maanantai 5. toukokuuta 2014

Innovatiivinen työntekijä

Ihana meditointi/vaatekaappi!
Tulin siihen tulokseen, että olen innovatiivinen työntekijä. Tänään maalasin makuuhuoneen katon toiseen kertaan, Wallankumouksen tilan tosi ärsyttävän ruman paneliseinän pätkän, liisteröin huokolevyjä pätkän, tapetoin Huom!  koko tulevan vaatehuoneen. Vaatehuone on kyllä neliön kokoinen... Myös salin puusepältä tulleet ikkunat maalasin toiseen kertaan. Kissatkin piti harjata, onneksi pesin liisterin ensin pois käsistä.

 Lisäksi pyöräilin kauppaa, pitäähän sitä jotain hauskaa olla! Työpäiväni tein kahteen otteeseen, ensin aamulla klo 9 - 14.30 ja sitten puolitoista tuntia illalla kun koko muu perhe lähti pois talosta.

  Olen ihan innoissani tulevasta omasta vaatekaapistani, koska minulla ei ole sellaista  ollut ikinä aikuisena. Sinnehän voisi mennä vaikka meditoimaan kenkien ja mekkojen sekaan tulevaisuudessa. Eikös se niin ole, että jokainen nainen tarvitsee oman vaatehuoneen vai miten se menikään?

 Kuvia ei ole kuin tuosta vaatekaapista kun enhän nyt millään ehtinyt sellaista kuvaussessiota organisoimaan...



 

18 kommenttia:

  1. Kuulostaa mukavalta. Voisin tulla joskus istumaan kanssasi sinne vaatehuoneeseen mekkojen helmoihin ja kenkien päälle ja supattaa salaisuuksia!

    VastaaPoista
  2. Hyvä sinä! Ja tuo vaatehuone näyttää kyllä ihanalta. Siellä voisi viettää omia salaisia rauhallisia hetkiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä palkitsevaa saada edes pieni tila näyttämään valmiilta niin ei ahdista niin paljon. Ja jos ahdistaa niin kaappiin meditoimaan!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Mahtuisikohan sinne patja? Jos siitä tulisi makuuhuone. Olisi juuri sopivan turvallisen kokoinen :)

      Poista
  4. Edelliseen postaukseen viitaten, olen ihan samaa mieltä ja varmaan moni muukin, että raskainta kaikenlaisen työn teossa on sen keskeytyminen. Ja ehkä eniten meilläkin viisihenkisessä perheessä motiaatiota tappaa se, kun työkaluja ei löydy ikinä sieltä, minne ne on jättänyt saati niiden omilta paikoilta.

    Vaatehuone on tosi symppis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sama juttu, työkalujen kanssa ja keskeytymisen kanssa. On ikävää, että aina kun on päässyt hyvään flow tilaan rempan kanssa niin pitääkin lähteä tekemään ruokaa tai selvittämään ( yleensä lasten ;)) riitaa. Siinä se ajatus sitten herpaantuu .

      Työkalut ovat ihan oma lukunsa, voisikohan sitä vain päättää alkaa olemaan järjestelmällisempi ihminen?

      Poista
  5. Onpas suloinen vaatehuone! Eikö ole mukavaa kun voi kurkistaa johonkin mikä näyttää valmiilta, kun ympärillä on vielä täys kaaos. Sama pätee täällä meidän navetassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. On mukavaa kun jossain on rauhan tyyssija :)

      Poista
  6. Tosi ihana tapetti vaatehuoneessa...minulla on nyt sen kaksivuotta jonka tässä on asuttu ollut OMA vaatehuone...viime kesänä ostin KELTAISTA maalia, jolla maalaan sen...siis joskus kun inspis iskee..:))

    VastaaPoista
  7. No tottahan toki jokainen tarvitsee oman vaatehuoneen! Minulla ei nyt ole, mutta vaatekaapin avatessani haaveilen vaatehuoneesta joka kerta. Sinun vaatehuoneesi on upea, hieno tapetti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni ei ole edes ollut omaa vaatekaappia, johtuen kyllä siitä, että tällä hetkellä itselläni on niin vähän vaatteita. Niistäkin suurin osa on remppavaatteita eli ehkä enemmän sellaisia eteisen komeroon piilotettavaia vaatteita. Nyt voisikin alkaa etsiä vaatteita tuonne vaatehuoneeseen. Onneksi alkaa kesä ja ulkoilmakirppikset :)

      Poista
  8. Ihana "oma tila". Nythän muulle päädylle (jonne taisit joskus haaveilla jotain meditointitiloja) on löytynyt sellanen yhteisempi käyttö, niin hyvä että on oma vaatekaappi. Postaus sai mut heti miettimään että minkä oman nurkan mä täältä kodista valtaisin.

    Onhan se hassua, että aikuisena se oma huone on aina vaan työhuone. Aikuisilla on usein työhuoneet kotona(siis muillakin kun etätytöntekijöillä), mutta harvalla on omaa huonetta ilman työ- lisäystä... Mistä sekin johtuu? Musta oma vaatehuone on kivompi. Oma kuisti olis ehkä paras, mutta sitten vois tulla huono omatunto, jos olis sellasen ominut. Toinen turvapaikka olis oma puusohvahuone, jossain pimeässä huoneessa, jossa olis talvella paljon pieniä valoja ja sohvalla iso ja raskas täkki, jonka alle vois mennä piiloon pitkää ja kylmää talvea(tai siis yrittää liittoutua talven kanssa, en oo ikinä ihan onnistunu, mutta mulla ei ookkaan ollu tota omaa puusohvahuonetta... )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma kuisti olisi kyllä kiva. Sinne voisi kutsua muun perheen kylään kahville kun ovat olleet nätisti ;)

      Miksiköhän aikuisilla ei ole omaa puuhasteluhuonetta, mutta lapsilla on?

      Poista
    2. Koska me aikuiset naamioidaan ne työhuoneiksi ja verstaiksi. :) Olishan se ollu hyvä jos mekin oltas Minnan kanssa kutsuttu verstasta puuhahuoneeksi. Tai leikkihuoneeksi. Tai jutusteluhuoneeksi. Oliskohan se lisännyt meidän uskottavuutta? Ei ehkä vähentänytkään.

      Poista
    3. Näin on näppylät. Pitäisiköhän yhdistää wanha rakennustavaran myynti ja henkinen hyvinvointi? Tai sitten Tekla sulle uusi toimiala: Tmi Ikkunoiden korjaus ja sielunfiksaaminen,eli korjaan ikkunasi ja samalla vaikka rakkauselämäsi ;)

      Poista