Ei se remontointi vaan ne arkipäivän askareet

Kukkiakin on istutettu...

  Remontoiminen ei sinällään ole mitenkään raskasta vaan joka hetkeen tuppautuvat arkipäivän velvollisuudet. Unelmoin , että olisin itselläni töissä kahdeksan tuntia päivässä ja sinä aikana minulla olisi tietty työ mitä minut olisi määrätty tekemään. Oi sitä ihanuutta kun ei tarvitsisi stressata mitä jää taas tänään tekemättä ja ollaanko aikataulussa vai ei. Sen sijaan tekisin rauhassa tuon kahdeksan tuntia töitä ja se olisi siinä kun sulkisin "työpaikkani" oven. Enkä koko työpäivänä säntäilisi pinkopahvituksen sijaan istuttelemaan laventelia ja skrapamaan palomuuria. Enhän voisi kun olisin töissä.

Säntäilyn positiivisena tuloksena saatiin salin toinen pitkä sivu kunnostettua. Tippalistana on käyetty satavuotiasta lattialankkua.

Tässä tätä sekasotkua, mutta seinä tulee olemaan hieno kun saaadaan maali pintaan!

  Työpäivään kuuluisi lakisääteiset puolen tunnin ruokatauko ja pari kahvipaussia. Lisäksi kukaan ei vaatisi minua tekemään ruokaa vaan itselläni olisi termospullo mukana ja pari voikkaria käärittynä voipaperiin.

Todellisuudessa täällä häärätään, hypitään asiasta toiseen, rampataan joka päivä rautakaupassa kun jotain on taas unohtunut ostaa. Pitäisikö kokeilla uutta järjestelyä? Taidan palkata itseni heti huomisaamusta lähtien, voisinkin pakata jo eväslaatikkoni!