sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Onnen koukkuja



 Aina kun kevät saavuttaa tämän vaiheen, että oikeasti uskoo sen olevan tulossa alkaa kaikki näyttää niin positiiviselta,värit  kirkkaammilta, niin ja ikävät asiat tuntuvat vain vaikeuksilta joiden yli pitää olla vain rohkeutta kiivetä. Itsellämme koetinkivenä on takapihamme, joka on vuosien saatossa saanut kärsiä ja sinne on haudattu kaatopaikkajätettä ihan tarkoituksellisesti kaivinkoneen kanssa. Nyt keväällä alkaa toivoaksemme maan puhdistus ja uudelleen muokkaus. Olen vain päättänyt ajatella tätä asiaa positiivisella mielellä eikä se enää ahdista kuten viime vuonna. Ystäväni teki itselleen yllätyskalenterin jotta muistaisi paremmin mitä kaikkia positiivisia pieniä yllätyksiä koko ajan elämässä tapahtuu.

 Huomasin, että olen nyt parin päivän lomankin aina yllättynyt monesta asiasta. Miten onnellista on huomata, että yksi pelargonioistani selvisi talven yli ja nyt laitoin vesilasiin yhden pistokkaan. Saa siis nähdä onko heitä pian kaksi! Hauskinta on, että en tiedä minkä värinen  tuo selviytynyt pelargonia on. Uutta yllätystä siis luvassa.


 Olin myös onnellisesti unohtanut kuinka aurinkoinen miniveranta meillä on. Tuota verantaa ei melkein muista kun se ei johda mihinkään ja on puuovien takana. Nyt olisi tarkoitus laittaa siihen lasiovet. Kissatkin kokivat iloisen yllätyksen kun nyt monen kuukauden tauon  jälkeen avattiin ovi verannalle.



  Ihana yllätys on myös aina kun avaan uuden hyvän kirjan. Viimeisimmäksi "Siilin eleganssin " kirjoittajan " Onnen koukkuja". Tämä kirja oli vain pakko lukea yhden päivän aikan. Maailma näyttäytyy vain aina uudessa valossa ja vaikeuksistakin voi seurata jotain mielenkiintoista.


 Nyt ulos aurinkoon siivoamaan meidän lähimetsää metalliromusta...

18 kommenttia:

  1. Tuollainen veranta olisi ihana. Todennäköisesti sinne kömpisin sen kirjan kanssa, täkin alla tarkenisi hörppiä teetä, jos se on viileää tilaa :)

    Minulla on viime kuukausina ollut ne onnenkoukut aika hukassa, olen antanut itseni hautautua stressiin.
    Mun pelastus oli kapteeni Sparrow, jonka lauseen raapustin jääkaapin oven liitupintaan: "The problem is not the problem. The problem is your attitude about the problem". Joksenkin hölmö ja naiivi, mutta se TOIMI sillä pari päivää myöhemmin havaitsin hymyileväni ihan toisella tapaa eikä murheet enää tuntuneet niin ylivoimaiselta. Hyvä Jack! :D

    PS: Ihana öttis-opetustaulu. Ja tsemppiä raivaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava ajatelma ja juuri näin olen lähtenyt ajatuksiani tuulettamaan. On niin tylsää hautautua arkipäivän stressiin, paljon hauskempaa on löytää uusi näkökohta omiin ongelmiin. Aurinkoisella asenteella vaan eteenpäin!

      Poista
  2. Ilo syntyy pienistä hetkistä:)

    Kiitos, tapettirullat tulivat perille viikolla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että rullat saapuivat! Nyt vihdoin aurinkoon kun lapsetkin sain just ruokittua.

      Poista
  3. Onnen koukkuja, niitä nyt tarvitaan. Meillä on sairasteltu koko perheen voimin viimeiset kaks kuukautta enemmän tai vähemmän joukolla, mutt niin ett joku on aina kipee. Ja yleensä se on äiti joka ne kipeät muksut hoitaa eli nyt alkaa olla omat voimavarat aivan loppu. Mutta onneksi on paljon aurinkoa ja valoa vaikkei ulos oo juuri päässyt. Nyt viime päivinä kyllä vihdoinkin. Onnen koukkuja on onneksi kevät, nupullaan olevat krookukset pihalla sekä ehdottomasti ens vkonloppuna retki Turkuun perinnemessuille. Sitä odotellessa jaksaa.

    Kurjaa jos ovat oikein kaivinkoneella kaivaneet jätteitä pihalle, meilläkin löytyy pihasta vaikka mitä kaupan vanhoja roskia, mutt ne on onneksi vain miesvoimin sinne kannettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imekää nyt oikein auringon parantavaa voimaa koko perhe ;)

      Tuonne perinnemessuille Wallankumouskin tulee eli tule myös meitä moikkailemaan!

      Poista
  4. Mukava kuulla onnenpuuskistasi. Onnea on nyt vahvasti liikkeellä, vaikka lunta on vielä puoli metriä ja viime yönäkin pakkasta -15.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tuo "pieni" yöpakkanen saa lannistumaan. Juuri tulin ulkoa, nyt on pakko ottaa päivänokoset. Imeeköhän aurinkokin oikeasti myös ihmisistä energiaa eikä vain me siltä? Niin tuo kevätpaiste saa ramasemaan...

      Poista
  5. Ihana kevätasenne! Häntä pystyyn vaan! Lupaan yrittää samaa... =)

    VastaaPoista
  6. Kyllä se on tuo ihana aurinko joka saa aikaan hyvää mieltä :) voi kun kesä on niin lyhyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä paistaa tänäänkin, tänään leikkaan ruusupuskan vaikka onkin ehkä hieman liian varhaista.

      Poista
  7. Onnea vaan pikkupistokkaalle, mä onnistuin kans jo saamaan juuret kahdelle katkenneelle oksalle ja viime vuodesta rohkaistuneena laitan kohta kasvamaan, onnistui viimeksi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun olisikin ihanaa saada onnistumaan tuo pistokkaan kasvatus! Olen kukkien hoidossa hieman liian innostuvaa sorttia ja sitten nopeasti voin unohtaa koko asian. Nytkin laitoin yrtit verannalle eilen ja sitten unohdin ne sinne. Nyt ovat rassukat aika nuutuneen näköisiä paitsi Rosmariini.

      Poista
    2. Meillä rosmariini oli viime kesän ulkona reiättömässä ruukussa ilman hoitoa. Se viihtyi! Se oli kuin riisiviljelmällä ja lillui vedessä, mutta tuntui tykkäävän kovasti. Välillä kaadoin turhat vedet pois.

      A

      Poista
    3. Kuulostaa hyvältä, voin siis onnistua yrttien viljelijänä, koska olen aika maanis-depressiivinen kastelija ;)

      Poista
  8. Hyvin kirjoitit! Valossa on positiivisuutta. Vaikeudet voittaa, oikealla asenteella. Joskus asennetta pitää odotella, sieltä se tulee ennen pitkää oikea ote ja asenne ja se positiivisuus. Aina ei jaksa ja tarvitsekkaan olla niin positiivinen, vaikka olisi kuinka peruspositiivinen luonne.
    Kyllä puutarhan saa kuntoon, ajan kanssa, roska tai kauha kerrallaan. Ei pidä ajatella koko paljoutta kerralla, muuten menee usko! Perunna kerrallaan, kuten Keijo Tahkokallio kirjoitti...
    Mukavaa huhtikuuta! Mikä on potkuauton tie uunin päälle;) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on meidän Kökö-kurkkuauto, jonka olen aikoinaan löytänyt 1 eurolla (!) kirpputorilta.Meidän viimeinenkin lapsi alkoi olemaan vähän vanha sen kanssa ajelemaan joten Kökö pääsi viettämään vanhuuden päiviään nyt vaihteeksi tuonne kakluunin päälle.

      Se on kyllä niin totta, että murehtiminen ei auta. Päätin keskittää ajatteluni etupihalle jota on helpompi miettiä kun se ei tarvitse maaperän puhdistusta.Se on myöskin surulista, että ihminen joka tekee ihan tietoisesti ympäristölleen vahinkoa voi välillä päästä kuin koira veräjästä. Mutta jos tällaisia asioita lähtee märehtimään ei se tee kenellekään hyvää. Hyvä mieli tuli kuin tein meidän viereiselle bussipysäkille kevätsiivouksen roskista. Ihanaa kun vaikutuksen näkee heti!
      Aurinkoa huhtikuuhusi :)

      Poista