sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Onnellisuuden sietämätön keveys




 Kun vanhassa talossa asuu niin pakostakin  filosofi nostaa päätään ainakin itselläni. Johtuu varmaan siitä, että monesti menossa on jokin homma kuten maalin skrapaus missä ehtii miettii elämän suuria kysymyksiä.

 Yksi asia mikä on nyt nostanut päätään omissa ajatuksissani on se miten vaikeaa ihmisen on olla onnellinen ja miten yleensä itse on oman onnensa tiellä . Periaatteessahan olemme vapaita tekemään vaikka mitä, mutta se vapaus tuntuu olevan suuri ongelma. Itselläni ei ole ollut koskaan suurempia ongelmia tehdä asioita sydämen mukaan ja ylipäänsä seurata sydämen ääntä ja mitä enemmän vuosia kertyy sitä vähemmän alkaa miettiä itseensä kohdistuvia odotuksia.

  Tämä tuli ilmi niinkin maallisessa seikassa kuin ikkunoiden kunnostus ja on suoraa jatkumoa huithapelin tapetointitarinoille, minkä paljastuksen tein muutama viikko sitten. Kun meillä on salissa vuokralla ikkunakunnostajia voisi luonnollisesti saada rimakauhun omien ikkunoiden kunnostamiseen. Kädenjälkeni kun ei ole ammattimaista ja lisäksi tarkoitukseni ei ole käsitellä perinpohjaisesti aina yhtä ikkunaa kerralla vaan annan ikkunoillemme tehohoitoa pellavaöljykitillä ja maalilla. Perinpohjaisempaan kunnostukseen ei varmasti ole aikaa ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Voin nyt jo kuitenkin nähdä miten ikkunamme hymyillen ovat imeneet pellavaöljyä ja ovat muuttuneet kummitustalon silmistä vaaleanpunaisista kehyksistä maailmaa katseleviksi tuikkiviksi tähtisilmiksi! Ikkunoita ei tunnu ollenkaan häiritsevän tämän amatöörin väräjävät siveltimen vedot ja muut ammattitaidottomuudet. Jos olisin tahtonut saada hermoromahduksen olisin yksitellen nostanut jokaisen ikkunan pois (meillä on noin 200 ikkunan pokaa) ja yksitellen skrapannut, irrottanut lasit, pohjakitannut, lankanaulannut lasit takaisin kiinni, maalannut yhden ja toisen kerran... Syyskuussa valmiina ehkä olisi kymmenen ikkunaa.

  Sen sijaan kiipesin rakennustelineille, skrapasin ikkunat ja ja ikkunoiden karmilistat, tarkastin kulmarautojen kiinnityksen, maalasin ja siirryin eteenpäin. Lopputulos ei ole taidonnäyte, mutta kelpaa minulle ja talolle. Lisäksi olen onnellinen hommaa tehdessäni!


  Olen kolmessa talossa ikkunoita kunnostanut ja jotkut ikkunat ovat olleet aika hurjassakin kunnossa. Kannattaa luottaa omaan maalaisjärkeen siinä mikä on omien ikkunoiden kunnostustarve. Jos ikkunalasi on kunnolla kiinni ei sitä kannata lähteä irrottamaan ja perinpohjaisesti kunnostamaan. Yleensä riittää paikkakittaus, maalaus ja mahdollisesti kulmarautojen kiristys. Jos puitteet ovat hieman kärsineet saat ne uudenveroisiksi alimman tippalistan vaihtamisella tai kenties pelkällä kitillä ja maalilla. Viimeisin vaihtoehto on lähteä teettämään uusia ikkunoita. Ne eivät koskaan kuitenkaan täysin vastaa vanhaa ikkunaa puulaadultaan ja niitä on vaikea istuttaa vanhaan karmiin.  Lisäksi älä ota liian suurta urakkaa vaan opettele ikkuna kerrallaan, sillä stressaava työmäärä  pilaa onnellisen olotilan.




13 kommenttia:

  1. Onnellisuus on minustakin pienissä asioissa ja täysin asenteesta kiinni.
    Suloiset vaaleanpunaiset listat :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on ja kannattaakin miettiä mitkä asiat tekee onnelliseksi, mut tekevät onnelliseksi nuo vaaleanpunaiset listat vaikka ulkoverhoilu onkin aika räjähtänyt. Jos alan miettiä tuota ulkoverhoilua niin menetän kokonaan kauniista ikkunoista ja listoista saadu mielihyvän.

      Poista
  2. Asenteesi on ihanasti kohdallaan! Jos lähtee vanhan kimppuun halajamalla siitä uutta, seuraa vain stressiä ja pettymystä. Meidän talo oli mineriitillä vehroiltu, joten se oli pakko poistaa ja laittaa uusi lautaverhoilu. Ikkunat oli modernisoitu joskus vuosikymmeniä sitten, joten nekin uusimme. Onneksi vielä löytyi kotimainen vanhanajan vaihtoehto: Puusepänliike Tammisen Sydänpuu-ikkunat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu nuo puusepänliikkeet ovat kyllä kullanarvoisia! Itsekään en kyllä kestäisi katsoa oman kodin ulkoverhouksessa mineriittiä.

      Poista
  3. Olen miettinyt paljonkin etukäteen meidän ikkunoiden remontointia ja ihmeellistä vaan on, että oppaissa tarjotaan vaihtoehdoksi aina pelkästään sitä totaalikunnostusta. Tämän postauksesi ansiosta aion ainakin kriittisesti katsoa, josko selviäisin itse tehden ja vähemmällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse aloittaisin pari ikkunaa kerralla ja sitten kanssa näkisi niiden oikean kunnon. Monesti ikkuna voi näyttää ihan läpilaholle ja toivottomalle tapaukselle, mutta kyllä tuo maalin skrapaaminen ja pellaöljy saavat monesti ihmeitä aikaan.Tuollainen monesti jo sata vuotta tai enemmänkin kestänyt sydänpuu on ihmeen sisukasta sorttia.

      Poista
  4. Mahtava ja leppoistavaa asennetta edistävä postaus! Järki käteen, ihan totta. Mä en valitettavasti asu talossa, jossa olisi vanhat ikkunat tallella. Pitkään haikailin sellaisessa asumisesta. Mutta kauhistelin mm. tuota työn määrää juuri, miten kukaan (ainakaan lapsia omistava:)!) ihminen pystyisi kunnostamaan juuri pieteetillä kymmeniä, jollei satoja ikkunoita, kun koskaan sellaisessa talossa se ei ole ainoa remonttia vaativa kohta, huh! Mutta työnhän voi tosiaan tehdä noinkin! Ihanaa, sitten jos joskus asun tuollaisessa talossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta taitaa paljastua vuosia pinnan alla kytenyt hippi ja elämäntapaintiaani. En kyllä pidä sitä ollenkaan pahana juttu:)

      Poista
  5. Mä olen toivottavasti matkalla kohti samaa olotilaa :)
    Haluaisin kysyä sinulta neuvoa. Löysin vanhan lavuaarin, jonka historiasta haluaisin oppia lisää. Oletko Sinä koskaan törmännyt tähän malliin? Kuvat löytyvät täältä:
    http://omppulassa.blogspot.fi/2013/05/lautakasasta-loytyi-johnson-brothers.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana alavuaari jota kävinkin kommentoimassa. Ei ole tosiaan koskaan tullut vastaan .

      Poista
  6. Meillä on ikkunoissa puulistaa kitin tilalla ja oon harmitellut, että tämmöinen pikasilaus ei oikein onnistu. Parissa ikkunassa se lista alkaa olemaan aika hirveässä kunnossa ja sade pääsee lasin ja puitteen väliin. Pitäisi varmaan tänä kesänä nyppiä pari ikkunaa jo alas ja aloittaa kunnostaminen. Se vaan vähän pelottaa, kun meillä on tyypilliset rintamamiestalon ikkunat, joissa se toinen puite on aika iso. Milläs saat sen sieltä viiden metrin korkeudesta ehjänä alas :D Pitää varmaan suosiolla jättää yläkerran ikkunoiden kunnostus samaan saumaan kuin ulkovuorauksen maalaaminen. Saa temppuilla samoilla telineillä.

    Mutta niin, niinhän se pitäisi oikeaoppisesti tehdäkin, että kunnostaa sen verran kun on tarvetta ja käy jokaisena keväänä ikkunat läpi maalin ja kitin kanssa. Lisää sinne mihin tarvitsee.

    VastaaPoista
  7. Hyvä asenne sinulla. Itse pyrin samaan. Kun näkee, että työtä on ihan varmasti loppuelämäksi tässä talossa, niin jollei halua palaa loppuun on asenteella suuri merkitys. Ja usein aloittaessa uutta suurempaa projektia ei edes kannata ajatella valmista lopputulosta, vaan asettaa itselleen välitavoitteita, jolloin tekeminenkin on paljon mielekkäämpää.

    VastaaPoista