Onnellisuuden sietämätön keveys

 Kun vanhassa talossa asuu niin pakostakin  filosofi nostaa päätään ainakin itselläni. Johtuu varmaan siitä, että monesti menossa on jokin homma kuten maalin skrapaus missä ehtii miettii elämän suuria kysymyksiä.

 Yksi asia mikä on nyt nostanut päätään omissa ajatuksissani on se miten vaikeaa ihmisen on olla onnellinen ja miten yleensä itse on oman onnensa tiellä . Periaatteessahan olemme vapaita tekemään vaikka mitä, mutta se vapaus tuntuu olevan suuri ongelma. Itselläni ei ole ollut koskaan suurempia ongelmia tehdä asioita sydämen mukaan ja ylipäänsä seurata sydämen ääntä ja mitä enemmän vuosia kertyy sitä vähemmän alkaa miettiä itseensä kohdistuvia odotuksia.

  Tämä tuli ilmi niinkin maallisessa seikassa kuin ikkunoiden kunnostus ja on suoraa jatkumoa huithapelin tapetointitarinoille, minkä paljastuksen tein muutama viikko sitten. Kun meillä on salissa vuokralla ikkunakunnostajia voisi luonnollisesti saada rimakauhun omien ikkunoiden kunnostamiseen. Kädenjälkeni kun ei ole ammattimaista ja lisäksi tarkoitukseni ei ole käsitellä perinpohjaisesti aina yhtä ikkunaa kerralla vaan annan ikkunoillemme tehohoitoa pellavaöljykitillä ja maalilla. Perinpohjaisempaan kunnostukseen ei varmasti ole aikaa ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Voin nyt jo kuitenkin nähdä miten ikkunamme hymyillen ovat imeneet pellavaöljyä ja ovat muuttuneet kummitustalon silmistä vaaleanpunaisista kehyksistä maailmaa katseleviksi tuikkiviksi tähtisilmiksi! Ikkunoita ei tunnu ollenkaan häiritsevän tämän amatöörin väräjävät siveltimen vedot ja muut ammattitaidottomuudet. Jos olisin tahtonut saada hermoromahduksen olisin yksitellen nostanut jokaisen ikkunan pois (meillä on noin 200 ikkunan pokaa) ja yksitellen skrapannut, irrottanut lasit, pohjakitannut, lankanaulannut lasit takaisin kiinni, maalannut yhden ja toisen kerran... Syyskuussa valmiina ehkä olisi kymmenen ikkunaa.

  Sen sijaan kiipesin rakennustelineille, skrapasin ikkunat ja ja ikkunoiden karmilistat, tarkastin kulmarautojen kiinnityksen, maalasin ja siirryin eteenpäin. Lopputulos ei ole taidonnäyte, mutta kelpaa minulle ja talolle. Lisäksi olen onnellinen hommaa tehdessäni!

  Olen kolmessa talossa ikkunoita kunnostanut ja jotkut ikkunat ovat olleet aika hurjassakin kunnossa. Kannattaa luottaa omaan maalaisjärkeen siinä mikä on omien ikkunoiden kunnostustarve. Jos ikkunalasi on kunnolla kiinni ei sitä kannata lähteä irrottamaan ja perinpohjaisesti kunnostamaan. Yleensä riittää paikkakittaus, maalaus ja mahdollisesti kulmarautojen kiristys. Jos puitteet ovat hieman kärsineet saat ne uudenveroisiksi alimman tippalistan vaihtamisella tai kenties pelkällä kitillä ja maalilla. Viimeisin vaihtoehto on lähteä teettämään uusia ikkunoita. Ne eivät koskaan kuitenkaan täysin vastaa vanhaa ikkunaa puulaadultaan ja niitä on vaikea istuttaa vanhaan karmiin.  Lisäksi älä ota liian suurta urakkaa vaan opettele ikkuna kerrallaan, sillä stressaava työmäärä  pilaa onnellisen olotilan.