Mymmelinä mennään

Olen alkanut kerätä kaikkea rompetta autioituneeseen kasvihuoneeseen.

 

  Olemme laskeutuneet synkimpään vuodenaikaan, mutta koitetaan taistella täydellistä lamaantumista vastaan. Sanoo nainen joka istuu yöpaidassa klo 18 illalla ja odottaa, että lapset valmistaisivat mahdollisimman nopeasti kotitekoista Dajmia...

   Olen jaksanut arkea kun tiedän, että pääsen töiden jälkeen 15 minuutin päiväunille  ja voin mennä illalla kymmeneltä nukkumaan kirjan ja lämpimän kauratyynyn kanssa. Lisäksi olen jäädyttänyt kaikki liian myöhään tapahtuvat tapaamiset, koska en viitsi lähteä pyjama päällä kaupungille kahville. Viideltä alkaa jo pimeys joten silloin kuuluu olla rantautuneena sohvalle kaakeliuunin viereen teekupin kanssa. Onneksi on ystäviä ja perhe jotka ymmärtävät.


  Meille muutti muuten uusi perheenjäsen, Matti Porista. Nyt se toimii kynttilöiden pitopaikkana kunnes saadaan se kytkettyä hormiin ja otettua vanha maali pois.

  Meillä on  Wallankumouksessa ollut aikamoista puurtamista, mutta olemme sitten puuhanneet joitain pieniä kodin remontteja eteenpäin mikä on ollut ihan piristävää. Meidän ns. työkaluille tarkoitettu tila ei ole ollut mitenkään inspiroiva, koska se on sijainnut synkässä autotallin nurkassa missä työkalut ovat olleet sikinsokin pahvilaatikoissa jo pari vuotta.

 
 Nyt päätettiin tehdä yhteen saleista puutyötila pienemmille hommille ja laitettiin samalla vähän jämätapettia repsottavaan pinkopahviseinään ja otettiin sisäseinistä hirsiä esiin. Ehkä nyt rima on matalampi mennä tekemään hommia vähän piristävämpään työtilana. Työkaluja ei tietenkään olla vielä ehditty järjestää.  Nyt ne ainakin ovat nätimmässä paikassa vaikka ovatkin edelleen pahvilaatikoissa. Isommat työkalut kuten pöytäsirkkeli jätettiin synkeään autotalliin puutavaran kanssa.

Tässä vielä Tove Janssonin viisautta arjen harmauden keskelle. Janssonin "Kesäkirja" toimii kanssa piristysruiskeena.


  Marraskuun päivä hämärtyi verkalleen. Mymmeli ryömi haahkanuntuvapeiton alle, hän oikaisihe jalkansa niin , että polvet naksuivat ja kipersi varpaat lämminvesipullon ympärille. Ulkona satoi. Parin tunnin päästä hän olisi parahiksi nälkäinen syömään Vilijonkan päivällistä ja ehkä häntä huvittaisi jutella jonkun kanssa. Nyt hänen ei tarvinnut tehdä muuta kuin vajota lämpimän uppeluksiin, koko maailma oli suuri haahkanuntuvapetto jonka sisään oli kietoutunut muuan mymmeli ja kaikki muu oli peiton ulkopuolella. Mymmeli ei milloinkaan nähnyt unia, hän nukkui milloin häntä huvitti nukkua ja heräsi kun maksoi vaivan herätä. ( Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu)

Sylvi tavoittaa Mymmellinä olemisen tunnelman.