Huithapelin terveiset yläilmoista!

  Toivoisin olevani sään puolesta lentokoneessa, mutta sen sijaan nämä yläilmat ovat olleet meidän salissa. Huonekorkeutemme on tosiaan aika hulppea salien puolella. Tämä remontin alla olevan salihan on ollut opettajien ja koulun välinen eteisaula. Huonekorkeutta on noin 4 metriä. Siellä neljän metrin korkeudessa olen killunut ja tapetoinut.

  Haluan nyt varoittaa, että kukaan ei seuraisi esimerkkiäni ja muistutan , että en ole ammattilainen näissä perinnekorjauskorjaus asioissa vaikka vanhoista rakennustavaroista jonkun verran tiedänkin. Minusta on mielenkiintoista  huomata miten ovela lavastaja minusta on tullut vuosien myötä. Näette kuvasta kun liian vähällä tapettimäärällä varustautunut tapetoija jättää kohdistuksen tekemättä ylimpään nurkkaan säästääkseen tapettia. Ovelasti huijaten hän laittaa tapettisiivun kohdistamatta sinne ylös. Eläköön huonekorkeus!  Silmä ei enää näe tuota valekohtaa. Tommi ei tykkää kun teen vähän kiertäen näitä juttuja,  mutta tärkeintähän, että  ihminen on onnellinen remonttia tehdessään. Tärkeintähän on omasta milestäni se , että materiaalit ovat hengittäviä. Asioista ei saisi tehdä liian saavuttamattomia niin, että ihmiset eivät uskalla enää ottaa maalipensseliä käteensä. Jokainen remontoi tavallaan ja on oikeastaan hauska ajatella mitä joku ajattelee vuosikymmenien päästä tästä  huolettomasta remontoijasta kun huomaa tapettiliuskat tuolla katonrajassa...

Tuossa missä on hirttä näkyvissä on vanha oviaukko ja se palautetaan. Komeron ovikohtaan tulee pariovet tai lasiovi. Sähkökaappikohtaan tulee luultavasti vanhoista peiliovista kaapistot. Katsokaa ylänurkkaa, kohdistuksen puuttumista ei näy, ainakaan jos ei tiedä katsoa...

Ai-jai miltä täällä neljän metrin korkeudessa näyttää, sunnuntairemontoija on taas päässyt iskemään!

  Muutenkin myönnän olevani aika huithapeli ja myös epälooginen esimerkiksi tapettia tilatessa. Lasken aina tapettimenekin alakanttiin ihan tahallani enkä voi syyttää kuin omaa pihiyttäni. Ajattelen aina ihmeen tapahtuvan ja viimeisen tapettirullan riittävän loputtomiin. Tyhmäähän se on, tiedän. Myöskään seinän pohja ei ollut mistään perinnekorjauskirjan ohjeiden mukainen. En jaksanut alkaa pahemmin vanhoja pinkopahveja availemaan ja uudelleen kiinnittämään , mistä syystä pinta on vähän möykkyinen. Onneksi kunnollinen kuviollinen tapetti on anteeksiantava ja vanhassa talossa kuuluu vähän pinkopahvien repsottaa, eikö vaan?

 Mielenkiintoisia  muuten nuo paperitapetit. Rautakaupoissahan myydään kaikenlaista paperitapettien nimellä ja niihin ei kannata langeta, sen tämäkin huithapeli tietää. Uusimmassa Perinnemestarin rintamamiestalo- kirjassa on mielenkiintoista tietoa ja testaustakin paperitapettien hengittävyydestä. On upeaa, että meillä Suomessa on edelleen tapettitehdas, mistä mekin aina tilataan lukuun ottamatta näitä neljää rullaa Morrisia.

Onneksi tuli tämäkin tapetti laitettua ja seuraavaksi paneelien vääräoppista maalausta, kuitenkin hengittäviä maaleja käyttäen.