Koska kelit eivät suosi meren rannalla löhöilyä pitää keksiä muuta puuhaa. Rakastan Turkua kotikaupunkina, koska sieltä löytää aina uusia paikkoja. Ett Hem on museo, joka esittelee 1800-luvun porvarisperheen elämää. Sijainti on loistavasti Tuomiokirkon vieressä. Sisällä ei saanut kuvata, mutta kuistilta sain napata kuvan.
Ett Hem on mielenkiintoinen, ihanan hämyinen paikka, jonka ohi olen kävellyt muutaman sata kertaa. Aina on pitänyt mennä, mutta aina se on jäänyt. Lapsetkin olivat tietysti museossa ja vaikuttivat tykkäävän tai sitten ovat vain taitavia näyttelijöitä, jotka käyttäytyivät fiksusti jäätelön kuva silmissään.
Mukavaa vaihtelua joka tapauksessa Käsityöläismuseoon ja Turun linnaan. Niihinkin voisi kyllä tänä kesänä poiketa jos tällaiset kelit jatkuvat. Muistakaa seikkailla omassa lähiympäristössä ja yllättykää iloisesti!
 |
| Ihana hella |
 |
| Lopuksi pakollinen eläinkuva. Klaarasta tällä kertaa. |
Kitos muoseovinkistä! Ihana hella, mutta taitaa toisiaan olla kova sähkösyöppö...:)
VastaaPoistaNäin se taitaa olla, nyyhkis. Laitoin jo myyntiin. Tuo voisi olla kiva lasten leikkeihin tai vaikka rekvisiitaksi.
PoistaSähkösyöppö varmasti nykyajan laitteisiin verrattuna, mutta äidinäidilläni oli samanlainen, ja hän käytti sitä puuhellan ohella. Eli suunnitellusti ja harkiten käytettynä sähkölaskut pysyvät aisoissa.
VastaaPoistaHmm, otetaan asia mietintään...
PoistaHella <3
VastaaPoistaMeillä on kaksi vastaavaa.
Jatkuvassa käytössä oleva on 50-luvulta ja meidän sähkönkulutuksessa ei ole esiintynyt mitään niin merkittävää eroa, jonka olisin yhdistänyt siihen, että uusi hella nakattiin ulos ja pistettiin Strömberg tilalle. Se on kytketty ihan voimavirtaan (pystyi valitsemaan eri kytkentätapoja). Talvisin käytetään enimmäkseen sitten puuhellaa, joka on kuumana joka tapauksessa.
Lisäksi meillä on muutaman vuoden nuorempikin, mutta ihan töpselillä valovirrassa oleva hella teinien omassa keittiössä. Siinä lähinnä joskus lämmitellään pitsaa tai kiehautetaan pannukahvia.
Voi sitä eläkeikäisen sähkömiehen riemua, kun se näki, mitä tuli meille kytkemään. Otti valokuvankin vaimolle todisteeksi :D
Pitäisköhän ottaa omaksi!Nyt laitan uudelleen pohdintaan...
PoistaPohdi nyt toki, niin ei ala jälkikäteen harmittamaan kun tuo karkaakin käsistä :)
PoistaAinoa mikä mua omassa hellassa jurppii, on se, että tähän meidän jokapäiväiseen hellaan ei ole meillä sopivia uunipeltejä. Siis jatkuvaa kikkailua erinäköisillä ja -kokoisilla vuoilla. Mutta kyllä nekin vielä joskus vastaan kävelee :)
Koska lämmön varaus on aika tehokasta, niin virrat voi myös napata hyvissä ajoin pois päältä.
Kyllä nää on sellaisia persoonia, että uutta hellaa ei ole ollut tippaakaan ikävä. Ihan kuten itsekin kirjoitit, arjen kaunistus. Se jokapäiväinen soossi on niin paljon kivempaa paistaa tällä.
Meillä on myös tuollainen hella odottamassa 1950-luvun vieraskeittiötä. Diagnoosi sisustusmanialla on tuollainen käytössä, jos blogin pitäjä osaisi kertoa kulutuksesta..?
VastaaPoistaLoistoidea, kysynpä sieltäkin...
PoistaOioi, onpa suloinen hella - ihana aarre<3
VastaaPoista