Verhoilua

 Meidän kodin verhottomuus on usein herättänyt kysymyksiä. Olen aina ollut huono laittamaan ikkunoihin verhoja ja täälläkin kodissa ollaan eletty yhdellä verhokapalla ja kahdella pimennysverholla. Onneksi olen hyvä delegoimaan ja myöntämään myös sen, että olen jossain asiassa huono. Se lisäksi, että olen laiska verhojen laittaja olen myös maailman surkein ompelukoneen käyttäjä.

  Onneksi olen siis mennyt naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka osaa ommella. Ompelukonetta meillä ei ole joten onneksi saimme ystävältämme Riitta-Stinalta apua verhojen ompelussa. Kiitos sinulle, saimme verhojen ompelun lisäksi hyvän  mielen kotiin lähtiessämme. Kotiisi on aina upeaa tulla, koska siellä vallitsee suvaitsevaisuuuden ja rauhallisuuden ilmapiiri. Olet idolini!

  Nämä eivät sitten ole jouluverhot vaikka ovatkin kimmeltävät, koska tulevat killumaan ikkunoissamme läpi vuoden. Tyyliltään ovat tuollaiset Peppi Pitkätossun verhot mustalaisvankkureissa. Verhot ovat löytö kangaspakkoina kirpputorilta ja ovat ainakin 60 vuotta vanhaa kangasta. Meillähän alkaa tupsahtamaan hyasintteja sinne sun tänne, alkaakohan jouluhysteria sittenkin? Huomaatteko, että meillä paistoi taas tänään aurinko!