Yhteen hiileen puhaltamista

  Nyt on sitten nuohooja käynyt. Meidän puuhellahan on päältäladattavaa mallia, joka on yleinen täällä Turun seudulla. Meidän puuhellalla lähinnä keitellään  teetä ja keittoja. Paistinuunia en ole koskaan testannut. Lämmönlähteenä puuhella on ihana ja heti ensimmäisenä aamulla päällä syksyllä ja talvella.

  Kun muutettiin puuhella oli muuten hyvässä kunnossa, mutta aivan järjettömän likainen ja hellanlevy oli rikki. Sellainen saatiin onneksi viime talvena metsästettyä. Pienet halkeamathan eivät sinällään käyttöä estä, mutta on se kivaa kun on ehjät levyt. Muistakaa muuten pitää vesisäiliössä vettä tai jos se on rikki niin kattilassa vettä. Eivät pääse hellanlevyt sitten halkeamaan tai vääntymään. Liesimustaa en löytänyt mistään vaikka tiedän sellaista meillä olevan, sitä siis seuraavalla kerralla. Ennen vanhaan muuten emännät putsasivat muuten joka viikko puuhellan näin perusteellisesti. Ymmärtäähän sen kun hella oli koko ajan päällä ja kaikki ruuat tehtiin sillä. Puuhellat ovat todellisia arjen sankareita, meidän oma saa viettää nyt vaan vähän leppoisampia eläkepäiviä.

Vanhat noet rapsuteltiin hellanlevystä ja keskiöistä pois.

Potilaan sisuskalut näyttävät hyväkuntoisilta.

Muuria lämmitettiin sanomalehdellä.

Älkää välittäkö kuvassa näkyvistä roskista vaan keskittykaa ihanaan tuleen.

Lastenhuoneen uuni.

  Meidän lastenhuoneen uuni toimii aina ihanasti ja nyt meillä on toiveena saada myös alakerran kaakeliuuni käyttöön joka ei meillä ole ollut käytössä, koska on vetänyt niin huonosti ja savuttanut sisään. Luottonuohoojamme Lassi Suontama löysi alemmassa kuvassa näkyvän tiilimurskan toisesta poskikanavasta. Tiilimurska oli luultavasti pudonnut sinne edelliseltä talon muuria korjanneelta. Näppärää!

  Nyt kun saadaan vielä sisemmät uuniluukut, jotka tuttu seppä tekee niin päästään kokeilemaan vetääkö uuni paremmin.

  Ylipäänsä voisin sanoa inhimillistäväni kaakeliuuneja ja puuhelloja. Uskon, että ne osaavat lukea ajatuksia ja toiset vaan ovat ystävällismielisiä ja toiset vihamielisiä. Tuntuu, että tuo murheenkryyni kaakeliuuni ei halua ollenkaan piristyä vaan on päättänyt olla vaikea tapaus. Toivon olevani väärässä. Puuhella taas on murheitani kuunteleva ja ymmärtää olla aamuisin stressaamatta minua lisähankaluuksilla. Koen ihan sympatiaa sitä kohtaan ja siksi pidänkin sen aina siistinä. Lastenhuoneen uuni toimii myös aina tosi hienosti. Toivottavasti saan tuon toisenkin kaakeliuunin puhaltamaan kanssani yhteen hiileen. Kerron tuloksia kun syksy etenee.


 

Tällaista löytyi toisesta poskikanavasta, ei ihme, että ei vetänyt.

Tässä vielä kuva meidän murheenkryynistä.