lauantai 16. toukokuuta 2015

Luonto lähellä, remontti kaukana...




   Näin keväällä alkaa näkyä pienempiä  ja isompia eläimiä joka puolella. Meillä on aina  valkohäntäpeuroja ihan kodin tuntumassa. Nyt ne ovat kyllä lisääntyneet talven aikana. Tämä on monesta tutusta hauskaa kun ollaan kuitenkin muutaman kilometrin päässä Turun keskustasta. Suloisiahan nuo ovat, mutta syötäväksi kelpaisi kaikki ja aitaamiset ym. pitää nyt miettiä tarkkaan kun ensimmäisen kerran laitetaan muutakin kuin muutaman salaatin ja tomaatin kasvamaan. Katsotaan saadaanko sopuisa yhteiselo aikaan. Neuvoja peuroilta ja rusakoilta suojautumiseen otetaan vastaan...


  






 Leppäkerttuja on ollut kymmeniä, tuntuu, että ne rakastavat  esikoita. Niin tai sitten niissä on erityisen paljon kirvoja, hmm. Hyönteishotellit, mehiläiset, kastematofarmit ja perhosia houkuttelevat keitokset kiinnostavat. Risuaidat onneksi toimivat jo ihan luontaisina hyönteishotelleina. Kaikki mikä liittyy siis ulkona olemiseen kiinnostaa, sisähommat ei edelleenkään. Ei ahdistuta siitä vaan nautitaan.


Myös Viljo on päässyt nauttimaan ekoista auringonsäteistä ja apiloista.

Mikäköhän ufo meidän pihaan on saapumassa ilmojen halki vai olisiko se sittenkin kanala?


11 kommenttia:

  1. Viljo ♥
    Tykkääkö Viljo voikukanlehdistä?
    Mutta peurat #!†€#!!
    180 cm korkea aita, joka on TUKEVASTI pystytetty, riittää, vähempi ei. Tomaatit ne syövät, ja chilit, ja perunan naatit. Suojautukaa!

    VastaaPoista
  2. Oi voi, tästähän tulee sitten aita-blogi!

    Juu, Viljon lemppareita ovat apilat ja voikukanlehdet. Myös vuohenputki ja monet muut rikkaruohot joita en edes tunnista ovat Viljon sydäntä lähellä.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin pihapiirissä on peroja ja jäniksiä, ostin korkeaa aitaa, pakko kai aidata ainakin hedelmäpuuntaimet. Ihanaa, että teille tulee kanoja!

    VastaaPoista
  4. Ihana Viljo! Meillä ei ole peuroja eikä juurikaan jäniksiä, syyspuolella omenapuiden varjoissa hiippailee naapureiden mukuloita, no omenoita riittää ja jännitystä mukuloille.

    Onnea kanalan johdosta, ilon määrä on rajaton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitsisin mieluummin omenavarkaat kuin nuo omenapuu syöpöttelijät. Söisivät vain pelkkiä omppuja omenapuiden oksien ja kukkien sijaan.

      Yhtenä kesänä söivät yhden yön aikana kaikki ruukkuihin istutetut kukkien taimet. Aina ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa...

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Toimitin Viljolle kehut ja voin vannoa, että konna hymyili tyytyväisenä...

      Poista
  6. Viljo on kyllä hurmaavan symppis!

    VastaaPoista
  7. Siis kanoja, ihanaa! Minusta on ihanaa, että noin lähellä kaupunkia voi elää niinkin "maalaisesti". Peurat on kyllä tuholaisia, sanoo Fiskarsissa asuva ystäväni. Ei auta muu kuin megahäkit. Tsemppiä niiden kanssa ja kanakuvia odotellessa...

    VastaaPoista