 |
| Vakavan näköistä porukkaa meidän ovea vartioimassa. |
En ole kadonnut remontin ihmemaahan eikä liika työntekokaan ole syynä blogin hiljaisuuteen. Olen virittäytynyt syksyn/alkavan talven tunnelmaan. Ennen rakastin syksyä, mutta parina viime vuotena on pimeys alkanut välillä ahdistaa. Siihen tunteeseen olen koettanut pysähtyä ja miettiä mistä se johtuu.
Syksy ja talvi on itsetutkiskelun aikaa, eikä se itsensä miettiminen aina ole helppoa. Olen huomannut etten kuuntele aina tarpeeksi omaa sisäistä ääntäni. Sanon, että minun tarvitsee tehdä työasioita tai remonttirästejä tietyssä aikataulussa vaikka ei tarvitsisikaan ja toisaalta keksin tekosyitä sille etten tee juttuja, joita haluaisin ja voisinkin tehdä. On liian helppoa käpertyä marttyyrin viitan alle ja silloinhan se oma olemassaolo alkaakin ahdistaa. Vanhan talon remontoijalla onkin riskinsä uupua työtaakan alle juuri näin pimeään aikaan. Kun pitäisi levätä, lukea kirjoja, viettää aikaa läheisten kanssa, mutta illat tuleekin vietettyä sirkkelin vieressä tai maalipensseli kädessä kun halutaan vielä tehdä tietyt jutut pois ennen talven tuloa. Lisäksi takana voi vielä olla raskas kesä jolloin ei ole muistanut ladata akkuja vaan loma on mennyt vaikka talon maalauksessa.
Jokainen ihminen on oma yksilönsä ja toinen voi tehdä paljon remonttia palamatta loppuun. Juuri tuon yksilöllisyyden vuoksi pitäisi kuunnella omaa sisäistä ääntään ja opetella missä menevät omat rajat ja mitä oikeasti haluaa tehdä.
Pitäkää huolta elävistä olennoista ympärillänne, itseänne unohtamatta!
 |
| Sylvi Silkkiapina kuuntelemassa omaa sisäistä ääntään, joka kehottaa pysyttelemään mahdollisimman lähellä ruokakuppia kun pimeys ahdistaa. |
 |
| Vintiltä löytyi outoja kirjaimia, jotka sopivat oudon kotimme kattoon. |
Hienosti kirjoitettu, olen samaa mieltä <3
VastaaPoistaValoisaa syksyä sulle!
Valoisaa syksyä myös sinulle ;)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNo joo, helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä kieltämättä mietin onko moinen itserääkkäys tarpeen, kun rapsutin talon seinää tikkaiden yläpäässä otsalampun valossa tihkusateessa viime viikonloppuna. Juuri tuosta "ennen talvea" syystä. Olen yrittänyt virittää itseäni siihen, että jouluna voisi vähän lepäillä ja sitä ennen kamala itkurutistus. Saa nähdä miten käy. Tsemppiä sinne! Itse olen onneksi vielä syksyihminen.
VastaaPoistaItsekin olen taas saanut itseni ihastelemaan syksyn kauneutta ja iltaiset "ahdistaa on liian pimeää ja synkkää"-ajatukset ovat jääneet taakse. Tsemppiä sinne ja levätkää pikkuisen jo ennen jouluakin :)
PoistaMinä olen tässä pikku remontin keskellä pohtinut, että miten "te elämäntaparemontoijat" jaksatte. Itsellä meinaa hermo mennä tässä puolen vuoden kokemuksessakin... Tosin mun hermo menee siinä, kun ei pääse itse tekemään, joutuu vain katsomaan muiden raatamista. Mutta nyt onneksi jo pääsen minäkin pensselin varteen.
VastaaPoistaPahinta on juuri se kun remontti on elämän keskiössä, sisätiloissa niin , että se hallitsee paitsi ajatuksia myös muuta elämää. Siinä ollaankin koetuksella.
PoistaItse pärjään hippimäisellä ajatustyylillä aika pitkälle ja mikään sotku ei enää häiritse. Lisäksi kannataa muistaa itseironia! Jos et voi/osaa tehdä jotain remonttihommaa niin nauti sen vaiheen ajan levosta niin perheessä on ainakin yksi rentoutunut vanhempi.
Eilen revin ulkovaraston sisäseinistä kamalat lastulevyt pois ja se oli kyllä rentouttavaa. Rentouttavaa on sekin ,että sotkun voi jättää sinne taakseen. Maanantaina kun olin maalannut toisen eteisen lattian, mikä on tosi pieni ja helppo projekti niin silti tuli sotkua ja tavaroita piti siirtää ja sitten tietysti poikkeustilanne kun siitä kuljetaan yläkerran makuuhuoneisiin. Miten saada viisi ihmistä ja kolme kissaa onnistuneesti vaaleanpunaisen maalivaaran ohitse...
Tunnistan täysin mistä puhut!
VastaaPoistaNyt kun remontti on valmis sitä huomaa kaikenlaista ajatusmaailmassa muuttuneen...
Huumorin kadottaminen on pahin mitä voi tapahtua ja se voi tapahtua huomaamatta väsymyksessä.
Mutta sotkun sietokyky kyllä kehittyy vuosien remontin tiimellyksessä! Tosin kun on valmista haluaa pitää kaiken tip top ja sehän tietää sitten jatkuvaa siivousta... :D ;)
Tsemppiä syksyyn, pimeää on mutta valoa kohti mennään!
Tuo onkin se perusjatus, että oppii nauttimaan pimeydestä. Kevään valoon on vain muutama kuukausi, nautitaan sillä välin pimeyden tuomasta kiireettömyydestä!
PoistaHieno teksti ! Puoli vuotta remontin keskellä ollaan eletty ja kyllä on muutaman kerran hermo kilahtanut. Nyt kun remontti on siirtynyt keittiöön eikä mikään ole omalla paikallaan (jos oli ennenkään..) niin onhan tämä oleminen pelkkää sohlaamista. Mutta sitten kun miettii lopputulosta niin jotenkin tämän jaksaa. Ja jos olen kerran melkein satavuotiaaseen taloon muuttanut, niin pitäähän minun se tajuta ettei remppatarve lopu koskaan .. :)
VastaaPoistaJa kannattta myös muistaa, että kyllä se remontti siellä odottaa vaikka ei heti saisi tehtyä ;)
PoistaViisaita sanoja!
VastaaPoistaVälillä mietin, että jääkö mies ihan töidensä ja remontin alle, mutta toisaalta... Ennen vanhaa taloa asuimme pienessä kerrostaloasunnossa, illat tuijotimme telkkaa ja unelmoimme mahdollisuuksista tehdä asioita. Olimme tulla hulluiksi! Toiset ovat luotuja tekemään käsillään nauttiakseen elämästä, ja me olemme niitä ihmisiä :) Varmasti olette tekin.
VastaaPoistaMinäkin olen ollut tänä syksynä saamaton ja väsynyt ja sitten taas stressannut kaikella tekemättömällä työllä... Luulen, että johtuu juurikin tuosta kesän ulkorempparutistuksesta, tuli vedettyä itsensä niin loppuun, ettei oikein tajuakaan, mutta keho kyllä muistaa. Harmi kun Suomen kesä on niin lyhyt, että ulkoremppaa on pakko pusertaa pakkotahtia. Ens kesänä ei onneksi ole ulkopuolisten työmiesten määräämää tahtia, joten saa laitella omaan rentoon tahtiin lautaa ja maalia seinään :)
VastaaPoistaMutta joo, kyllä tähän elämäntapa remontoimiseenkin on lupa väsyä joskus ja tämä vuodenaika on mitä oivallisinta akkujen latausaikaa!
Se on jo hyvä, että tajuaa, että niitä akkuja pitää ladata. Joskus siihen riittää päivä ja joskus voi mennä puoli vuotta...
PoistaRemontin keskellä asuminen on kuluttavaa. Keväisin on aina tunne, että kesällä sitä ehtii vaikka mitä ja aika on erilaista. Syksyllä joutuu usein toteamaan, että kesäkin on vain kesän mittainen eikä valmista tullut niin kuin suunniteltiin. Olen ottanut sellaisen kannan, että kaikkea ei tarvitse tehdä pian, on vain hyväksyttävä puutteet ja elettävä niiden keskellä. Itsensä tutkiskelu ja kuuntelu on paikallaan, mikään ei muutu jos ei tiedosta missä on ongelman ydin. Pimeys tuntuu joskus kovin rajoittavalta varsinkin täällä maalla kun ei ole katuvaloja, eikä pilkkopimeässä viitsi paljon liikkua ja se pimeä tulee nyt kovin aikaisin.
VastaaPoistaOlen nyt koittanut ottaa pimeyden ystäväksi, joka sanoo mene kotiin ja kaiva kudin tai kirja esille. Ajatella jos meillä olisi koko ajan kesä, olisimmeko piristyneitä vai loppuun palaneita :)
PoistaMe ladattiin akkuja viime syksyn keittiö-olkkari- ja puutarharutistusten jälkeen tosi pitkään. Nyt on taas vauhti päällä. Kaikelle on aikansa!
VastaaPoistaKoska nähdään? Saisiko teitä liikkeelle meille päin?
Loistava idea. Taitaa kyllä mennä loppuvuoteen ennen kuin päästään, ollaan niin huonoja lähtemään ja lasten koulut määräilevät elämää :)
PoistaNiin ja jos menette Suvilaan niin poiketkaa meillä ;)
PoistaMulle syksystä tykkääminen on aina ollu jotenkin hankalaa. Pimeys ja vähentynyt d-vitamiiinin saanti aiheuttaa vaan pientä ahdistusta aina. (osittain psykologista, mutta uskon että osittain varmaan jotain todellisia vitamiinin puutteitakin ja aivokemiaa)
VastaaPoistaTeillä on sellanen vuosien kokemus tosta remontoinnista, että ei voi kun ihaillen vierestä kattoa ja imeä niitä itelleen sopivia palasia. Tosi hyvä asenne ja välillä pysähtymistä ei voi koskaan arvostaa liikaa.
Remontin keskellä eläminen vaatii kyllä tosissaan totuttelua. Mulla ainakin kesti aikansa, ennenkun tajus ottaa tän sellasena tilana ja kääntää aivot niin, että remontti on matka, josssa pitää oppia nauttimaan ite siitä matkasta. Ennen ajattelin, että sen voimalla jaksaa kun tietää miten kivaa sitten on kun on valmista. No, ei toiminu mulla. (mitenkään vähättelemättä niitä jolla toimii, uskon vahvasti et ollaan kaikki tosi erilaisia tän suhteen).
Olitkohan se sinä joka viisauksissaan joskus sano, että toiset matkustelee, toisille sen korvaa remontointi. Matka ku matka. Musta se matkan suunnittelu on aina se paras vaihe ja tässä remontoinnissa sitä tosiaan saa tehdä. Mitä sitä sitten muuten iltasin ennen nukahtamista muka miettis, jos ei tulevia remppoja? :)
Rentouttavaa loppusyksyä! Mä tarvisin pari ikkunaa omaan kotiin lastenhuoneen väliseinään, voisin tulla ostoksille joku päivä...
Samoin teille ja tervetuloa kylään!
Poista