Tämän viikon urakkana sain Ruoka/olo/makuuhuoneen lattian maalattua.
Aika hauskaa muuten asuttaa monen sadan neliön koulua, mutta asua itse noin 90 neliössä kolmen lapsen, miehen ja kolmen kissan kanssa.
Remontointi on kyllä mukavampaa kun nyt voi keskittyä pikkujuttuihin sisällä ja keskittää tarmon keväällä ja kesällä ulkona tekemiseen.
Nyt pienen kodin ongelman onkin miten rajaan tuon meidän "makuualkovin" jotenkin keveästi.
Me luovuttiin omasta makuuhuonesta, etttä saatiin siitä lisää oleskelutilaa...
Vaihtoehtona olisi nyt vanhat ikkunat tai ovet tilanjakajaksi. Hmm...
torstai 26. huhtikuuta 2012
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Kevätsiivouksen vimma!
Joka kevät se tulee äkkiarvaamatta, varoittamatta, aivan samalla tavalla kuin Muumeissa Vilijonkalle: Kevätsiivouksen vimma!
Sisällä on pölyistä, ulkona lasinsirua ja muuta roskaa puskee roudan mukana maasta ylös.
Aurinko paljastaa maahan jääneet roskat ja esittelee ikkunoissa näkyvät pölyn ja kissojen nenien jäljet. Ikkunat pitäisi siis pestä,mutta ensin pitäisi poistaa ikkunaliimapaperit. Lattiat pitäisi pestä, mutta kun maalitkin on niin kamalat ettei lattia siitä pesusta piristy. Pitäisi siis ensin maalata lattiat.
Tämä kevätsiivous on vain nyt aloitettava remontilla eli siis lisää sotkemalla. Eteisen ja firman oviaukko on suljettava, että saadaan kunnollinen oma eteinen. Kevätmuta ja hiekka leviää mukavasti ympäri kotia kun varsinaista eteistä ei ole tätä ennen ollut. Ehkä kodin siivottomuus ainakin lattioiden osalta helpottuu kunnollisella eteisellä.
Piha onkin sitten ihan eri juttu... Jokainen vanhan talon omistava yleensä saa jossain vaiheessa kaivella edellisen sukupolvien taakseen jättämää roskaa.
Joskus pihamaata on pidetty ihan kaatopaikka tyyliin roskapussi maahan ja multaa päälle. Onnellinen on se joka voi vaan kuopsutella muutaman syksystä jääneen vaahteranlehden pionipenkkien päältä ja sitten huokaisten löhötä riippumatossa.
Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että kuvittelin itse olevani tuollainen onnellinen riippumatossa ajoittain löhöilevä ihminen tänä keväänä ja kesänä. Miten ihmeessä voisi selättää tämän kamalan voimattomuuden tunteen jota Vilijonkkakin koki kaikkien noiden roskavuorien ja lukemattomien siivoustuntien edessä? Ehkä ratkaisuna olisi vaan ottaa boheemisti se riippumatto esiin.
Sisällä on pölyistä, ulkona lasinsirua ja muuta roskaa puskee roudan mukana maasta ylös.
Aurinko paljastaa maahan jääneet roskat ja esittelee ikkunoissa näkyvät pölyn ja kissojen nenien jäljet. Ikkunat pitäisi siis pestä,mutta ensin pitäisi poistaa ikkunaliimapaperit. Lattiat pitäisi pestä, mutta kun maalitkin on niin kamalat ettei lattia siitä pesusta piristy. Pitäisi siis ensin maalata lattiat.
Tämä kevätsiivous on vain nyt aloitettava remontilla eli siis lisää sotkemalla. Eteisen ja firman oviaukko on suljettava, että saadaan kunnollinen oma eteinen. Kevätmuta ja hiekka leviää mukavasti ympäri kotia kun varsinaista eteistä ei ole tätä ennen ollut. Ehkä kodin siivottomuus ainakin lattioiden osalta helpottuu kunnollisella eteisellä.
Piha onkin sitten ihan eri juttu... Jokainen vanhan talon omistava yleensä saa jossain vaiheessa kaivella edellisen sukupolvien taakseen jättämää roskaa.
Joskus pihamaata on pidetty ihan kaatopaikka tyyliin roskapussi maahan ja multaa päälle. Onnellinen on se joka voi vaan kuopsutella muutaman syksystä jääneen vaahteranlehden pionipenkkien päältä ja sitten huokaisten löhötä riippumatossa.
Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että kuvittelin itse olevani tuollainen onnellinen riippumatossa ajoittain löhöilevä ihminen tänä keväänä ja kesänä. Miten ihmeessä voisi selättää tämän kamalan voimattomuuden tunteen jota Vilijonkkakin koki kaikkien noiden roskavuorien ja lukemattomien siivoustuntien edessä? Ehkä ratkaisuna olisi vaan ottaa boheemisti se riippumatto esiin.
![]() |
...kyltti pääsi ulos uuteen paikkaan sisäänkäynnin luo... |
![]() |
...poikkeustila... |
![]() |
...etsi ovi... |
![]() |
...liisteri melkein kuivunut... |
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
9 osaa vettä ja 1 osa vehnäjauhoja
Remppa saatiin siihen malliin tuolla toisessa päädyssä, että vuokralainen sai muutettua firmansa sinne. Salaperäinen vuokralaisemme on Marika ja Marikan liike "Pimee vintti" joka avautuu toukokuussa.
Marikalta löydät ihanat retrohuonekalut ja pikkutilpehöörit.
Ihana paikka kaikille mummola-nostalgiaa poteville ( kuten itselleni).
Moneen asiaan olen tyytyväinen ja olen siitä onnellinen, että tiedän tuon toisen päädyn alakerran asunnon olevan nyt rakenteiden osalta kunnossa.
Talo kiittää huokaisten uusista hirsistä ja siitä, että ei enää sada vettä sisään katosta.
Tapettitalosta valittiin pariin huoneeseen ihanat paperi-tapetit "Daalia" ja "Ilo".
Keittiöön laitettiin sanomalehtiseinät 1950-luvun lehdistä. Ne saavat olla vähän rypyssä ja muutenkin rempallaan.
Kun niihin kyllästyy niin sitten vaan paperitapettia päälle.
Nyt oli ihan kustannuskysymys, että ihan kaikkia huoneita ei voitu ihanilla tapeteilla heti tapetoida ja pariin seinään heitin ihan viime hetkillä maalit, että saatiin Marika muuttamaan.
Budjetti meni sekaisin kun sähköt, jotka pintapuolisesti näyttivat hyviltä eivät sitä sitten olleetkaan. Muovijohdot ym. oli kyllä 80-luvulla laitettu, mutta erikoisia ratkaisuja ja maadottamattomia pistorasioita ja huonokuntoisia katkaisijoita löytyi.
Oli pakko tehdä päätös siitä, että kaikki uuusiksi. Vanhat johdot revittiin pois ja laitettiin ihan simppelit perussähköt. Sähköasia haukkasikin eteisen tapettibudjetin.
Laitetaan sinne sitten kivat tapetit vaikka viiden vuoden päästä...
Aikataulussa pysyttiin kyllä muuten, mutta ulko-ovea fiksataan vielä tällä viikolla ja lisäksi aikataulua mullisti LIISTERI.
Olen aikaisemmin käyttänyt Sateenkaarivärien vanhan ajan liisteriä ja Tapettitalon liisteriä, mutta ne nyt sattuivat loppumaan kesken.
Lisäksi olen käyttänyt Metylan pink- nimistä liisteriä, mutta sen koostumusta on nyt muutettu ja laitettu muovisidosaineita.
Päätin sitten viimeisen huoneen kohdalla alkaa keittämään itse liisteriä. Ohjeita kurkkailin netistä ja kaikki tuntui niin ihanan helpolta ja luonnonmukaiselta. 9 osaa vettä ja yksi osa vehnäjauhoja.
Keitetään noin 15 minuuttia. Ensimmäisen keitin ohjeitten mukaan ja ja keitos pysyi vain litkuna.
Lisäsin jauhoja ja jäähdytin lisää. Sain aikaiseksi sementtiä.
Seuraavaksi laitoin Tommin keittämään ja tuloksena syntyi pohjaanpalaneen hajuista liisterihkömäistä ainetta. Sitä laitettiin sitten seiniin.
Mitäköhän tehtiin väärin, keitettiinkö liian vähän aikaa vai liian isolla lämmöllä, osaako joku kertoa?
Liisterin, sähkön ym. lisäksi stressattiin pysyvätkö tapetit seinissä kun oikein lämpimäksi tuota toista päätyä ei oikein saanut. Hyvin ovat ainakin vielä pysyneet. Loput rempan ahdistukset olivatkin niitä normaaleja eli kylmä vuodenaika ahdisti, henkisesti ja ruumiillisesti oli raskasta ja parisuhde koetuksella.
Täällä sitä nyt sittten ollaan posttraumaattisen remonttistressin jälkimainingeissa hoitamassa Wallankumouksen hoitamattomia asioita.
Marikalta löydät ihanat retrohuonekalut ja pikkutilpehöörit.
Ihana paikka kaikille mummola-nostalgiaa poteville ( kuten itselleni).
Moneen asiaan olen tyytyväinen ja olen siitä onnellinen, että tiedän tuon toisen päädyn alakerran asunnon olevan nyt rakenteiden osalta kunnossa.
Talo kiittää huokaisten uusista hirsistä ja siitä, että ei enää sada vettä sisään katosta.
Tapettitalosta valittiin pariin huoneeseen ihanat paperi-tapetit "Daalia" ja "Ilo".
Keittiöön laitettiin sanomalehtiseinät 1950-luvun lehdistä. Ne saavat olla vähän rypyssä ja muutenkin rempallaan.
Kun niihin kyllästyy niin sitten vaan paperitapettia päälle.
Nyt oli ihan kustannuskysymys, että ihan kaikkia huoneita ei voitu ihanilla tapeteilla heti tapetoida ja pariin seinään heitin ihan viime hetkillä maalit, että saatiin Marika muuttamaan.
Budjetti meni sekaisin kun sähköt, jotka pintapuolisesti näyttivat hyviltä eivät sitä sitten olleetkaan. Muovijohdot ym. oli kyllä 80-luvulla laitettu, mutta erikoisia ratkaisuja ja maadottamattomia pistorasioita ja huonokuntoisia katkaisijoita löytyi.
Oli pakko tehdä päätös siitä, että kaikki uuusiksi. Vanhat johdot revittiin pois ja laitettiin ihan simppelit perussähköt. Sähköasia haukkasikin eteisen tapettibudjetin.
Laitetaan sinne sitten kivat tapetit vaikka viiden vuoden päästä...
Aikataulussa pysyttiin kyllä muuten, mutta ulko-ovea fiksataan vielä tällä viikolla ja lisäksi aikataulua mullisti LIISTERI.
Olen aikaisemmin käyttänyt Sateenkaarivärien vanhan ajan liisteriä ja Tapettitalon liisteriä, mutta ne nyt sattuivat loppumaan kesken.
Lisäksi olen käyttänyt Metylan pink- nimistä liisteriä, mutta sen koostumusta on nyt muutettu ja laitettu muovisidosaineita.
Päätin sitten viimeisen huoneen kohdalla alkaa keittämään itse liisteriä. Ohjeita kurkkailin netistä ja kaikki tuntui niin ihanan helpolta ja luonnonmukaiselta. 9 osaa vettä ja yksi osa vehnäjauhoja.
Keitetään noin 15 minuuttia. Ensimmäisen keitin ohjeitten mukaan ja ja keitos pysyi vain litkuna.
Lisäsin jauhoja ja jäähdytin lisää. Sain aikaiseksi sementtiä.
Seuraavaksi laitoin Tommin keittämään ja tuloksena syntyi pohjaanpalaneen hajuista liisterihkömäistä ainetta. Sitä laitettiin sitten seiniin.
Mitäköhän tehtiin väärin, keitettiinkö liian vähän aikaa vai liian isolla lämmöllä, osaako joku kertoa?
Liisterin, sähkön ym. lisäksi stressattiin pysyvätkö tapetit seinissä kun oikein lämpimäksi tuota toista päätyä ei oikein saanut. Hyvin ovat ainakin vielä pysyneet. Loput rempan ahdistukset olivatkin niitä normaaleja eli kylmä vuodenaika ahdisti, henkisesti ja ruumiillisesti oli raskasta ja parisuhde koetuksella.
Täällä sitä nyt sittten ollaan posttraumaattisen remonttistressin jälkimainingeissa hoitamassa Wallankumouksen hoitamattomia asioita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)