keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kaksintaistelu

Jatkoin tänään ikkunoiden pesua Wallankumouksen saleissa ja se oli virhe, koska olin jo hieman pahantuulinen valmiiksi ennen hommaan ryhtymistä sillä ikkunoiden pesu ja tuolla neljän metrin korkeudessa killuminen ei ole hyväntuulisenakaan kivaa puuhaa.

Jotenkin kaikki alkoi ahdistaa kun mietti hoitamattomia hommia ja sitä kuinka lyhyt tämä kesä on. Välillä tuntuu kuin olisi kaksintaistelussa vanhan talon ja pihan kanssa.
Se miten paikat rapistuu luonnollisesti ja miten itse yrittää muuttaa taloaan ja puutarhaansa itselleen sopivammaksi.
Itse haluaisin samanlaisen puutarhan kuin neiti Marplella on Christien kirjoissa eli köynnösruusuja ja perennat kauniissa järjestyksessä ilman rikkaruojoja.
Meidän villiintynyt ja osittain ihan oikeastikin ruma (takapiha täynnä rautaromua ja betonia) on kaukana siitä.
Ikkunoiden pesun jälkeen katsoin pihaa yllättyneenä. Kaikki keväällä silmiinpistänyt oli kadonnut voikukkien, rikkaruohojen ja heinien peittoon. Onneksi ruohonleikkurimme on rikki!

Oikeasti näissä kaksintaisteluissa luonto voittaa ihmisen. Jos jotain vastaan ei voi taistella niin se kannattaa hyväksyä. Jollain tavalla tämä oli lohduttavaa. Voin siis vallata pienen nurkan puutarhasta, jota voin ainakin kuvitteellisesti hallita.  Itse asiassa tuo rikkaruohojen sikiävyys ja kasvu on mielenkiintoista.

Taloihin pätee ihan sama asia. Vaikka kuinka rapsutat ja maalaat niin aina kaikki ikääntyy ja kuluu emmekä me ikinä voi talojamme hallita. Ihanan inhimillistä ja asia mikä kannattaa muistaa orastavan kesästressin kynnyksellä on se miksi taloomme rakastuimme, itse en ainakaan halua edes sliipattua taloa vaan ihastuin juuri villiintyneeseen pihaan ja rapistuneeseen ulkonäköön.
Se on se fiilis mikä saattaa unohtua ihmisen hallitsemisen vimmassa. Ei se talo siitä välitä maalataanko tänä kesänä vai kymmenen vuoden päästä. Ehkä siis jatkan hellävaraista kasvojenkohotusta kodillemme huomenna ihan vaan muutaman ikkunaruudun pesun verran. Kaksintaistelun myönnän helpottuneena jo hävinneeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti