen ikkunaa.

  Sen sijaan kiipesin rakennustelineille, skrapasin ikkunat ja ja ikkunoiden karmilistat, tarkastin kulmarautojen kiinnityksen, maalasin ja siirryin eteenpäin. Lopputulos ei ole taidonnäyte, mutta kelpaa minulle ja talolle. Lisäksi olen onnellinen hommaa tehdessäni!

  Olen kolmessa talossa ikkunoita kunnostanut ja jotkut ikkunat ovat olleet aika hurjassakin kunnossa. Kannattaa luottaa omaan maalaisjärkeen siinä mikä on omien ikkunoiden kunnostustarve. Jos ikkunalasi on kunnolla kiinni ei sitä kannata lähteä irrottamaan ja perinpohjaisesti kunnostamaan. Yleensä riittää paikkakittaus, maalaus ja mahdollisesti kulmarautojen kiristys. Jos puitteet ovat hieman kärsineet saat ne uudenveroisiksi alimman tippalistan vaihtamisella tai kenties pelkällä kitillä ja maalilla. Viimeisin vaihtoehto on lähteä teettämään uusia ikkunoita. Ne eivät koskaan kuitenkaan täysin vastaa vanhaa ikkunaa puulaadultaan ja niitä on vaikea istuttaa vanhaan karmiin.  Lisäksi älä ota liian suurta urakkaa vaan opettele ikkuna kerrallaan, sillä stressaava työmäärä  pilaa onnellisen olotilan.

Vielä kerran kasvihuoneesta

Kuvat kertokoon puolestaan tästä lopputuloksesta joka tullaan varmasti näkemään monesti kesän aikana täällä blogissa. Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille, itse  kiipeän taas raksatelineille!

Kiitän!

 Kiitän Alussa oli vehkosuo -blogia tunnustuksesta ja haluan antaa sen eteenpäin Villapulla, Upura, Radanvarren ohdakkeita, Koti1898 ja Vihreä kamari- Blogeille.

Tunnustuksen ideana on, että kiitetään tunnustuksen antajaa. Annetaan tunnustus eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa (sekä tietenkin kerrotaan asiasta heille kommenttina heidän blogissaan). Täten autamme toisiamme kenties saamaan uusia lukijoita sekä tietenkin lukijoita uusien blogilöytöjen saamisessa.

Terveiset rakennustelineiltä!

Mökkihöperöksi ollaan tulossa...

Terveiset tällä kertaa rakennustelineiltä! Vappupäivänä oli niin hyvät kelit, että päätin aloittaa salin ikkunoiden ja karmilistojen maalauksen. Meidän talossahan on ollut ja on edelleenkin epämääräisen väriset ikkunalistat, sellaiset ei minkään vihreät. Tai no myrkynvihreä voisi olla kaunis sana sitä väriä kuvaamaan. Oltiin ajateltu pysytellä vihreässä vaikka se ei tosiaankaan ole ollut talon alkuperäistä väritystä. Nyt kuitenkin löysin vanhan roosan sävyä maalia rapsuttaessani ja pakkohan se oli testata.

  

  Oi mikä wanha huvilaidylli-fiilis tuli pelkistä listojen maalauksesta, lisäksi maalasin samalla sävyllä nuo karmin näkyvät puuosat. Nyt tietysti tuo ulkoverhoilu näyttää entistä kammottavammalta , mutta sille ei ehditä tehdä mitään ainakaan vuoteen. En nyt sitten tiedä laittaisinko pelkät salin ikkunalistat tuolla vaalealla roosalla vai myös meidän omankin päädyn ikkunat? Tuntuu jotenkin, että tuosta vaaleanpunaisesta lähti virtaamaan ihan erilaiset energiat! Vihreästäkin tykkään, mutta jotenkin tuon ulkoverhoilun vaniljan sävyn kanssa se on niin kylmä ja luotaantyöntävä. Itselleni tulee nykyään pellavaöljymaalista kesäinen olo, olenkohan liian monta kesää istunut rakennustelineillä maalaamassa?


  Kasvihuone on melkein valmis kasviasukkaiden muuttoa varten. Onneton, hieman auringossa kärventynyt Basilika siellä jo kököttääkin. Ajattelin muuten mainostaa ( vaikka itse vanhojen rakennustavaroiden kauppias olenkin) miten edullinen tuollainen itse tehty kasvihuone on , purkutiiliä muutama, muutama yksiruutuinen ikkuna ja rautakaupasta parilla kympillä puutavaraa, murto-osa kaupasta ostetun hinnasta. Aikaa meni  pari päivää. Lisäksi saa juuri sellaisen kuin itse haluaa  eikä kenelläkään varmasti ole samanlaista. Muutamia yksityiskohtia puuttuu vielä kun molempien aika menee edelleen kaakeliuunien parissa.

Tämä espanjoletti tulee oven.

Olen nimittäin kiipeillyt tänäänkin tuli hännän alla edestakaisin vesisaavin ( jossa kaakeliuunin palat vettyvät , että saan tiilet sisältä pois kun pakko on töitäkin tehdä...) ja rakennustelineiden välillä (  sutien pellavaöljymaalia ja kittiä, kun se on niin kivaa ja sitä haluaisin oikeasti puuhata enkä putsata niitä kaakeliuunin palasia ). Huomenna rumba jatkuu...
 

En olekaan zen-ihminen

  Olin jo kuvitellut päässeeni ihanan henkistyneeksi zen ihmiseksi syksyn ja talven aikana. Tykkäänhän sentään juoda joka aamu elävän ravinnon smoothien ja mietiskellä, jopa vartinkin verran päivittäin. Se ei näköjään valitettavasti riitä siihen, että alkaisi punnita omia voimavarojaan järkevästi eikä myöskään siihen, että alkaisi kuunnella rauhallisesti järjen ja sydämen ääntä ennen remonttien, kasvi-istutuksien ym. aloittamista.


  Zen ihmisen sijaan pihaamme pitkin kotkottaa päätön kana! Joka aamu yritän olla rauhallinen, mutta sitten vaan herää vanha tuttu levottomuus kun huomaa, että aurinko taas paistaa ja jokainen sisällä vietetty hetki on niin hukkaan heitetty. Kaikki tehtävät työt pitää olla sellaisia, että niitä voi tehdä ulkosalla. Olen putsannut lähes sata kaakeliuunin palaa ulkona  kylmässä viimassa, mutta kun se aurinko paistoi niin oli vaan pakko. Siitä viimasta sain sitten mukavan kurkkukivun ja vilunväreet.

 
 Se flunssa nyt ei menoa paljoa hidastanut vaan lepolasset on kannettu ulos auringon väsyttämille päiväunitorkkujille, salaatinsiemenet on istutettu vanhaan laatikkoon ja satoa haluttaisiin nähdä heti , leikkimökin katto on korjattu ja mökki siivottu ja orvokit istutettu.Haravoimaan on myös pakko ollut ehtiä ja risuja kantamaan, eihän sitä kukaan sitten kesäkuussa halua tehdä. Rakennustelineetkin on kaivettu esille salin ikkunoiden eteen, että heti kun saa inspiraation niin pystyy aloittamaan ikkunoiden rapsuttelun. Keräsin jopa kaikki kunnostuksen aloittamisen tarvittavat välineet esille: skrapa, pellavaöljymaali, pensseli, kaikki ovat valmiina , paikoillanne, hep!

Keinu maalattu kyseenalaisen värikkäästi, mutta ainakin se on valmis. Toisin kuin muut taustalla odottavat projektit.

Katto melkein valmis.

Odotan mahtavaa salaattisatoa tuosta laatikosta...

  Inspishuone edistyy myös, onhan tässä ollut pari sadepäivääkin... Nyt ollaan lasten kanssa viikonlopun jäljiltä niin väsyneitä kaikesta ulkona olemisesta, että tarvittaisiin vähintään uusi viikonloppu putkeen ja se viikonloppu olisi mieluiten ikkunattomassa huoneessa missä ei voisi katsoa , että paistaako se aurinko. Tommi muuten väsää juuri minikokoista kasvihuonetta,  se  oli pakko saada kun sisko toi chili ja paprikan  taimia (kello on tosiaan puoli kymmenen illalla joten en ole ainoa anti-zen ihminen meidän perheessä ja Tommi sentään joogaakin). Siitä kasvihuoneesta näet ylempää keskeneräisenä kuvan tuossa keinukuvassa. Kaikki kuvat on muuten nyt  illalla otettu kun ei kameraa mitenkäänehdi hakemaan sisältä kun aurinko paistaa.

Edistystä...

Huithapelin terveiset yläilmoista!

  Toivoisin olevani sään puolesta lentokoneessa, mutta sen sijaan nämä yläilmat ovat olleet meidän salissa. Huonekorkeutemme on tosiaan aika hulppea salien puolella. Tämä remontin alla olevan salihan on ollut opettajien ja koulun välinen eteisaula. Huonekorkeutta on noin 4 metriä. Siellä neljän metrin korkeudessa olen killunut ja tapetoinut.

  Haluan nyt varoittaa, että kukaan ei seuraisi esimerkkiäni ja muistutan , että en ole ammattilainen näissä perinnekorjauskorjaus asioissa vaikka vanhoista rakennustavaroista jonkun verran tiedänkin. Minusta on mielenkiintoista  huomata miten ovela lavastaja minusta on tullut vuosien myötä. Näette kuvasta kun liian vähällä tapettimäärällä varustautunut tapetoija jättää kohdistuksen tekemättä ylimpään nurkkaan säästääkseen tapettia. Ovelasti huijaten hän laittaa tapettisiivun kohdistamatta sinne ylös. Eläköön huonekorkeus!  Silmä ei enää näe tuota valekohtaa. Tommi ei tykkää kun teen vähän kiertäen näitä juttuja,  mutta tärkeintähän, että  ihminen on onnellinen remonttia tehdessään. Tärkeintähän on omasta milestäni se , että materiaalit ovat hengittäviä. Asioista ei saisi tehdä liian saavuttamattomia niin, että ihmiset eivät uskalla enää ottaa maalipensseliä käteensä. Jokainen remontoi tavallaan ja on oikeastaan hauska ajatella mitä joku ajattelee vuosikymmenien päästä tästä  huolettomasta remontoijasta kun huomaa tapettiliuskat tuolla katonrajassa...

Tuossa missä on hirttä näkyvissä on vanha oviaukko ja se palautetaan. Komeron ovikohtaan tulee pariovet tai lasiovi. Sähkökaappikohtaan tulee luultavasti vanhoista peiliovista kaapistot. Katsokaa ylänurkkaa, kohdistuksen puuttumista ei näy, ainakaan jos ei tiedä katsoa...

Ai-jai miltä täällä neljän metrin korkeudessa näyttää, sunnuntairemontoija on taas päässyt iskemään!

  Muutenkin myönnän olevani aika huithapeli ja myös epälooginen esimerkiksi tapettia tilatessa. Lasken aina tapettimenekin alakanttiin ihan tahallani enkä voi syyttää kuin omaa pihiyttäni. Ajattelen aina ihmeen tapahtuvan ja viimeisen tapettirullan riittävän loputtomiin. Tyhmäähän se on, tiedän. Myöskään seinän pohja ei ollut mistään perinnekorjauskirjan ohjeiden mukainen. En jaksanut alkaa pahemmin vanhoja pinkopahveja availemaan ja uudelleen kiinnittämään , mistä syystä pinta on vähän möykkyinen. Onneksi kunnollinen kuviollinen tapetti on anteeksiantava ja vanhassa talossa kuuluu vähän pinkopahvien repsottaa, eikö vaan?

 Mielenkiintoisia  muuten nuo paperitapetit. Rautakaupoissahan myydään kaikenlaista paperitapettien nimellä ja niihin ei kannata langeta, sen tämäkin huithapeli tietää. Uusimmassa Perinnemestarin rintamamiestalo- kirjassa on mielenkiintoista tietoa ja testaustakin paperitapettien hengittävyydestä. On upeaa, että meillä Suomessa on edelleen tapettitehdas, mistä mekin aina tilataan lukuun ottamatta näitä neljää rullaa Morrisia.

Onneksi tuli tämäkin tapetti laitettua ja seuraavaksi paneelien vääräoppista maalausta, kuitenkin hengittäviä maaleja käyttäen.

Tapiseerausta

Sain inspiraatio huoneen tyhjättyä ylimääräisestä romusta ja lätkäisin muutaman tapettivuodan seinään. Innostavaa, mutta salissa on niin kylmä, että saa nähdä miten kauan tapetit kuivuvat. Osittain tuo ryppyinen kuivuminen johtuu alla olevasta pinkopahvista, kyllä se siitä ajan kanssa kiristyy, toivottavasti. Lattiaan haluan jonkun tumman sävyn, mahdollisesti ruskean. Meillä sataa ja tuntuu ihan syksyltä...Onneksi tapetti luo keväistä tunnelmaa.

Tämä voisi olla hyvä vaihtoehto yhteen oviaukkoon josta puuttuu ovi.

Saa nähdä miten tapetit kuivuvat.

Salista on käynti tähän wallankumouksen wc:hen , se pitäisi viimeistellä. Huomaa 50-luvun pytty!

Perinnemessut

   Vuoden mielenkiintoisin messutapahtuma on mielestäni nyt viikonloppuna järjestettävät puutarhamessut joiden yhteydessä on myös Perinnekoti-messut johin myös me Wallankumouksesta osallistumme. Tykkään molemmista aiheista eli puutarhasta ja perinteisestä rakentamisesta.
  Ongelmaksi syntyi vain se, että miten saadaan koottua meidän Wallankumouksen henkinen tila  jokseenkin karuun ja moderniin messukeskukseen. Meidän lisäksi paikkaamme tulee Hannu Rinne myymään uutta rintamamiestaloista kertovaa kirjaansa ja yhdessä saleistamme vuokralla oleva ikkunarestauroija Minna Paavola. Päätimme siis koota messupaikkamme jo etukäteen niin sitä pystyisi suunnittelemaan konkreettisemmin. Pikkutilpehööriä tulee tietysti myös mukaan vielä ja nuo 9-ruutuiset ikkunat kiinnitetään messuosaston seiniin.Tällainen siitä siis kutakuinkin tulee eli tervetuloa jos satutte messuille tulemaan:

Tuohon tyhjään kohtaan tulevat siis Hannun kirjat ja oikealla näkyy Minnan ikkunan kunnostuskohta.

Tuonenkielo

Vaihdoin Tuonenkielolle jo vähän kauniimman ruukun, pitää kuvata se seuraavaksi. Mau sitä paitsi varastaa aina koko estradin eli seuraavaksi kuvaan pelkän kasvin.

  Ihanan dramaattinen otsikko, vai mitä? Sain siskoltani uuden huonekasvin Tuonenkielon ja kasvin nimi ja olemus on  sen oloinen, että tulen siitä hyvälle tuulelle. Vähän draamaa ja synkkää gotiikkaa välillä tarvitaan.Vuosia sitten olin hyvä noiden huonekasvien kanssa, mutta nyt lasten, kissojen ja vanhan talon kanssa olen tullut vähän tuon otsikon mukaiseksi kasvien kanssa. Jotenkin kun saa kaikki kolme lasta ja kolme kissaa hoidettua niin huonekasvirassukat unohtuvat pölyttymään. Ehkä Tuonenkielon kanssa käy vähän paremmin. Mistäköhän tuo nimi on tullut? On kuulemma ihan perinteinen wanhojen talojen huonekasvi ollut.

  
    Meillä on paistanut joka päivä aurinko ja kävin jo koerapsimassa skrapan kanssa meidän talon ulkoseinää ja haravoin lumen alta paljastuneita kohtia, mutta se oli pakko lopettaa kun alkoi tulla esiin tokkuraisia Nokkosperhosia ja Leppäkerttuja. Niiden heräämisaika ei taida olla ihan vielä... Leikkasin ruusupuskankin, toivottavasti rassukka ei pahastu aikaista leikkausajankohtaa. Ruusun parturointi oli pakko tehdä kun siihen pystytetään pian rakennustelineet. Aloin kyllä katsoa ruusua sillä silmällä, että sen voisi kyllä siirtää pois talon seinustalta. Haluan hoitaa tuon ruusun mahdollisimman hyvään paikkaan jos siihen siirtoon päädytään kun se on melkein ainoita kukkivia kasveja meidän pihassa.

  Ehkä tämä on tarkoitettukin, että itselleni ei tullut talon mukana ihanaa villintynyttä salaista puutarhaa, kun onneksi on tuo metsäkaistale vieressä. Itse rakastan isoja puita ja metsiä. Puita ja sammalta ei tarvitse edes hoitaa, paitsi halaamalla.



 

Onnen koukkuja

 Aina kun kevät saavuttaa tämän vaiheen, että oikeasti uskoo sen olevan tulossa alkaa kaikki näyttää niin positiiviselta,värit  kirkkaammilta, niin ja ikävät asiat tuntuvat vain vaikeuksilta joiden yli pitää olla vain rohkeutta kiivetä. Itsellämme koetinkivenä on takapihamme, joka on vuosien saatossa saanut kärsiä ja sinne on haudattu kaatopaikkajätettä ihan tarkoituksellisesti kaivinkoneen kanssa. Nyt keväällä alkaa toivoaksemme maan puhdistus ja uudelleen muokkaus. Olen vain päättänyt ajatella tätä asiaa positiivisella mielellä eikä se enää ahdista kuten viime vuonna. Ystäväni teki itselleen yllätyskalenterin jotta muistaisi paremmin mitä kaikkia positiivisia pieniä yllätyksiä koko ajan elämässä tapahtuu.

 Huomasin, että olen nyt parin päivän lomankin aina yllättynyt monesta asiasta. Miten onnellista on huomata, että yksi pelargonioistani selvisi talven yli ja nyt laitoin vesilasiin yhden pistokkaan. Saa siis nähdä onko heitä pian kaksi! Hauskinta on, että en tiedä minkä värinen  tuo selviytynyt pelargonia on. Uutta yllätystä siis luvassa.

 Olin myös onnellisesti unohtanut kuinka aurinkoinen miniveranta meillä on. Tuota verantaa ei melkein muista kun se ei johda mihinkään ja on puuovien takana. Nyt olisi tarkoitus laittaa siihen lasiovet. Kissatkin kokivat iloisen yllätyksen kun nyt monen kuukauden tauon  jälkeen avattiin ovi verannalle.

  Ihana yllätys on myös aina kun avaan uuden hyvän kirjan. Viimeisimmäksi "Siilin eleganssin " kirjoittajan " Onnen koukkuja". Tämä kirja oli vain pakko lukea yhden päivän aikan. Maailma näyttäytyy vain aina uudessa valossa ja vaikeuksistakin voi seurata jotain mielenkiintoista.

 Nyt ulos aurinkoon siivoamaan meidän lähimetsää metalliromusta...

Tawaraa niin, että ahistaa...

Noita opetustauluja on vielä lisää ja pyöreitä jakkaroita kanssa.

 Meille tuli tavallisen rakennustavaran lisäksi pläjäys huonekaluja ja muuta tawaraa, jotka huomenna pitäisi käydä läpi ja inventoida. Meillä on vaan valitettavasti tilaongelma, ihan oikeasti. Ei vaan tila riitä kaikelle varsnkin kun kuitenkin ollaan varaosapankki eikä osto- ja -myyntiliike. Omaan kotiin ei myöskään saa mahdutettua (lukuunottamatta yhtä opetustaulua) enää mitään. Ahtaan paikan kammoa pukkaa jo ihan muutenkin... Edukkaasti siis kaikki pois! Niin ja tuossa on vaan murto-osa satsista joka tuli eli kannattaa kurkkailla huomenna navetta.comia.
  Muuta ei kuulukaan paitsi auringonpaistetta ja narsissit oli pakko ostaa vaikka joudunkin ne yöksi vielä sisään kiikuttamaan. Taiat ovat toimineet ja lumet sulaa ainakin meillä liristen.
 
 

Taiotaan kesä, noita-akkaset

Nyt on teidän kaikkien löydettävä oma sisäinen noita-akkanne ja taikoa kesä paikalle. Eihän me nyt anneta tuollaisten Pakkasherrojen meitä masentaa!

 Koin väliaikaisen hulluuden kaupassa ja ostin marokkolaisia mansikoita ihan vain, että saisin tuntea kesän tuoksun. Aion tehdä niistä ihanan hedelmäsalaatin illalla ja nyt ne saavat päivän piristää tuossa pöydällä kera Mintun lehtien. Unohdetaan nyt se, että luultavasti nuo mansikat ovat täynnä torjunta-aineita ja ekologisesti nyt ei ole järkevä aika niitä ostaa. Tämä oli nyt pakkovalinta: mansikat tai sitten masennuslääkkeet.

Hämähäkinseitit esiin piilosta!

Kevätpölyä

 Pakkanen on paukkunut 20 asteessa öisin , mutta päivisin on paistanut aurinko. Jotenkin pölykin näyttää kauniimmalta keväisin kun talvisin sitä ei huomaa pimeyden takia. Meidän kristallikruunuunkin näyttää sopivan nuo hämähäkin seitit. En ole yhtään lannistunut vaikka meidän työ ei kamalan kivaa olekaan jos on purkutalolla purkamassa vaikka listoja tällaisella kelillä. Pysyy ainakin mieli pirteänä eikä tule hiki niin helposti...

  Lannistumisen sijaan itseni on vallannut valtava määrä energiaa enkä tiedä mihin sen laittaisin. Iltaisin suunnittelen kaikkia remontteja ja Wallankumouksen juttuja niin etten melkein saa nukuttua. Päivisin teen töitä, siivoan, luen, kudon, kokkaan, alan maalaamaan taulua, siirtelen huonekaluja ja ylipäänsä innostun kaikesta. Niin ja kaikki jää tietysti kesken. Olen huomannut, että monessa muussakin blogissa on alkanut keväinen levottomuus. Miten monesta kuvakulmasta muuten kehtaan enää ottaa meidän kristallikruunusta kuvia? Se on vaan niin hieno ja uskon, että nuo wanhat kristallit vaikuttavat meihin positiivisesti. Huonekaluja oli pakko siirrellä kun en vaan enää jaksanut leivänmuruja jotka tippuivat tuon meidän pöytälevynä toimivan oven rakoihin.

Meillä huonekalut vaihtaa paikkaa. Nyt on taas vaihteeksi "normaali" pöytä.

Pöytälevynä toiminut ovi saa toimia taideteosten pidikkeenä nyt välillä..

  Olen aikaisemminkin miettinyt  sitä miten mielenkiintoista elämää me pohjoismaalaiset saamme viettää neljän vuodenaikamme keskellä. Ihmettelen, että emme sekoa paljon pahemmin aina keväällä kun aurinko lisääntyy. Villiintykää siis rakkaat ihmiset  siemenluetteloihin, puutarhasuunnitelmiin, maaleihin, tapetteihin, kasvihuoneen suunnitteluun, kuistin rakentamiseen...  Vaalikaamme tätä ihanaa hulluutta!

Arvonta suoritettu...

Olipas tämä arvonta kamalaa kun olisin kaikille osallistuneille halunnut lähettää tapetteja. Itse en arvontaa suorittanut vaan tämä salaperäinen 6-vuotias.

 Voittaja oli siis "Sussi" blogista Förmaaki ja puutarha! Onnea ja iloa monta sataa kiloa!

Juhlitaan!

Tässä siis "Daalia" Ja "Lintu sininen".

Apua, missä vaiheessa olen saanut noin monta lukijaa. Tätähän pitää juhlistaa!

Mitäköhän sitä arpoisi? Ajattelin, että kun itselläni on jäänyt pari rullaa Tapettitalon tapettia niin sitä voisi arpoa. Ovat kyllä kahta eri mallia eli "Lintu sininen" ja "Daalia".

 Niistähän voi tuunailla jotain jos ei halua tapetoida seiniä... Onkohan ihan pöhkö arvonta? Tehdään kuitenkin näin. Jättäkää siis kommenteihin tieto jos haluatte osallistua ja voittaja saa nuo kaksi rullaa. Toinen rulla on avaamaton ja toisesta on siivu leikattu. Arpoja eli minä maksan tietysti postituskulut jos tarvitsee lähettää. Pidetään arvonta vaikka torstaihin saakka voimassa. Olikohan se sitten siinä?

Kiitoradalle ajo kielletty!

Meidän käytävä ja  neuvova kyltti.

Täällä niitä nuoruuden päivien salaisuuksia lymyilee pahvien takana.

 Yhtenä aamuna silmäni osuivat meidän porraskäytävämme seinään jossa pinkopahvi vähän repsotti. Sitä oli pakko vähän kurkata tarkemmin. Maailman suloisinta kukkatapettia tuli esille parin kerroksen alta ja vaivuin jo kuvitelmiin miten saisin koko käytävän seinistä esille  alkuperäiset tapetit. Ei siinä ihan niin käynyt. Olisi pitänyt totella tuota kylttiä joka meidän portaikossa on  eli "Kiitoradalle ajo kielletty". Yksi pinkopahveista näet repesi ja sitä pitää nyt korjailla. Pitäisi osata rauhassa puuhata, mutta kun tällaisen luonteenlaadun kun on saanut niin minkä sille voi? Toisaalta tuosta yhdestä seinästä voi ihan rauhassa rapsutella kerroksia näkyviin, koska pinkopahvi on aika kärsinyt. Olen sen vain pikaisesti muutettaessa paikkaillut ja maalannut. Kylmät käytävät on vähän ongelmallisia kun ovat olleet isojen lämpötilamuutosten kourissa niin pinkopahvit aina vähän kärsivät.

Päätin, että rapsuttelen nurkkia sieltä täältä näkyviin käytävän yhdestä seinästä ja loput saavat jäädä tuollaisiksi kun ovatkin. Tykkään tuollaisesta autiotalo fiiliksestä ja historian havinasta nurkista. Tuntuu kuin asuisi teatterilavastuksessa tai maalauksessa.

Meidän toisen päädyn yläkerran tapettiaarteita.

 Viime kesänä otin tapettikerroksia esiin tuolta meidän talon toisen päädyn vintistä. Seinästä tuli hieno vaikka homma onkin vielä vähän kesken...

  Aion jättää noita tapettikerroksia näkyviin joka puolelle meidän taloa ihan vaan sen takia, että itselleni tulee niistä positiivisia ajatuksia ja ne johdattavat aina minut historian havinallaan siihen tunnelmaan millainen talomme on joskus nuoruuden päivinään ollut. Arvokas talodaamimme kertoo näin tarinoita nuoruuden päivistään.

Blogihaaste ja Sylvi

Sylvi Silkkiapina miettii blogikysymyksiä.

Miksi vanha talo?

En ymmärrä mitään nykyrakentamisesta, vanhan talon remontit tuntuvat sopivan tällaiselle maalaisjärkiselle ihmiselle ;)

Tiedätkö jonkun kotisi entisen asukkaan nimen?

Aika monenkin, jonkun nimeä olen hölmöjä remontteja purkaessani myös ääneen manaillut …

Erikoisin löytö talosta?

Rakennuslevyjen väliin jääneen oravan kuivunut häntä.

Jos talosi olisi henkilö, olisiko hän nainen vai mies?

Ehdottomasti suomenruotsalainen kukkahattuinen tyylikäs ikinuori daami.

Mitä asiaa talossa inhosit alussa mutta olet tykästynyt ajan mittaan ja jättänyt uusimatta?

Talon ulkovärit.

Jos valkoista ei olisi, mitä väriä käyttäisit sen tilalla?

Kaikkia sateenkaaren värejä.

Kaunein kalusteesi?

Vanha hämähäkinseittinen, "patinoitunut" kristallikruunu.

Montako henkeä mahtuu ruokapöytääsi?

Kymmenisen henkeä.

Maailman paras työkalu?

Vasara.

Pikaliima, rautalanka vai jeesusteippi?

Rautalanka.

Lempiasia pihallasi?

Kaikki mikä kasvaa :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hilseilevät maalit,villiintyvät kissat

 Eilen ja tänään  sitten kevätaurinko paistoi täydellä teholla ja oli ihanaa kuunnella veden lorinaa ränneistä. Heti kun aurinko paistaa tulee vimma kaipaa pensselit ja maali esille. Sen sijaan olen nauttinut auringosta lampaan talja pepun alla puutarhakeinussa, koska sehän on synti  olla sisällä maalailemassa kun aurinko paistaa. Ajan voi käyttää niin paljon paremmin kirja kädessä tai pyydystämässä muutaman pisaman auringonpaisteessa.

Hra Alibellenin kevätkiipeilyä ja sitä kauniisti hilseilevää maalia.

  Tuntuu kuin olisi toipilas, ehkä tämä on talven pakkasista toipumista. Olen kyllä ollut ihan väsynyt illalla, tuntuu kuin olisi vampyyri käynyt imemässä kaiken energian kun on ollut paljon talviauringossa. Osaako joku kertoa miksi tuo kevätaurinko väsyttää niin paljon vaikka ei mitään tekisikään? Alkaako aivot käymään ylikierroksilla tai jotain?

 Tämä talvesta toipuva suunnisti pikku promenaadille talon ympäri ja kartoitti ikkuna tilannetta. 80 % meidän ikkunoista kaipaa vielä maalausta ja kittausta ja skrapaamista. Kiva vaihe mielestäni, odotan oikein rakennustelineiden pystyttämistä! On hienoa huomata, että ikkuna jota pitää ihan läpilahonneena paljastuu skrapauksen jälkeen ihan kunnostuskelpoiseksi yksilöksi joka kaipaa vain pellavaöljymaalia.

 Asia josta olen erityisen onnellinen on, että taloamme ei ole päästy maalaamaan lateksimaaleilla niin tuo ulkoverhoilun maalaus ei ole mitenkään kiirellinen, muuten kuin esteettisesti.Iloitaan siis pienistä asioista kuten hauskasti hilseilevistä maaleista seinissä ja kevätvilliintyneistä kissoista. Mielestäni maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi ja tässä asiassa päätäni ei saa kääntymään. Se, että on vielä helmikuu on sivuseikka. Kevät on kun alkaa tuntua keväiseltä, siinä se.

Viime kesänä kunnostettu keittiön ikkuna.

Meidän makuuhuoneen ikkuna odottaa skrapaa ja maalia.

Tässä meidän talon radan varrella oleva puoli jota harva näkee. Hirsinurkka korjattu, mutta odottanut pian vuoden verhoilulautaa. Alimmat salin ikkunat on kunnostettu. Maalia on sutaistu siksi, että tuossa oli niin valtava graffitti, että se piti saada peittoon, että tätä meidän kotia ei luule ihan autiotaloksi.Ajatelkaa mikä määrä lasia meidän tontilla oli kun näitä ikkunoita rikottu  päälle 300 kappaletta...