Komerot ja niiden merkitys

Ensin on aina oltava kaaos, että tulee valmista.

Kaappi loppusilausta vailla.

 

 Kaappiteemalla jatketaan. Epämääräinen flunssaolotila jatkui ja olin  niin onnellinen, että minulla on oma varaosapankki. Tämä johtui siitä, että ulkona tuiskusi räntää kolmeen suuntaan ja itse pystyttiin vaan menemään sisäkautta firman puolelle hakemaan kaappiprojektista puuttuvia listoja ja komeron ovea. Ei tarvinnut lähteä merta edemmäksi kalaan niin sanoakseni... Jos oltaisiin jouduttu lähtemään noutamaan tarvikkeita olisi voinut koko kaappi jäädä tekemättä.

  Kaapiksi valikoitui 60 cm:n levyinen komeron ovi noin 30-luvulta. Siinä on mukava kulunut maalipinta jota en aio maalata ja vanha karmi onneksi löytyy myös. Listat ovat wanhat ja paneelit myös.

  Sen lisäksi, että saan ihan konkreettista lisätilaa on noilla komeroilla myös henkinen merkitys. Ne luovat tunnelman ja samalla kun järjestelen tavaroita kaapeihin tulee sellainen olo, että ajatukset järjestyy samalla. Myös joka kerta kun teen jonkun remontin tai saan vaikka kiinteän komeron niin jotenkin juurrutan itseni lisää kiinni tähän taloon. Symbioosissahan tässä eletään niin kuin parisuhteessa. Kuulostaako hassulta?

 Rakastan kaappia jo nyt puolivalmiina ja voin ihan kuvitella, että meidänkin ruokakomerossa  asuu salaperäisiä olentoja niin kuin Muumi-kirjoissakin oli se tiskipöydän alla asustava karvainen olento (ei esi-isä), joka sanoi vain "Radamsa".

Kaappi ei ole vielä ihan valmis, mutta kuiva-aineet ja mikro oli ihan pakko laittaa jo sinne. Siihen tulee kaikkea loppusilaus krumeluuria, mutta niistä ehkä jo huomenna!