maanantai 19. marraskuuta 2012

Toivottavasti kissat eivät kiipeä meditaatio-kuuseeni


Tähän aikaan vuodesta nousee aina sama kysymys mieleen. Miten yhdistän remontin ja joulun? Meillä on aina joku nurkka remontissa eikä mikään huone ole ihan täysin kunnossa. Monen remonttijoulun kokeneena ymmärrän nykyään olla kärsivällinen ja keskityn yksityiskohtiin. Tiedän, ettei meidän talosta saa tänäkään vuonna suloista joulukuvaa, mutta ehkä jostain nurkasta saakin. Kehotankin kaikkia remontin kesellä eläviä panostamaan siihen, että saa jonkun nurkan itseään miellyttäväksi ja keskittyy siihen.

 Siksi päätinkin aloittaa jouluun ja pimeyden aikaan virittäytymisen ja viettää ylimääräisen vapaapäivän huomenna meidän nuorimmaisen kanssa, joka voi vielä vapaapäiviä eskarista pitää. Huomioni keskittyy suloiseen pieneen kuusen jonka löysimme kitukasvuisena ihan toisessa puussa kiinni olevana rassukkana ja nyt se pääsi meidän kodissa kunniapaikalle. Sellainen oli ihan pakko saada kun näin, että Susannan työhuoneen blogissakin oli otettu pieni kuusi sisälle niin itsekin kehtasin näin marraskuussa sen tehdä. Kuusi toimii nyt meditointi tarkoituksessa  kun voin keskittyä tuohon yhteen kohtaan meidän kodissa joka on rauhallinen ja jouluinen. Enkä yhtään välitä nurkissa pyörivistä pölypalleroista. Siihen auttaa kynttilät.


Inhoan askartelua, kun en siinä ollut ikinä koulussa hyvä. Mieleen ovat jääneet pieniin nakkisormiin tarttuneet silkkipaperit ja opettajan tyytymätön ilme. Nyt päätin kohdata myös tämän peikon ja aloin kasata meille ovikranssia puolukan varvuista. Saa nähdä tuleeko siitä blogiin kuva... Voin ainakin laittaa sellaisen "Älä tee näin kuvan" opetuskuvan.






Toivottavasti meidän kissat ei yritä kiivetä tähän kuuseen.











8 kommenttia:

  1. Lohduttavaa. Me eletään mahdollisesti elämämme pahinta kaaosjoulua ikinä. Ekaa kertaa en kyennyt edes valosarjahommiin, kaksi vaivaista sain ripustettua. Olisin halunnut keittiö-olkkarin valmiiksi jouluksi. Nyt haluaisin jouluksi suvilalle, lapset haluaisivat olla uudessa kodissa, mieheltä ei paljon kysytä...

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse taidan jättää liian jouluhössötyksen väliin (ainakin siis urheasti luulen tekeväni niin , saa nähdä miten oikeasti käy). En tiedä miksi, mutta ajatukseni karkaavat jo tulevaan kevääseen. Ollaan oikeasti jo voiton puolella! Tasan kuukausi vielä pimeyteen laskeutumista ja sitten pikkuhiljaa alkaa valo lisääntyä.Koen tämän vuoden kiertokulun kyllä silti rikkautena, en minäkään olisi tällainen ilman outoa Pohjolan suuria vuodenajan vaihteluita...

      Poista
  2. Meillä remontti on niin alkutekijöissään, että vaikka emme sen keskellä joulua vietäkään, se on vienyt kaikki mehut joulun tekemiseltä. Siispä tämä joulu menee suosiolla säästöliekillä ja toivotaan, että ensi vuonna saamme viettää vähän edistyneemmän remontin keskellä joulua tuota valmista nurkkausta ihaillen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas teillä mielenkiintoinen projekti alkamassa,kävin heti kurkkailemassa.Meillä mielessä myös joulun suhteen se, että rauhoitutaan olemaan ja lukemaan kivoja kirjoja eikä mietitä remonttia ja firman asioita pariin päivään, ainakaan stressaavasti. Mutta, apua tajusin, että joulu on tosiaan kuukauden ja neljän päivän päästä!

      Poista
  3. Tuo on ainakin jouluisaa. Ja niin kodikasta :)
    Olen minäkin jo niin monta joulua elänyt remonttien keskellä (kolmas remonttitalo menossa), että siinä tämä menee missä ne muutkin..en varmaan valmiissa osaisi ollakkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta. Osaisikohan sitä olla edes valmiissa talossa,tulisi kamalat suorituspaineet siitä, että pitää olla täydellinen joulutunnelma.
      Matkalla sitä ollaan kun on vanhan talon remontoija ja poikkeustilanne on aina päällä. Siitä matkan teosta pitää vaan opetella nauttimaan eikä miettiä perillepääsyä.

      Poista
  4. Hyviä muistutuksia kirjoituksessasi. Minäkin olisin toivonut, että keittiö olisi edes jotenkin valmis, mutta eipä taida olla. Paljon ei oikeestaan ole edes jäljellä, mutta kyllä vain miehen vuorotyöt syö miestä ja naistakin.. ja koko perhettäkin jokseenkin.
    Hauska tuo askartelujuttu, minäkään en osaa askarrella, isommat jutut, remontit jne menee kyllä ja ompelut, mutta ei askartelu. Tsemppiä kranssin tekoon, laita kuvaa sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vaan huomenna riittää kuvaamiseen päivänvaloa niin laitan askarteluni tuloksen.Mullakin onnistuu maalaamiset ja tapetoinnit vaikka yksinkin, mutta tällaiset pienemmät nyhertämiset on kyllä jotenkin niin vaativia..

      Poista