perjantai 3. helmikuuta 2012

Ei mikään maailman lämpimin päivä...

Tänään aamulla on lämmitetty puuhella ja kaksi kaakeliuunia koivulla ja onko meillä lämmin?
Eipä ole ei.
Toisen blogin pitäjän lapsi oli kysynyt: "Miksi me asutaan kylmässä talossa, eikö voitaisi asua normaalissa talossa?" Yhdyn tähän kysymykseen.
Tänään en osaa vastata  kysymykseen, mutta kesällä osaan kun on lämmin ja linnut laulaa puissa ja lämmittäminen on vain kaukainen harhainen muisto jonka haluaa unohtaa.
Vanhassa puutalossa asuvan hyvä piirre on siis epälooginen ajattelutapa ja syntymähulluus, voisi ajatella kun ajattelen itseäni aamulla kuudelta hakemassa jääkylmästä ulkovarastosta polttopuita.

Nyt kun on kylmä olen löytänyt itseni kylpyhuoneesta, missä on mukava lattialämmitys, maalaamasta kattoa. Jotenkin nyt vaan halusin edes sen osan remontista valmiiksi.
Hauskinta tässä on se, että kun muutettiin ei meillä ollut kylpyhuoneessa kattoa eikä lavuaaria.  Siellä oli vain nuo seinät ja lattia valmiina ja vanha tassuamme kököttämässä nurkassa.
Huomasin itsekin, että huone näytti oudolta jopa omaan makuuni. En vain osannut pukea sanoiksi miltä se näytti kunnes 13-vuotias tytär sen sanoi, että ei tykkää käydä suihkussa kun kylpyhuone näyttää ihan mielisairaalalta. Se oikeasti näytti!

Nyt tuo mielisairaala imago on onnekesi vähän kaikonnut  katon ja lavuaaritason myötä. Katon väri ei ole mikään ihan lemppari, vanhan maalipurkin jämät vetäisin. Pääasia on se, että nyt kylpyhuone on sitten valmis. Tunti meni aikaa ja nyt tätäkin huonetta kehtaa esitellä...



Luukut ja kattolistat kierrätettiin talon eri huoneista..
Lavuaari, kartanon listaa ja vanha komuutin puolikas uudessa käytössä...
Vanha kylpyhuone oli tullut tiensä päähän ja M I T Ä Ä N ei voitu säästää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti