keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Villitystä ja viherrystä

Omenapuun oksakin alkoi vihertää

  Villitys ja viherrys jatkuvat. Esikylvetyt salaatit itävät  ja nyt pelottaa, että  tapan nuo hentoiset taimet. Yleensä olen kylvänyt salaatin suoraan maahan, mutta nyt ajattelin esikasvattaa, että salaattikausi olisi pidempi. Katsotaan jos onnistuisi.

  Ihmisen elimistö on kyllä  mielenkiintoisesti rakennettu kun tuntuu, että haluaisi syödä vain kaikkea vihreää näin keväisin eikä sen  kummoisempaa ruokaa kaipaa kuin sosekeitto ja salaatti vaikka tekisi koko päivän pihahommia. Talvella taas kaipasi joka päivä kermaisia juureksia, suklaata, kaakaota ja leipää. Niin ja päiväunia. Nyt ei malttaisi nukkua yölläkään. Kissatkin kaipaavat vihreää ja lisäänkin niille joka päivä märkäruuan sekaan kuivattua nokkosta. Toivottavasti minä tai kissat emme mene  syömään salaatin taimiani tähän vihernälkään.


Tässä kevätvillitystä Pullan ja naapurin Hugon tyyliin
Vihertävät taimet

 Tommi on alkanut väkertää jotain hauskaa, ehkä seuraavaksi saan kuvan siitä tänne. Kaikki vapaa-aika menee nyt ulkona, tänään oli myrskytuuli täällä Lounais-Suomessa  ja sain kuivattua kolme koneellista pyykkiä, joten tuli onneksi tehtyä sisätöitäkin tavallaan...





6 kommenttia:

  1. Sulla on selvä keväthulluus... Ihana tuo kuva kissoista kauniilla risuaidalla!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, tuttu postikorttikuva ikkunalla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan lempparipostikortti ja viime kesän Uusikaupunki-reissulla ostettu :)

      Poista
  3. Olen itse ollut hetken muissa puuhissa, joten piti kurkata 3 viimeistä postausta kerralla. Noita Nokinenän kohdalla piti oikeen rutistaa hymyä. Nokinenä oli meinaan lapsena lempparikuunnelmiani ja mulla on edelleenkin ne kaikki. Joskus kun saan kunnon siivousinnon päälle, nokinenä lentää cd:nä soittimeen ja homma alkaa siitä ;D

    Ja kyllä! Olisi niin paljon tekemistä joka suunnalla, ettei mitkään tunnit riitä. Vaan onko tarpeenkaan? ;D Kyllä nuo vuosikymmenten tekemättömät malttaa vielä hetken odotella. Vaan on se kumma, että kun yhdestä kohdasta saa vähän paremmaksi, niin silmä jo huomaa ainakin kolme puuhaajiaan kiljuvaa hommaa huomioimaan itsensä. Siinä mielessä ryteikkö on hyvä, se ei paljasta mitään ;D

    Täällä levitellään soraa pihalle. Outoa, miten sellainenkin siistiyttää nurkkia. Tsemppiä sinne omiin puuhiinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita Nokinenä on myös meidän perheen lemppari. Lyydia (pian 9 vuotta) kuunteli vuosi sitten monta cd-levyllistä Nokinenää kirjastosta :)


      Nyt on juuri sellainen riittämättömyyden tunne vaikka kyllähän ne hommat odottaisi, mutta oma mieli ei vaan malttaisi...

      Aurinkoa ja iloa myös teidän puuhiin :)

      Poista