En olekaan zen-ihminen

  Olin jo kuvitellut päässeeni ihanan henkistyneeksi zen ihmiseksi syksyn ja talven aikana. Tykkäänhän sentään juoda joka aamu elävän ravinnon smoothien ja mietiskellä, jopa vartinkin verran päivittäin. Se ei näköjään valitettavasti riitä siihen, että alkaisi punnita omia voimavarojaan järkevästi eikä myöskään siihen, että alkaisi kuunnella rauhallisesti järjen ja sydämen ääntä ennen remonttien, kasvi-istutuksien ym. aloittamista.


  Zen ihmisen sijaan pihaamme pitkin kotkottaa päätön kana! Joka aamu yritän olla rauhallinen, mutta sitten vaan herää vanha tuttu levottomuus kun huomaa, että aurinko taas paistaa ja jokainen sisällä vietetty hetki on niin hukkaan heitetty. Kaikki tehtävät työt pitää olla sellaisia, että niitä voi tehdä ulkosalla. Olen putsannut lähes sata kaakeliuunin palaa ulkona  kylmässä viimassa, mutta kun se aurinko paistoi niin oli vaan pakko. Siitä viimasta sain sitten mukavan kurkkukivun ja vilunväreet.

 
 Se flunssa nyt ei menoa paljoa hidastanut vaan lepolasset on kannettu ulos auringon väsyttämille päiväunitorkkujille, salaatinsiemenet on istutettu vanhaan laatikkoon ja satoa haluttaisiin nähdä heti , leikkimökin katto on korjattu ja mökki siivottu ja orvokit istutettu.Haravoimaan on myös pakko ollut ehtiä ja risuja kantamaan, eihän sitä kukaan sitten kesäkuussa halua tehdä. Rakennustelineetkin on kaivettu esille salin ikkunoiden eteen, että heti kun saa inspiraation niin pystyy aloittamaan ikkunoiden rapsuttelun. Keräsin jopa kaikki kunnostuksen aloittamisen tarvittavat välineet esille: skrapa, pellavaöljymaali, pensseli, kaikki ovat valmiina , paikoillanne, hep!

Keinu maalattu kyseenalaisen värikkäästi, mutta ainakin se on valmis. Toisin kuin muut taustalla odottavat projektit.

Katto melkein valmis.

Odotan mahtavaa salaattisatoa tuosta laatikosta...

  Inspishuone edistyy myös, onhan tässä ollut pari sadepäivääkin... Nyt ollaan lasten kanssa viikonlopun jäljiltä niin väsyneitä kaikesta ulkona olemisesta, että tarvittaisiin vähintään uusi viikonloppu putkeen ja se viikonloppu olisi mieluiten ikkunattomassa huoneessa missä ei voisi katsoa , että paistaako se aurinko. Tommi muuten väsää juuri minikokoista kasvihuonetta,  se  oli pakko saada kun sisko toi chili ja paprikan  taimia (kello on tosiaan puoli kymmenen illalla joten en ole ainoa anti-zen ihminen meidän perheessä ja Tommi sentään joogaakin). Siitä kasvihuoneesta näet ylempää keskeneräisenä kuvan tuossa keinukuvassa. Kaikki kuvat on muuten nyt  illalla otettu kun ei kameraa mitenkäänehdi hakemaan sisältä kun aurinko paistaa.

Edistystä...