lauantai 12. maaliskuuta 2016

Turmeltumatonta maalaiselämää


Ihanat  maaliroiskeet pöydän pinnassa, laudat ovat vanhoja lattialankkuja.
 Viime päivinä olen miettinyt  Idylli sanaa. Johtuen varmaan iltaisista seikkailuista Pinterestin ihmemaailmassa. Löydän itseni tietokoneelta huokailemassa, että juuri tuollaisen idyllin haluan kevääksi tai kesäksi. Nuotiopaikan, kesähuoneen, kasvihuoneen, kasvimaan, linnanraunion tai mitä nyt milloinkin.



  Piti oikein googlettaa että mitä se oikeastaan tarkoittaa: Turmeltumatonta maalaiselämää ihannoiden kuvaava maalaus, runo tms. Tykkään meidän kodista ja firmasta, mutta asunko idyllissä? Olisihan se ihan hauskaa aikansa vaeltaa olkihattu päässä pitkin niittyjä, kukka korvan takana. Sen sijaan tuntuu nyt on vaellettu kottikärryt kädessä korjaten kuoppaista hiekkatietä. Välillä voi tietysti nojata lapioon ja kuulla läheisestä metsästä ensimmäisen kevättipun äänen. Ehkä asunkin tietämättäni idyllisesti!
 

  Voiko kukaan asua idyllisesti ja haluaisiko kukaan edes? Tulin pohdinnassani siihen tulokseen, että kyllä voi, mutta vain hetkittäin. Idylliä on varmaankin tarkoitus kestää vain noin puoli tuntia per päivä, siis ihan maksimissaan. Se on se hetki kun aurinko paistaa keväällä ekan kerran niin, että voi istua puutarhapenkille  kuuntelemaan kun viimeiset lumirippeet sulavat katolta loristen ränneihin tai  kun kerran kesässä on niin rauhallista aamulla, että ehtii  juoda aamukahvit ulkona. Näitä hetkiä varten se sana on keksitty. Tänään koin myös ihanan idyllisen hetken kun sain Tommin itse tekemän keittiön pöydän!

Mau päiväkahvilla, outo olento etulalalla on Sylvi.



12 kommenttia:

  1. Idylli taitaa olla vähän niin kuin kaunis maisema; kun se on aina silmien edessä siihen turtuu. Joskus tarvitaa ulkopuoliset silmät katsomaan omia nurkkia ja toteamaan idyllisyys. Mukavaa viikonloppua sinne idylliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on ja idyllistä on tänäänkin kun pääsee risuaitaa taas puuhaamaan :)

      Poista
  2. Kyllä teiltä sitä idylliä löytyy! Mutta tosiaan oma silmä tottuu. Ehkä tavarat uuteen järjestykseen tai pieni uusi asetelma vanhoista tavaroista tai tuolit ja verhoseinät pihapuun alle keväällä…?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuntuu, että ollaan taas sen täydellisen idyllin nurkilla kun maasta alkaa pian puskea sinivuokkoa,krookusta,vihreää ruohoa...

      Poista
  3. Ymmärrän niin hyvin, mistä puhut. Kun asuimme vuosia maalla, "idyllin" ylläpitämiseen tuntui menevän sekä aika että puhti, eikä sitä kerinnyt itse huomata kuin hetkittäin. Idylli on myös rauhaisan tunnelmallinen tila, ja tuon pöydän ääressä jos jossain on takuulla just sellainen idyllinen tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöytä on ihana ja juuri sopiva tuohon kohtaan.Tykkään kyllä omasta elämäntavastani vaikka aina saa kulkea housut maalissa ja hiukset pölyssä. Ehkä en enää osaisi elää muulla tavalla...

      Poista
  4. Kodistanne löytyy kyllä idylliä! Itse sitä ei välttämättä arjen keskellä aina huomaa..:)

    VastaaPoista
  5. Minäkin luulen, että idyllin keskellä asuessa sitä ei aina joka päivä huomaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kuskailin soraa ja koin senkin aika idyllisenä kun sitä sai tehdä auringonpaisteessa :)

      Poista
  6. Osuvasti kirjoitit tuosta idyllistä;)
    Vaan uskon ettei sitä aina huomaa,vaikka se on koko ajan läsnä.Sinulla on kyllä ihana idylli siellä ja upea uusi pöytä:)

    VastaaPoista
  7. Kiitos, pöytä on just sellainen minkä olisin itsekin tehnyt jos osaisin :)telepatia on siis toiminut mun ja Tommin välillä :)

    VastaaPoista