Kokeile seistä 100 vuotta tuulessa ja tuiskussa

Meidän talo autioina aikoinaan.

Välillä tuntuu, että vanhan talon kanssa eläminen on aika yksipuolista rakastamista kun parhaansa tekee, mutta esimerkiksi  vettä tulee sisään paikoista mistä ei pitäisi tulla ja uunia sytyttäessä ei tuli loimotakaan kauniisti vaan koti muistuttaa lähinnä savupirttiä. Meillä huomattiin vinttiä siivotessa pari kohtaa mistä tulee isommalla sateella tiilikatosta vettä sisään. Kylläkin onneksi vettä tulee vain kylmävinttiin ja tuo vuotokin  johtuu huonoista päreistä tiilikaton alla.Tuntuu vaan, että aina joku kohta vuotaa ja jos sitä liikaa lähtee miettimään ei siitä seuraa kuin epätoivoinen ja voimaton olo. Nytkin laitoin ämpärin vuotokohdan alle ja sanoin itselleni että tarkkaillaan tilannetta. Aikaisemmin olisin kutsunut kattokorjaajan, kivesmiehen ja mielellään vielä terapeutin itselleni.


Moni tietää varmasti myös tuskan mitä saa kokea kaakeliuunien ja puuhellojen kanssa näin syksyllä ja talvella. Ne savuttavat tai lämpiävät huonosti. Ensin tulee kiukku ja ahdistus ja sitten sellainen olo, että tässä sitä pidetään tästä mökkeröstä huolta ja miten se siitä kiittää. Itse olen ratkaissut oman savuttavan uunin ongelman niin, että käytän tällä hetkellä vain puuhallaa ja kakluunia joiden kanssa olen päässyt yhteisymmärrykseen ja tuo yksi savuttava uuni on  saanut olla käyttämättömänä. Aikaisemmin olisin kutsunut paikalle vähintään nuohoojan ja muurarin. Niin ja tietysti stressannut asialla itseäni.

Unikirjoissa kerrotaan, että jos näet talosta unta kuvaa se aina sinua itseäsi. Koen saman ilmiön kyllä ihan todellisuudessakin.  Pahoitan mieleni vieraiden kommenteista kuten : " Kyllä on pahassa kunnossa nuo tippalistat ja alimmat verhoilulaudat ja kyllä tuossa voi muhia isompikin remonttityömaa." Tekisi  mieli sanoa, että kokeile itse seistä 100 vuotta sateessa, tuulessa ja tuiskussa. Ei sitä siinä vaiheessa voi niin hehkeältä näyttää. Varsinkin kun on ollut vailla hoivaa ja huolenpitoa vuodet.

Itse pidän taloamme hieman hienostelevana mummuna ( johtuu mielestäni niiavasta mansardikatosta tuo hienosteleva vaikutelma), joka ei oikein halua myöntää, että ryppyjä on tullut ja sydänvaivaakin pukkaa, mutta eteenpäin mennään . Kaikki me vanhenemme ja ehkä vanhat talot auttavat meitä myös sen ymmärtämisessä.  Ehkä me saamme taloiltamme terapiaa jos vain opimme niitä ymmärtämään ja pysähtymään kaiken remonttikaaoksen keskellä. Loppuun vielä Milla Pihon runo, tämä Kämppäpyyskä-kirja  on ihan ehdoton runosieluiselle vanhan talon omistajalle.

Usein sinnikkäästi

niin monta kertaa
silmäni maalaavat
ränsistyneen talon seiniä
lumenvärillä

nostaa ylös notkahtaneen
savupiipun rähjän

tekee sortuneesta
kivijalasta ehjän

kuka nostaa meidät
jos vajoamme
rakastaa rikkinäiset ajatuksemme aukottomiksi

jos tulee päivä
ettemme enää siihen kykene

Meillä on ulko-valokin Wallankumouksen päädyssä!