Kaksintaistelu

Jatkoin tänään ikkunoiden pesua Wallankumouksen saleissa ja se oli virhe, koska olin jo hieman pahantuulinen valmiiksi ennen hommaan ryhtymistä sillä ikkunoiden pesu ja tuolla neljän metrin korkeudessa killuminen ei ole hyväntuulisenakaan kivaa puuhaa.

Jotenkin kaikki alkoi ahdistaa kun mietti hoitamattomia hommia ja sitä kuinka lyhyt tämä kesä on. Välillä tuntuu kuin olisi kaksintaistelussa vanhan talon ja pihan kanssa.
Se miten paikat rapistuu luonnollisesti ja miten itse yrittää muuttaa taloaan ja puutarhaansa itselleen sopivammaksi.
Itse haluaisin samanlaisen puutarhan kuin neiti Marplella on Christien kirjoissa eli köynnösruusuja ja perennat kauniissa järjestyksessä ilman rikkaruojoja.
Meidän villiintynyt ja osittain ihan oikeastikin ruma (takapiha täynnä rautaromua ja betonia) on kaukana siitä.
Ikkunoiden pesun jälkeen katsoin pihaa yllättyneenä. Kaikki keväällä silmiinpistänyt oli kadonnut voikukkien, rikkaruohojen ja heinien peittoon. Onneksi ruohonleikkurimme on rikki!

Oikeasti näissä kaksintaisteluissa luonto voittaa ihmisen. Jos jotain vastaan ei voi taistella niin se kannattaa hyväksyä. Jollain tavalla tämä oli lohduttavaa. Voin siis vallata pienen nurkan puutarhasta, jota voin ainakin kuvitteellisesti hallita.  Itse asiassa tuo rikkaruohojen sikiävyys ja kasvu on mielenkiintoista.

Taloihin pätee ihan sama asia. Vaikka kuinka rapsutat ja maalaat niin aina kaikki ikääntyy ja kuluu emmekä me ikinä voi talojamme hallita. Ihanan inhimillistä ja asia mikä kannattaa muistaa orastavan kesästressin kynnyksellä on se miksi taloomme rakastuimme, itse en ainakaan halua edes sliipattua taloa vaan ihastuin juuri villiintyneeseen pihaan ja rapistuneeseen ulkonäköön.
Se on se fiilis mikä saattaa unohtua ihmisen hallitsemisen vimmassa. Ei se talo siitä välitä maalataanko tänä kesänä vai kymmenen vuoden päästä. Ehkä siis jatkan hellävaraista kasvojenkohotusta kodillemme huomenna ihan vaan muutaman ikkunaruudun pesun verran. Kaksintaistelun myönnän helpottuneena jo hävinneeni.

Ihania ihmisiä ikkunakurssilla...

On se niin hauskaa kun stressaa kaikkea etukäteen kuten itse tein ennen ikkunakurssia.
Olisivatko pöydät hyvät, riitäisikö kurssilaisille ruoka, sataisiko koko viikonlopun ja niin edespäin.

Todellisuudessa kaikki meni näppärästi ja tunnelma oli ihana.
Ruokaa riitti, aurinko paistoi ja pöydät olivat mainiot. Hyvän tunnelman toivat opettajien Teklan ja Minnan rentous ja se, että osasivat oikeasti kuunnella ja opettaa kurssilaisia.
Mahtavat, että saa olla pitopaikkana näin kivoille tapahtumille. Jotain jatkoa on pakko keksiä ensi kevääksi.

Huomasin kurssin aikan, että tätä meidän talo ja piha on kaivannut eli ihmisiä hääräämään meillä.
Tekee ihan mieli perustaa kommuuni....

Nyt alkaa taas uudenlainen parin-kolmen kuukauden jakso.
Kursseja ei ole enempää vaan keskitytään täyspäiväisesti taas remppaan,Wallankumoukseen ja tietty lapsiin jotka aloittavat jo muutaman päivän päästä loman, joka jatkuu tuonne elokuun puoleenväliin saakka.
Täällä siis mustalaisleiri jatkaa kesän ajan entistä villintyneempää elämäänsä ilman rajoittavia arkirutiineja.

Kesä on tullut...

Ajattelin, että kesä ei tulekaan tänä vuonna kunnes eräänä aamuna heräsin ja hain Turun sanomat postilaatikolta ja siinä se sitten oli.
Yhtäkkiä pihamme valtasivat kaksi miljoonaa voikukkaa eikä se häiritse yhtään, ovat niin nättejä.

Onnistuin myös ensimmäisen kerran elämässäni kasvattamaan kukkia siemenestä. Tilailin Villiniitystä siemeniä ja ripoteltiin niitä kukkapenkkiin. En vain enää muista mitä kukan siemeniä laitettiin...

Wallankumoukseen saapui erä ihania ikkunoita ja ikkunakurssia pukkaa viikonlopulle.
Talon ikkunoitakin saatiin pestyä, ihmeellistä kun ikkunasta näkee läpi.
Kaikki meidän rikotut noin 350 ikkunaruutuahan on korjattu vanhoilla vedetyllä ja puhalletulla laseilla jotka ovat olleet pölyisinä,likaisina ja kittitahraisina viime kesän lopusta lähtien ikkunoissa.
Keväällä ikkunan pesu on jotenkin mukavampaa kuin syksyllä. Talvella ikkunat saavatkin olla vähän likaiset kun aurinkoakaan ei näy.
Keväällä auringon haluaa toivottaa tervetulleeksi puhtailla ikkunalaseilla ettei se vaan loukkaannu ja lähde pois.

Vanhat torikauppiaan kärryt odottavat tyhjinä multaa ja niihin istutettavia yrttejä ja salaattia. Hienoa kun saa minikasvimaan eikä tarvitse kuokkia.

Riippumattokin on ripustettu, eikä vielä ole edes kesäkuu eli lupaavasti alkaa. 
Tämä on vaan niin ihanaa aikaa!

Hirsikurssi ja kaide

Hirsikurssi on nyt sitten onnellisesti ohitse. Osallistujat olivat mukavan rentoja ja innoissaan saamastaan opista. Opettajaakaan ei voi kuin kehua. Hyvä Teemu!

Ihan itsellekin innostus tarttui kurssilaisista ja nyt on ollut muutenkin niin hieno ilma, että tekisi mieli puuhata koko ajan ulkohommia.
Meidän yksi porraskaide on ollut ihan läpilaho ja nyt Tommi sai uusimisprojektin aloitettua.
Ei taida tämä asioiden loppuun saattaminen olla meidän juttu, kun tälläkin hetkellä on taas liian monta projektia kesken.
Jatkoin ulkoverhoilun maalausta, mutta se jäi kesken kun tuli asiakkaita. Kaide jäi kesken kun yö yllätti.

Jossain välissä oltiin tuttujen luona Portsassa kyläilemässä ja samalla käytiin pikaisesti ihailemassa Kakolan upeita autioita rakennuksia. Ihana veranta ja muutenkin niin kummitusmaisen upea paikka.

Nyt pitää taas jatkaa. Maalaushommat saa nyt odottaa kun pitää poistaa nauloja punamultamaalatuista vanhoista laudoista...

Anarkistista ja levotonta puuhaamista

Ikkunat sitten tuli tuohon makuualkoviin.
Kauniit, sopivan kulahtaneet 1800-luvun kolmiruutuiset valittiin ja ovat olleet ihan nappivalinta. Jakavat juuri sopivasti tilan.

Kun on niin kiva ilma ei olla maltettu olla sisällä joten puuhattiin vähän pihavarastoa. Siihen oli joku saanut  idean laittaa joskus vanhan kylmiön oven joka vielä oli mennyt laseista rikki. Tuo metallinen kammotus lähti kaatopaikalle ja laitettiin vanha kuusiruutuinen ikkuna tilalle. Saatiin jotakin kohtaa siis ulkovarastostakin nätimmäksi.

Täällä siis pompitaan asiasta toiseen. Osa tätä "en osaa kesittyä yhteen asiaan intensiivisesti-syndroomaa".
Olen jo pari ikkunalistaakin maalaillut ulkoa. Niistä en nyt laita kuvia, ettei tule ihan levoton kuva meistä. Joka paikkaa puuhataan, mutta mitään ei valmiiksi saada.

Ja apua, kuva vielä meidän keittiön lattiasta maalattuna ja kalustettuna.  Niin ja olo/makuuhuoneen lattiankin maalasin kun laitettiin tuo "sermi" sinne.
Jätin muuten parin kaapin alta maalaamatta kun en jaksanut niitä tyhjätä ja siirtää. Mukavaa löytää Pitkätossumaisia piirteitä itsestään vaikka ei mikää Pepin ikäinen olekaan.
Niitä paria kohtaa ei tunnu edes olevan kiire maalata, itse asiassa ovat jo melkein unohtuneet. Suosittelen kaikille elämän yksinkertaistamista.
Jos haluat tehdä jotain niin siitä vaan puuhaamaan liikaa miettimättä.
Anarkistista kevään jatkoa siis kaikille!

Ikkunoita vai ovia?...

Tämän viikon urakkana sain Ruoka/olo/makuuhuoneen lattian maalattua.
Aika hauskaa muuten asuttaa monen sadan neliön koulua, mutta asua itse noin 90 neliössä kolmen lapsen, miehen ja kolmen kissan kanssa.
Remontointi on kyllä mukavampaa kun nyt voi keskittyä pikkujuttuihin sisällä ja keskittää tarmon keväällä ja kesällä ulkona tekemiseen.

Nyt pienen kodin ongelman onkin miten rajaan tuon meidän "makuualkovin" jotenkin keveästi.
Me luovuttiin omasta makuuhuonesta, etttä saatiin siitä lisää oleskelutilaa...
Vaihtoehtona olisi nyt vanhat ikkunat tai ovet tilanjakajaksi. Hmm...

Kevätsiivouksen vimma!

Joka kevät se tulee äkkiarvaamatta, varoittamatta, aivan samalla tavalla kuin Muumeissa Vilijonkalle: Kevätsiivouksen vimma!

Sisällä on pölyistä, ulkona lasinsirua ja muuta roskaa puskee roudan mukana maasta ylös.
Aurinko paljastaa maahan jääneet roskat ja esittelee ikkunoissa näkyvät pölyn ja kissojen nenien jäljet.  Ikkunat pitäisi siis pestä,mutta ensin pitäisi poistaa ikkunaliimapaperit. Lattiat pitäisi pestä, mutta kun maalitkin on niin kamalat ettei lattia siitä pesusta piristy. Pitäisi siis ensin maalata lattiat.

Tämä kevätsiivous on vain nyt aloitettava remontilla eli siis lisää sotkemalla. Eteisen ja firman oviaukko on suljettava, että saadaan kunnollinen oma eteinen. Kevätmuta ja hiekka leviää mukavasti ympäri kotia kun varsinaista eteistä ei ole tätä ennen ollut. Ehkä kodin siivottomuus ainakin lattioiden osalta helpottuu kunnollisella eteisellä.

Piha onkin sitten ihan eri juttu... Jokainen vanhan talon omistava yleensä saa jossain vaiheessa kaivella edellisen sukupolvien taakseen jättämää roskaa.
Joskus pihamaata on pidetty ihan kaatopaikka tyyliin roskapussi maahan ja multaa päälle. Onnellinen on se joka voi vaan kuopsutella muutaman syksystä jääneen vaahteranlehden pionipenkkien päältä ja sitten huokaisten löhötä riippumatossa.

Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että kuvittelin itse olevani tuollainen onnellinen riippumatossa ajoittain löhöilevä ihminen tänä keväänä ja kesänä. Miten ihmeessä voisi selättää tämän kamalan voimattomuuden tunteen jota Vilijonkkakin koki kaikkien noiden roskavuorien ja lukemattomien siivoustuntien edessä?  Ehkä ratkaisuna olisi vaan ottaa boheemisti se riippumatto esiin.

...kyltti pääsi ulos uuteen paikkaan sisäänkäynnin luo...

...poikkeustila...

...etsi ovi...

...liisteri melkein kuivunut...

9 osaa vettä ja 1 osa vehnäjauhoja

Remppa saatiin siihen malliin tuolla toisessa päädyssä, että vuokralainen sai muutettua firmansa sinne. Salaperäinen vuokralaisemme on Marika ja Marikan liike "Pimee vintti" joka avautuu toukokuussa.
Marikalta löydät ihanat retrohuonekalut ja pikkutilpehöörit.
Ihana paikka kaikille mummola-nostalgiaa poteville ( kuten itselleni).

Moneen asiaan olen tyytyväinen  ja olen siitä onnellinen, että tiedän tuon toisen päädyn alakerran asunnon olevan nyt rakenteiden osalta kunnossa.
Talo kiittää huokaisten uusista hirsistä ja siitä, että ei enää sada vettä sisään katosta.
Tapettitalosta valittiin pariin huoneeseen ihanat paperi-tapetit "Daalia" ja "Ilo".
Keittiöön laitettiin sanomalehtiseinät 1950-luvun lehdistä. Ne saavat olla vähän rypyssä ja muutenkin rempallaan.
Kun niihin kyllästyy niin sitten vaan paperitapettia päälle.

Nyt oli ihan kustannuskysymys, että ihan kaikkia huoneita ei voitu ihanilla tapeteilla heti tapetoida ja pariin seinään heitin ihan viime hetkillä maalit, että saatiin Marika muuttamaan.
Budjetti meni sekaisin kun sähköt, jotka pintapuolisesti näyttivat hyviltä eivät sitä sitten olleetkaan. Muovijohdot ym. oli kyllä 80-luvulla laitettu, mutta erikoisia ratkaisuja ja maadottamattomia pistorasioita ja huonokuntoisia katkaisijoita löytyi.
Oli pakko tehdä päätös siitä, että kaikki uuusiksi. Vanhat johdot revittiin pois ja laitettiin ihan simppelit perussähköt. Sähköasia haukkasikin eteisen tapettibudjetin.
Laitetaan sinne sitten kivat tapetit vaikka viiden vuoden päästä...

Aikataulussa pysyttiin kyllä muuten, mutta ulko-ovea fiksataan vielä tällä viikolla ja lisäksi aikataulua mullisti LIISTERI.
Olen aikaisemmin käyttänyt Sateenkaarivärien vanhan ajan liisteriä ja Tapettitalon liisteriä, mutta ne nyt sattuivat loppumaan kesken.
Lisäksi olen käyttänyt Metylan pink-  nimistä liisteriä, mutta sen koostumusta on nyt muutettu ja laitettu muovisidosaineita.
Päätin sitten viimeisen huoneen kohdalla alkaa keittämään itse liisteriä. Ohjeita kurkkailin netistä ja kaikki tuntui niin ihanan helpolta ja luonnonmukaiselta. 9 osaa vettä ja yksi osa vehnäjauhoja.
Keitetään noin 15 minuuttia. Ensimmäisen keitin ohjeitten mukaan ja ja keitos pysyi vain litkuna.
Lisäsin jauhoja ja jäähdytin lisää. Sain aikaiseksi sementtiä.
Seuraavaksi laitoin Tommin keittämään ja tuloksena  syntyi pohjaanpalaneen hajuista liisterihkömäistä ainetta. Sitä laitettiin sitten seiniin.
Mitäköhän tehtiin väärin, keitettiinkö liian vähän aikaa vai liian isolla lämmöllä, osaako joku kertoa?

Liisterin, sähkön ym. lisäksi stressattiin pysyvätkö tapetit seinissä kun oikein lämpimäksi tuota toista päätyä ei oikein saanut. Hyvin ovat ainakin vielä pysyneet. Loput rempan ahdistukset olivatkin niitä  normaaleja eli kylmä vuodenaika ahdisti, henkisesti ja ruumiillisesti oli raskasta ja parisuhde koetuksella.

Täällä sitä nyt sittten ollaan posttraumaattisen remonttistressin jälkimainingeissa hoitamassa Wallankumouksen hoitamattomia asioita.
 

Kevät keikkuen tulevi

Tässä nämä lupailemani remppakuvat. Ei näytä vielä paljon miltään, mutta inhottavimmat remppavaiheet on pian tehty ja alkaa se kivoin pintavaihe.

Lattioita oli tosiaan pakko avata hirsikorjauksien aikaan ja rossipohja tyhjentää eteisestä kokonaan ja yhdestä huoneesta puoliksi.
Eteiseen tuli selluvillaa ja toiseen huoneeseen purutäyte. Seuraavaksi sitten lankkulattia takaisin ja seiniin huokolevyä.
Vanhat kunnossa olevat huokolevyt jätetään mihin voidaan. Tämän kuun aikana pitäisi saada valmiiksi ja sitten alkaakin muut projektit.
Hirsien korjaus-kurssi ja ikkunoiden kunnostus - kurssikin ovat ihan nurkan takana.
Hienoa kun saatiin minimimäärät täyteen. Vielä kyllä mahtuu mukaan innokkaita.

Nyt kun on taas saanut maistaa kevätaurinkoa eivät ensi viikoksi lupaillut pakkaset tunnu missään. Meillä oli tänään auringossa + 15 astetta! Sitä iloa eivät mitkään luvatut pikkupakkaset pilaa ja niinhän sen kevään kuuluukin tulla keikkuen.
Haaveet kesästä ovat niin ihania kun joka kevät ne jaksavat uudestaan innostaa.
Tilasin yhden puutarha-kirjan netistä ja siemeniä Villiniitystä. Lisäksi meille tuli firmaan myyntiin tämä hauska tassuamme jonka haluaisin omia puutarhaan kuutamokylpyihin.
Ehkä emme kuitenkaan asu tarpeeksi maalla siihen tarkoitukseen... Noita ihanuuksia ei tule usein vastaan joten ehkä se muutenkin ansaitsisi arvoisensa paikan jonkun kylpyhuoneessa.

+15C auringossa...

 

Rikkinäinen lattialauta ja värimietelmiä

Tänään meillä oli taas feng shuittamis - päivä.
Keittiömme lattialankku on puuhellan vierestä ollut varsin epäesteettisen näköinen ja se on haitannut silmää joka päivä.
Kyse ei siis ole mistään pienestä ulkonäköhaitasta vaan siitä että lattialankun tilalla on näkynyt rossipohja.
Puuhellan viereen oli jyrsitty lattialankkuun yli metrin pituinen muutaman sentin kolo kupariputkelle. Hyvin masentava pieni juttu joka tuntui niin pienelle, että se voisi ihan itsestään korjaantua.
Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta mukavan sunnuntaisen lumimyrskyn kunniaksi Tommi päätti korjata asian.
Koloon selluvillaa ja sitten vanha lankun pätkä päälle. Näin se ainakin omasta perspektiivistä pitäisi sujua, mutta pari tuntia siinäkin vierähti...
Olen niin iloinen kun meillä on ehjä keittiön lattia ja ihailen kohtaa joka kerta ohikulkiessani!

Meillä on muissakin huoneissa tuollaiset vanhat lattialankut jotka olen vain ottanut muovimattojen alta esiin ja kuurannut ne ennen muuttoa.
Joitain nurkkalautoja availtiin ja puruja lisäiltiin. Lattiat ovat yksi asia joka mietityttää. Maalaisiko vai eikö? Toisaalta ne on kyllä kivat kun niissä on kulumaa ja ne on aika rappioromanttiset.
Toisaalta kaipaan yhtenäistä pintaa. Onneksi asiaa ei tarvitse päättää nyt.

Toinen maalausjuttu jota mietin nyt kun kevät on jo nurkan takana ( meillä kyllä tuli tänään yli 15 senttiä tänään lunta, mutta minusta tämä oli ensimmäinen kevätmyrsky) on se, että mitä sävyjä laitettaisiin meidän talon ikkunoihin ja ikkunalistoihin.
Olen vähän ajatellut helmenharmaita ikkunoita ja savitiilen värisiä ikkunalistoja.

Toisen päädyn remppakin etenee, siitä kuvia seuraavalla kerralla.

...väriehdotuksia otetaan vastaan...

...keittiön lattiassa on nyt lankkua neljästä eri talosta...

...voi rähmä...

Sanomalehteä seinään...

Meidän lastenhuoneen yksi seinä on tapetoitu sanomalehdillä.
Ne ovat täältä vintistä löytyneitä ja vuodelta 1952. Tapettiseinä oli ihan ex tempore juttu joka ei saanut innostunutta vastakaikua, mutta jos saan jonkun idean päähäni niin sehän pitää toki toteuttaa.
Nyt kun olen tätä pikaratkaisua tuijotellut muutaman kuukauden  niin olen koko ajan enemmän tykästynyt siihen. Sen  hieman harmaa ja kellastunut värimaailma ihastuttaa.

Aion ehdottomasti tehdä yhden huoneen pelkillä vanhoilla sanomalehdillä.
Aivan uskomaton ajanviete muuten niitä lukea. Kun vaihdoin lakanoita parvelle jäin lueskelemaan ilmoituksia lehdestä.
Monet mainokset ovat hauskimpia luettavia , mutta yksi jännittävä ihan työn puolesta ja toinen koskettava osui myös silmiin.
Olisinpa ollut silloin 50 vuotta sitten hakemassa noita ikkunoita ja mitenkähän on tuon poikavauvan käynyt? 
Kun olen noista lapsien lahjoittamisista kysellyt niin se on nykyään aika huonosti tunnettu asia, mutta tuolloin 50-luvulla ei mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa.
Sotien jälkeen on ollut paljon isättömiä lapsia ja väsyneitä äitejä.
Siihenhän meidän oman kotimmekin historia johtaa.
Alunperinhän tämä tehtiin orpojen lasten kouluksi. Toivottavasti kotimme saa tästä lähtien kuulla enimmäkseen iloisia lastenääniä ja saa positiivisemman tulevaisuuden jakson.

Ei mikään maailman lämpimin päivä...

Tänään aamulla on lämmitetty puuhella ja kaksi kaakeliuunia koivulla ja onko meillä lämmin?
Eipä ole ei.
Toisen blogin pitäjän lapsi oli kysynyt: "Miksi me asutaan kylmässä talossa, eikö voitaisi asua normaalissa talossa?" Yhdyn tähän kysymykseen.
Tänään en osaa vastata  kysymykseen, mutta kesällä osaan kun on lämmin ja linnut laulaa puissa ja lämmittäminen on vain kaukainen harhainen muisto jonka haluaa unohtaa.
Vanhassa puutalossa asuvan hyvä piirre on siis epälooginen ajattelutapa ja syntymähulluus, voisi ajatella kun ajattelen itseäni aamulla kuudelta hakemassa jääkylmästä ulkovarastosta polttopuita.

Nyt kun on kylmä olen löytänyt itseni kylpyhuoneesta, missä on mukava lattialämmitys, maalaamasta kattoa. Jotenkin nyt vaan halusin edes sen osan remontista valmiiksi.
Hauskinta tässä on se, että kun muutettiin ei meillä ollut kylpyhuoneessa kattoa eikä lavuaaria.  Siellä oli vain nuo seinät ja lattia valmiina ja vanha tassuamme kököttämässä nurkassa.
Huomasin itsekin, että huone näytti oudolta jopa omaan makuuni. En vain osannut pukea sanoiksi miltä se näytti kunnes 13-vuotias tytär sen sanoi, että ei tykkää käydä suihkussa kun kylpyhuone näyttää ihan mielisairaalalta. Se oikeasti näytti!

Nyt tuo mielisairaala imago on onnekesi vähän kaikonnut  katon ja lavuaaritason myötä. Katon väri ei ole mikään ihan lemppari, vanhan maalipurkin jämät vetäisin. Pääasia on se, että nyt kylpyhuone on sitten valmis. Tunti meni aikaa ja nyt tätäkin huonetta kehtaa esitellä...

Luukut ja kattolistat kierrätettiin talon eri huoneista..

Lavuaari, kartanon listaa ja vanha komuutin puolikas uudessa käytössä...

Vanha kylpyhuone oli tullut tiensä päähän ja M I T Ä Ä N ei voitu säästää...

Kiurujen Yö lennähti komeroon

Näin tuo Kiurujen yö vaan lennähti meidän eteiskomeron seiniin ja listatkin tulivat kuin taikaiskusta. Ihan oikeasti alkaa päivän piteneminen jollain tavalla vaikuttaa jo positiivisesti omaan puuhaamiseen.

Ehkä saadaan tuo eteisen toinen komerokin tehtyä. Muuten ollaan järjestetty ja järjestetty firmaa. Ensi viikolla on pakko aloittaa taas tuo toisen päädyn remontti.

Olen nyt lähiaikoina miettinyt parin asiakkaan remontteja tosi paljon ja niiden myötä vanhoja taloja.
Itse asiassa niissä asumista ja niissä asuvia ihmisiä. Olen huomannut monen  kohdalla postitiivisia vaikutuksia vanhassa talossa asumisesta.
Elämän tahti hidastuu ja aletaan pyöriä enemmän sen oman lauman kanssa koska kotona on niin hyvä olla, että sitä hyvää oloa ei koko ajan tarvitse lähteä hakemaan laskettelukeskuksista, leffateattereista, ravintoloista  ja ulkomaan matkoista.
En sano näiden olevan huonoja asioita, vaan sen, että ihmisen hyvä ymmärtää kuuluvansa johonkin. Vaikka nyt alkaa tuntua ihan siltä kuin välillä oltaisiin Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, on pimeää ja lapset on tukkanuottasilla kun toisen naama on tullut vähän liian tutuksi pitkinä iltoina.
Alkaa siis ärsyttää, onneksi pian kevät vapauttaa meidät ulos juoksemaan.

Inventaariota ja inspiraatiota

Olemme nyt maanantaista lähtien tehneet inventaariota ja myöskin järjestelleet Wallankumouksen tavaroita järjestykseen.
Mukavaa puuhaa lämmittämättömissä saleissa...
Oman ja firman muuton jälkeen ovat asiat jääneet puolitiehen ja nyt kun firman tavaroihin on saatu järkeä ja järjestystä niin myöskin oman kodin kesken jääneet asiat olisi kiva saattaa loppuun.
Ainakin sellaiset mitkä ahdistavat päivittäin. Myös ilma vaikuttaa osittain siihen, että tällä hetkellä en koe inspiraatiota lähteä tuonne toiseen opettajien päätyyn remppaa tekemään.
Siellä kun on kylmempää kuin ulkona ja kosteus puskee sisään .

Niin ja nyt niihin joka päivä ahdistuskohtauksia aikaan saaviin paikkoihin.
Aamulla kylpyhuoneeseen mennessäni vältin taas katsomasta eteisen seiniä, kuten aina eteiseen mennessäni. Kun katsotte kuvaa myös varmaan ymmärrätte.
Ennen kuin muutimme lokakuussa tänne asumaan oli tavoitteena saada kaikki alakerran seinät tapetoitua,että asumismukavuutta saataisiin lisättyä ja huonekaluja olisi kivampi laittaa kun ei tarvitsisi niitä sitten siirrellä tapetoinnin tieltä. Homma toimi hyvin keittiön,makkarin ja olohuoneen kohdalla, mutta eteisen kohdalla ei.
Syy siihen on siinä, että kyseisen tapetin ei olisi kuulunut alunperin tulla tuohon pääeteiseen vaan toiseen paikkaan. En voinut itselleni mitään kun näin "Viherpeukalo" tapetin Tapettitalon pakettia avatessani. Tajusin vain, että paikaksi oli tarkoitettu tuo pääeteinen. Tiesin siis jo aloittaessani tapetointia ettei tapetti olisi riittänyt, mutta positiivisena ihmisenä päätin silti vetäistä sen heti seinään ja tilailla sitten myöhemmin tapettia lisää.
Se myöhemmin sitten venyi marraskuulle ja arvatkaas mitä? Eihän tuota Viherpeukaloa saanut sitten enää Tapettitalosta.

Kriisi siitä sitten seurasi, mutta kriiseissä on se hyvä puoli, että alkaa miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ihan heti tiesin, että en hukkaa jo tapetoituja Viherpeukalo-seiniä eli eteisen kokonaan uudellen tapetointi ei tulisi kysymykseen.
Tänään aamulla katseeni vältellessä eteisen seiniä tajusin ettei näin voi jatkua. Eteinen on sitä paisti Feng shuissa tärkeimpiä kohtia kodissa.
Selatessani iänikuisia sisustuslehtiäni tajusin mitä voin tehdä. Aion sekoittaa eteiseen kahta eri tapettia ja lisäksi yhteen seinään jossa on vain siivu Viherpeukaloa tulee kaappi joka peittää tapetoimattoman kohdan. Loistavaa!

Nyt kuitenkin kuvia eteisestä anti Feng shui tilassa. Ehkä jo viikonloppuna se kokee muodonmuutoksen. Lisäksi kuvia meidän ahkeroinnin tuloksista firmassa.

Eteisessä pikkukisun raapimisnurkka...

Tuleva kaapinpaikka...

Uusi erä inventoituja pokia...

Inventoimattomia pokia odottamassa vuoroaan...

Pokien takaa saimme esille kivat portaat...