lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kiitoradalle ajo kielletty!

Meidän käytävä ja  neuvova kyltti.




Täällä niitä nuoruuden päivien salaisuuksia lymyilee pahvien takana.

 Yhtenä aamuna silmäni osuivat meidän porraskäytävämme seinään jossa pinkopahvi vähän repsotti. Sitä oli pakko vähän kurkata tarkemmin. Maailman suloisinta kukkatapettia tuli esille parin kerroksen alta ja vaivuin jo kuvitelmiin miten saisin koko käytävän seinistä esille  alkuperäiset tapetit. Ei siinä ihan niin käynyt. Olisi pitänyt totella tuota kylttiä joka meidän portaikossa on  eli "Kiitoradalle ajo kielletty". Yksi pinkopahveista näet repesi ja sitä pitää nyt korjailla. Pitäisi osata rauhassa puuhata, mutta kun tällaisen luonteenlaadun kun on saanut niin minkä sille voi? Toisaalta tuosta yhdestä seinästä voi ihan rauhassa rapsutella kerroksia näkyviin, koska pinkopahvi on aika kärsinyt. Olen sen vain pikaisesti muutettaessa paikkaillut ja maalannut. Kylmät käytävät on vähän ongelmallisia kun ovat olleet isojen lämpötilamuutosten kourissa niin pinkopahvit aina vähän kärsivät.

Päätin, että rapsuttelen nurkkia sieltä täältä näkyviin käytävän yhdestä seinästä ja loput saavat jäädä tuollaisiksi kun ovatkin. Tykkään tuollaisesta autiotalo fiiliksestä ja historian havinasta nurkista. Tuntuu kuin asuisi teatterilavastuksessa tai maalauksessa.



Meidän toisen päädyn yläkerran tapettiaarteita.
 Viime kesänä otin tapettikerroksia esiin tuolta meidän talon toisen päädyn vintistä. Seinästä tuli hieno vaikka homma onkin vielä vähän kesken...

  Aion jättää noita tapettikerroksia näkyviin joka puolelle meidän taloa ihan vaan sen takia, että itselleni tulee niistä positiivisia ajatuksia ja ne johdattavat aina minut historian havinallaan siihen tunnelmaan millainen talomme on joskus nuoruuden päivinään ollut. Arvokas talodaamimme kertoo näin tarinoita nuoruuden päivistään.

19 kommenttia:

  1. Pienetkin vihjeet, mitä talostaan löytää menneisyyteen liittyen, kutkuttavat todella.

    Autiotalo tulee vähän kuvienkin perusteella mieleen, mutta sellainen herttainen - ei karmiva - autiotalo ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että ei tule liian pelottava fiilis;) Meilä muuten kummitteli pitkästä aikaa noin viikko sitten.Ihan oikeasti. Ovat onneksi hyväntahtoisia kummituksia.

      Poista
  2. Minäkin heti tuosta toiseksiylimmästä kuvasta ajattelin, että näyttääpä hyvältä juuri noin: repaleisena ja kerroksellisena. Kodin historiaa on hyvä jättää näkyviinkin johonkin, varsinkin jos se on noin nättiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen innoissani, että kaikkien purettujen levyjen alta on löytynyt näin paljon historiaa.Aikaisemmissa kodeissamme ei näin paljon ollut säilynyt pintoja vaan kaikki oli revitty pois.

      Hyvä jos sinäkin tykkäät, välillä tulee sellainen olo, että olenkohan yksin ihan hullu kun tykkään kaikesta repaleisesta ja oudosta ;)

      Poista
  3. Kiehtovaa kerroksellisuutta! Tuo yläkerran huoneen seinäkuviointi on upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään siitä kyllä tosi paljon. Poistin vaan 70-80-luvun muovitapetit ja sitten noita aarteita alkoi tulla esiin.

      Poista
  4. Ihana blogi, koukkuun jääty. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kun löysit tänne! Menenpä kurkkaamaan sinun kaksifooninkistasi ;)

      Poista
  5. Wau, teillä on tosiaan tunnelmaa, kun tapettikerrokset näkyvät ja kummituksetkin on pongattu! Kirjoitapa niistä joskus lisää.

    Meillä kesäkodissa oli myös paksulti erilaisia tapetteja ja otin niistä palat talteen. Ajatuksena tehdä niistä taulut seinälle kehystettyinä. Minäkin tykkään rosoisuudesta, mutta mies on enemmän sitä mieltä, että kunnostetaan... (Esim. rapistuvat ovet) Täytyykin kesällä kuvailla niitä rapistuvia kohtia. Onhan meillä toki isoja osia ihan alkuperäiskuosissa, esim. vintti kokonaisuudessaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää muuten miten yleensä mies on se joka on sitä rosoisuutta vastaan. Olen tehnyt tutkimusta tuttavapiirissä ja näin se vain on. Vastalauseitakin saa toki esittää jos blogistani mieslukija löytyy :) Me naiset ymmärrämme sen vähän rosoisemmankin kauneuden päälle, siksi me niitä miehiäkin kestetään ;) Oikeasti olen kyllä huomannut senkin, että se on meidän perheessä ollut vuosien totuttelukysymys ja nykyään Tommikin ymmärtää tätä epätäydellistä kauneutta...

      Poista
  6. Musta on upeaa, että jätette vanhaa kunnolla näkyviin. Se tekee varmasti jännän fiiliksen asumiseen, voi todella tuntea asuvansa vanhassa ja aistivansa entiset asukkaat :)

    Ostin tänään lehden, jossa olette, tyttäreni Freijan kanssa bongattiin monta samaa juttu mitä meilläkin on, ei siis vaan ne köökin tapetit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas mukavaa kuulla, siksi myös varmaankin koen sinun blogisi kotoisaksi :)


      Noista makuasioista voidaan olla monta mieltä ja ymmärrän myös niitä joille meidän koti aiheuttaisi pysyvän migreenikohtauksen...

      Poista
  7. Tykkään tosi paljon tuosta autiotalo-tunnelmasta! Harmi, ettei meillä ole sellaiseen mahdollisuuksia. Voin vain kuvitella, kuinka kaunis tuosta tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autiotalot on kyllä niin mielenkiintoisia. Ajatelkaa muuten uusia taloja jotka voisivat tulevaisuudessa jäädä autioiksi. Onkohan niissä muutaman kymmenen vuoden päästä samaa kaunetta mitä wanhoissa autioissa taloissa on?

      Poista
  8. Jännää miten noissa eri tapeteissa kuitenkin on sama sävymaailma, vaikka ovat aivan eri väriä. Ne ei kuitenkaan riitele keskenään mitenkään. Ymmärrän hyvin miksi tykkäät tuosta noin. Tuossa on tosiaan jotain. Kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo vanhan ajan tapetit on kyllä niin upeita. Jos olisin varakas niin teettäisin vanhoista tämän talon tapettimalleista tapetit ja niillä tapetoisin sitten kaikki huoneet.

      Toisaalta tuota kerroksellisuutta ja rosoisuutta ei vaan rahalla saa.

      Poista
  9. Kiehtovaa, menneisyys on koko ajan läsnä...

    VastaaPoista